Mitä viimeksi lainasit?

Luin viikolla novelliantologian nimeltä Muistojemme viistokatu, toimittanut myös Tolkienin keskinkertaisesta elämänkerrasta tunnettu Vesa Sisättö (joka on myös kylä Yöjärvellä, siis Sisättö) kertoo kadunpätkästä, joka ei suostu kuolemaan. Se nimittäin kivettiin umpeen vuonna 1998, mutta edelleen kummittelee monien tamperelaisten mielessä. Menee Tampereen keskustorin poikki.

Tässä kirjassa kummittelu on ymmärretty vähän toisin kuin Tampereen kunnanvaltuustossa tai kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneiden keskuudessa, aivan konkreettisesti. Viistokadusta on tehty myös kiva laulu.

Eivät kaikki kirjan novellit mitään alansa huippuja ole, mutta vaikkapa Johanna Sinisaloon voi luottaa aina. Samoin Vohobitti diggasi kokoelman loppupuolella olevista sci-fi-jutuista: dystopiakuvauksesta, missä vain linnoitetut Hervanta ja TAYS olivat enää luvallisia paikkoja, kirjat ja tunteet kiellettyjä, mutta lopuksi päästiin Viistokadulle muistelemaan, sekä paluu menneisyyteen -pastissista, jossa Viistokadun päässä oli aikamatkailun mahdollistava madonreikä.

Vain Klonkusta ja hobiteista kertova tarina, mikä olisi liittynyt Viistokatuun puuttui. Paitsi tuossa dystopiakuvauksessa mainittiin ohimennen kirja, jonka kannessa on Sormus!
 
Ylös