Tutkittuani pitkään olemassaolevia keskusteluja, jäi vääjäämättä silmiini puolhaltioita koskevan keskustelun suuri puute, siispä päätin vihdoin tarttua asiaan ja tehdä sille viellä johdannonkin, jonka pitäisi selventää Silmarillionin puolhaltioita myös niille, jotka Silmaa ei ole lukeneet (tosin en tiedä aiheuttaako se enemmän harmaita hiuksia, kuin selvennystä).
Koko juttu alkoi yhdestä kysymyksestä, joka nousi päähäni (ks. viestin lopussa) koskien Telcontarin kungashuonetta, mutta asia sitten vähän karkasi käsistä ja tulos on nähtävissä tässä. Minkäs teet, kun on hiukan ylitsepursuava tarve keskustella syvällisiä puolhaltioista, joita en itsekkään ymmärrä.
Johdanto aiheeseen:
Kuten Tolkieninsa hyvin lukeneet kontulaiset ja muutkin olennot ovat saattaneet huomata, ns. Telcontarin Huone, joka alkaa Elessar Telcontarista (Aragorn II) ja hallitsee uudelleen Yhdistyneitä Kuningaskuntia (Gondor ja Arnor), periytyy monella tavoin erikoisesta verenperinnöstä. Tunnemme nimeltä vain kaksi Telcontaria, Elessarin ja hänen poikansa Eldarionin (joka tarkoittaa lähes suorana suomennoksena "Haltioiden jälkeläistä" tai "Eldarin perillistä" vrt. Ereinion = Kuninkaiden jäljeläinen) joka siirtyi hallitsemaan yhdistynyttä Arnoria ja Gondoria hänen isänsä luovutettua hänelle kruununsa vapaaehtoisesti ennen kuoleemansa. Eldarionin äiti oli Elrond Puolhaltian tytär Arwen Undómiel, tarunhohtoista Lúthien Tínuvielia paljon muistuttava haltianeito, joka kuitenkin, puolhaltian verenperintönsä takia valitsi "toisen kohtalon", eli valitsi ataniin osan ja kuoli ihmisen kuoleman, niinkuin muutama muu haltia ja puolhaltia ennen häntä.
Tästä siirrymmekin dúnedainin verenperintöön, joka on mitä vaikeimmin tulkittavissa ja laskettavissa (ja siihen emme järkisyistä edes rupea, Tikin mainiot laskelmat kuitenkin voitte vilkaista täältä), mutta voimme aloittaa sen jäljittämisen Berenistä ja Lúthienista, ihmisestä ja haltiasta, joiden liitto on tietävästi ensimmäinen Kahden Sukukunnan välillä. Asiaa sotkee vielä sekin, että Lúthien ei ollut ainoastaan haltia, vaan hänen äitinsä, Melian, kuului maiariin, vähäisempiin henkiin, jotka kuitenkin olivat osa ainuria, näin ollen Lúthienkin oli geenitietteeliseltä kannalta puolhaltia, puoliksi haltia, puoliksi ainu, kuitenkin teknisesti Lúthien oli kokonaan haltia, sillä voimmeko sanoa, että hengellä on geenit tai verenperintö? Melian pystyi tulemaan niin ruumiiliseksi, että kantoi kohdussaan lapsen, mutta silti, hän ei ollut "aineellinen" vaan jotakin aivan muuta, ihmismielelle käsittämätöntä, sellaista, jota yksikään meistä Seuraajista ei voi käsittää.
Beren, siis ihmismies Bëorin huonetta, ja Lúthien, sindarin kuninkaan Elwën tytär, rakastuivat ja päätyivät erinäistä tapahtumien seurauksena yhteen. Tosin, tätä ennen Beren ehti mm. menettämään kätensä ja kuolemaan, ja Lúthien kävi hakemassa rakkaansa takaisin Mandosilta, valiten itse Seuraajien kohtalon (siis kuoleman) osakseen. Kuten Tolkien itsekkin mainitsi, avioliitto haltian ja ihmisen välillä on monessa mielessä ongelmallinen, sillä esimerkiksi miten näennäisesti kuolematon ja kuolevainen voisivat solmia onnellisen avioliiton, kun toinen joutuisi kuitenkin jäämään "ikuiseen" yksinäisyyteen toisen poistuessa maailmasta. Lúthienin ja Berenin tapauksessa ongelma ratkaistiin nimenomaan Lúthienin vallinnalla, joka oli ehto Berenin palauttamisesta elävien kirjoihin, ainoana ihmisenä koko Ardassa.
