Sää

Hyvää kesää kaikille. Kesäkuun 1. päivä ja jouduin hakemaa viltin ympärilleni, jotta tarkenen tehdä töitä. Saa nähdä millainen juhannuskeli tulee olemaan. Olisi edes siitä alkaen lämmintä ja melko tuuletonta, jotta ei tarvitse ihan koko lomaa palella.

Se taisi olla kevät ja kesän alku 2019 kun työporukalla todettiin että aina tuulee. Ja sen jälkeen siihen on kiinnittänyt enemmän huomiota. Pyöräillessä sen kyllä huomaa, kun polkee eikä pyörä tunnu menevän eteenpäin millään. Tällainen ei ole mikään ihanteellinen pyöräilykeli.
 
Tänään on Sallassa mitattu Suomen kaikkien aikojen kesäkuun pakkasennätys, 7 astetta ja isot rapiat. Rillumarei, toisilla on, toisilla ei.

EDIT: Korjaan pahat puheeni, ei toki Sallassa vaan Kilpisjärvellä Saanatunturilla, kuten muiden muassa Ilta=Pulu tietää ilmoittaa.
 
Last edited:
Fairy tale sanoi:
Se taisi olla kevät ja kesän alku 2019 kun työporukalla todettiin että aina tuulee. Ja sen jälkeen siihen on kiinnittänyt enemmän huomiota. Pyöräillessä sen kyllä huomaa, kun polkee eikä pyörä tunnu menevän eteenpäin millään.
Click to expand...

Tämä ei sinänsä ole uusi ilmiö. Jo tuolla "kaukaisilla" 80 ja 90-luvuilla, kun vielä käytin pyörää säännöllisesti päivittäin, niin ainakin Kuopiossa AINA tuuli vastaan. Sama jatkui sitten myöhemmin toisellakin paikkakunnalla kun pyöräilin kesät, talvet töihin. Eli ainakin pyöräillessä on aina tuullut, VASTAAN. 😆
 
Jaamar sanoi:
Tuntuu, että nykyään tuulee aina tosi kovaa. Jos välissä on päivä tai pari ihan ok niin sitten taas alkaa tuulla kun peijooni. Pitäisi varmaan muuttaa asumaan johonkin kuopan pohjalle, että olisi tuulensuoja joka suunnalla.
Click to expand...
Tässä on tuon viestin jälkeen jo ehtinyt tulla enemmänkin tuulituhoja.
Ensin tuuli otti kiinni aurinkokankaaseen niin, että tolppa johon kangas oli solmittu repi ruuvinsa irti ja lensi komeassa kaaressa terassin yli melkein osuen Tähtimöä päähän.
Eilen puolestaan tuli niin kova tuulenpuuska, että alapihan trampoliini lähti pyörimään ylämäkeen! Nyt siitä on suojaverkon tangoita kaksi vääntynyt. Silloinkin oltiin ulkona. Olin juuri menossa alapihalle kastelemaan herneitä kun tuuli nosti pellolta jurjan hiekkapöllyn. Siinä vaiheessa jätin kastelun ja lähdin paimentamaan lapsia sisälle. Kun pääsin yläpihalle niin puista satoi jo oksia ja käpyjä ja kun päästiin lasten kanssa sisälle Nova sanoi, että tuuli lennätti trampoliinia.
 
Minullekin viileys sopii ja tykkään, kun voi gootteilla ilman, että on koko ajan tukehtumassa mustan sametin kerroksiin. Tuulesta en tykkää, mutta asialle ei oikein voi mitään. Pieni tuuli on ok, mutta sitten taas välillä tuulee hullusti ja tuntuu, että tässähän lentää kohta Ozin ihmemaahan.
 
Viileys sinällään ei ole ollenkaan huono juttu, mutta rajansa kaikella. Kotona keittiön lämpömittari näyttää nyt +17 astetta, joten mietittiin puolison kanssa, pitäisikö laittaa keskuslämmitys päälle vai lisätä villapuseroa villapuseron päälle? Lisättiin uusi vaatekeros. Eilen ehtoolla nukkumaan mennessä makuuhuoneessa oli lämmintä (?) +16 astetta, joten olin tyytyväinen etten ollut vielä vaihtanut talvipeittoja kesäpeittoihin.

Toisaalta tulee varmaan kesemmällä sekin aika, kun manailen hellesäätä...
 
Minullekin viileä sää sopii ja lisäksi nautin tuulesta, aivan erityisen hieno on kesäinen tuuli juuri ennen ukkosen alkua. Menen myös mielelläni meren rannalle kävelemään kovan tuulen aikaan (kunhan ei sada). Minulla ei tosin ole niitä käytännön murheita joita tuuli aiheuttaa mökin, metsän, puutarhan tai veneen omistajille.
 
