Naukuhuulet

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Huvittaisiko väkeä ryhtyä kääntämään yhdessä erästä pikku runoa, meinaan Tom Bombadilin seikkailujen numeroa 9: <i>The Mewlips</i>?

Tässäpä ensin alkuteksti:

The shadows where the Mewlips dwell
  • Are dark and wet as ink
And slow and softly rings their bell,
  • As in the slime you sink.
You sink into the slime, who dare
  • To knock upon their door,
While down the grinning gargoyles stare
  • And noisome waters pour.
Beside the rotting river-strand
  • The drooping willows weep,
And gloomily the gorcrows stand
  • Croaking in their sleep.
Over the Merlock Mountains a long and weary way,
  • In a mouldy valley where the trees are grey,
By a dark pool's borders without wind or tide,
  • Moonless and sunless, the Mewlips hide.
The cellars where the Mewlips sit
  • Are deep and dank and cold
With single sickly candle lit;
  • And there they count their gold.
Their walls are wet, their ceilings drip;
  • Their feet upon the floor
Go softly with a squish-flap-flip,
  • As they sidle to the door.
They peep out slyly; through a crack
  • Their feeling fingers creep,
And when they've finished, in a sack
  • Your bones they lake to keep.
Beyond the Merlock Mountains, a long and lonely road.
  • Through the spider-shadows and the marsh of Tode,
And through the wood of hanging trees and the gallows-weed,
  • You go to find the Mewlips — and the Mewlips feed.

Suomentamiseen on monia vaihtoehtoja, vaikein niistä lienee se, että noudattaa alkuperäistä runomittaa, jambia (ja vähän trokeetakin). Säkeistöt menevät siis näin tavujen pituuden ja määrän suhteen:

3 x A:

du-dum du-dum du-dum du-dum
  • du-dum du-dum du-dum
du-dum du-dum du-dum du-dum
  • du-dum du-dum du-dum

1 x B:

du-dum du-dum du-dum dum // du-dum du-dum du-dum
  • dum-du dum-du dum-du // dum-du dum-du dum

ja samat uudestaan, eli kaikkiaan AAAB AAAB


Ja tässä raakilemainen ehdotukseni ensimmäiseen säkeistöön:

On varjot Naukuhuulten maan
  • kuin muste tummat niin,
soi vaimeasti kello vaan,
  • kun vaivut hetteisiin.

Saman voisi sanoa toisinkin:

Varjot Naukuhuulten mailla
häilyy tummat, kosteat.
Kello läppää ääntä vailla,
kun jo liejuun uppoat.

Mutta silloin menee alkuperäinen poljento hukkaan.

Lisäkannustimena täytyy muistuttaa, että ruotsiksikin tämä runo (ja koko kirja) on jo taipunut. Miksei siis suomeksi? Tässä ruotsinnos 1. säkeestä:

Dyvättarna i mörker är,
blött, svart, med stank av as,
och deras klockor ringer, när
du ner i slammet dras.

Huomatkaa runomitan ja loppusointujen säilyttäminen. Kääntäjän nimen jotkut ehkä tuntevatkin: Åke Ohlmarks.
 

Pagba

Kevin
Tämän asian tiimoilta pitäisi olla yhteydessä kuoro Naukuhuuliin, koska heitä varmastikin kiinnostaisi saada säkeet laulettavaan muotoon. Eri asia sitten kuinka hengissä Naukuhuulet enää ovat. He ovat satunnaisesti esiintyneet Suomen Tolkien-seuran tilaisuuksissa.

Laitoin viestiä hyvästi tuntemalleni naukuhuulelle.
 

Aiwendil

Hobitti
Eikös Haltis joskus aikaisemmin pitänytkin käännöskilpailun, jossa tehtävänä oli kääntää juuri tuo runo ja toinen, joka kertoi Fastitolcalonista. Osallistuin itsekin siihen, muttei hajuakaan missä kyseiset suurenmoiset (hah) tuotokset ovat.
 

Haltiamieli

Kontulainen
Aiwendil sanoi:
Eikös Haltis joskus aikaisemmin pitänytkin käännöskilpailun, jossa tehtävänä oli kääntää juuri tuo runo ja toinen, joka kertoi Fastitolcalonista. Osallistuin itsekin siihen, muttei hajuakaan missä kyseiset suurenmoiset (hah) tuotokset ovat.
Näin on, kauan kauan sitten - joskus keväällä 2002 uskoisin - aloitin "kilpailun" johon osallistui kolme henkeä neljällä työllä: kahdella käännöksellä Fastitocalonista ja kahdella käännöksellä Naukuhuulista. Minulla on sattumoisin säästyneenä yksi tulostenippu kilpailutöistä, liekö ainoa lähde missä noita on säilynyt? Mikäli Aiwendil haluaa, voin käännöksensä tähän liittää tai vaikka yksäröidä. Muut osallistujat olivat Arawn ja Calatari.

Täytyy tunnustaa, että Tikin molemmat versiot aloituksesta ovat mielestäni varsin erinomaisia (tosin kellon läppääminen onkin minulle varsin kummalliselta kuulostava verbivalinta?), vaikka hän niitä raakileiksi kutsuukin. Minua ei valitettavasti ole armoitettu runoojan lahjalla, joten en kykene projektiin yhtymään mielihalusta huolimatta.

Onko Tik onnistunut kaivelemaan merkitystä runossa mainitulle paikannimelle "Merlock Mountains"?
 

Thialfi

Kontulainen
Ymmärtääkseni englannista ruotsiin kääntäminen on helpompaa kielisukulaisuuden vuoksi, suomen sanat ovat keskimäärin pitempiä.
 

Pagba

Kevin
Ehdotin Legolaan päätoimittajalle kääntämiskilpailun järjestämistä, mutta hän ei innostunut ajatuksesta tekijänoikeudellisista syistä. Laita pätkä Tolkienin tekstiä mihinkään julkaisuun niin saat perikunnan tai muun oikeudet hallussaan pitävän tahon kimppuusi rahakkain korvausvaatimuksin. Tiedä sitten mitä he tuumivat sähköisistä julkaisuista kuten Konnusta. Luulisi, että jos käyttö olisi erityisen kaupallista, niin perästä kuuluisi.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Mahtaako tätä siis tohtia jatkaakaan? Älkää lukeko toisen säkeistön sanoista mitään allegoriaa tekijänoikeuksiaan oikeutetusti vartioivista tahoista. Ai kun me vihataan --- allegorioita, klunk.

Ken tohtii oveen koputtaa,
  • se liejuun uppoaa;
suu rännikiven ammottaa
  • ja vettä purskuttaa.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Merlock Mountains???

Haltiamieli sanoi:
Onko Tik onnistunut kaivelemaan merkitystä runossa mainitulle paikannimelle "Merlock Mountains"?
No eipä juuri.

Netistä löysin Tomas Vilhelm Kullströmin artikkelin jossa pohditaan kaikkiaan kysymystä siitä, missä nämä Naukuhuulet mahtoivat asua. Hän osoittaa Synkmetsän itälaitaan ja epäilee, että Merlock Mountains on hobittien muokkaama nimi Sumuvuorista (Misty Mountains) tai sitten se saattaa tarkoittaa jopa Synkmetsän vuoria. Mistä näkökulmasta runo lie kirjoitettu? Konnun vinkkelistä?

Fonstadin kartaston hakemistossa Merlock Mountains ei näy, mutta Robert Fosterin <i>The Complete Guide</i> kertoo hakusanan Merlock Mountains alla hänen arvauksensa: "Luultavasti vuoret, joilla <i>the Merlocks</i> asuivat. Merlock Mountains [suomennosta en uskalla edes esittää] olivat luultavasti kuvitteellinen vuoristo, koska ne mainitaan vain Konnun perinteestä tunnetussa runossa <I>Naukuhuulet</i>, mutta nimi pohjautui mahdollisesti siihen vähään tietoon, jota hobiteilla oli Sumuvuorista." (CG s. 260).

Dale J. Nelsonin artikkelissa Tolkien Studies 1, 2004 saattaisi olla lisää pohdintoja, mutta ensin pitäisi päästä lukemaan ko. artikkeli, johon pääsy on rajoitettu maksaville asiakkaille.

En edes tiedä, onko sanaa <i>merlock</i> missään tyydyttävästi selitetty. Etsiä voi.
 

Hathaldir

Kontulainen
Tohtiihan sitä jatkaa, tosin olen valmis tekemään väkivaltaa alkuperäiselle sikäli kun kääntämisen mielekkyys sitä edellyttää. Englanniksi nyt vaan voi sanoa enemmän vähemmillä tavuilla kuin suomeksi. Disclaimer: kirjoitettu sekavassa mielentilassa. Mikä tahansa kritiikki on todennäköisesti ihan oikeassa.

Ne Naukuhuulten varjot vaan
on musteentummat niin
ja hiljaisesti kelloillaan
ne kutsuu hautoihin

Ken ovellensa kolkuttaa
sen letto nielaisee
ja irvinaamat tuijottaa
kun turve kahlitsee

Niin itkevät nuo halavat
kun luonto lahoaa
ja kuolonkorpit lihavat
ne ääneen huohottaa

Ylitse synkkäin vuorten vie pitkä raskas tie
homeiseen laaksoon jossa puut mätiä lie
missä tumma lähde täysin tuuleton
siellä kuutamotta naukuhuulet on

Ja naukuhuulet holveissaan
ne laskee aarteitaan
ja kynttilänsä loistaa vaan
ne kylmään unholaan

On märät katot, lattiat
ja askeleensa niin
ne pehmeästi astuvat
luolan uumeniin

Kun naukuhuuli kurkistaa
sen sormet syyhyää
ne kurkkuasi kuristaa
ja luusi kähveltää

Ylitse synkkäin vuorten ja yksinäisen tien
läpi varjoverkon ja uhkauksien
kautta hirttometsän voit matkustaa
ja naukuhuulet taas syödä saa
 
Ylös