Berenille ja Lúthienille syntyi yksi lapsi, Dior Eluchíl, Elu Thingolin perijä (Elwën), joka nousi Doriathin valtaistuimelle Elwën kuoltua, ja jonka valtakautena Doriath syöksyi lopulliseen tuhoonsa. Hän meni naimisiin Nimlothin kanssa, ja heille syntyi kolme lasta, Elúred, Elúrin ja Elwing, joista vain viimeinen jatkoi sukua.
Tässä vaiheessa mukaan tulee myös toinen avioliitto Kahden Sukukunnan välillä. Tuor, ihminen Hadorin Huonetta ja Idril, Gondolinin kuninkaan Turgonin tytär, solmivat avioliiton Tuorin toteuttettua kohtalonsa ja tuomalla viestin Ulmolta Gondoliniin. Tuorin kohdannalla ns. Kahden Sukukunnan ongelma, ratkesi perimätiedon mukaan sillä, että Tuor ja Idril lähtivät Ensimmäisen Ajan loppupuoliskolla purjehtimaan kohti Amania ja saapuivat sinne turvallisesti ja yksin kuolevaisista ihmisistä Tuor lasketaan Vanhempaan Sukukuntaan (ks. Silmarillion s. 308). Heille syntyi yksi poika, Eärendil Merenkävijä, joka on varmasti tuttu suurelle osalle Tolkienia lukevista, mies, jolla oli merkittävä osa Esiaikojen tapahtumissa, joista tässä ei kerrota enempää.
Eärendil Merenkävijä, siis ensimmäinen "puhdas" puolhaltia, avioitui Elwingin kanssa ja näin kohtasivat puolhaltioiden kaksi haaraa. Eärendilille ja Elwingille syntyi kaksi lasta, Elros ja Elrond, kaksospojat, jotka olivat merkittävä osa myöhempien aikojen tapahtumia. Eärendil Merenkävijä ja Elwing kuitenkin saapuivat Amaniin Ensimmäisen Ajan lopulla pyytämään apua valarilta Beleriandin ahdinkoon, ja heitä vaadittiin valitsemaan, kumpaan sukukuntaan he haluaisivat kuulua ja Elwing valitsi haltiat ja Elwingin takia myös Eärendil teki saman valinnan. Mutta nyt myös heidän kaksospoikiaan, Elrondia ja Elrosia vaadittiin tekemään valinta, ja Elrond valitsi haltiat ja Elros, tuo merkillinen mies, josta emme tiedä paljoakaan, mutta joka on sitäkin kiinnostavampi Elrondin veljenä, kuolevaiset ihmiset, joiden herraksi hän nousi Toisen Ajan alkupuoliskolla.
Kun Vihan Sota Ensimmäisen Ajan lopussa oli ohi, haltioiden ja ainurin puolella taistelleet edain palkittiin avokätisesti, ja heille nostatettiin lahjamaa, Númenor, keskelle Belegaeria, Suurta Merta. Ja niin nämä edain, dúnedainin esi-isät, palkittiin myös pidemmällä elämänkaarella, kuin muut ihmiset ja Elros (Elros kuoli n. 500 vuotiaana) jälkeläisineen eli kaikkia ihmisiä pidempään, sillä he olivat jaloa sukua. Elros sai neljä lasta, ja hänestä perityivät monet Númenorin suuret sukulinjat mm. Númenorin kuninkaat, Hyarastornin ruhtinaat, Andúniën ruhtinaat ja monet monet muut. Númenorin tuhoutuessa myöhään Toisella Ajalla, kuitenkin tiedettävästi ja olettavasti vain yksi sukulinja säästyi, Andúniën ruhtinaan Amandilin poika Elendil poikineen johti Númenorin selviytyneet Keski-Maahan ja perusti sinne poikinaan maanpaon valtakunnat, Gondorin ja Arnorin ja dúnedain oli syntynyt.
Gondorin ja Arnorin kuningashuoneet periytyivät suoraan Elendilin kahdesta pojasta, ja niissä säästyi Elrosin verenperintö. Vuosisadat kuluivat ja kunikaat vaihtuivat, kunnes lopulta Gondorin kuningashuone sammui ja Gondor jäi vaille hallitsijaa. Tätä ennen, Gondorin kuninkaan Ondoherin tytär oli kuitenkin nainut Arnorin viimeisen kuninkaan, Arveduin ja näin nämä kaksi sukulinjaa yhtyivät jälleen. Ja vaikka Arnoria ei enää ollut ja Gondorin sukulinja oli sammunut, Elrosin veri eli yhä Arveduin jälkeisissä, dúnedainin päämiehissä, joista viimeinen oli Aragorn II Elessar, hän joka nai Arwenin, Elrondhin tyttären ja kohosi taas molempien kuningaskuntien johtoon.
Tässä vaiheessa on hyvä ottaa myös Elrondin kohtalo tarkempaan syyniin, sillä hän valitsi haltiain pitkän elämänkaaren ja eli sen mukaan, mennen lopulta naimisiin Galadrielin ja Celebornin tyttären, Celebríanin kanssa. Heille syntyi kolme lasta, kaksospojat Elladan ja Elrohir, sekä nuorimmainen, tytär Arwen. Ja heissä puolhaltian verenperintö uudistui, sillä Celebrían oli kokonaan haltia ja näin myös Elrondin ja Elrosin suorittama valinta oli Elrondin lasten edessä. Arwen valitsi ihmiset (hänen veljiensä valinnasta ei tiedetä, mutta sen epäilleen olleen Vanhempi Sukukunta) ja meni naimisiin Aragorn II kanssa Kolmannen Ajan lopussa, isänsä Elrondin suureksi suruksi, sillä tuo valinta erottaisi heidät lopullisesti, kun Elrond siirtyi Amanin autuuteen. Ja heille syntyi Eldarion (ja myös tyttäriä, joita tarinat eivät tunne nimeltä), eldarin perillinen, joka kaikessa jalosukuisuudessan oli kuitenkin ihminen, kuolevainen, Ilúvatarin nuorempi lapsi. Ja sanotaan, että Eldarionista Telcontarien kuningashuone jatkui sammummatta ja hallitsi Gondoria ja Arnoria jalosti ja viisaasti.
Tämän yhden suvun lisäksi puolhaltioita voidaan jäljittää myös Dol Amrothin suuriruhtinashuoneesta, joka kaikessa jaloudessaan sanotana periytyvän Númenorilaisesta Imrazôrista ja salohaltia Mithrellasista, joille syntyivät kaksoslapset, poika Galador ja tytär Gilmith, ja heidän synnyttyään Mithrellas lähti yöhän eikä enää palannut ja heidän lapsensa elivät elämänsä ihmisinä.
Kysymyksiä:
Tästä pääsemmekin itse kysykseen, koskien Telcontarien verenperintöä. Loppu saattaa mennä pelkäksi spekuloinniksi, mutta ainakin on aihe, joita puida. Telcontarien siis sanotaan hallineen kahta kuningaskuntaa tulevaisuudessakin ja ilmeisesti suvun pitäisi jatkua myös nykypäivään (sillä Tolkienhan tarkoitti legendariuminsa meidän maailmamme varhaishistoriaksi).
Onko tämä jalo suku siis edelleen elossa? Hallitseeko se jotakin kuningaskuntaa nykypäivänä vai onko se vetäytynyt syrjään tietoisena verenperintönsä taakasta? Oliko kenties Jeesus Nasaretilainen osa tätä kunniallista sukua (sillä hänethän mainitaan Daavidin jälkeläiseksi, suvusta, joka juontaa juurensa aina Aatamiin ja Eevaan) tai mahdollisesti nykyinen englannin kuningashuone, jonka juuret voidaan jäljittää aina ajanlaskumme alkuun.
Myös kaikenlainen keskustelu puolhaltioista, heidän perinnöstään ja juuristaan ja eriskummallisesta kohtalostaan, jonka he saattavat itse valita, on sallittavaa ja jopa toivottavaa.
