Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Toissapäivänä käytiin tarkastaan hautuumaata ruuhkan tähden, et tietää viiä kynttilöitä haudoille sit rauhallisemmalla ajalla jouluaaton kunniaks. No ruuhkaa oli ja käytiin sivutiel kääntää autoo takasi kotia päin. Maasto oli auraamaton ja mietittiin, et täälhä voi jäähä jumiin autonsa kanssa.

Eiköhän ollu vastassa auto kuskineen sekä matkustajineen sutimassa renkailla penkassa. Tuumasta toimeen noustiin autosta ja sanottiin:"Myö jeesataan." Kuski kiitteli ja työnnettii niiden auto pois sohjosta. Kuski jäi huomaavaisena tarkastaan, et päästäänkö myökin sujuvasti kääntää autoo. Onneks jäi. Nimittäin meiänkin kaara jäi juntturaa ja hän autto työntää vuorostaan automme liikenteeseen.

Kiiteltiin ja toivotettiin hyvät joulut toisillemme. 🎅❄☃
 
Joululahjat! Vaikken juurikaan nykyään varsinaisesti vietä joulua enkä tarvitse lahjoja, niin joulupukki muisti mua silti. Sain
- kaukoputken lintujen tarkkailuun
- 3D-palapelin
- ukulelen
- Riipisen laatikon jossa oli kivoja syötäviä tuotteita

Olivat erittäin mieleisiä kaikki ja menevät käyttöön.

Ilonaiheisiin kuuluu myös se että olen ollut jouluna syömättä karkkia ja/tai sipsejä. Tämä ei ole onnistunut koskaan ennen.
 
Minäkin olen iloinen joululahjoistani, vaikka äiti heittäytyikin taas sopimusten rikkojaksi ("no kyllä minä nyt omalle lapselleni saan antaa lahjoja ihan niin paljon kuin huvittaa"), mikä on vähän ahdistavaa, koska puoliso ei saa omalta perheeltään koskaan mitään ja sitten minulle on monta pakettia ja hänelle vain pari. Oltiin siis sovittu, että lippu Tampereen teatterin Sormusten Herraan on minun joululahjani äidille ja museokortin lataus vuodeksi eteenpäin äidin lahja minulle. Mutta sitten äiti halusi kuitenkin hankkia vielä jotain, jonka voi laittaa kuusen alle, ja pyysi vinkkiä. No minä vinkkasin vaihtoehdoiksi kolme pientä kirjaa sanoen, että joku niistä voisi olla kiva. Äiti oli sitten ostanut kaikki kolme ja lisäksi yhdestä keskiaikakaupasta sinänsä hyvin kauniin mutta minulle kyllä aika tarpeettoman "kelttiläisen" pitkän aluspaidan. En valita, päin vastoin, kaikki lahjat ovat kivoja ja ilahduttavia, mutta vähän harmittaa se, ettei sopimuksista pidetä kiinni ja tilanne lahjojen jaossa on vaivaannuttava.

Puolison kanssa oli sovittu jo etukäteen kaikkein tarpeellisimmasta ja kalleimmasta joululahjastani: hän maksaa minulle uudet silmälasit. Eräässä nörttiytyttöporukassa puolestaan yksi ihana ihminen jaksoi taas tänäkin vuonna organisoida salasaatanoinnin eli osallistujien antamiin vinkkeihin perustuvan lahjavaihdon, ja tänä vuonna sain aivan ylisöpön lahjan, nimittäin taitavan virkkaajan valmistaman amigurumi-Eeveen, jolla on myös kaksi asustetta: komea tonttuhattu jouluksi ja kaunis kukkakoriste kevääksi. Lisäksi sain yllättäen vielä muhkean virkatun huivin, kun kävimme eilen viemässä joululahjan nörttikummitytöllemme.
 
Loukkasin keväällä polveni ja siitä asti se on ollut kipeä ja epävakaa. Olen käytännössä koko vuoden varovasti kuntouttanut sitä ja odottanut että pääsisin salille. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa kuukausiin syväkyykkyyn ilman, että polveen sattuu tai on mitään muitakaan epämääräisiä tuntemuksia! Vuoden alusta päässee vihdoin aloittamaan treenaamisen \o/ Alkuun mennään jalkaprässillä ja pienillä painoilla.
 
Olen paluumatkalla Kuninkaallisen Anterologisen Seuran viidennestä Totally Real Science Fairesta, ja olipa hauska kokemus. Esitelmät olivat monipuolisia ja kiinnostavia (meillä oli jopa vieraileva luennoitsija kertomassa projektista, jossa tutkittiin parasta tapaa polttaa laserleikkurilla kuvia paahtoleivän pintaan), nyyttäritarjoomukset olivat hyviä ja runsaita ja keskusteluseura mitä parhainta. Mietin jopa, uskaltautuisinko itsekin valmistelemaan jonkinlaisen esitelmän ensi vuoden tapahtumaan.
 
