Mikä on mielestänne kaunein paikka Keski-Maassa?

T

tintin

Hobitti
Ja perusteluja mukkaan. Minun mielestäni Lothlórien on todella kaunis paikka ja kaunein. Toisena tulleekin sitten Gondorin valkoinen kaupunki, myös Helmin syvänne jäi mieleen aika vankkana.
Eli ihmiset sinne sitten vaan alle, mistä paikasta pidätte.
Lothlórien on siksi kaunein, koska siellä olevat valot tekevät siitä satumaisen näköisen ja sen hallitsijat sopivat yhtä hyvin kuin häntä apinalle sinne.
Lothlórienissa on myös kauneimmat haltiat :)

[color=blue:badb0356e6]lis. is. kirj. ja ó.
Tik[/color]
 
Ah ja voi! kunpa tietäisinkin ja kunpa voisinkin nähdä nuo paikat omin silmin, sillä tuskin professori Tolkieninkaan kuvailu riitti tarpeeksi kertomaan Lórienin mystisestä kauneudesta, tai Imladrisin upeudesta vaikkapa auringonnousun aikaan. Lopulta mielikuviamme täyttävät maalaukset, piirrokset, sekä tietysti Peter Jacksonin ohjaamat spektaakkelielokuvat, joihin pohjaten topikin aloittaja on mitä ilmeisimmin näkemyksensä ja mielipiteensä vahvasti perustanut.

Vaan minkälainen, miten niin ihanan kaunis, olikaan esimerkiksi Osgiliath loistonsa päivinä? Minas Anor oli kaikessa erikoisessa poikkeavuudessaan niin ihmeellinen, että perinteinen kauneus ei ihan hetkessä käy minun mielestäni tuon kaupungin kuvailemiseen. Ja ehkä Lothlórien on jotain liian ihmeellistä, liian kaunista ihmismielelle tajuttavaksi, eikä sitä voi kunnolla erotella kauneuden lähtökohdin.

Vastaukseni alkuperäiseen uteluun on siis Imladris, niin; se auringonnousu, tuore päivän valo yön jälkeen ja vesiputous - takana häämöttävät metsät ja Elrondin suuri talo ja sillat...
 
varmaan joku paikka Rohanissa...tai Kontu...


[color=blue:1f5ba72177]"Ja perusteluja mukaan", pyysi tintin, niin myös minä!
Tik[/color]
 
no Rohanin arot ovat kauniita....

kontu siksi koska se on aivan ihana "pikku" paikka jossa piippua polttavat hobitit asuvat rauhassa ja"syrjässä"muista... :wink:
 
Tie vain jatkuu jatkumistaan

"Alkaessaan kiivetä ensimmäisiä rinteitä he katsoivat taakseen ja näkivät Hobittilan lamppujen vilkkuvan Virran lempeässä laaksossa."

Mikä voisi näyttää kauniimmalta kuin oma rauhallinen kotiseutu yön syleilyssä, kun itse on jättämässä sen taakseen eikä tiedä koska - jos milloinkaan - voi sinne palata? Edessä on pimeyttä ja tuntemattomia vaaroja; jos voisikin kääntyä takaisin ja sukeltaa oman vuoteensa lämpimien vällyjen väliin.
 
Tikin vastaus oli todella kaunis. Minä itse äänestän Henneth Annûnin puolesta - Iltaruskon Ikkunan.

Siellä voisi kuvitella hiljentyvänsä, katsellen valon murtumista vesiputousta vasten, ja kohdistaa ajatuksensa Ammoiseen Länteen. Lyhyt, mutta kunnioittava kumarrus Länteen, muistaen, että maailmassa yhä on kauniita, salattuja paikkoja.

"The level shafts of the setting sun behind beat upon it, and the red light was broken into many flickering beams of ever-changing colour. It was as if they stood at the window of some elven-tower, curtained with threaded jewels of silver and gold, and ruby, sapphire and amethyst, all kindled with an unconsuming fire."
The Two Towers: "The Window on the West," p. 282
 
Ja kyllä Gondorin Valkoiset Vuoret aamuauringossa Emyn Muililta nähtynä vaikuttavat näkemisen arvoisilta.
 
Hetkinen hetkinen hetkinen, puhutaanko nyt vain Kolmannen ajan Keski-Maasta? Jos niin, niin sitten kaunein on varmaankin Lothlórien. En ala sen kummemmin perustelemaan. Tolkienin kuvaus siitä vain niin sydäntäsärkevän kaunis, että se kulkee sisälläni silloinkin kun en ajattele koko asiaa.

