Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Isilmírë sanoi:
Kuopus 11-vee ilmoitti torstaina, ettei häntä tarvitse viedä perjantaina tanssitunnille, koska hän aikoo mennä sinne pyörällä. Olimme vähän huolissamme, koska matkaa on kuitenkin seitsemän kilometriä suuntaansa eikä lapsi ole ennen polkenut sitä reittiä. Toki annoimme hänen mennä, mutta isänsä kyllä ajoi salaa autolla tanssikoulun parkkipaikalle varmistamaan, että lapsi pääsee perille, ja minä istuin kännykkä kädessä ikkunan ääressä odottamassa, kun hän oli kotimatkalla. Kaikki meni kuitenkin hienosti, ja lapsi sai astuttua taas yhden merkittävän askeleen vähittäisen itsenäistymisen polulla.
Click to expand...
Itselläni ei ole lapsia, mutta jotenkin herkisti tää. Ihanasti annettu kokeilla omia siipiä :heart:
 
Koronarokote nro 1 otettu aamulla. Ainakaan toistaiseksi ei mainittavia sivuvaikutuksia (paitsi akuutti luulotautisuus oireita päässään tunnustellessa). Tehoste sitten elokuun puolivälissä. Rokotuspisteessä oli useita rokotuskoppeja ja pääsin kävelemään odottelematta suoraan piikille, mitään ruuhkaa ei ollut vaikka porukkaa tuli ja meni koko ajan. Tuli taas uskoa siihen että rokotekattavuus kasvaa hyvää vauhtia ja että tää koronaskeida loppuu joskus.

Huvitti kun kulkuväylät Messukeskuksella oli rajattu metalliaidoilla niin ulkona kuin sisälläkin, ja kun pitkin matkaa oli porukkaa tarkistamassa henkkareita ja ohjaamassa eteenpäin niin totesinkin yhdelle parivaljakolle että täähän on melkein kuin festareille tulisi. Yhdessä siinä sitten todettiin että oiskin festarit.
 
Itse pistoksena koronarokotus tuntui saman verran kuin influenssarokotus yms. Iltaan mennessä olkavarsi kyllä kipeytyi ja seuraavana yönä ei kärsinyt nukkua sillä kyljellä. Arka ja jäykkä ko. olkapää oli vielä seuraavan päivän. Jännityksellä odotan, miten toinen pistos sujuu, kun sen saan heinäkuun alkupuolella.
 
Hyttysenpistot eivät minulla saa verenpainetta romahtamaan, rokotepiikit kyllä.
Mutta toisten rokoteuutiset tekevät minutkin iloiseksi, vaikka omaa vuoroa tässä vielä saaneekin odottaa toista kuukautta.
 
Laichalaf sanoi:
neulanpisto oli kuin joku aneemisen korpihyttysen pisto, että jos sellaista pelkää niin sitten ei oo asiaa kehäkolmosen ulkopuolelle
Click to expand...
Eri mieltä. Mä kammoan piikittämistä todella paljon, oli kyse sitten rokotuksesta tai verikokeesta. Kestän sen tietysti kyllä (ja tällä kertaahan siis suorastaan hinguin piikille vaikka aamulla ennen rokotusta hypinkin seinille). Tiedän ettei se satu yhtään mutta en silti vaan mahda mitään sille että pelkään pistämistä ihan suhteettoman paljon. Mainitsen siitä toki aina pistäjälle ja joka kerta kammo on myös hienosti huomioitu. Jälkeenpäin tuntuu aina vähän tyhmältä kun toimenpide on niin pieni, mutta olen jo kauan sitten lakannut häpeämästä asiaa.
 
Sit on pare olla joutumatta selkäydinpunkteerausta vaativaan tutkimukseen (Pelottelee). Ei maars, siinä vedetään tarvittaessa melkoiseen koomaan kokonainen alue rangasta. Jälkikäteen on syytä tarkkailla tasapainoa poikkeuksellisen hyvin. ( Muoks. seuraavana aamuna tuntuu siltä kuin olisi pistokohdan lihaksella tehnyt vähän liikaa treeniä, että kyllä siellä jotain kropassa tapahtuu)
 
Last edited:
Werner & Jarlin paketti, johon kuuluvat ensisijaisesti kirjat Maamies ja lohikäärme (uusin laitos) ja Tolkienin maailmat, on pakattu ja menossa postin kuljetettavaksi. Pääsen siis täysimittaisesti mukaan uusimpaan lukupiiriin luultavasti ensi viikon alussa. Toki voisin vilkaista Satujen valtakunnan yhteydessä olevaa tekstiä jo ennen sitä.
 
