Outoja mielihaluja. No kaukosäätimen patteriluukun naksuttelu on minullakin. Äiti aina ihmettelee miksi "haudon" kaukosäädintä käsissäni, mutta se vaan unohtuu siihen ja sitten alkaa napsuttelu.
Lisäksi (en tiedä onko nyt suorastaan mielihalu, mutta kuitenkin) usein kävellessäni rupean katsomaan etten astu vaikka risujen, varjojen tai afaltin korjattujen kohtien päälle. Ja tämän pitäisi tapahtua mahdollisimman vähän omaa askelrytmiä muuttaen. Eli yritän valita "ylitettävät" kohteet tai asettaa askelien pituuden niin että väistäminen onnistuu mahdollisimman luontevasti. Jos ei muuta ole niin saatan valita ylityskohteiksi vaikka hiukan ympäristöstä poikkeavia kiviä. Yleensä joku kohde on löydettävä joka askeleelle.
Toinen mieleen tuleva on tavut tai sanat. Joskus mieleeni jää joku lause tai sana pyörimään ja minun on löydettävä tavuille tai sanoille tavallaan parit ympäristöstä. Siihen tapaan että jos on vaikka lause "koira syö makkaraa" ja satun katsomaan jääkaapin ovea jossa on mangneetteja niin alan laskea jokaiselle mangneetille oman tavun tai sanan. Jos tavuja on enemmän niin mangneetit saavat jokainen useamman tavun. Ja jos joku jää ilman toista tavua niin se jää häiritsemään ihan kauheasti(Monk ilmiö
). Jos taas mangneetteja on liikaa niin aloitan lauseen alusta. Ja jos taas tavuja tai sanoja jää yli niin se on kaikkein häiritsevintä mitä voi tapahtua. Silloin jään tavallaan kiertämään kehää joutuessani aina jakamaan lisää ja lisää tavuja että joka mangneetilla olisi sama määrä, mutta sanoja tai tavuja ei jäisi yli. Sitten pitää vaan reuhtoa itsensä pois kierteestä ja ruveta tekemään jotain ihan muuta.
Ja saatan tehdä tätä mille sanalle tai lauseelle tahansa ja parit voivat olla vaikka puita, laatikon nuppeja, maton raitoja (silloin usein astun aina raidalle ja ajattelen tavun) tai ihan mitä vaan muuta mitä ympäristöstä löytyy.
Lisäksi (en tiedä onko nyt suorastaan mielihalu, mutta kuitenkin) usein kävellessäni rupean katsomaan etten astu vaikka risujen, varjojen tai afaltin korjattujen kohtien päälle. Ja tämän pitäisi tapahtua mahdollisimman vähän omaa askelrytmiä muuttaen. Eli yritän valita "ylitettävät" kohteet tai asettaa askelien pituuden niin että väistäminen onnistuu mahdollisimman luontevasti. Jos ei muuta ole niin saatan valita ylityskohteiksi vaikka hiukan ympäristöstä poikkeavia kiviä. Yleensä joku kohde on löydettävä joka askeleelle.
Toinen mieleen tuleva on tavut tai sanat. Joskus mieleeni jää joku lause tai sana pyörimään ja minun on löydettävä tavuille tai sanoille tavallaan parit ympäristöstä. Siihen tapaan että jos on vaikka lause "koira syö makkaraa" ja satun katsomaan jääkaapin ovea jossa on mangneetteja niin alan laskea jokaiselle mangneetille oman tavun tai sanan. Jos tavuja on enemmän niin mangneetit saavat jokainen useamman tavun. Ja jos joku jää ilman toista tavua niin se jää häiritsemään ihan kauheasti(Monk ilmiö
). Jos taas mangneetteja on liikaa niin aloitan lauseen alusta. Ja jos taas tavuja tai sanoja jää yli niin se on kaikkein häiritsevintä mitä voi tapahtua. Silloin jään tavallaan kiertämään kehää joutuessani aina jakamaan lisää ja lisää tavuja että joka mangneetilla olisi sama määrä, mutta sanoja tai tavuja ei jäisi yli. Sitten pitää vaan reuhtoa itsensä pois kierteestä ja ruveta tekemään jotain ihan muuta.Ja saatan tehdä tätä mille sanalle tai lauseelle tahansa ja parit voivat olla vaikka puita, laatikon nuppeja, maton raitoja (silloin usein astun aina raidalle ja ajattelen tavun) tai ihan mitä vaan muuta mitä ympäristöstä löytyy.
Ehkäpä se parantaa perusturvallisuuden tunnettani...
![[22]](/styles/kontu/hymiot/22.png "Kakskakkonen [22]")
Aiemmin heitin ne säälittä roskiin, mutta nyt niitä alkaa kerääntyä mukava lootallinen keittiön laatikkoon. Mutta olen ainakin kahta uusiokäyttänyt! Esim. pakastevihannesten pussinsulkijaksi ne sopivat, harvoin käytän pussin kerralla tyhjäksi. Tosin ennen sulkijoita kiersin vain pussit rullalle, eikä siitäkään ongelmia tullut... Mutta nyt kun on sulkijoita, niin suljetaan! 
