Minkälainen mieliala?

( jos tällainen topicci on jo ollu niin pyydän anteeksi )
( tai jos tämä lasketaan listaamiseksi niin pyydän anteeksi )

Joten siis. Haluaisin kysyä vaikuttaako luonto tai musiikki tai muuta vastaavaa mielialaasi?
Esimerkiksi. Jos ulkona sataa, niin tuleeko sinulle vähän masentunut olo vai tykkäätkö sateesta, tulet iloiseksi ja menet heti ulos?
Tai sitten musiikki. Vaikuttaako se?
Minulla nyt ainaki on sitä ilmaatunut. Joskus.
Jos nyt ulkona paistaisi aurinko olisin varmasti paremmalla tuulella.
Kertokaapas omista kokemuksistanne.

Mielialaani vaikuttaa kaikki mitä koen aisteillani. Sade tai harmaa ilma saa olon todella kurjaksi ja laiskaksi.

Varmaankin aika monella musiikki ja ilmasto ja sen sellaiset vaikuttavat mielialaan ainakin joissain määrin.
Tietenkin, jos aurinko paistaa niin olen itsekin todella aurinkoinen. Ja jos sataa, saatan olla hieman masentunut, mutta toisaalta myös rakastan sadetta. Ehkä se on niin, että rankkasade tuppaa masentamaan hieman ja sellainen pieni tihkusade auringon paistaessa on mitä ihaninta. Ja kun vielä sateenkaari näkyisi. Mutta on sen rankkasade ja ukkonenkin mukavaa, kunhan vain on sisätiloissa. Noh, musiikista sen verran, että jos kuuntelen surullista musiikkia, niin sitä tulee hieman sellainen haikea olo.
Mutta kyllähän vähän kaikki vaikuttaa mielialaan. Pienetkin asiat.

Musiikki vaikuttaa ainakin minuun jollain tapaa. Hyvä musiikki saa minut paremmalle tuulelle, toimeliaammaksi tai sitten laiskemmaksi. Riippuu. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, en tiedä.
Sade on kaunista, se saa minut ihan hyvälle tuulelle. Taas jos aurinko paistaa ja on melkein liian kuuma, oloni on voipunut. Ukkonen saa oloni tuntemaan pirteäksi. Sellaista.

Mä oon useimmiten masentunut. Itseinhoa taas pönkittävät onnelliset ihmiset. Iltaisin alan olla positiivisempi. Suorastaan hilpeä, jos ulkona on pimeää. Alan elää...

Sade saa minut aina hyvälle mielelle. Sen mielen laatu riippuu kuitenkin sateen luonteesta. Sumuisen sään mukanaan tuova tihkusade saa minut rauhalliseksi, mutta rankkasade aiheuttaa minussa voimallisuuden tunteen ja herättää megalomaanikon sisälläni, eritoten jos sateeseen liittyy vielä ukkosta.

Ja tietenkin mielialaan vaikuttaa aivan kaikki, mitä havaitsemme. Ehkä jopa sellainenkin, mitä emme havaitse.

Sade on kaikessa yksinkertaisuudessaan lumoava luonnonilmiö. Se vaikuttaa kaikkiin aisteihin. Oletteko huomanneet kuinka jokainen sade kuulostaa erilaiselta. Kuinka viehättävä onkaan kevään ensimmäinen sadepisara vaaleanvihreälle lehdelle tipahtaessaan! Tuoksut voimistuvat. Ilma tuntuu sateen jälkeen raikkaalta ja kaikki raskaus on poissa. Ja se linnunlaulu ropinan lakattua auringon ensimmäisten säteiden tunkeutuessa lehvistön läpi pilvenreunalta!

Vohobittikin pitää ukkosesta ja silloin kun sade oikein kunnolla pieksee. Varsinkin jos kyseessä on markiisi de Sade.

