Onko teillä lävistyksiä tai tatuointeja?

Noh, mulla on perinteisesti lävistetyt korvat. Kolme kummassakin, mutta vielä yhdet haluaisin ahtaa korvan lehteeni. Muualle en kyllä haluaisi mitään. Ehkä silmäkulmaan. Pelottaa vain että jää arpia kun ei enää käytä lävistyskoruja. Korvissa nyt kuitenkin aina tulee käytettyä koruja. Ei sitä vanhana mummuna enää ole rok pitää huulikorua.

Lävistykset ovat kivoja, mutta eivät itselleni enää niin tärkeitä, etten niistä voisi luopua. Minulla on koru kielessä, navassa ja ylhäällä korvassa. Tavalliset korvareiätkin oli, mutta ne umpeutuivat, kun en pitänyt koruja pitkään aikaan. En ole halunnut kasvoihini lävistyksiä. En usko, että sellainen minulle sopisi, eivätkä kasvoni tarvitse lisää arpia.

Kielikorustani pidän eniten. Siitä on tavallaan tullut osa minua. Napakoru näkyy enää harvoin, kun vaatteet peittävät sen useimmiten. Vatsani ei ole yhtä litteä kuin korua ottaessa.

Tatuoinnista en ainakaan parhaillaan haaveile. Sellainen olisi minulle aivan liian ikuinen. Kyllästyn välillä koruihinikin ja ne saa onneksi silloin pois. Olen melko varma, että joskus tulen luopumaan niistä kokonaan. Hienoin paikka missä olen lävistyksen nähnyt on peukalon ja etusormen välinen ihopoimu. En tosin tiedä tehdäänkö niitä Suomessa ollenkaan. Äärimmäisen tulehdusherkkä paikkahan tuo on. Todennäköisesti koru myös kasvaisi ulos ajan myötä.

Minulla ei ole yhtään ainuata lävistystä, ei korvissakaan. Minä en vain näe järkeä koko hommassa. Ja empä sanoisi myöskään, että ne kovin kauniita ovat. Se on vain minusta niin älytöntä pilata kasvonsa.
Tai miten sen nyt jokainen ottaa.

Mulla on tavalliset korvikset, yks kummalakin puolella. Mut haluisin viel (äitiki on suostunu jo! ) toiseen korvaan toisen reiän. Mut en mä kyl haluis mihinkään kasvoihin tai muuallekkaan...

Joskus pienenä halusin ehdottomasti korvikset. Sitten kun 12-vuotiaana olisin saanut ne laitattaa, innostus oli jo mennyt ohi. Ja en tähän päivään asti ole ottanut minkäänlaista lävistystä.
En yleensäkään käytä paljon koruja, ainoastaan kaulakorua. Muut korut, kuten sormukset, tunnen epämiellyttävän ylimääräisiksi, eikä minkäänlaiset sormukset, rannerenkaat ym. pysy minulla koskaan vakituisesti. Enpä taida koskaan mennä naimisiin! :mrgreen:
Minulla ei ole mitään periaatetta lävistyksiä vastaan, mutta useimmille ihmisille, joilla niitä on, ne eivät sovi. Varsinkin kasvoissa lävistys näyttää mielestäni epämiellyttävältä, jotenkin uhkaavalta. No, jotkut ehkä haluavat näyttää uhkaavalta :roll:
Useampi korvakoru kyllä voi näyttää hyvältäkin, korva on sentään vähän kasvojen ulkopuolella, eikä ihan siinä huomion keskipisteessä. Ja korvakorujen lävistystapa on miellyttävämmän näköistä, kuin esim. kulmakorun. Ihon läpi tungettu neula näyttää inhottavammalta, kuin pieni reikä.
Tatuontiakaan minulla ei ole, enkä ole vakavasti harkinnutkaan. Joku pieni kiva tatuointi kyllä kuulostaa ihan kiehtovalta ajatukselta, mutta järki vie voiton. Tatuoinnista on vaikea päästä eroon, ja kaiken lisäksi sen ottaminen sattuu. Enkä kuitenkaan hyötyisi siitä millään tavalla, koska minulla ei ole minkäänlaista tarvetta olla cool. (En siis tarkoita, että se olisi kaikilla ainut syy (tai syy ollenkaan) ottaa tatuointia, mutta ihmeen usein tatuoinnin ottaa juuri ne, jotka haluavat pukeutua übermuodikkaasti, muutenkin olla esillä ja herättää huomiota.)

Korvikset sain/halusin jo joskus alle kouluikäisenä. Silloin siis molempiin korviin yhdet. Tällä hetkellä ei löydy kolmea enempää niitäkään, mutta tarkoitus olisi ottaa muutama lisää.
Haluaisin lävistyksen. Labretin ehkä. Tai sitten kulmaan.
Vanhemmat tuskin antavat lupaa vielä moneen vuoteen tai mistäs sitä tietää. En ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi.
Tatuoinneista en (ainakaan vielä) ole kovinkaan innostunut. En tiedä haluaisinko kantaa jotakin kuvaa koko elämäni ajan.