Sääennusteita seurattuani ja ulos ikkunasta tuijotettuani olin jo aamulla päättänyt, etten astu ulos tänään. Kuitenkin yllä mainittu Werner & Jarlin paketti tulikin Prisman yhteydessä olevaan postiin jo kolmen aikoihin, ja sitä hakiessani ostin myös elintarvikkeita, jotka olivat olleet jo perin vähissä. Nyt on siis sekä uutta JRRT-kirjallisuutta että maukasta pureksittavaa, ja inkivääriteehenkin on aineksia!
 
Muutama kuukausi sitten leivoin lembaksia. No jaa, olivathan ne ihan hyviä, mutta pikemminkin sellaista jos-olet-Mordorissa-etkä-saa-mitään-muuta-ruokaa -tyyppistä ruokaa (ei minulla tosin ole haltioiden aineksia ja leipomataitoa). No, löysin ne leipäkorin alta:grin:. Olivat säilyneet hyvässä kunnossa, maku kohdallaan, kyllä olivat täysin kivikovia, mutta onhan mallornlehdet eri asia kuin ohut muovipussi. Luulin tosiaan, että ne oli syöty loppuun. Lembakset säilyvät siis vähintään 3 kuukautta:p
 
Aamukävelyllä havaitut kevään (vai kesän?) ensimmäiset pääskyt, lentelemässä jäykähkösti matalalla aurinkoisen rantapoukaman yläpuolella. Myös havaittu vuoden ensimmäiset valkoposkihanhen poikaset, jotka nekin olivat melko pieniä (poikasten vanhemmat eivät niinkään). Valkoposkihanhien lisääntyminen ei tosin ole mikään yksiselitteinen ilonaihe, mutta piipittävät untuvikot kuitenkin onnistuvat olemaan sympaattisen tuntuisia.
 
Hain ensimmäistä kertaa musikaaliin. Se kylläkin oli Juvenalian koulumusikaali, josta kaikki saavat roolin. Silti järjestettiin ihan kunnon koe-esiintymiset, ja minut kutsuttiin vielä takaisin, kun ei oltu ihan varmoja, mihin sovin.
Sain loppupeleissä ensisijaisesti hakemani roolin. Legally Blonde, täältä tullaan. Kohti omaa Irlantiani ja sen yli.
 
Pääsen opiskelemaan pelialaa elokuussa. 🥳

"Opintojen aikana opit perusteet pelinkehityksestä ja sen eri vaiheista, harjoittelet pelien graafisten ilmeiden luomista sekä kehität pelien toiminnallisuuksia innostavassa ja kannustavassa ilmapiirissä! Osaamisen hankkiminen perustuu tiimiyrittäjämalliin – Pelialaa opitaan tiimissä projekteja toteuttaen. Saat kokea pelinkehityksen saloja niin itsenäisesti kuin tiimin jäsenenä."
 
^ Oho, multa taas valmistuu tänä kesänä kaveri ilmeisesti juuri tuolta samalta linjalta, jos oikein luulen.

Olkoon ilonaiheena se, että grillaamassani kirjolohessa ei ollut mudan makua, jota vähän pelkäsin ennalta. Ilmeisesti se on vain ihan tiettyjen kasvattajien ongelma. Leroy oli tällä kertaa firmana.
 
Jes!!! Suuret onnittelut Vamperille! Olet todella paikkasi ansainnut! <3

Iloitsin tänään hiljaisesta Roihuvuoren kirsikkapuistosta, rauhasta japanilaistyylisessä puutarhassa, ja hennoista kirsikankukista, jotka kukkivat Japanin lahjoittamissa puissa.

Sen lisäksi iloitsen suuresti siitä, että teetaiteen alkeiskurssi jatkuu vihdoin ja viimein elokuun alussa. Josko saisimme sen silloin myös purkkiin, niin pääsisi osallistumaan senpaiden kanssa viikottaisiin teeharjoituksiin.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös