Nolo rakkaus

Sillanrakentaja sanoi:
Jaa-a, kaipa sitä melkoisen moni on ainakin joskus ollut ihastunut johonkuhun siten, että sitä olisi voinut pitää nolona...
Click to expand...

Tuskinpa ihastumiset voivat ollakaan mitään muita kuin noloja.

Miltonia sanoi:
Mainittakoon tässä välissä että minun kohdalle kunnon ihastuminen/rakastuminen tapahtuu ehkä kerran 2 vuodessa plääplää --
Click to expand...

Sepä hienoa. Lienet sitten niitä, jotka ovat viisikymppisinä eronneet vähintään neljästi.

Itse olen kokenut elämässäni tasan yhden kerran jotain etäisesti rakastumiseksi luokiteltavaa, ja on sinänsä ihan mielenkiintoista, että minulle jokseenkin geneerisestä ylimielisyydestäni huolimatta kohteena en ollutkaan minä itse.
 
Sisko. Tai ei se oikeastaan mun sisko ollut, ihan vaan järkyttävän hyvä ja rakas ystävä, jota mä pidin siskonani... No tuskallista se oli, ehkä vähän noloakin... :(
 
Sinium sanoi:
Onhan sitä kaikkea vuosien varrella tullut. Hollywood staraan rakastuminen, kaveriin rakastuminen, kaveri on rakastunut minuun yms. Rakkaus on ollut vähän liian usein katalaa(ainakin itseni kohdalla).
Click to expand...

Noihin julkero miehiin olen kylläkin ihastunut, mutta en sitä kylläkään rakkaudeksi voi sanoa. Luulen, että en sitä rakkautta ole vielä edes kokenut. Ihastunut ihmisiin vain. Rakkaus on aika suuri sana, ainakin minulle. (Asiasta päin puuta mentiin taasen..)

Ihastuin erään kerran pikkuserkkuuni kuvan perusteella. Se oli lutunen ja kaikkea muutakin. Oli se ihastus päällä ehkäpä kuukauden tai parin verran, mutta kun tapasin kyseisen herran häissä, niin ei se enää ollutkaan niin ihana. :D
Ollaan me ihmiset kyllä aika kummallisia otuksia..
 
Niin. "Noloja ihastumisia", niitä kyllä on sattunut tässä vuosien varrella. Luettelisin myös itseni kohdalle nämä Siniumin kertomat, aina yhtä saavuttamattoman ihanat Starat. Ne ovat joskus olleet paha pakkomielle :D

Myös opettajaan ihastuminen oli aikas noloa, mutta onneksi se "tuli" on jo sammunut. Ja olen myös joskus ihastunut joihinkin täysin tuntemattomiin henkilöihin, joka vain sattui esim. kulkemaan jokapäivä samalla bussilla. No, minkäs teet kun on tylsää ja mielikuvitus alkaa laukkaamaan. :roll:

Se, että seurustelisin jonkun ihmisen kanssa, jota pitäisin "nolona"... niin ei kyllä ole käynyt, enkä usko, että häpeäisin ikinä ketään seurustelukumppaniani sillä itsehän hänet olen kuitenkin valinnut. Jotenkin hölmö ajatus.
 
Okei, myös se että ihastuu itseään huomattavasti nuorempaan mieheen on nolo. Itse kun lähestyn uhkaavasti maagista kolmeakymppiä ja mies oli kahdenkympin hujakoilla eli melkein pikkuveljeni ikäinen. Mutta kun hänellä oli niin nätti hymy... :oops:
Jotkin näyttelijät ja julkisuuden henkilöt myöskin saavat pikaisia ihastumisia (esim. elokuvan kestäviä ja vähän pitempiäkin) aikaan, vaikken ihan teinari olekkaan. Ei voi oikein enää vedota hormoonimyrskyynkään enää.. Tällaiset ihastumiset eivät kuitenkaan ole todellisia, mutta kyllä ne silti ovat jotenkin mukavia. Ei niissä ole mitään pahaa.
Muutama vuosi sitten myös ihastuin yhden ystäväni serkkuun, joka oli elämäntavoiltaan ja ulkonäöltään ehkä hieman erilainen. Ystäväni ei tätä ihastumista ymmärtänyt enkä siitä puhunutkaan, tunsin sen olevan hieman nolo. Mutta kun tunne muuttuu rakastumiseksi, nolous katosi sekä ystävänikin ymmärsi tilanteen.
 
Mä en kyllä ymmärrä tätä periaatetta, että pidetään ihastumiset itsellä eikä kerrota kellekään. Miksei? Okei, mäkin harrastin samaa joskus 15-vuotiaana, mutta tuota.. Asiat ovat paljon helpompia kun niistä puhuu.

Tuskinpa ihastumiset voivat ollakaan mitään muita kuin noloja.
Click to expand...

Hur så?
 
Ei sen, ettei pysty kertomaan ihastuksistaan tarvitse olla vain jotain 15-vuotiaitten teinikäyttäytymistä. On vain sellaisia ihmisiä, jotka eivät pysty puhumaan kovin avoimesti, ei sille mitään voi.
Itse voisin ehkä, jos keskusteluun sen jotenkin sopivasti pystyisi liittämään, kertoa ihastuksestani jollekin ystävälle. Mutta ei tulisi mieleenkään alkaa moista toitottaa muuten vaan. Mutta yleensäkään en myönnä edes itselleni, jos olen johonkuhun ihastunut, joten se siitä... Ihastuminen on ylipäätänsäkin ärsyttävä juttu, kun kaikki on minulle niin monimutkaista aina.

Elikkä, joillekin kaikki ihastukset vaan ovat noloja, ei sitä sen enempää pysty selittämään kuin sitä, miksi joku on ujo tai miksi joku ei halua puhua yksityisasioistaan (vaikka eiväthän nämä asiat tietenkään aina edes liity toisiinsa).
 
Ruusa Gamgi sanoi:
On vain sellaisia ihmisiä, jotka eivät pysty puhumaan kovin avoimesti, ei sille mitään voi.
Click to expand...

Joskus on myös kiva pitää ihastus ihan omanaan, pitää se pikku salaisuutenaan. Itse olen aikamoinen hölöhölö mitä tulee omiin asioihini enkä osaa olla kertomatta asioista ystävilleni, mutta toisinaan ohimenevät (ei tietenkään aina) ihastukset on ihana jättää kutkuttamaan vain itselleen.
Olivatpa ne sitten niitä noloja tai eivät.
 
Kihlausaikana olin 4kk kurssilla ja ihastuin erääseen nuoreen mieheen. Oli se vaan jollakin tavalla noloa. Kerroin sen ystävälleni, joka kannusti unohtamaan tuo tyyppi, jota en enää kurssin jälkeen tapaisi. Me molemmat oikeastaan "hihiteltiin" samojen miesten perään ja sen näkivät jo toisetkin. Se oli ehkä suurempi Nolo, kuin tuo itse ihastuminen. Yksi kun tuli sanomaan, että sinäkin ja olet kihloissa. :oops:
 
No minä olen jonkin aikaa ollut ihastunut erääseen minun luokkalaiseen tyttöön ja olen niin ujo etten tietenkään hänelle uskalla sitä sanoa. No kaverini saivat tietää ja saan kuulla siitä koko ajan. Sitä voi sanoa noloksi. Että seiska luokkalaiset ovat julmia. Kiitos ja ylistys ettei siskoni tiedä, nimittäin auta armias jos hän saisi selville. :shock:
 
Joo, seiskaluokkalaiset voivat olla julmia, ja aika tyhmiäkin - kuinkakohan monet tuollaiset, jotka kiusaavat toisia näiden ihastumisista, ovat itsekin johonkuhun ihastuneita? Aika monet, veikkaisin. On se sitten järkevää pilkata toisia sellaisista asioista, mitä ihan varmasti tekee itsekin.
Kannattaa moiset varmaan jättää huomiotta.
 
hmm...

noloja rakastumisia? heh... paljonkin... :oops: tällä hetkellä mun bestiksen kans lähellä asuvaan poikaan... se on vuoden nuorempi ja pätkä mut sika söpö ja kiva/ystävällinen... :heart: ei siinä nii kauheesti kun vaan tunnen niitten luokalta lähes kaikki joten käyn niitten luokassa aikas usein...mun bestiksen entinen bestis(jonka mä törkeästi syrjäytin :p ) on vieläkin ihastunut (ollut jo 3 vuotta :D ) siihen... heh... nyt se ei puhu mulle koska se epäilee että mä saattaisin pilata sen edistymisen... :shock: mut ei se mitään! bestis puhuu viel ja piika kiinnittää muhun huomioo... :D (tänäänkin!!! :mrgreen: )

onnee vaan niille jotka rakastuu mahottomaan (niinkuin mä vähän väliä... 8) )
 
Noloa ... niin no ehkei mutta ehkä sinne päin.

Minä ihastuin kerran mieheen jolla oli pitkät kultaiset hiukset ja joka osasi kääntää sätkiä seksikkäästi :lol:

Sitten mentiin naimisiin ja saatiin kaksi tyttöä joilla on pitkät kultaiset hiukset :shock:

Tapahtumasta on jo yli kymmenen vuotta mutta muistan sen yhä hyvin elävästi :roll:
Noloa oli, jos nyt niin voi sanoa, se että väliä ihastumisesta häihin oli vain 8 kk.
Tyttöjä ei tehtykään yhtä nopsasti :wink:

Oikeasti noloa on se että rakastin pienenä tyttönä Jukka Kuoppamäkeä :oops:
 
Itse puhun näistä "noloista" ihastumisista parhaan ystäväni kanssa(Ystävyys suhteemme on niin vahva ettei asia voi mennä eteenpäin :!: ). Asia on helppo kantaa kun tietää, että on ystävä jonka kanssa voi puhua kyseisestä asiasta.
Itselläni ei ole noloja ihastuksia, koska en itse pidä niitä noloina.
Eikös se ole niin, että on täysin normaalia ihastua muihin ihmisiin ja se kuuluu elämään.

Tuosta aikaisesta,että seiskat voivat olla aika tökeröitä(?). Niin sanoisin näin ysillä voin todeta, että oman luokkani pojat ovat kanssa suurimmaksi osaksi tökeröitä. Sitö en tiedä ovatko he tahallaan vai tietämättään.
toivottavasti en tällä loukkaa ketään:
 
Olen muutamalle ystävälleni tunnustanut ehdottomasti noloimman ihastukseni kautta aikojen. Kyseessä ei ollut naapurin vanha vaari tai isosiskon ystävä, vaan TSH-animaatioelokuvan Legolas. Päätin lukea kirjankin sen takia, että tietäisin, mitä Legolasille käy.

Huvittavinta, ja samalla nolointa, tässä on se, etten suinkaan ihastunut siihen ääneen, vaan ulkonäköön. Ja se ei edes ollut näyttelijä, vaan kasa viivoja ja väriläikkiä! Kaukorakkautta koomisimmillaan... :)
 
Näitä kyllä on. Monesti on tullut ihastuttua johonkin julkimoon. Toivottomin taisi olla edesmenneen Cliché yhtyeen laulaja Keke. Luulin olevani niiin rakastunut. :) Silloin oli jotenkin helpompi ihastua ulkonäön perusteella. Nyt se on sitten jo melkein mahdotonta.
Sitten oli tämmöinen tapaus kun ihastuin hyvään kaveriini. Olin tuntenut sen suunnilleen kuusi vuotta, mutta parempia kavereita meistä tuli noin vuosi sitten. En millään uskoltanut tunnustaa ihastustani, kunnes tässä uutena vuotena tuli otettua vähän reilummin alkoholia ja raukkamaisena menin ja soitin kyseiselle kaverille ja tunnustin. Pahinta tässä oli että kaverilla oli ollut myös joskus tunteita minua kohtaan, mutta seurustelee nyt. Onneksi sentään pysyimme ystävinä. Silti hävettää välistä koko homma.
Mutta elämässä pitää tehdä virheitä, koska niistä oppii.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös