Minulla on täällä aikaisemminkin viesti, mutta olen sen jälkeen löytänyt paljonkin semmoista, missä on sitä jotain.
Iron Maidenin Afraid To Shoot Strangers ja Wasting Love kolahtavat koskettavuudellaan, kuten Blood Brothers. Maidenin musiikki kestää kuuntelua ja kolahtaa koko ajan ainakin siltä osin, jolta minä olen kuullut, lukuunottamatta Run To The Hillsiä ja Bring Your Daughter To The Slaughteria.
Sonata Arctica tekee todella musiikkia kuin minulle; The Misery, Broken, The Ruins Of My Life, Shy ja Power Of The One koskettavat ja saavat joskus jopa kyyneleet silmiini. Kingdom For A Heart, Respect The Wilderness, Land Of The Free, Still Loving You, Champange Bath, Silver Tongue ja The Cage kolahtavat aivan jostain muista yksilöllisistä syistä. Arvostan aika paljon ko. yhtyettä ja voin sanoa, että musiikki kestää kuuntelua n. 1kk verran, jonka jälkeen on vaihdettava levyä.
Stratovarius - 4000 Rainy Nights on sellainen aivan *ihq* kappale. Kyseinen yhtye muutenkin kolahtaa aika hyvin, muttei kuitenkaan lukeudu siihen, mitä minä eniten kuuntelen. Nightwish on myös yhtye, jotan on tullut kuunneltua aivan mahtavien lyriikoiden ja (muistaakseni) kauniiden sävelten takia. For My Pain...:in debyyttialbumi Fallen on myös purkanut kaiken sähköisyytensä minuun. Se pitkäsoitto on kokonaan täysin mahtavaa kamaa, ehkä iskee eniten surullisuudellaan. Täysin, lukuun ottamatta Tomorrow Is A Closed Gate (Death For So Long):ia. Myös *kantelemusiikki* eli Amorphiksen vanhempi materiaali on kolahtanut todella hyvin. Sitä ei vain jaksa montaa tuntia kuunnella. Ainoa non-metal -kappale, joka minuun kolahtaa on Ihminen esittäjänään Zen Cáfe.
Siinäpäs se. Toivottavasti mitään tärkeää ei jäänyt puuttumaan. Katsotaan nyt, tuleeko lisää, kun ajattelin tuon poissaoloni aikan kuunnella vähän Black Sabbathia ja Ozzy Osbournea.