Olkaa hyvä, estradi on teidän.
P.S. Ihmettelen kyllä suuresti, jos joku jaksoi lukea tänne asti. Onneksi olkoon, jos jaksoitte.
Koko juttu alkoi yhdestä kysymyksestä, joka nousi päähäni (ks. viestin lopussa) koskien Telcontarin kungashuonetta, mutta asia sitten vähän karkasi käsistä ja tulos on nähtävissä tässä. Minkäs teet, kun on hiukan ylitsepursuava tarve keskustella syvällisiä puolhaltioista, joita en itsekkään ymmärrä.
Johdanto aiheeseen:
Kuten Tolkieninsa hyvin lukeneet kontulaiset ja muutkin olennot ovat saattaneet huomata, ns. Telcontarin Huone, joka alkaa Elessar Telcontarista (Aragorn II) ja hallitsee uudelleen Yhdistyneitä Kuningaskuntia (Gondor ja Arnor), periytyy monella tavoin erikoisesta verenperinnöstä. Tunnemme nimeltä vain kaksi Telcontaria, Elessarin ja hänen poikansa Eldarionin (joka tarkoittaa lähes suorana suomennoksena "Haltioiden jälkeläistä" tai "Eldarin perillistä" vrt. Ereinion = Kuninkaiden jäljeläinen) joka siirtyi hallitsemaan yhdistynyttä Arnoria ja Gondoria hänen isänsä luovutettua hänelle kruununsa vapaaehtoisesti ennen kuoleemansa. Eldarionin äiti oli Elrond Puolhaltian tytär Arwen Undómiel, tarunhohtoista Lúthien Tínuvielia paljon muistuttava haltianeito, joka kuitenkin, puolhaltian verenperintönsä takia valitsi "toisen kohtalon", eli valitsi ataniin osan ja kuoli ihmisen kuoleman, niinkuin muutama muu haltia ja puolhaltia ennen häntä.
Tästä siirrymmekin dúnedainin verenperintöön, joka on mitä vaikeimmin tulkittavissa ja laskettavissa (ja siihen emme järkisyistä edes rupea, Tikin mainiot laskelmat kuitenkin voitte vilkaista täältä), mutta voimme aloittaa sen jäljittämisen Berenistä ja Lúthienista, ihmisestä ja haltiasta, joiden liitto on tietävästi ensimmäinen Kahden Sukukunnan välillä. Asiaa sotkee vielä sekin, että Lúthien ei ollut ainoastaan haltia, vaan hänen äitinsä, Melian, kuului maiariin, vähäisempiin henkiin, jotka kuitenkin olivat osa ainuria, näin ollen Lúthienkin oli geenitietteeliseltä kannalta puolhaltia, puoliksi haltia, puoliksi ainu, kuitenkin teknisesti Lúthien oli kokonaan haltia, sillä voimmeko sanoa, että hengellä on geenit tai verenperintö? Melian pystyi tulemaan niin ruumiiliseksi, että kantoi kohdussaan lapsen, mutta silti, hän ei ollut "aineellinen" vaan jotakin aivan muuta, ihmismielelle käsittämätöntä, sellaista, jota yksikään meistä Seuraajista ei voi käsittää.
Beren, siis ihmismies Bëorin huonetta, ja Lúthien, sindarin kuninkaan Elwën tytär, rakastuivat ja päätyivät erinäistä tapahtumien seurauksena yhteen. Tosin, tätä ennen Beren ehti mm. menettämään kätensä ja kuolemaan, ja Lúthien kävi hakemassa rakkaansa takaisin Mandosilta, valiten itse Seuraajien kohtalon (siis kuoleman) osakseen. Kuten Tolkien itsekkin mainitsi, avioliitto haltian ja ihmisen välillä on monessa mielessä ongelmallinen, sillä esimerkiksi miten näennäisesti kuolematon ja kuolevainen voisivat solmia onnellisen avioliiton, kun toinen joutuisi kuitenkin jäämään "ikuiseen" yksinäisyyteen toisen poistuessa maailmasta. Lúthienin ja Berenin tapauksessa ongelma ratkaistiin nimenomaan Lúthienin vallinnalla, joka oli ehto Berenin palauttamisesta elävien kirjoihin, ainoana ihmisenä koko Ardassa.
Berenille ja Lúthienille syntyi yksi lapsi, Dior Eluchíl, Elu Thingolin perijä (Elwën), joka nousi Doriathin valtaistuimelle Elwën kuoltua, ja jonka valtakautena Doriath syöksyi lopulliseen tuhoonsa. Hän meni naimisiin Nimlothin kanssa, ja heille syntyi kolme lasta, Elúred, Elúrin ja Elwing, joista vain viimeinen jatkoi sukua.
Tässä vaiheessa mukaan tulee myös toinen avioliitto Kahden Sukukunnan välillä. Tuor, ihminen Hadorin Huonetta ja Idril, Gondolinin kuninkaan Turgonin tytär, solmivat avioliiton Tuorin toteuttettua kohtalonsa ja tuomalla viestin Ulmolta Gondoliniin. Tuorin kohdannalla ns. Kahden Sukukunnan ongelma, ratkesi perimätiedon mukaan sillä, että Tuor ja Idril lähtivät Ensimmäisen Ajan loppupuoliskolla purjehtimaan kohti Amania ja saapuivat sinne turvallisesti ja yksin kuolevaisista ihmisistä Tuor lasketaan Vanhempaan Sukukuntaan (ks. Silmarillion s. 308). Heille syntyi yksi poika, Eärendil Merenkävijä, joka on varmasti tuttu suurelle osalle Tolkienia lukevista, mies, jolla oli merkittävä osa Esiaikojen tapahtumissa, joista tässä ei kerrota enempää.
Eärendil Merenkävijä, siis ensimmäinen "puhdas" puolhaltia, avioitui Elwingin kanssa ja näin kohtasivat puolhaltioiden kaksi haaraa. Eärendilille ja Elwingille syntyi kaksi lasta, Elros ja Elrond, kaksospojat, jotka olivat merkittävä osa myöhempien aikojen tapahtumia. Eärendil Merenkävijä ja Elwing kuitenkin saapuivat Amaniin Ensimmäisen Ajan lopulla pyytämään apua valarilta Beleriandin ahdinkoon, ja heitä vaadittiin valitsemaan, kumpaan sukukuntaan he haluaisivat kuulua ja Elwing valitsi haltiat ja Elwingin takia myös Eärendil teki saman valinnan. Mutta nyt myös heidän kaksospoikiaan, Elrondia ja Elrosia vaadittiin tekemään valinta, ja Elrond valitsi haltiat ja Elros, tuo merkillinen mies, josta emme tiedä paljoakaan, mutta joka on sitäkin kiinnostavampi Elrondin veljenä, kuolevaiset ihmiset, joiden herraksi hän nousi Toisen Ajan alkupuoliskolla.
Kun Vihan Sota Ensimmäisen Ajan lopussa oli ohi, haltioiden ja ainurin puolella taistelleet edain palkittiin avokätisesti, ja heille nostatettiin lahjamaa, Númenor, keskelle Belegaeria, Suurta Merta. Ja niin nämä edain, dúnedainin esi-isät, palkittiin myös pidemmällä elämänkaarella, kuin muut ihmiset ja Elros (Elros kuoli n. 500 vuotiaana) jälkeläisineen eli kaikkia ihmisiä pidempään, sillä he olivat jaloa sukua. Elros sai neljä lasta, ja hänestä perityivät monet Númenorin suuret sukulinjat mm. Númenorin kuninkaat, Hyarastornin ruhtinaat, Andúniën ruhtinaat ja monet monet muut. Númenorin tuhoutuessa myöhään Toisella Ajalla, kuitenkin tiedettävästi ja olettavasti vain yksi sukulinja säästyi, Andúniën ruhtinaan Amandilin poika Elendil poikineen johti Númenorin selviytyneet Keski-Maahan ja perusti sinne poikinaan maanpaon valtakunnat, Gondorin ja Arnorin ja dúnedain oli syntynyt.
Gondorin ja Arnorin kuningashuoneet periytyivät suoraan Elendilin kahdesta pojasta, ja niissä säästyi Elrosin verenperintö. Vuosisadat kuluivat ja kunikaat vaihtuivat, kunnes lopulta Gondorin kuningashuone sammui ja Gondor jäi vaille hallitsijaa. Tätä ennen, Gondorin kuninkaan Ondoherin tytär oli kuitenkin nainut Arnorin viimeisen kuninkaan, Arveduin ja näin nämä kaksi sukulinjaa yhtyivät jälleen. Ja vaikka Arnoria ei enää ollut ja Gondorin sukulinja oli sammunut, Elrosin veri eli yhä Arveduin jälkeisissä, dúnedainin päämiehissä, joista viimeinen oli Aragorn II Elessar, hän joka nai Arwenin, Elrondhin tyttären ja kohosi taas molempien kuningaskuntien johtoon.
Tässä vaiheessa on hyvä ottaa myös Elrondin kohtalo tarkempaan syyniin, sillä hän valitsi haltiain pitkän elämänkaaren ja eli sen mukaan, mennen lopulta naimisiin Galadrielin ja Celebornin tyttären, Celebríanin kanssa. Heille syntyi kolme lasta, kaksospojat Elladan ja Elrohir, sekä nuorimmainen, tytär Arwen. Ja heissä puolhaltian verenperintö uudistui, sillä Celebrían oli kokonaan haltia ja näin myös Elrondin ja Elrosin suorittama valinta oli Elrondin lasten edessä. Arwen valitsi ihmiset (hänen veljiensä valinnasta ei tiedetä, mutta sen epäilleen olleen Vanhempi Sukukunta) ja meni naimisiin Aragorn II kanssa Kolmannen Ajan lopussa, isänsä Elrondin suureksi suruksi, sillä tuo valinta erottaisi heidät lopullisesti, kun Elrond siirtyi Amanin autuuteen. Ja heille syntyi Eldarion (ja myös tyttäriä, joita tarinat eivät tunne nimeltä), eldarin perillinen, joka kaikessa jalosukuisuudessan oli kuitenkin ihminen, kuolevainen, Ilúvatarin nuorempi lapsi. Ja sanotaan, että Eldarionista Telcontarien kuningashuone jatkui sammummatta ja hallitsi Gondoria ja Arnoria jalosti ja viisaasti.
Tämän yhden suvun lisäksi puolhaltioita voidaan jäljittää myös Dol Amrothin suuriruhtinashuoneesta, joka kaikessa jaloudessaan sanotana periytyvän Númenorilaisesta Imrazôrista ja salohaltia Mithrellasista, joille syntyivät kaksoslapset, poika Galador ja tytär Gilmith, ja heidän synnyttyään Mithrellas lähti yöhän eikä enää palannut ja heidän lapsensa elivät elämänsä ihmisinä.
Kysymyksiä:
Tästä pääsemmekin itse kysykseen, koskien Telcontarien verenperintöä. Loppu saattaa mennä pelkäksi spekuloinniksi, mutta ainakin on aihe, joita puida. Telcontarien siis sanotaan hallineen kahta kuningaskuntaa tulevaisuudessakin ja ilmeisesti suvun pitäisi jatkua myös nykypäivään (sillä Tolkienhan tarkoitti legendariuminsa meidän maailmamme varhaishistoriaksi).
Onko tämä jalo suku siis edelleen elossa? Hallitseeko se jotakin kuningaskuntaa nykypäivänä vai onko se vetäytynyt syrjään tietoisena verenperintönsä taakasta? Oliko kenties Jeesus Nasaretilainen osa tätä kunniallista sukua (sillä hänethän mainitaan Daavidin jälkeläiseksi, suvusta, joka juontaa juurensa aina Aatamiin ja Eevaan) tai mahdollisesti nykyinen englannin kuningashuone, jonka juuret voidaan jäljittää aina ajanlaskumme alkuun.
Myös kaikenlainen keskustelu puolhaltioista, heidän perinnöstään ja juuristaan ja eriskummallisesta kohtalostaan, jonka he saattavat itse valita, on sallittavaa ja jopa toivottavaa.
Olkaa hyvä, estradi on teidän.
P.S. Ihmettelen kyllä suuresti, jos joku jaksoi lukea tänne asti. Onneksi olkoon, jos jaksoitte.