Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Koska kahteen viikkoon kukaan ei ole esittänyt mitään arvuutettavaa, palaan vuoroon. Tällä kertaa kyseessä on rajatapaus, sillä kyseessä on sarjakuva, mutta sellainen, jossa on ainoastaan karkeasti piirrettyjä puhuvia päitä. Protestin saa esittää.

Hyvään Kid-seikkailuun tarvitaan:
A. Ainakin yksi hyvä nyrkkitappelu
B. Bucky Boyn ja Kidin välistä huulenheittoa
C. Juonitteleva roisto kulisseissa
D. Joukko pienempiä konnia, joista yksi isotteleva revolverisankari
E. Väijytys tai ansa
F. Ammuskelua kolmeen otteeseen vähintään
G. Jossain vaihees- pitää Kidin sanoa: "Taidanpa leipoa nenäsi poskelle, kojootti"
Et voilá!
 
Tyylilajista tulee mieleen vain takavuosilta hämärästi muistamani Cocco-Bill -sarjakuvaeepos, joten ehdotan keskustelun vuoksi sitä, vaikka yksityiskohdat eivät tunnukaan täsmäävän.
 
Alussa Mikko Komu oli ihan kelvollinen keskikastin piirtäjä. Nykyisin hänen piirrostyylinsä on vajonnut alimmalle rappiotasolle. Hahmot ovat epämuodostuneita spitaalisia ja niiden ilmeet kuin teilipyörällä murskattavalla narkkarilla. Viime numerossakin oli Kidin knalli ihan soikea! Ja Navaho-Joen sulka oli piirretty kokonaan väärälle puolelle hattua!
 
Voipi hyvinkin olla, että kukaan muu kontulaisista ei ole lukenut tätä... Laitetaan (hivenen peiteltyä) tekstiä sarjakuvan mainoskuvauksesta:

KL on M. H:n (s.1964) kolmastoista teos valtio- ja kustantajarajojen yli voittoisasti vyöryvässä B.E.M.-sarjassa. Uusimmassa teoksessaan raapekartonkitekniikastaan tunnettu H. yllättää luonnosmaisella tyylillään jossa sivellin raastaa paperia kuin karjapiiska puuhun köytetyn hevosvarkaan selkälihoja.

"Kaksi kertaa kovempi kuin puolikova länsi" sanovat asiantuntijat.
 
Eikö raapekartonkitekniikka kuulosta kenestäkään tutulta? Sarjakuvantekijä on suomalainen, nimikirjaimet M. H. ja hän käyttää vielä välillä titteliä tohtori M. H.

Sarjakuvan nimen voi puolestaan laskea edellisen vihjeviestin lopusta.
 
Kyllä tämä taitaa olla liian marginaalista sarjakuvaa tälle foorumille. Kyseessä on tohtori Matti Hagelbergin Kova länsi. Hagelberg tunnetaan parhaiten Läskimooses-saagastaan, joka julkaistiin kokonaisuudessaan 1480-sivuisena kolmen niteen pakettina vuonna 2021. Kuten otteista käy ilmi, Kova länsi parodioi lännensarjakuvaa ja pilkkaa armotta sen harrastajia. Paras vitsi on kuitenkin se, että sarjakuva julkaistiin ja peräti kovakantisena!

@Telimektar oli väärässä olemisestaan huolimatta ainoa arvaaja ja saa täten vetovastuun.
 
Joku voi sanoa: ei ole helppo elää kelvottomana joutumatta kiinni. Tähän vastaamme, ettei mikään muukaan suuri asia suju vaivattomasti. Jos haluamme tulla onnellisiksi, meidän on kuljettava näiden puheiden viitoittamaa tietä. Välttyäksemme joutumasta ilmi muodostamme salaseuroja ja veljeskuntia, ja onhan olemassa vakuuttamistaidon opettajia, jotka varustavat meidät sillä viisaudella jota kansankokouksissa ja oikeudenkäynneissä tarvitaan. Näin voimme milloin suostuttelulla, milloin väkivalloin kahmia itsellemme etuja joutumatta kärsimään rangaistusta.
 
Katselin taannoin kyselymielessä hyllyssäni olevaa Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden ylistystä, ja tuo lainaus saattaisi hyvinkin olla siitä.
 
No ei. Erasmus kyllä tunsi siteeraamani teoksen. Lainaus jatkuu:

'Jumalilta ei kuitenkaan voi pysyä piilossa eikä heitä voi pakottaa väkivalloin.'
Mutta ellei jumalia ole olemassakaan tai elleivät he välitä ihmisten asioista, ei kai meidänkään tarvitse välittää siitä, pysymmekö heiltä piilossa? Jos he taas ovat olemassa ja välittävät meistä, eikö kuitenkin kaikki mitä olemme saaneet heistä tietää ja kuulla, perustu pelkkiin puheisiin ja runoilijoiden antamiin sukuselvityksiin? Runoilijat itse sanovat, että jumalat voidaan taivutella ja suostutella uhrein, hartain rukouksin ja lahjoin. Meidän on siis uskottava joko nämä molemmat selitykset tai sitten ei kumpaakaan. Jos niihin on uskomista, sen kun vain teemme vääryyttä ja uhraamme sitten jumalille siitä mitä olemme vääryydellä hankkineet.
 
- Ensi alussa hän hymyilee ja tervehtii kaikkia vastaantulijoita, vakuuttaa ettei ole tyranni, lupaa omissaan ja valtion nimissä kaikenlaista, vapauttaa veloista, jakelee maata kansalle ja omille kannattajilleen ja tekeytyy kaikkien edessä leppoisaksi ja mukavaksi. Eikö totta?
- Varmasti.
- Kun hän on päässyt maanpaossa olevista vastustajistaan rauhaan sopimalla toisten kanssa ja tuhoamalla toiset, hän ensinnäkin järjestää niin, että aina on käynnissä sotia, jotta kansa tarvitsisi johtajaa.
- Todennäköisesti.
- Ja samoin sitä varten, että sotaverojen köyhdyttämien kansalaisten olisi pakko keskittyä jokapäiväiseen työhönsä, jolloin he ehtisivät vähemmän vehkeillä häntä vastaan (...) mutta tämä saa kansalaiset vähitellen vihaamaan häntä.
- Tietenkin.
- Ja rohkeimmat niistä, jotka olivat auttamassa häntä valtaan ja ovat nyt mahtavia itsekin, uskaltavat sanoa tyrannille ja toisilleen mitä ajattelevat ja arvostella tilannetta.
- Todennäköisesti.
- Pysyäkseen vallassa tyrannin on siis raivattava kaikki tällaiset tieltään, kunnes hänellä ei ole jäljellä ainoatakaan ystävää tai vihollista, josta ylipäätään olisi mihinkään ( ... )
- Kaunis puhdistus!
- Niin, päinvastainen kuin se minkä lääkärit suorittavat ihmisruumiille. Lääkärit poistavat sen mikä on huonointa ja jättävät jäljelle parhaan, tyranni tekee päinvastoin.
- Ei kai hän muutakaan voi, jos haluaa pysyä vallassa.
- Hän on sidottuna, onnellisessa pakkotilassa: hänen on joko elettävä keskellä kelvottomia ihmisiä, jotka vihaavat häntä, tai kuoltava.
 
- Tuo huonosti oman sielunsa hallitseva, tyranniluonteinen mies, jota sinä äsken pidit ihmisistä onnettomimpana, joutuu siis kaiken muun lisäksi vielä tällaiseenkin kurjuuteen, jollei hän saa elää pelkkänä yksityishenkilönä vaan joutuu kohtalon pakosta tyranniksi ( ... )
- Juuri samasta on kysymys, Sokrates, puhut aivan totta.
- Niin, hyvä Glaukon, eikö tämä ole surkeaakin surkeampi kohtalo? Eikö tyrannin elämä ole vielä onnettomampaa kuin sen jota sinä pidit kaikkein onnettomimpana?
 
Let us go then, you and I,
When the evening is spread out against the sky
Like a patient etherized upon a table;
Let us go, through certain half-deserted streets,
The muttering retreats
Of restless nights in one-night cheap hotels
And sawdust restaurants with oyster-shells:
Streets that follow like a tedious argument
Of insidious intent
To lead you to an overwhelming question. . .
 
[Jatkuu. Ei tarvitse sanoa kirjan eli kokoelman nimeä, ei edes runon nimeä. Tekijä esiin, se riittää.]


Oh, do not ask, "What is it?"
Let us go and make our visit.

In the room the women come and go
Talking of Michelangelo.

The yellow fog that rubs its back upon the window-panes,
The yellow smoke that rubs its muzzle on the window-panes,
Licked its tongue into the corners of the evening,
Lingered upon the pools that stand in drains,
Let fall upon its back the soot that falls from chimneys,
Slipped by the terrace, made a sudden leap,
And seeing that it was a soft October night,
Curled once about the house, and fell asleep.

And indeed there will be time
For the yellow smoke that slides along the street,
Rubbing its back upon the window-panes;
There will be time, there will be time
To prepare a face to meet the faces that you meet;
There will be time to murder and create,
And time for all the works and days of hands
That lift and drop a question on your plate;
Time for you and time for me,

And time yet for a hundred indecisions,
And for a hundred visions and revisions,
Before the taking of a toast and tea.

In the room the women come and go
Talking of Michelangelo.
 
Me hyväksymme @Telimektarin vastauksen, sillä Thomas Stearns Eliot on näiden rivien takana (ja tekijää me kysyimme).

Tosin kyseessä ei ole hänen tunnetuin teoksensa The Waste Land (1922) vaan hänen esikoisensa, viitisen vuotta kypsytelty ja ensimmäisen kerran vuonna 1915 Poetry: A Magazine of Verse -lehdessä julkaistu The Love Song of J. Alfred Prufrock (linkin päässä Wikisource, josta runon voi lukea loppuun), joka julkaistiin myös kaksi vuotta myöhemmin Eliotin ensimmäisessä kokoelmassa Prufrock and Other Observations.

Suomennoksista uusin (ja paras?) on nimeltään J. Alfred Prufrockin laulu rakkaudesta – Juha Silvon käsialaa vuodelta 2022 kokoelmassa T. S. Eliot, Kootut runot, jota hyvin lämpimästi suosittelemme alkutekstin ohella.

Ellet ole sitä jo tehnyt, Eliotiin kannattaa ehdottomasti tutustua niin englanniksi kuin käännöksenäkin. Ehdottomasti!

P.S. Hesarin arvostelu Silvon suomennoksesta.
 
Show must go on...

Skandinaaviset ruhtinaat ottivat vaimoksi slaavilaisia naisia ja heidän lapsensa alkoivat puhua äitinsä kieltä, mutta se ei muuttanut heidän tapaansa suhtautua alamaisiinsa. Myös seuraavat sukupolvet elivät ryöstöretkistä niin vieraisiin maihin kuin omille "metsästysmailleen". Alue jakaantui keskenään taisteleviin ruhtinaskuntiin. Alamaisia ei kohdeltu heimoveljinä vaan saaliseläiminä.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös