Positiivisia suggestioita

Lauantaina TYL:in joulukonsertissa Sibeliuksen joululauluja kuunnellessani aloin ajatella, kuinka paljon vaari olisi konsertista nauttinut. Ajatusleikki jatkui ja illalla kotona kuvittelin, millainen konsertti-ilta olisi ollut, jos molemmat isän vanhemmat olisivat vielä olleet elossa ja asumassa kotonaan Tampereella, miten olisin mennyt mummolaan iltateelle konsertin jälkeen ja kertonut tämän hetkisestä elämästä ja kuulumisista.

Vaikka silmät vähän kostuivatkin ikävästä, oli tällä ajatusvierailulla hyvin lämmin tunnelma. Tuntui hyvältä huomata itse konkreettisesti usein toisteltu siitä, että rakkaat eivät ole oikeastaan poissa, jos heidät muistaa.

Jälleen suora lainaus Ajatusten Aamiaiselta:

Suomen kielessä on muutama taikasana, joilla saa paljon aikaiseksi. ”Auttaisitko minua?” ja ”Tarvitsen apuasi” ovat sellaisia. Avun pyytäminen toisilta on usein nopein ja paras tapa ratkaista ongelma kuin ongelma. Monille se on kuitenkin vaikeaa. Paljastanko nyt oman osaamattomuuteni, kyvyttömyyteni tai lahjattomuuteni. Avun pyytäminen ei kuitenkaan ole heikkouden vaan vahvuuden merkki.

Niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin oikaiset turhia mutkia kun myönnät suoraan ettei sinulla ole vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Ei kellään ole. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Pyytämällä apua osoitat samalla, että luotat työtoverien ja läheisten apuun. Kun pyydät apua rakennat samalla yhteistyön ja yhteisen omistautumisen verkkoa.

Kun viisaat päät lyödään yhteen, lopputulos on useimmiten parempi kuin mitä olisit saavuttanut omalla yksinäisellä puurtamisellasi. Kaiken lisäksi osoitat muille miten korkealle arvostat heidät ja heidän mielipiteensä.

Viime viestistä on vuosi, joten ehkä tätä topsua saa nostaa tuplapostauksella - lainaten jälleen kerran Ajatusten aamiaista:

Me kaikki teemme päivittäin ratkaisuja jotka määräävät tulevaisuutemme suunnan. Kukaan, olipa kuinka viisas tahansa ja omasipa kuinka paljon periaatteita tai kokemusta hyvänsä, ei voi aina osua oikeaan ratkaisuun.

Erehtyminen ei ole mikään häpeä. Häpeä on siinä, ettemme ota erehdyksistämme oppia, ettemme toivu tappioistamme, ettemme ryhdistäydy, karista menneitä harteiltamme ja yritä toistamiseen.

-Ann Landers