Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Minulla on ollut tosi hyvä mieli eskapismin sekä pelaamisen merkeissä, ja on ollut kiva huomata, kuinka kokeneemmat pelaajat ovat jaksaneet opettaa kaltaistani noviisia pääsemään DOS2-pelissä heidän kanssaan pitkälle. (Olen jo aika hyvä.) Kunnon kannustus ja tiimityö co-op lautapelin läpipeluussa on ollut erittäin nasta ja itsetuntoa korottava harrastus sekä kokemus.

Kerrassaan vapauttavaa tehdä ja toteuttaa itseään täysin uudessa kokoonpanossa yhteispelin merkeissä, missä toisten kunnioitus ja vilpitön hauskanpito pääsevät kaikessa rentoudessaan arvoonsa.


(Kyseinen kuva ei ole viime kerran tuokiosta, vaan ensimmäisistä sessareista. Olemme jo paljon tätä pidemmällä useamman session ollessa jo takana päin. Kamat ovat päivittyneet, siinä missä kyvyt ja lämän tekokin. On se nättii!)

Näitä on ollut mukava tehdä, pienisuuri ilonaihe Book nook, klikkaa -> Hyllyn somiste

Eilen iltakävelyllä ollessani kuulin vihdoin mustarastaiden laulavan myös kotimetsässämme. Ensimmäisen kerran kuulin niitä jo lauantaina vähän kauempana kotoa, mutta nyt vihdoin laulavat "omatkin" rastaat.

Palmusunnuntaina totesin myös lumikellojen nousseen nurmikolle, josta lumi vasta suli pois. Nuput näyttävät siltä, että ne aukeavat aivan pian.

Äiti antoi minulle pääsiäislahjaksi keltaisen hyasintin. En edes tiennyt, että niitä on keltaisiakin. Vähän mietin ensin, tuleeko ristiriitainen olo, kun pääsiäisenä tuntuukin joulun tuoksu, mutta ei. Tähän vuodenaikaan se tuoksu on vain ihanan keväinen.

Olavi sanoi:

Näitä on ollut mukava tehdä, pienisuuri ilonaihe Book nook, klikkaa -> Hyllyn somiste

Click to expand...

Olen kuolannut useampaakin tuollaista nettikaupoissa mutta tullut lopulta siihen tulokseen, että minua niissä varsinaisesti kiehtova asia ovat itse asiassa miniatyyrikirjat, että kun hyllyissäni ei ole tarpeeksi tilaa edes kirjoilleni, en tiedä, mihin ihmeen rakoon vielä "book nookin" työntäisin, ja että olisi myös vaikeaa löytää aikaa ja tilaa tuollaisen kokoamiseen. Tyydyn siis ihailemaan muiden hienosti koottuja ja esille asetettuja yksilöitä (ja haaveilen, että jonain päivänä saisin ehkä rakenneltua jotain vastaavaa ihan alkutekijöistä oman suunnitelmani mukaan).

Tänään on hieno aurinkoinen kevätsää ja oli siksi iso ilo käydä kävelyllä metsässä. Siellä oli monta kaunista, kuohuvaa, solisevaa ja kohisevaa kevätpuroa, kallioilla oli lähes kuuma auringonpaisteessa, metsän halki kulkevan laakson pohjalla taas ihana viileys hohkasi maan edelleen peittävästä lumesta ja jäästä ja polulle talven mittaan tiivistynyt paksu jääkerros oli haurastunut alta päin niin, että paikoin sen päälle astumisesta seurannut rasahdus kaikui kallioista. Peipposet, joita olen parin tutun tekemien havaintojen perusteella odotellut kärsimättömästi jo useamman päivän, olivat juuri tänään päättäneet alkaa vihdoin laulaa täysin rinnoin kotimetsässämmekin, ja lisäksi kuulin jo kotinurkille palattuani laulujoutsenten huutoja metsän yltä ja ehdin metsästä ulos juuri parahiksi näkemään, miten joutsenpari lensi peltojen yli kohti läheistä lintujärveä. Myöhemmin kuulin vielä kurkien huutoja, vaikka itse lintuja en onnistunutkaan näkemään. On hyvin keväistä <3

Aurinko, kevät, korkeapaine; koko keho kihelmöi ja ajatuksenjuoksu on kirkasta.

Huomenna pääsee touhuamaan siirtolapuutarhamökille.

Näin työmatkalla yhden västäräkin ja työpaikan pihalla toisen. Nyt on siis enää vähäsen aikaa kesään.

Ei sillä, että nykyisillä lämpötiloilla erityisemmin nauttisin kesästä, mutta nämä etenevän kevään merkkitolpat jaksavat silti ilahduttaa.

Onnistuin saamaan liput Husky Rescuen 20 v juhlakeikalle lokakuussa! Onneksi olin haukkana ostamassa lippuja heti kun myynti aukesi, meni koko lailla heti loppuun. Tää on bändi jonka oon aina halunnut nähdä.

Tuleekin hauska putki siihen, kun pe on keikka ja la-su Pakanafestarit. (Kaikennäköisiin tapahtumiin sitä meikäläinen itsensä tunkeekin...)

Terassikurkut voivat hyvin, enää kk istutukseen!

Menen ensi viikolla katsomaan The Prom -musikaalia, jota esitetään ensimmäistä kertaa Suomessa. Sitä esittää entinen nuorisoteatterini, joka juhlistaa nyt myös 30 v. juhlavuotta. Musikaaleja ei tule käytyä liian usein katsomassa!

Lumisade. Joo, piti nousta aikaisin tekemään lumitöitä, joo, liikenne on kaaoksessa ja joo, osa villieläimistä on hätää kärsimässä (huolestuttaa erityisesti pikkulintujen ja erilaisten ötököiden puolesta, varsinkin emokimalaisten toivon olevan vielä horteessa maan alla eikä kuolemassa lumeen ja pakkaseen). Mutta on tämä vain niin kertakaikkisen kaunista!

Minulla on taloyhtiön lumityövuoro joten sitä myöten kyllä tuntee että jotain on tänään tullut tehtyä.

Mutta enemmän tässä nyt on mielessä että hyvin, hyvin pitkästä aikaa on ajatusta siitä että voisi Konnun sivuille tehdä jotain. Nythän ne on lähinnä arkisto, mutta niistä voisi tehdä jälleen elävät. Tuoda esiin tätä oikeastaan Twitterin tuhon alkuunsaattamaa muutosta netissä, jossa kaikki epäkaupalliset hajautetut jutut ovat saaneet uutta tuulta purjeisiinsa. On #IndieWeb ja #SocialWeb ja omia kotisivuja ja omia blogeja ja webringit ovat tehneet paluuta ja kaikkea muuta ihmisten itse kyhäämää ja omassa hallussa olevaa.

Joten yksi ajatus voisi olla että Kontu voisi olla tämmöisen toiminnan keskus joka sekä ohjastaa väkeä muualle nettiin kuin myös toimisi julkaisualustana / kakkoskotina / arkistona kaikenmoiselle enemmän tahi vähemmän Tolkieniin liittyvälle mitä ihmiset nyt sattuvatkaan tykätä väkertää. Tehdä sellaista Internettiä joka on hyvä, olla vastapainona kaikelle kaupallisen somen algoritmisonnalle johon sen viimeisen viidentoista vuoden aikana on hautauduttu. Ennemmin kuratoitua eli valikoitua sisältöä harvakseltaan kuin jatkuvaa virtaa turhuutta.

Tämmöinen projekti tosin vaatii jo jos jonkinmoista organisoitumista ja työtä jotta sen ylläpitäminen olisi mahdollisimman vaivatonta harrastuspohjalta. Saati sitten että saisi väen innostumaan ajatuksesta ja ottamaan osaa.

Mutta se on oikein kivaa että omat aivot alkavat tämänkaltaisia asioita vihdoin tuottaa useamman vuoden hitaasti hiipineen henkisen vankeutuksen ja sittemmin siitä vapautumisen jälkeen.

WWF aloitti juuri Saaristomeren norppaliven - ja heti siellä möllötti yksi vasemmassa laidassa!

Olen melkein koko päivän miettinyt pääni puhki ja googletellut kaikilla keksimilläni hakusanoilla fantasiasarjakuvaa, josta pidin lukioikäisenä mutta jonka nimeä tai varsinaista juontakaan en enää muista. Etsimääni en ole löytänyt, mutta tällä tavalla aivoja vaivatessa muistui mieleen myös Valhalla-sarjakuva, josta samoin pidin teininä. Googlen kautta löysin tiedon, että se on alkujaan tanskalainen ja siinä on kaikkiaan 15 osaa, mutta vain viisi ensimmäistä niistä on koskaan suomennettu. Seuraavaksi menin katsomaan, vieläkö sarjaa löytyisi Helmet-järjestelmästä, ja voi ilon päivää: kaikki 15 alkuperäisosaa on julkaistu ruotsiksi viisiosaisena kokoomasarjana ja koko sarja on lainattavissa Helmetistä! Laitoin heti ensimmäisen osan varaukseen.