Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Onko tämä se Muinais-Venäjä - kirja, josta oli aiemmin kesällä puhetta? Kirjoittajasta muistan, että on suomalainen miesoletettu.

Ei! Ei, ei, ei! (Lankeaa selälleen lattialle ja potkii ilmaan huutaen)

Jollain tavalla tämä kuitenkin sivuaa Kiovan Rusia, mutta niin on kyllä viime aikoina tehnyt sangen moni Ukrainan tilannetta käsittelevä kirja. Veikkaan vaikkapa Šiškinin kirjaa Sota vai rauha?

Shishkiniä toshiaan, Ishilmirelle vuoro!

Olen lukenut kirjasta nyt noin puolet, jouhevasti kulkevaa tekstiä ja onhan toki ihan mielenkiinntoista lukea toisinajattelijakirjailijan mietteitä Venäjästä, vaikka tietenkään ei voi ajatella että väitteet olisivat historiantutkimuksellisesti päteviä. Ja varmasti helpommin lähestyttävä teos kuin Jukka Korpelan Muinais-Venäjän historia ja Kiovan Rusin myytti - vai mikä se nimi nyt taas olikaan.

@Isilmírë siis ottaa kärkitiedustelijan paikan!

Luovutan vuoron eteenpäin, tämä kun tuntuu mahdottomalta asialta muistaa sellaisissa tilanteissa, joissa minulla olisi oikeasti joku arvuuteltava kirjakin käsillä.

Minä synnyin vuonna 1632 Yorkin kaupungissa Englannissa. Isäni, kotoisin Bremenistä, oli ensin asettunut Hulliin kauppamieheksi, päässyt siellä hyviin varoihin ja siirtynyt sittemmin Yorkiin, jossa vietti hiljaista elämää. Siellä hän meni naimisiin äitini kanssa, joka oli omaa sukuansa ********, ja jonka mukaan minä sain nimen ******** **********, mutta koska Englannissa yleensäkin nimiä käännellään ja väännellään, niin tuli meidänkin sukunimeksi ******, ja näinpä me nyt itsekin nimemme kirjoitamme.

Minulla oli ollut kaksi veljeä. Toinen oli palvellut överstiluutnanttina englantilaisessa jalkaväessä ja kaatunut Dunquerquen tappelussa. Toinen oli jo aikaisin lähtenyt kotoa maailmalle, enkä ole hänestä milloinkaan mitään kuullut, eivätkä vanhemmatkaan hänestä minkäänlaisia tietoja saaneet.

Risto Roopenpojan seikkailut (tai millä nimillä niitä lyhennettyjä Defoe-suomennoksia sata vuotta sitten julkaistiin?)

Robinson Crusoe'n elämä ja kummalliset seikkailut (1905, suom. Samuli Suomalainen).

Robinson sai siis etunimekseen äidin tyttönimen ja sukunimi Crusoe oli englantilaistettu saksalaisen isän sukunimestä Kreutznaer.

@Telimektar on osunut aivan kohdilleen ja saapi jatkaa visailua.

"Kokoushalliin peluri menee kysellen itseltään,'voitanhan?', ruumistaan pöyhistellen, mutta nopat sortavat hänen toivonsa ja antavat parhaat heitot vastapelurille."

[Minuun iski ikävä epäilys, että olisin joskus jo kysynyt tätä, mutta selasin ketjua varsin kauas taaksepäin enkä ainakaan huomannut että näin olisi tapahtunut. Ehkä olin vain suunnitellut asiaa.]

Hiukan lisää samasta kohdasta. Teksti on itse asiassa säkeellisessä muodossa, mikä ei ensimmäisestä lainauksestani käynyt ilmi. Alkuteos ei ole suomenkielinen, mutta kyllä julkaistu suomenkielisenä käännöksenä.

Vihaa anoppi, vaimo torjuu pois
ei pulaanjoutunut löydä auttajaa,
'kuin vanhasta hevosesta, myytävästä,
en minä löydä pelurista hyötyä'.

Toiset syleilevät hänen vaimoaan,
kun voittoisa noppa on halunnut hänen omaisuutensa,
isä, äiti, veljet hänestä sanovat:
'Emme tunne, sitokaa ja viekää pois'.

Uhkapelaamisen vaaroista varoittaminen ei ole kirjassa mitenkään vallitseva teema. Paljon tyypillisempi on seuraava:

Kun ihmiset johdattavat uhriksi aiotun hevosen
säännönmukaisesti kolme kertaa jumalten tien ympäri,
edellä menee silloin Pusanin osuus,
uhrin jumalille ilmoittava vuohi.
[ ... ]
Mitä hevosen lihasta kärpänen söi
tai mitä on tarttunut pylvääseen ja kirveeseen,
mitä teurastajan käsiin ja kynsiin,
kaikki ne sinulla jumalien luona olkoot.

Mikä vatsan sisälmyksistä höyrynä haihtuu,
mikä on raa' an lihan hajua,
hyväksi sen teurastajat muuttakoot
ja uhrieläimen täysin kypsäksi valmistakoot.

Mikä sinun tulella kypsennettävästä koivestasi,
vartaaseen pistetystä valuu pois,
älköön se maahan tarttuko, älköön ruohoon,
olkoon se vuodatettu halukkaille jumalille.
...

...
Älköön sinua mennessäsi polttako rakas henki [tuli],
älköön kirves ruumistasi vahingoittako pysyvästi,
älköön sinulta kokematon paloittelija ahneena liioitellen
paloiteltuja jäseniäsi käsitelkö väärin.

Ethän sinä tosiaan tällä tavalla kuole, etkä vahingoitu,
jumalten luokse menet hyväkulkuisia polkuja myöten -
Indran kaksi hallavaa ja Marutien kaksi kirjavaa
valjaskumppaneinaan
Asvinien aasin aisaan on sotahevonen asettunut.

Hyvän karjan meille sotahevonen, hyvät hevoset,
miespuolisia poikia sekä kaikkia ruokkivaa rikkautta,
synnittömyyden meille Aditi tehköön,
mahdin meille uhrien saattama hevonen hankkikoon.