Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Kuorotreenit sujuivat tänään harvinaisen hyvin ja oli ilo laulaa. On sellainen olo, että maaliskuisesta juhlakonsertistamme saattaa tulla aika hieno.

@Dracaena , onko valmiista pirtanauhasta mahdollista saada kuva ihasteltavaksi tänne Käärmeeseen tai Murattiin tai jonnekin?

Uskalsin tänään tehdä asian, mitä olen yrittänyt uskaltaa jo kuukausia. Tästä rohkaistuneena tein lisää aloitteita ja uskalsin lisää. Isoimpana ilonaiheena on yhtäkkinen oma toivon tunne, joka on ollut kovin kadoksissa. Ja ylpeys itsestä. Pidän siitä, että minionit päässä sanookin välillä "hyvä! Tee se, tee se!" kuin ainaista epäilyä.

Vaikka mikään näistä ei johtaisi mihinkään ja kaikki menisi heti huomenna päin mäntyä niin juuri tänään oli toivoa.

Pitkään kehittymässä ollut uusi elämänfilosofiani on alkanut nostaa päätään. Sen ykköspointtina taitaa olla antaa itsensä olla, häpeämättä ja pelot voittaen ja vain olla rehellinen ja auki, kokematta siitä tunnontuskia. Kakkosena on se, ettei tarvitse tehdä mitään niinkuin odotetaan tai yhteiskunta toivoisi. Pitää pyrkiä olemaan reilu ja rakastava ja tasa-arvoinen ja arvostaa taiteita ja tieteitä. Saa paeta lappiin pieneen mökkiin kauas kaikesta jos siltä tuntuu. Tärkeää elämässä on se mikä on tärkeää.

Isilmírë sanoi:

@Dracaena , onko valmiista pirtanauhasta mahdollista saada kuva ihasteltavaksi tänne Käärmeeseen tai Murattiin tai jonnekin?

Click to expand...

Valmiista tuotoksesta ei itse asiassa tullut otettua kuvaa, mutta keskeneräisestä on. Uusikin on työn alla. Ehkä jaan joskus käsityöketjuun.
(Muratissa en ole, koska en voi sietää Whatsapp-ryhmiä ja olen sellaisissa vain, jos on todella pakko.)

Mun 10 vuotta vanhan iMacin HDD-kovalevy sanoi viime viikolla itsensä irti ja säikähdin että nyt hävisi teran edestä valokuvia, kun niistä vain pienen osan olin varmuuskopioinut. Vein tällä viikolla koneen huoltoon ja alle vuorokaudessa sain koneen takaisin uuden SSD-kovalevyn kanssa ja kaikki vanhan kovalevyn tiedostot palautettuna uudelle kovalevylle.

Nyt kone toimii kuin uusi tai jopa paremmin, kun on huomattavasti nopeampi kovalevy. Ajattelinkin päivittää lähiaikoina vielä koneeseen 16 GB ramia lisää, kun Amazon-verkkokaupasta saa halvalla. Eiköhän tällä koneella sitten porskuta ainakin seuraavat 5 vuotta vielä eteenpäin!

Sain tänään astmadiagnoosin. Tämä on ilonaihe, koska ehkä vihdoin löytyi syy sairasteluputkelle ja jatkuvalle yskälle. Josko nyt lääkitys auttaisi, eikä tarvitsisi ihan koko ajan kärvistellä.

Lisäksi ilonaiheena on usean päivän perushyvä mieliala, joka vaikuttaa harvinaisuudelta.

Minut on valittu rekryprosessin seurauksena Taideyliopiston akateemisen promootion kapellimestariksi. Johdan tunnin verran akateemisia tansseja ammattiopiskelijoista koostetusta orkesterista.
Joko saa kutsua itseään ammattikapellimestariksi?

Mitkä kummalliset kaksi päivää täynnä kaikkia tunteita. Ilonaiheena on surullisuudesta ja väsymyksestä huolimatta hyvin menneet näytökset, joissa osasin käyttää tunnetilaani juuri oikein alun ja lopun hautajais-ja kuolinvuodekohtauksissa päästämällä itkun tulemaan, ja sitten välissä pystyin ilakoimaan.

Tänään ilonaihe oli myös se että huomasin rikkinäisen korkokengän korkoni ENNEN näytöksen alkua, vaikkakin 10 minuuttia ennen, ei näytöstä ilman säätöä. Mutta saimpahan sitten uudet kengät ja niiden kanssa meni hyvin vaikka stressasi. Viimeksi kun korko hajosi huomasin sen lentäessäni naama edellä alas portaita.

Ja mikä ihmeellisintä, yksi epätoivoisista yrityksistäni näyttää pahan kerran siltä että se on onnistumassa. Olin jo luovuttanut ja päättänyt että en kysele tästä enää ja kas kummaa: eiköhän sitten eilen kysytty että vieläkö olet saatavilla. No olen! En luota tähän ennen kuin saan mustaa valkoiselle ja pelottaa edes innostua, mutta saatan olla kohta harjoituspianisti. Ammattisoittaja. Sain jo nuottiläjän, ja kyseessä on kantaesitys joten niitä ei huvikseen jaella. Vahvuuteni alallani on monipuolisuuteni ja olisipa mahtavaa että nyt menisi kaikki hyvin ja saisin kehittää tätäkin puolta itsestäni ja nähdä taas uuden näkökulman musikaalien tekemiseen. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Vaikka tavallaan olen sitä mieltä, että olen todellakin, siis todellakin, ansainnut nyt voiton elämässä.

Jos ei tarvitsekaan elää säästöillä koko kevättä saatan päästäkin reissuun! Voi kun ei enää tulisi mutkia tähän matkaan, voin ottaa mutkia sitten siihen seuraavaan.

@Arwen Undomiel Iltatähti , minä olen sinusta valtavan ylpeä. Mikä sisupussi oletkaan, mitä kaikkea olet käynyt läpi ja miten paljosta selvinnyt. Ja ennen muuta, mitä ihanaa elämällä onkaan sinun varalle.

Omaa lauluani lainaten,
"Minä kirjoitan tulevan uusiksi,
Ja haaveeni tosiksi
Yhden epilogi on toisen prologi."
Teatteri on yhden tarinan epilogi ja seuraava on selkeästi edessä. Nauti upeus, olet paikkasi ansainnut.

Sain aikaiseksi korjata tuolin, jota käytän tietokoneen ääressä. Se on vanha ja liitokset liimattu ja renksallaan. Jouduin aina välillä pamauttamaan liitokset takaisin kunnolla kiinni ennen kun tuoli romahtaa alta.
Laitoin vähän liimaa väliin ja varmistin liitokset pienillä listanauloilla (ei ole arvokas antiikkituoli). Nyt on taas vähän tukevamman oloinen istua.

Noin 30 vuoden tauon jälkeen tuli taas todistettua asian, minkä kyllä tiesin: Bakshin TSH voittaa Jacksonin TSH:n 6–0. Oli vielä vaikuttavampi kuin muistinkaan.

Posti toi minulle eilen uutuuspeli Wyrmspanin ja pelattiin tänään sitä ensimmäistä kertaa. Olen kiherrellyt innosta koko ajan – lohikäärmeitä!
Wingspan oli minusta ja puolisosta vähän meh, mutta pelkästään lohikäärmeteema sai tässä minut suunniltani riemusta. Jos joku ei vielä tiennyt tai osannut yltä päätellä, niin rakastan lohikäärmeitä ja innostun kaikesta lohikäärmeisiin liittyvästä. Pelikin oli kiva ihan pelinä, hatariin muistikuviini nojaten sanoisin paremmaksi kuin Wingspan.
Lohikääääääärmeitääää!

Kävin kaupassa. Ihan tavallisilla ruokaostoksilla. En ole vuosiin vaan menny kauppaan listan kanssa ostamaan ruokatarpeita. Mies on meillä hoitanut ruokaostokset usean vuoden ajan. olen toki käynyt miittiruokaostoksilla ainakin kerran ja jotain yksittäisiä asioita hakemassa. Olipa jotenkin tosi jännää ja hykerryttävää.
Hoidin ostosreissun aamulla kun kaupassa oli lähinnä hyllyjä täyttäviä myyjiä, valtava robottisiivooja ja muutama vanhus. Oli kivan rauhallista. Ostin lounaaksi sushia ja sekin oli aika hauskaa. En ole ikinä saanut valita sushia vaan itselleni. Aina on pitänyt ajatella mitä lapset haluaa tai ei halua syödä ja kun sushirasia tulee pöytään alkaa hirveä varaaminen, mitä kukakin sieltä tahtoo. Nyt kaikki oli vaan minulle!
Ostin myös leikkokukkia. Tuppaaneja ja krysanteemeja. Ihan vaan, koska kukat on kauniita ja vähän sen kunniaksi, että onnistuin ilman ahdistusta ja paniikkia tekemään kaikki ostokset.

Nukkuvan koiran katseleminen. Koirakaveri tuli viikoksi hoitoon kun sen oma ihminen on reissussa Tuolla se tuhisee omassa pesässään.

Kuoromme täytti tänään kymmenen vuotta ja huomenna meillä on juhlakonsertti, jossa esitetään lauluja jokaiselta toimintavuodelta. Eläköön Another Castle!

Kymmenvuotisjuhlakonserttimme onnistui hienosti. Sali oli jo ennalta loppuunmyyty, esiintyminen sujui erinomaisesti, yleisö nautti (jälkeenpäin useampikin raportoi itkeneensä katsomossa koska jotkut laulut olivat niin hienoja tai henkilökohtaisesti koskettavia), kahvilamme tuotteet maistuivat ihmisille väliajalla ja oheistuotteemmekin tekivät hyvin kauppansa. Meillä oli hauskaa, yleisöllä oli hauskaa ja lisäksi kuoron kassaan saatiin rahaa mm. matka-avustuksiin niille kuorolaisille, jotka lähtevät elokuussa keikalle Glasgowin Worldconiin.

Kävin eilen elämäni ensimmäisissä aikidotreeneissä, ja sehän oli ihan hauskaa puuhaa. Taidan siis mennä lauantaina toiselle kokeilukerralle, ja jos edelleen tuntuu hauskalta, maksaa jäsenmaksun ja kausimaksun ja alkaa käydä treeneissä niin säännöllisesti kuin pystyn. Ehkä resuaminen tatamilla kerran - pari viikossa auttaisi osaltaan univaikeuksiinkin, joista olen kärsinyt jo ihan liian kauan. Ainakin aikoinaan bujinkania treenatessani viikottainen retuutussessio tuntui rentouttavan tehokkaasti ja pitkät treenitauot tuntuivat yleensä pinnan kiristymisenä ja stressitason nousuna.

Pitkästä aikaa ihan tavallinen kokonainen kotiviikonloppu edessä. Ja kuinka mukavalta se tuntuukaan.
(Varsinkin rasittavan työviikon jälkeen kun ohjelmat ovat uuden ohjelman käyttöönoton takia takkuilleet oikein vain yli hermojen).

Aamulla lokit kuuluttivat kevään lähestymistä Vuosaaren yllä (ensivisiitin ne olivat tehneet jo viime viikon lauantaina). Talvikaudella saa tyytyä iloitsemaan varisten elämänmyönteisestä raakunnasta.