Tottahan toki esim. ilma vaikuttaa mielialaani. Ainakin jossain määrin. Sateesta ja ukkosesta pidän silloin en ole ulkona pyöräilemässä. Tosin en ulos mene hyppimäänkään. Tuuli on myös minulle mieleen, tässäkin tapauksessa lasketaan pois se hetki jolloin pyöräilen.
Masentuneena mielialaan auttaa raskas musiikki. Osa ihmisitä ei tätä ymmärrä ja he kysyvät miksi kuunnella sellaista musiikkia sellaisella hetkellä. Mutta se on paljon, paljon parempi kuin se että alkaisin kuuntelemaan jotain ylipirteää musiikkia joka vain entistä enemmän laskisi mielialaani. Kun kuuntelee raskasta musiikkia tuntuu kuin musiikki olisi kanssasi, samassa tunne tilassa.
Mielentilaani vaikuttaa myös muut ihmiset ja heidän mielentilansa. Jos joku on ylipirteä alkaa oman mielentilani muuttua pahasti vittuuntuneeksi ja hiljaiseksi. Yleensä mielentilani on kuitenkin melkolailla sama kuin muilla ellei homma ala menemään äärirajoille jolloin palaan tavallisuuteen.

Kyllä kaikenlainen musiikki ja sää ja kanssaihmiset vaikuttavat olooni. Jos sataa, olen yleensä hyvällä tuulella ja pirteä, jos on oikein ukkonen, menen usein ulos vaikka sataisi kuinka rankasti. Kesäisin yösumussa vaellan useinkin (maaseudun todella harvoja iloja) ja kirkkaan tähtitaivaan alla talviöinä viihdyn. Kesällä käyn lähinnä uimassa, siitä pidän. Vedessä en ole kömpelö ja se tuntuu ihanalta, viileältä ja rauhoittavalta auringon käristäessä armotta taivaalta. Syksyä inhoan. Se on niin mätä ja kuoleva, syksyt istun sisällä ympäri vuorokauden, mitä nyt koulussa käyn.

Aurinko saa minut uniseksi ja tylsäksi. En jaksa, ei huvita enkä ainakaan halua. Ainoa keino saada minut varmasti ulos sen kirkkaan, ruskettavan jättiläisuunin alle, keskellä kesää on uimareissu, selitetyistä syistä. Kesät ovat muutenkin tukahduttavia, ulkona ei halua olla, siellä on kuuma ja ahdistavaa ja sisällä kuolee lämpöhalvaukseen. Voi mun suomalaista vertani...

Musiikki on vahva tukija ja mahtava mielialojeni herra. Jos olen pahalla päällä, surettaa, suututtaa tai muuten vaan angstaa, kuuntelen raskasta, synkkää ja varmasti mielen maahan painavaa musaa, se saa minut tuntemaan paremmalta. Joku nerokas on tehnyt juuri sitä maailmanlopun örinää, millaista elän ja n ole yksin siinä tunteessa. Jos taas olen hyvällä, pirteällä ja iloisella ( :roll: ) tuulella, kuuntelen reggaeta ja klassista musiikkia. Neljää vuodenaikaa tai Sibeliusta. Joskus jopa innostun ja pistän jonkin lievästi popahtavan melkein-teini-idolin energisoimaan. Se on sitten äärimmäinen ääri ja on pakko ennustaa synkkää tulevaisuutta ja pikaista kuolemaa kaksi viikkoa että pääsee siitä synnistä eroon :wink:
Yleisesti ottaen kuuntelen raskasta musiikkia. Powermetal ajaa myös piristysruiskeen virkaa ^ - ^

Linnut saavat minut hyvälle tuulelle. Ne ovat vapaita ja jaksavat sirkuttaa loputtomiin. Ne jotka eivät sirkuta, vetoavat jotenkin muuten.