Loukkasin keväällä polveni ja siitä asti se on ollut kipeä ja epävakaa. Olen käytännössä koko vuoden varovasti kuntouttanut sitä ja odottanut että pääsisin salille. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa kuukausiin syväkyykkyyn ilman, että polveen sattuu tai on mitään muitakaan epämääräisiä tuntemuksia! Vuoden alusta päässee vihdoin aloittamaan treenaamisen \o/ Alkuun mennään jalkaprässillä ja pienillä painoilla.
Mulla about sama homma! Keväällä loukkasin ensimmäisen kerran lievästi ja sitten hieman pahemmin elokuussa. Kuntoutin polvea vajaa pari kuukautta ja kaikki näytti paremmalta, kunneks loukkasin polven uusiksi! Juokseminen ja yhden jalan kyykyt tällä hetkellä ihan mahdottomia, mutta jalkaprässiä olen kolmisen viikkoa pystynyt tekemään. Onneksi asiat nytkähtivät tällä viikolla eteenpäin julkisessa terveydenhuollossa, sillä kävin lääkärillä ja polven röntgenkuvauksessa. Ensi viikolla tulokset ja todennäköisesti sitten ortopedille ja magneettiin tarkempiin kuvauksiin. Sellainen kutina, että ainakin kierukassa vammaa, joka vaatinee leikkausta.

Tsemppiä kuntoutukseen!
 
Eräs kanssa-telcontarilainen ehdotti fesessä kaikille kavereilleen kerrassaan mainiota piirustushaastetta: tarkoitus on piirtää kaikki se, mitä vuoden aikana ostaa, poislukien välttämättömät kulutustavarat kuten vaikkapa ruoka ja vessapaperi. Haasteen on tarkoitus sekä aktivoida kuvien tekemiseen että herättää miettimään omia kulutustottumuksia. Tähän aion osallistua.
 
Takajalka tuntuu paremmalta kuin pitkään aikaan. Olen potenut kolmatta kuukautta rasituskipua, joka painottuu oikean jalkateräni ulkosyrjään lähemmäksi nilkkaa kuin varpaita eli os calcaneuksen ja viidennen metatarsaaliluun proksimaalipään välille. Kuvissa tai labroissa ei nähty mitään ja fysioterapeutin jumppaohjeet vain provosoivat kipua. Asteikolla 1-10 kipu on ollut 3-4 luokkaa, nyt enää 1-2. Omassa käytössäni asteikolla kiputuntemus kaksinkertaistuu jokaisella pykälällä.

Jotenkin masentavaa, että on onnellinen siitä, että jalkaan sattuu vain vähän.
 
Uudet plafondit keittiössä ja olohuoneessa! Tai no uudet ja uudet, tuossa ne ovat odottaneet asennusta varmaan puoli vuotta... mihis tässä kiire. Onpa heti siistimpää ja jotenkin ilmavuuden tuntua, kun aikansa (vuosia...) eläneet parin euron riisipaperivarjostimet, jotka kaiken aikaa hipoivat alta kulkiessa päälakea, saivat lähteä. Asennuskin oli (Ikean tavaraksi) harvinaisen helppo! Toinen riisipaperivarjostimista muutti vielä väliaikaisesti makuuhuoneeseen (jossa oli myös tarpeettoman alas ulottuva lamppu) kunnes saan aikaan hankkia sinnekin jonkun uuden lampun. (Palannemme asiaan joskus kesällä 2025.)
 
Ruotsalaisten ja tanskalaisten hyvän mielen ohjelmat ja niiden uudet kaudet. Katsoin ensin parin päivän aikana Talot huokuvat historiaa ja nyt Tanskalaista maajussia. En kaipaa nyt levottomuutta lisääviä ohjelmia, hälinää tai rähinää, joten nämä on ihan täydellisiä. Niitä ennen katsoin ohjelman, missä nuori pariskunta Norjassa muutti yhdeksi kasvukaudeksi meren saareen. Se meni kanssa tähän samaan sarjaan. Kiitos pohjois-, länsi, ja melkein etelänaapurit. Te osaatte tehdä kivoja tv-ohjelmia :heart:
 
^^ Pitääpä ettiä tuo Tarkovski -kirja käsiini... näyttää mielenkiintoiselta.
Ilonaiheena on se, että pari viikkoa sitten hajonnut patteri on saatu korjattua ja asunnossa on taas ihastuttavan lämmin, 19 astetta sen 13.8 sijaan. Toinen ilonaihe on hyvin onnistunut, pakastimen perältä löydettyjen avattujen vihannespussien sisällöistä tehty linssikeitto. Hyvää ja halpaa.
 
Onpa kauniskantinen Hobitti, @Palantír ! Ilmeisesti englanninkielinen, kun kannen tekstikin on englanniksi?
Kyllä vain! Sisältää Tolkienin tekemiä kuvituksia myös. On ollut tähän asti hyllyssä Tove Janssonin kuvittama suomennettu painos.

Oli pakko pyytää puolisoa laittaan kirjat piiloon, jotta voin keskittyä niihin vasta sen jälkeen kun kouluhommat on saatu ajan tasalle. :D
 
Last edited:
Kun työnhaku masentaa, vanhan kämpän myynti stressaa ja koira sairastelee TAAS, niin pitää iloita sitäkin enemmän esimerkiksi siitä, että
• tänään tilattiin kotiin ihanaa georgialaista ruokaa (ne paputäytteiset leivät!!!)
• ystävälleni lahjaksi on syntymässä todella kaunis pirtanauha
• Good Omensin ensimmäinen kausi oli viihdyttävää katsottavaa edellä mainittua pirtanauhaa pirtanauhaillessa.
 
Ylös