[RT] Pajupuun tarinoita ja runoja

Hinoa, pajupuu! Tapahtumat alkavat todella edetä, mutta eivät kuitenkaan liian nopeasti, teksti ei ole mitenkään kiireisen oloista. Oli mukava, kun kirjoiti välillä niin, attä Anya on hädissään ja epävarma itsestään. Hän on todella sympaattisempi ja kiinnostavampi nyt kun hän on inhimillisempi.

Vai myöntää Entreri jo että on rakastunut Anyaan... Hm, kiinnostavaa. Kiinnostavaa myös nähdä, miten nuo kaksi taistelevat rinnakkain nyt kun he eivät ole lainkaan välinpitämättömiä toistensa suhteen. Entreri ei vaikuta miltään ylisuojelevalta tyypiltä, mutta hauska silti nähdä, mitä tästä tulee.

Neuvonpito oli hauskasti kirjoitettu, oli aivan Bruenorin tapaista huutaa tuolla tavoin Anyan kanssa kilpaa. Anya osaa näköjään vastata todella nasevasti. "Menemme Menzoberranzaniin, liiskaamme yhden hämähäkin ja palaamme kotiin juuri sopivasti teeaikaan." oli kyllä kaiken huippu, melkein nauroin ääneen tuota lukiessani.

Surullisia uutisia. Tai ei, hitot, minä edes usko että tätä kukaan muu enää luki Guillen lisäksi. Ei ainakaan kommentoinut. *syyttävä katse*
Siis. Valonkantajaa ei enää tule. Se on jämähtänyt, jäänyt paikoilleen, liimaantunut aloilleen. Kaikkea, mikä tarkoittaa sen olevan pysyvästi kesken.

Ehkä joskus siihen tulee jatkoa. Mutta tuskin. Tästä lähin otan opikseni ja laitan tänne vain niitä tarinoita, jotka ovat valmiita.

Eipä minulla muuta. Ja suokaa anteeksi synkähkö viesti, tuo vain harmittaa minuakin niin vietävästi.

Tuo oli tosiaankin surullinen uutinen. Olen lukenut Valonkantaja- tarinaasi jonkun aikaa, ja juoni on tosiaankin tempaissut mukaansa. Olen pahoillani, kun en ole kommentoinut tuotoksiasi, vaikka ne ovat olleetkin todella hyviä. En vain osaa kirjoittaa kunnollisia kommentteja. Anna anteeksi!

No, koetan korjata tässä virheeni:
Vaikka en olekaan lukenut koskaan Kristallisauvan Käskyläistä (niiden kirjojen lukeminen stoppasi Äänettämään Veitseen), on ollut todella mukava lukea kertomustasi. Yhdessä vaiheessa minua häiritsi se, kuinka Anya tarkalleen mitä hänen piti tehdä jne. Samoin se, kuinka ennen niin viileä ja kovapäinen(en nyt keksi parempaa sanaa kuvaamaan) Entreri jäi nyt jossain välin tarinaa sanattomaksi Anyan edessä, olisiko siinä syynä rakkaus, sitä en tiedä. Mitä minä nyt tässä valitan, loistavahan tuo tarina oli. Asiat oli kuvailtu hienosti ja huumoriakin oli ripoteltu mukaan. Etenkin tuossa viimeisessä osassa taisin nauraa Anyan ja Bruenorin sananvaihdolle. Tarinan idea oli myöskin hyvä: drowt eivät tosiaankaan olleet pahoja ennen, vaan Lloth käänsi heidät pahuuteen (näin minä asian ymmärsin) Ja sitten vielä Valontuoja sekä Pimeydentuoja, joiden on tarkoitus tuhota Lukkikuningatar. Tästä tulisi varmasti loistava tarina, jos saisit sen joskus loppuun. Ja jos saat, niin luen mielelläni kirjoituksesi, kun tarina jäi juuri siihen, kun he olivat lähdössä salaperäiseen Uumenenalaan..

p.s Se jäi vielä mietityttämään, että mitenkäs Anyan poistuminen meidän maailmasta vaikutti hänen perheeseensä? Miten hänen vanhempansa reagoivat, kun tyttö katosi? Oliko hän selittänyt heille, että hänen täytyi mennä vai lähtenyt sanomatta heille mitään?

En oikeastaan osaa lisätä paljoakaan tuohon, mitä Dilraen jo sanoi. Sääli, että tämä jää sinulta kesken. Tarina muuttui koko ajan vain paremmaksi ja kerronta sujuvammaksi. Onnistuit luomaan Anyasta pienten alkuvaikeuksien jälkeen kiinnostavan ja inhimillisen hahmon ja kirjoista tutut hahmot olit onnistunut säilyttämään omina itseinään. Ja no, tämä vaan tempaisee mukaansa.

Mutta ymmärrän kyllä, että joskus tarina jää kesken eikä sille oikein voi mitään. Se on aina vaarana kun kirjoittaa jotain pidempää juttua. Joskus ihmettelen miten ne, jotka kirjoittavat vaikkapa kirjasarjaa selviävät. Entä jos jossain vaiheessa vaan kerta kaikkiaan kyllästyy tai menettää otteensa, jos ei vaan osaa tai halua enää jatkaa? No, joka tapauksessa, sääli...