Muut ihmiset säätelevät paljon mielialojani. Jos joskus olen ylienerginen ja iloinen ja muut todellakin haluavat pilata sen ja mököttävät, en jaksa kauaa pomppia. Kun taas manaan mustuutta ympärilleni ja vihaan kaikkea elävää, jotenkin kaikilla muilla on hyvä päivä ja kaikki ookoo. Ja sekös pistää vihaksi...

Lukeminen saa minut muuttumaan. Kaikki mitä kirjassa (jos se on hyvä siis) tapahtuu, heijastuu myös minuun. Jos lopetan tilanteeseen jossa syödään, minulle jää nälkä, jos joku kuolee, olen aivan maassa kaiken päivää. Kun taas jotain oikein iloista tapahtuu, saatan jopa siivota ilman erillistä käskyä.

Ja ennenkuin tästä syntyy romaani, annan puheenvuoron jollekin muulle.

Viimeaikoina sää ei ole päässyt vaikuttamaan lainkaan mielialaani. Ai että miksikö ei? Siitä yksinkertaisesta syystä, että pahimmillaan kymmentuntisena koulupäivänä ei ehdi säätä kuitenkaan noteeraamaan. Nyt kun loma on alkanut, saattaa asia muuttua toisenlaiseksi. Nyt olen kummiskin juuri flunssassa, joten sisällä kuppaaminen jatkuu.

Aikaisempien kokemusteni perustella voisin sanoa, että sää vaikuttaa mielialaani vain sen perusteella, vaikuttaako se tekemisiini. Esimerkiksi kahden viikon jatkuva sade saattaa estää uimassa käymisen, jolloin kenkkuunnun siihen, kun ei pääse uimaan.

Musiikki ja ihmiset vaikuttavat minuun sitäkin enemmän.Koska kuuntelen vain periaatteisiini sopivaa musiikkia, saatan ärsyyntyä jollakin tavoin loukkaavasta sanoituksesta. Itse musiikista voin ahdistua tai liikuttua kyyneliin saakka. Räyhäävä musiikki saa minut pitelemään korviani ja tulen siitä surulliseksi ja pian myös ahdistuneeksi.

Jos jään varsinaisesti luontoa tutkimaan, vaikuttaa se silloin mielialaani. Esimerkiksi katsellessani sadetta voin innostua siitä, kuinka hauskalta putoava vesi näyttää, kuinka sateenkaari on kaunis ja kuinka hauskalta kaatosateen ropina kuulostaakaan. Mikä mahtavinta, ilo ei ole lainkaan laantunut siitä, vaikka olenkin saanut tietää esimerkiksi sen, miten sateenkaaret syntyvät. Pikemminkin ilo on vain entistä suurempi. Vohobitti puhuu asiaa!

Toisaalta roskien ja laajalti asfaltoitujen alueiden näkeminen saattaa surulliseksi ja ahdistuneeksi. Tulee vain mieleen sellainen ajatus, että tuo on tuossa minunkin vuokseni. Olen omaltakin osaltani täällä tappamassa hiljalleen luontoa. Voi hirvitys. Siinä sitten saattaa iskeä siivousvimma niin, että suurimmat roskat kannan mukanani lähimpään roskikseen parikin kilometriä tarpeen vaatiessa.

Eli olenko ympäristön vaikutuksille altis? Enemmän kuin uskoisikaan! (Paitsi että ihmiskäsitykseni mukaan kaikki vaikuttaa ihmiseen, mutta siitä nyt ei puhuta!)

Onko olemassa muita esimerkkejä kuin luonto ja musiikki?

Elokuvat ja unet vaikuttavat omaan mielialaani joskus yllättävän voimakkaasti. Jos olen nähnyt vaikuttavan tai koskettavan unen, sen tunnelma saattaa "jäädä päälle" koko päiväksikin. Useammin näin käy jollain lailla myönteisten unien kohdalla, onneksi. Olen pariin kertaa nähnyt romanttissävyistä unta jostain tuttavastani, ja ankarasti yrittänyt hankkiutua siitä tunteesta eroon ennen kuin olen ehtinyt nähdä kyseisen ihmisen ops: En tykkää olla niin unieni tunnelmille altis, että jotenkin tuntuisi luonnolliselta käyttäytyä sitä uneksittua tuttua kohtaan samoin kuin unessani.