Silky sanoi:

Ei sitä vanhana mummuna enää ole rok pitää huulikorua.

Click to expand...

Minusta huulikorun pitäminen mummelina olisi enemmän rok kuin mikään lävistys kenenkään nuoren naamassa.

Minulla oli joskus pienenä reiät korvissa, mutta sitten kasvatin ne umpeen, nykyään minulla ei siis ole missään mitään. En pystyisi muutenkaan ottamaan lävistyksiä muuta kuin korviin ja nenään, sillä muut varmaan sattuisivat liikaa. Kyllä lävistykset ovat mielestäni ihan kivoja, mutta eivät välttämättä minun juttuni. Nenäkorut ovat kylläkin nykyään turhankin yleisiä, joten siitä on mennyt jotenkin hohto, sama juttu on tatuointien kanssa, niitäkin on melkein kaikilla (no, ei nyt ihan, mutta ymmärrätte varmaan pointtini).
Minulla ei koskaan ole ollut mitään erityistä halua ottaa lävistyksiä tai tatuointeja, eivätkä vanhempanikaan varmaan pitäisi siitä, sitäpaitsi jotenkin minusta tuntuu, että ne eivät sopisi minulle ollenkaan. Olen kyllä tosin tässä jo parin vuoden ajan harkinnut ottavani uudestaan reiät korviini, kun noita korvakorujakin on ja niitä olisi taas ihan kiva päästä käyttämään. :wink:

Minulla on molemmissa korvissa kaksi reikää ja niissä aina korut. Ollut jo pian kaksikymmentä vuotta, enkä niistä varmaan koskaan luovu.
Omat tyttäreni saivat korvakorut 5 ja 6 -vuotiaina ja poikani tänä kesänä (on 12 -vuotta).

Muita lävistyksiä en edes harkitse. Ei ole minun tyyliäni ja harvalla näyttävät kauniilta. Myöskään lapsilleni en suosittele, mutta tehkööt sitten aikuisena mitä tykkäävät. Jostain syystä en muutama vuosi sitten edes ajatellut korvissa olevia reikiä lävistyksinä. :roll:

Tatuoinnit eivät myöskään herätä suuremmin intohimoja. Jonkun pienen voisin ottaa vaikka olkapäähän tai selkään, missä sitä ei tarvitse itse katsoa, mutta enpä taida viitsiä moista vaivaa nähdä. Siinä ei oikein olisi mieltä, jos ei sitä koskaan kukaan näkisi ja minä en muutenkaan esittele itseäni julkisesti.

Mulla ei ole muita läväreitä kun yksi kummassakin korvassa, ja otan pian toiset kaksi..
Napakoru kiinnosti jossain vaiheessa, mutta sitten se hiipui..kaverini nimittäin kertoilivat kauhutarinoita tulehtuneista napakoruista..brr!

Muutin tämän aiheen otsikkoa, joten voidaan keskustella yhden aiheen sisällä lävistyksistä ja tatuoinneista. On turhaa pitää kahta aihetta.

Itselläni ei ole lävistyksiä muualla kuin korvissa, mutta olisi se mielenkiintoista kyllä joskus ottaa kulmaan/nenään/huuleen. Isäni saisi kyllä tietysti sydänkohtauksen, mutta jos joskus jonkin lävistyksen naamaani ottaisin, kaipa häntä täytyisi valmistella järkytykseen joillain todella hellävaraisin keinoin. Siskollani on ollut napalävistys nyt muistaakseni jo kolme vuotta, eikä isäni tiedä siitä vieläkään mitään. :roll:

Tatuointejakaan minulta ei löydy, mutta ehdottomasti jonain päivänä tulen sellaisen/sellaisia ottamaan. Jotenkin ne ovat aina kiehtoneet minua kummasti. Ainut asia mikä minua hieman tatskan ottamisessa pelottaa on se, että minusta tuntuu, että haluan koko ajan vain enemmän ja enemmän, tulen niistä riippuvaisiksi, ja kohta olen kuin jokin piirroshahmo; yltäpäältä tatuoituna. :wink: Noh, ei nyt ehkä sentään, kyllä minulta sen verran itsehillintää kuitenkin löytyy.

Lävärit on kivoja, mutta ei sovi mulle.
tatskoihin olen ihan hulluna. Itselläni on vasta yksi, toinen tulee 2kk sisään, varmaankin. Sen lisäksi suunnitteilla on kolme, jotka otan vasta, kun olen kasvamiseni kasvanut, niin ei ne kuviotkaan siten veny. Yksi niistä isommista, jotka otan myöhemmin, tulee alaselkään, yksi yläselkään/niskaan ja yksi rintojen väliin.

Hesarin Kuukausiliitteen eräässä pienessä jutussa oli vuosi-pari sitten kuva eräästä tyypistä, joka oli aivan kauttaaltaan tatuoitu, kasvot myös. Oli yrittänyt kaikkensa saada niitä kasvojen kuvia pois, kun oli ne amfetamiinipöllyissä, mistään mitään tajuamatta joskus ottanut. Lääkärien mukaan niitä ei saa millään enää poistettua vaurioittamatta kasvohermoja.

Tyyppi oli muutenkin pahasti rappiotilassa, alkoholisti ja narkomaani, mutta silloin minä säikähdin ja ajattelin, että yksikin tatuointi voi olla liikaa, jos siinä on vaara päätyä tuollaiseksi. Se mies oli hirviön näköinen. Olen silti edelleen ihan kotonani omien tatuointieni kanssa, se yksi kuva vain järkytti aika pahasti.

Lävistyksiä ei ole, eikä tule.

Tatuointi sen sijaan tulee, kunhan saan sen himotun lottovoiton joskus. Luultavasti jonkinlainen lohikäärme, luultavasti käsivarteen (onpas omaperäistä ). Mutta siihen nyt on vielä aikaa, kun rahaa ei kertakaikkiaan ole... :/

---

Korvanlehtilävistyksiä löytyy 5 kappaletta; toisessa kaksi ja toisessa kolme. Enempää en aio ottaa. Rustoon käy liian kipeää eikä välttämättä näyttäis mulla hyvältä.
Tatuoinnin otan nyt talvella jos vaan rahaa on tarpeeksi säästössä. Tatskan ottamista olen miettinyt jo kolmatta vuotta ja nyt olisi tarkoitus ottaa sellainen. Otan joko 'ajattoman' tribaalin tai sitten jonkinlaisen lohikäärmeen, yllätys yllätys. Taitaa lohhari olla suosituin kuva tatuoinniksi kontulaisten keskuudessa. :roll:

Tinun mainittua haluavansa tatuoinnin alaselkään tuli mieleeni tämä:

Alaselkään selkärangan päälle tehdyt tatuoinnit voivat olla ongelma siinä vaiheessa kun synnyttää lasta. Lääkäri nimittäin voi kieltäytyä antamasta epiduraalipuudutusta, koska selkäytimeen työnnettävä neula voi tatuoinnin läpi mennessään viedä mukanaan tatuoinnin väriainetta, joka voi aiheuttaa ongelmia selkäytimessä.

onpa noita, yksi huulessa ja toinen kielessä, korvien reikien annoin mennä umpeen. tatuointeja on tällä hetkellä vasta kolme, kalliita kun ovat jos tahtoo asiantuntijan palveluksia. käärme massussa, ja kaksi pienempää niskassa ja ranteessa; kaikki siis taktisesti piilossa jos niin haluan. samoin on kielikoruni kanssa. ovat osa minua ja identiteettiäni mutta eivät kaikkien nähtävissä jos en niin halua ja jos tilanne niiden peittämistä vaatii. ilman lävistyksiäni en enää osaisi olla, enkä usko että mikään kaduttaa vanhana niin paljon kuin tekemättä jätetyt asiat...

riippuvaiseksi tatuoinneista on kyllä helppo tulla, jokaisen jälkeen olen euforiassani tatska uututtaan poltellen suunnitellut jo posket punaisina seuraavaa. onneksi rahoituksen puute johtaa lähestulkoon suoraan pitkään harkinta-aikaan, jolloin voi olla varma halutusta kuvasta ennen ihonsa loppullista kuviointia.


mutta tuon urbaanilegendan tahtoisin korjata: alaselän tatuointi ei yleensä ole mikään este epiduraalille, lääkärin ennakkoluulot sen sijaan saattavat olla. :roll:

Meimei sanoi:

mutta tuon urbaanilegendan tahtoisin korjata: alaselän tatuointi ei yleensä ole mikään este epiduraalille, lääkärin ennakkoluulot sen sijaan saattavat olla. :roll:

Click to expand...

Tuota epiduraalin puutetta en ollut pitänyt edes urbaanina legendana, koska siitä oli jokin aika sitten juttuja niin monissa tiedotusvälineissä. Ilmeisesti se kuitenkin on vain legenda. Ainakin löysin tämän:

http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,102367,2002-08-14

Alaselkä on melkeinpä ainoa paikka johon tatuointia voisin harkita. Jos se olisi epiduraalin esteenä, en edes harkitsisi. Vaikka en nyt olekaan jälkikasvusta kiinnostunut, on tässä iässä kaikki mahdollisuudet pidettävä avoinna.