Taskut - yllättävän mielenkiintoinen kysymys. Mitä nyt selailin Hobittia, en löytänyt yhtään kohtaa, jossa olisi puhuttu selvästi /housun/taskuista. Ei myöskään kerrottaessa kolmesta peikosta, joiden taskut Bilbo yritti tyhjentää (Lammaspaistia, s. 44-45, 51, 52). Tolkienin kuvassa peikoista niillä ei itse asiassa näytä olevan vaatteita ollenkaan, joten tiedä tuota sitten, mitä taskuja Bilbo kaiveli.
Ennen Bilbon taskuihin siirtymistä otettakon esille isotaskuinen veijari eli Klonkku. Sen vaatteista ei liene kovin tarkkaa tietoa, mutta ainakin taskut niistä löytyivät:
”Ss-ss-ss”, sanoi Klonkku entistäkin kiihtyneempänä. Se ajatteli mitä kaikkea sillä itsellään oli taskuissaan: kalanruotoja, hiidenhampaita, märkiä simpukankuoria, pala lepakonsiipeä, teräväsärmäinen kivi hampaiden teroittamiseen ynnä joukko muita inhottavia kapineita. Se yritti miettiä mitä muut mahtoivat taskuissaan säilyttää. (Arvoituksia pimeässä, s. 90-91)
Itse asiassa taskut ovat Hobitissa jokseenkin merkittävässä osassa, vai mitä sanotte tästä:
Hän pani renkaan taskuunsa sen kummempia ajattelematta, esineellä ei todellakaan tuntunut olevan mitään käyttöä juuri nyt. (s. 79)
Jonkin ajan kuluttua hän koetteli taskusta piippuaan. -- -- Mutta kun hän taputteli taskujaan ja koetteli itseään joka puolelta etsiessään tulitikkuja hänen kätensä sattui pikku miekan kahvalle (s. 80)
Bilbo nipisti itseään ja läimäytti itseään, hän tarttui pikku miekkaansa, hän pani toisen käden taskuun. Taskusta hän löysi sormuksen jonka hän oli noukkinut käytävän lattialta ja unohtanut kokonaan. (s. 90)
"Mitä minulla on taskussa?" hän sanoi ääneen (s. 90)
"Mitä minulla on taskussani?" hän kysyi lujemmalla äänellä. (s. 90)
"Väärin", sanoi Bilbo joka oli onneksi juuri ottanut käden pois taskusta. "Toinen arvaus!" (s. 90)
"Mitähän minulla on?" hän mietti itsekseen kompuroidessaan huohottaen eteenpäin. Hän pani vasemman kätensä taskuun. Sormus tuntui kylmältä kun se liukui taskua tonkivaan etusormeen. (s. 95)
"Mitä sillä on taskussaan?" . . . "Reppulilla on se taskussaan" . . . "Se pitää sen vaan taskussaan" . . . "Se ei sano mitä sillä on taskussaan" (s. 96)
Bilboa vihlaisi pelon ja menetyksen tunne joka oli kuin kaiku Klonkun surkeudesta, ja älyämättä edes vetää miekkaa hän pani kädet taskuun. Ja siellä sormus yhä oli, vasemmassa taskussa, ja luiskahti sormeen. (s. 100)
Bilbon taskuun ("syvimpään", mitä sitten tarkoittaneekin) sujahtaa myös Arkkikivi:
Hänen pieni nyrkkinsä ei riittänyt kätkemään kiveä, sillä se oli iso ja painava, mutta hän nosti sen, sulki silmänsä ja työnsi sen syvimpään taskuunsa. (Poissa kotoa, s. 257)
Saman aarrevuoren päällä käy ilmi, että myös kääpiöilä on taskut:
Mutta useimmat kääpiöt olivat käytännöllisempiä, he kokosivat jalokiviä ja tunkivat niitä taskuihinsa ja päästivät huokaisten sormien läpi ne joita eivät voineet ottaa mukaan. (s. 260)
"Älähän nyt!" sanoi Thorin nauraen – hänen mielialansa oli taas alkanut kohentua ja hän kilisytti kalliita kiviä taskuissaan. (s. 264)
Ja sitten se kohta, jossa kerrankin mainitaan, mihin vaatekappaleesen tasku kuuluu:
Hän otti vanhan nuttunsa taskusta (hän piti yhä nuttua sotisovan päällä) rypistyneen ja moneen kertaan taitellun kirjeen, Thorinin viestin, jonka hän oli löytänyt takanreunustalta kellon alta eräänä tiettynä toukokuun aamuna! (Varas yöllä, s. 292)
Sanokaa nyt sitten, oliko Bilbon sormustasku housuntasku? Luulenpa että kyllä. Samaten kääpiöillä. Mutta entä Klonkun taskut? Oliko Klonkulla housut? Takki? Menee vaikeaksi.