Leffat ovat toinen samantyyppinen juttu, etenkin myöhään illalla kotona katsotut. Ne voivat tulla uniini, ja jään usein pohtimaan aiheita, juonikuvioita ja henkilöitä ennen kuin menen nukkumaan. Minun ei pitäisi katsoa kovin traagisia tai muuten surullisia leffoja etenkään sunnuntai-iltaisin, tulen muuten ylitsevuotavan surumieliseksi, mikä voi kantaa maanantaihin asti.

Mielialat sinänsä ovat kummallinen asia; ne ovat kuin maailman värisävyjä, joista täysin riippuu, millaisena minkäkin päivän tai tilanteen koen. Sama sattumus tai tapahtuma näyttäytyy aivan erilaisena sen mukaan, olenko alakuloinen, turhaantunut vai toiveikas ja itsevarma.

pois

Maut!
Ne vaikuttavat myös mielialaani. Suklaan maku saa minut rauhalliseksi ja mustikoiden pirteäksi, ehkäpä tuntemaan itseni jopa veikeäksi.

Liikkuminen!
No sehän on oikeastaan jo todettu, että liikkuminen saa endorfiinit liikkeelle ja aiheuttaa näin ollen hyvänolontunteen. Kaikki liikunta ei kuitenkaan mielestäni aiheuta mukavaa oloa, mutta siihen vaikuttavat jo muutkin asiat.

Varmaan on muitakin mielialaan vaikuttavia tekijöitä, mutten niitä juuri nyt muista.

Vastailin vain Evelynin esittämään kysymykseen.

Mielialat on mukavia.

Ukkonen, rankkasade, kesä-hämärä tekevät onneliseksi.

Rakastan musiikkia. Ei sitä joskus tule ajatteleeksikaan, miten iloiseksi tai surulliseksi voi musiikista tulla.
Mutta itse en kuuntele musiikkia fiiliksen mukaan. Että, jos mulla on niinkuin paha olo ja olen raivoissani, en mä mitään Iron Maidenia laita täysille.
Tai Sibeliusta jos olen rauhallinen.
Jos on raivot päällä, laitan mielimusaa, ja se auttaa aivan varmasti, eikä tarvitse kuunnella mitään heviä tai sen tapaista.

Kun olen surullinen, olen omassa huoneessa, makaan sängyllä. Otan joko kannettavan esiin, ja menen nettiin tai luen kalenteria.
Ei minulla ole mitään rituaaleja.

Kyllähän tuo. Nyt olen esimerkiksi aivan mahtavalla tuulella kun ulkona on hämärää ja ihanan kirpakka ilma. En kyllä ulos taida enää tähän aikaan illasta voida mennä mutta jo ikkunasta ulos näkeminen tekee iloiseksi. Muuten säistä liian kuumalla ja aurinkoisella säällä minusta tulee usein kärttyinen enkä jaksaisi millään tehdä mitään. Paitsi ehkä uida. Se piristää aina, paitsi jos on jotain 27 astetta lämmintä. Sitten menee yli. Sitten ei auta kuin etsiä varjoa. Hämärä ja pilvinen sää sopivat minulle paremmin kuin kuuma auringon paahde. aurinkoakin otan (silloin harvoin kun otan) ain apää varjossa. Erh..

Rankkasadekin oikeastaan saa minut masentuneeksi koska joudun kyhjöttämään sisällä. Mutta tietysti jos pääsisin ulos rankkasateeseen huutamaan ja tanssimaan niin sitten olisin kyllä oikeastikin taivaassa. Aah se on ihanaa. Ja viileä tuuli ja tihkusade. Täydellistä. Harmillista kyllä yleensä ei siitä pääse ulos nauttimaan. Blaah..

Sitten musiikkiin. Musiikki ei juurikaan vaikuta. Paitsi joku huono musiikkin saa oikeastaan hyvälle tuulelle kavereitten kanssa kun saa nauraa. Mutta yksin ollessa ja liikaa niin ei tosiaan tee hyvää ei maar yhtään.. Yhhyh.. Hyvä musiikki ei oikeastaan vaikuta minuun mitenkään.. Tietysti jos kuuntelen liian pitkään pelkästään jotain vaikka rotk:n soundtrackia niin sitten olen varmaan joko aika maassa tai sitten huonolla tuulella muuten.

Ja surullisten leffojen jälkeen (esimerkkinä vaikka Titanic) olen melko hysteerinen. Meinaan koko ajan purskahtaa itkuun, mutten sitten kuitenkaan. Semmoista.. Mutta ei siitä nyt sitten enenpää.. En jaksa kirjoittaa. :roll:

Säällä on minuun aika suuri vaikutus. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että sateisena päivänä nukun huomattavasti pitemmin kuin aurinkoisena. Pilvisyys väsyttää ja koleus myös. Illalla auringonlaskun aikaan minulla on yleensä erittäin hyvä mieli. Toisaalta, liika kuumuus tekee hermostuneeksi..

Ihmiset ovat kuitenkin ehkä asia, joka vaikuttaa mielialaani eniten. Jos ystävän kanssa on ollut kinaa, niin tokihan se saa ärtymään tai surulliseksi. Jos taas on ryppyjä rakkaudessa, niin olo on aivan kauhea.

Joskus aivan pienet ja yksinkertaiset asiat saavat olon muuttumaan äkisti.
Johtunee siitä, että olen aika dramaattinen persoona..

Se saattaa vähän riippua päviästä, mutta kyllähän auringon paiste saa halpommin paremmalle tuulelle tai haluamaan pomppia kukkaisilla niityillä kauniisi hymyillen (niin että kaikki variksetkin säikähtävät, anteeksi heille). Tosin toisaalta isot sadepisarat ovat kauniita ja myöskin osa mukavaa luontoa, saattavat ne minua masentaakkin. Harvemmin kuitenkin.

Musiikkikin saa usein hyvälle mielelle, tai minä kuuntelen sellasita musiikkia jossa tiedän olevan kauniit sanat, ajatus, melodia tai lauluajan kaunis ääni esimerkiksi..

vähän samantapaisia vaastauksiahan minulla nyt tässä tulee kuin muidenkin vastaamat, mutta kun kerran kysyttiin niin nyt minä sitten myös vastasin.

mä pidän sateesta ja ukoskesta.... lumi sadekin on mun se rauhoittaa.....musikkikin vaikuttaa mun mielialaan, kun on pahamieli kuuntelen "iloista" musiikkia....

Minä en osaa musiikilla vaikuttaa mielialoihini päinvastaisesti: Jos olen pahalla päällä, kuuntelen synkkää ja oloani kuvastavaa musiikkia, jos olen iloisella tuulella, saatan etsiä jostain vaikkapa Bob Marleyta tai aivan ääritapauksissa kuunnella jotain ylienergistä kitarankidutusta, mutta että kuuntelisin näitä ristiin - Kun pahalla päällä, iloista ja nopeaa / kun hyvällä rajoittaisin ylitsepursuavaa iloisuuttani maailmanlopun mustilla melodioilla? Ei toimi, hyväntuulisena ja pirteänä en osaa nauttia Raskaasta ja synkeästä musiikista piirun vertaa ja jos kuuntelen vauhdikasta ja energistä ilakointia huonolla tuulella, uppoan vain syvemmälle synkkyyteen... :roll: