Huvittaisiko väkeä ryhtyä kääntämään yhdessä erästä pikku runoa, meinaan Tom Bombadilin seikkailujen numeroa 9: <i>The Mewlips</i>?
Tässäpä ensin alkuteksti:
The shadows where the Mewlips dwell
Suomentamiseen on monia vaihtoehtoja, vaikein niistä lienee se, että noudattaa alkuperäistä runomittaa, jambia (ja vähän trokeetakin). Säkeistöt menevät siis näin tavujen pituuden ja määrän suhteen:
3 x A:
du-dum du-dum du-dum du-dum
1 x B:
du-dum du-dum du-dum dum // du-dum du-dum du-dum
ja samat uudestaan, eli kaikkiaan AAAB AAAB
Ja tässä raakilemainen ehdotukseni ensimmäiseen säkeistöön:
On varjot Naukuhuulten maan
Saman voisi sanoa toisinkin:
Varjot Naukuhuulten mailla
häilyy tummat, kosteat.
Kello läppää ääntä vailla,
kun jo liejuun uppoat.
Mutta silloin menee alkuperäinen poljento hukkaan.
Lisäkannustimena täytyy muistuttaa, että ruotsiksikin tämä runo (ja koko kirja) on jo taipunut. Miksei siis suomeksi? Tässä ruotsinnos 1. säkeestä:
Dyvättarna i mörker är,
blött, svart, med stank av as,
och deras klockor ringer, när
du ner i slammet dras.
Huomatkaa runomitan ja loppusointujen säilyttäminen. Kääntäjän nimen jotkut ehkä tuntevatkin: Åke Ohlmarks.
Tässäpä ensin alkuteksti:
The shadows where the Mewlips dwell
- Are dark and wet as ink
- As in the slime you sink.
- To knock upon their door,
- And noisome waters pour.
- The drooping willows weep,
- Croaking in their sleep.
- In a mouldy valley where the trees are grey,
- Moonless and sunless, the Mewlips hide.
- Are deep and dank and cold
- And there they count their gold.
- Their feet upon the floor
- As they sidle to the door.
- Their feeling fingers creep,
- Your bones they lake to keep.
- Through the spider-shadows and the marsh of Tode,
- You go to find the Mewlips — and the Mewlips feed.
Suomentamiseen on monia vaihtoehtoja, vaikein niistä lienee se, että noudattaa alkuperäistä runomittaa, jambia (ja vähän trokeetakin). Säkeistöt menevät siis näin tavujen pituuden ja määrän suhteen:
3 x A:
du-dum du-dum du-dum du-dum
- du-dum du-dum du-dum
- du-dum du-dum du-dum
1 x B:
du-dum du-dum du-dum dum // du-dum du-dum du-dum
- dum-du dum-du dum-du // dum-du dum-du dum
ja samat uudestaan, eli kaikkiaan AAAB AAAB
Ja tässä raakilemainen ehdotukseni ensimmäiseen säkeistöön:
On varjot Naukuhuulten maan
- kuin muste tummat niin,
- kun vaivut hetteisiin.
Saman voisi sanoa toisinkin:
Varjot Naukuhuulten mailla
häilyy tummat, kosteat.
Kello läppää ääntä vailla,
kun jo liejuun uppoat.
Mutta silloin menee alkuperäinen poljento hukkaan.
Lisäkannustimena täytyy muistuttaa, että ruotsiksikin tämä runo (ja koko kirja) on jo taipunut. Miksei siis suomeksi? Tässä ruotsinnos 1. säkeestä:
Dyvättarna i mörker är,
blött, svart, med stank av as,
och deras klockor ringer, när
du ner i slammet dras.
Huomatkaa runomitan ja loppusointujen säilyttäminen. Kääntäjän nimen jotkut ehkä tuntevatkin: Åke Ohlmarks.