Mutta jos Keski-Maan yhteydessä saa puhua Beleriandista, niin silloin kauein paikka on kyllä Doriath. En tiedä miksi. Jotenkin vain Aidan Maa on täydellinen maa, satumetsien satumetsä. Pyökkin ja saarnien oksistot kaartuvat yönsinistä taivasta vasten illan viiletessä ja ensi tähtien syttyessä. Lempeä tuulenvire leikkii lehvissä ja hiljaa liplattavan joen rantakaislikossa... Ja jossain tanssii Lúthien.

Periaatteessa kai Gondolinkin on järkyttävän kaunis, mutta minusta se tuntuu jotenkin ahdistavalta. Kylmää kiveä, samat naamat tulevat kaduilla vastaan satoja vuosia, maailmana ahdas laakso vuorten keskellä. Ihmekään kun Aredhel alkoi kaivata pois... Minulle Gondolinista tulee mieleen lähinnä kullalla silattu häkki. Kaipaan metsiä, erämaita ja vapautta.
 
"Tumma on Kheled-zâramin vesi", sanoi Gimli, "ja kylmät ovat Kibil-nâlan lähteet. Sydämeni värisee, kun ajattelen että saan ehkä pian nähdä ne."

Äänestän siis Azanulbizarin laaksoa ja erityisesti sen järveä, Kuvastajaa (joka ei suinkaan aaltoile, vastoin Juvaa ja Pennasta). Henneth Annûnin ja keväisen Lothlórienin värit kuulostavat aivan liian banaaleilta minun makuuni.

Mutta jos kysyttäisiin paikkaa, jossa haluaisin viipyä, niin Tom Bombadilin talo ympäristöineen olisi minulle ykkönen. Turvallisuuden ja jännityksen tunteen yhdistelmä on siellä jotenkin täydellinen.
 
En oikein osaa sanoa...omien mielikuvieni perusteella Eriador vaikuttaisi kaikkein kauneimmalta koko Keski-Maassa.
Mitä nyt voi omista mielikuvistaan päätellä, semmonen keskiaikanen lähiö tyyliin Hobittila vois olla kiva paikka asua :p
 
Vaikean oot heittäny! Lothlorien kuulostaa kauniilta, mutta luulen että Keski-Maassa on monia kauniita paikkoja. On niitä muitakin paikkoja kuin vain ne jotka on Läntisissä osissa.Tosin loput Keski-Maasta on erämaata? Olen miettinyt, asuuko muualla Keski-Maassa haltioita. Kun katsoo koko Keski-Maan karttaa, niin onhan sitä maata vielä aika lailla...
 
Alphin kommentista osin sattui mieleeni...
Yksi minuun suuren vaikutuksen tehnyt tolkiaaninen maisema on Keski-Maa Vardan tähtien alla, haltioiden herätessä. Tosin mielikuvaani on vaikuttanut Tolkienin (vähäisten) kuvausten ohella vahvasti Tolkien-taitelijoiden kuvitukset, Ted Nasmithin (linkissä vähän muokattuna ;)) esimerkiksi.

Kaikki on kirkkaiden tähtien valossa hämärää ja sinistä, tähtien valossa taivasta kohden kurkottaa saniaisia ja valtavia havupuuvanhuksia. Kaukaisilta vuorilta virtaa kuohuvia puroja, jotka laskevat järveen putouksina; putouksien juurelta ilmaan nousee vesihöyryä hämyisine sateenkaarineen. Virtaava vesi ja hiljainen tuuli korkealla havuissa ovat maiseman ainoat äänet, kunnes maan povesta nousevat ensimmäiset haltiat, kurkottavat kohti loistavia tähtiä ja huudahtavat hämmästyneinä, ihmeissään: "Ele!"

Jossain ovat Melkorin pedot ja hirviöt, mutta tuo maisema on puhdas.
 
Haltiamielen maalaama maisema on kieltämättä kaunis, mutta jos Esiajoista puhutaan, haluaisin päästä näkemään valarin lamput. Millainen näky olisikaan suunnaton pylväs, jonka huipussa hehkuu puolet maailmasta valaiseva lyhty - ja Almarenin saarella kaksi valoa sekoittuisi toiseensa. Siellä nuoret valar pitäisivät kemuja. Istuisin (varmaankin vielä parrattoman) Olórinin vieressä ja kuuntelisin juttuja Ajattomista Saleista. Juu, niin me tehtäis.
 
Tässä välissä täytyy todeta, että te ihmiset särjette sydämeni sanoin maalaamillanne kuvilla. Ah ja voih! Tämä on se, mikä ainakin allekirjoittanutta Tolkienissa eniten viehättää; sanojen liki maaginen kauneus, kun ne taipuvat ja solmiutuvat mielikuviksi ja kaukaisiksi näyiksi... Siksi Keski-Maassa on tavallaan kaunista kaikkealla, niin Lórienissa, Cuiviénenilla, Konnussa kuin Mordorissakin - ainakin kun sen oikein sanoo ja oikein uskoo.
 
Kaunein paikka, se on paha valita. Ensimmäisenä tulee mieleen Kontu. Pikemminkin Hobittila. Siellä on niin rauhallinen ja iloinen tunnelma, vihreät nurmet ja puut.

Minas Tirith sen loistossaan ja komeudessaan. Pidän erityisesti Minas Tirithin kuvailusta kirjassa. Kylmästä, valkoisesta kivestä tehty kaupunki, ah! Yöllä kuvittelen, että kaupunki hohtaa valoa.
Minas Morgul on myös hieno paikka. Kylmä ja pimeä, täynnä pahuutta ja vihaa.

Saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta pidän myös Mordorista. Ei, en minä siellä asuisi, mutta senkin kuvailu kirjassa on jotain hämmästyttävää. Kuinka iso maa se on, täynnä pimeyttä (ja örkkejä). Mordorissa seikkaileminen on ehkäpä paras kohta kirjassa.

Rivendelistä ja Lothlórienista en pidä sitten yhtään, en yhtään. Kamalia jotenkin, minuun ei iske.

Ehkä minä kuitenkin valitsen Minas Tirithin. Kaunein ja parhain paikka.
 
Viaton luonnonkauneus vs. tyrmäävä majesteetillisuus

Henkeäsalpaavien Lothlórienin ja Rivendellin välillä en pystynyt ratkaisemaan voittajaa. Ehkä se ensimmäinen.

Mieleeni tuli heti myös Harmaat Satamat ehkä mystisessäkin arvokkuudessaan ja... mahtavuudessaan, merkityksessään, vaikkei sitä niin kauniiksi paikaksi välttämättä kehuttukaan - mutta jotenkin se ei vaan ehkä siinä vaiheessa kirjaa ollut missään tapauksessa paikallaankaan. Se voisi yhtä hyvin olla pari laituria vaan, ken tietää? Merellä on voimansa...

Esiajoista jos puhutaan niin kaikkein eniten haluaisin vaeltaa tunnelia/polkua pitkin ja yhtäkkiä nähdä Gondolinin! :o :D Mahtava taustamusiikki pauhaisi - korvissani.

Khazad-dûm(menikö edes oikein) loistonsa päivinä on oma puolihämyisä lukunsa.
 
Rivendelin ja Lothlorienin väliltä on minustakin vaikea valita.
Ne edustavat jotenkin haltioiden aamua ja iltaa.

Rivendelin laakso aurinkon noustessa kullanpunaisena taivaalle. Auringon ensisäteet herättävät vanhat rakennukset eloon ja linnut aloittavat laulunsa. Lehtipuut huojuvat hiljakseen keveässä tuulessa ja jostain kuuluu haltioiden soljuva laulu.

Lothlorienin suuret mallornpuut ovat vaihtaneet lehtensä kultaan ja ovat parhaassa kukassaan. Ilta hämärtyy yöksi mutta nyt eletään sinistä hetkeä pimeän rajamailla. Lyhdyt levittävät valoaan kuin puihin pudonneet tähdet. Elanor ja Nimpredil kukkivat ruohikossa. Joutsenen muotoinen vene joljuu vedessä ja itse Galadriel laulaa kirkkaalla äänellä satakielten kanssa.

Siinä on joitan kauniita näkymiä Keski-maasta. lopetan tähän ettei mene listaukseksi.
 
Eikö muka KONTU ole kaunispaikka? Se on oikea elämän, rakkauden ja... ja.... PIIPPUKESSUN maa. Edes Lórien ei vedä vertoja Konnun ihanille pelloille, eikä ainakaan hobittipojille *viks*
 
You must log in or register to reply here.
Ylös