Alkaa olla jo vähän tylsäksi käynyt kuvio, että aamupäivällä ulkoillaan ja iltapäivällä tuulee niin kovaa, että en uskalla päästää lapsia ulos. Taas lähti trampoliini pyörimään ylämäkeen. Pitää hankkia siihen jotkut ankkurit, millä kiinnittää se maahan. Mietin myös kannattaako aurinkokangasta edes kiinnittää jos se pitäisi tuulen takia ottaa aina pois juuri siihen aikaan kun aurinko alkaa paistaa alaterassille.
 
Kevätkesästä näytti siltä, että tämä on ylioppilaskevääni toisinto: hyytävää. Näin ollen tämänhetkinen 30 asteen helle on sitäkin isompi shokki. Yksi kaverini sai jo lämpöhalvauksen ja itse lienen saanut auringonpistoksen. Ja se viimeinenkin aivosolu sulaa.
 
Täällä on yli 30 astetta, onneksi mistraalituuli paahtoi kaksi kuuminta päivää, mutta ruokamyrkytyksen kanssa helteessä on omat haasteensa. Ei jaksaisi tehdä muuta kuin istua parvekkeella juomassa vettä tai torkkua tuulettimen ääressä. Onneksi pidemmällä matkalla on "varaa" olla pari päivää poissa turistielämästä ja -seikkailemisesta, mutta on tämä silti aika kurja yhdistelmä.
Ensi yönä pitäisi ukkostaa kunnolla, odotan tätä innolla, varsinkin jos sataisi ja rutikuiva maasto kastuisi. Olisi vähän turvallisempi olo mahdollisten metsäpalojen suhteen, vielä ei pala, mutta pelkään että viime kesän katastrofaaliset palot jatkuvat tänä vuonna.
 
Nyt on sitten vihdoin saatu kunnolla sadetta. Katselin tässä omaa matalan huollon pihaani ja tulipahan todettua, että se näyttää olevan paljon terveemmässä kunnossa kuin taloyhtiön lyhyenä pidetyt nurmikentät, jotka ovat kuivuudesta kellastuneita. Veikkaan että jos sielläkin saisi kasvaa muutakin kuin ruohoa, niin olisi piha-alue elossa olevamman näköinen.

Tähän mennessä olen vasta kertaalleen käynyt niittämässä pahimpia ylikasvuja omalta piha-alueelta pois. Ja toki olen käynyt ajoittain kitkemässä pois ikäviä kasveja, kuten niitä jotka polttelee tai pistelee jos erehtyy paljaalla iholla koskemaan. Lisäksi on neljä vuotta sitten alkanut projekti kitkeä pois tarhatatar. Se on hyvin loppusuoralla: kun kahtena vuotena peräkkäin kävi tiuhaan ottamassa alkuja pois, niin kolmantena riitti käydä kerran viikossa ja nyt kasvuyritelmiä on niin harvoin että on riittänyt käydä kerran kuukaudessa katsomassa tarkemmin läpi mitä pihalla kasvaa. Pitkä projekti kyllä ollut, mutta toisaalta tataria kasvoikin mäessä koko talon seinän pituudelta ja vielä erillisenä puskana toisaalla. Melkein mitään muuta ei kasvanut ja maa tatarien alla oli alkujaan ihan kuivunutta.
 
Pitkänä pidetty kasvusto tosiaan sietää kuivuutta paremmin kuin lyhyeksi leikattu. Olen tehnyt saman havainnon meidän pihan kuivassa rinteessä.
Nyt on ollut jostain syystä helpompi pärjätä hellejaksojenkin aikana kuin mitä aiempina vuosina. Onko sitten viileämpä päivä tullut aina juuri ajoissa, ettei ole ehtinyt talo tulla tukalaksi vai ollaanko osattu oikealla tavalla pelata ovien, ikkunoiden ja verhojen avaamista ja sulkemista. Sisällä on lämpötila pysynyt korkeimmillaan siinä +25c, vaikka ulkona on lähennellyt kolmeakymmentä. Sekin on tietty iso tekijä, että öisin on ollut viileää. Kun yöksi on avannut kaikki ikkunat ja parvekkeen oven niin talo on saanut jäähtyä ennen seuraavan päivän kuumuutta.
 
Eilen kun oli olevinaan kuuma (+25) ja aurinkoista, niin pelkkä lähikaupassakäynti tuotti tuskaa. Joko se on tämä ikä tai sitten aurinko oikeasti kärventää takavuosia kuumemmin. Olin työpäivän päätteeksi aivan väsynyt raato ja loppupäivä meni levätessä vaaka-asennossa. Tännepäin ei ole tullut kunnollisia sateita ja sellaisia odottelen. Jaksaminen on viileässä ja sateella ihan eri luokkaa. Osasyy väsymykseen on ehkä huonosti nukuttu yö kun kuuma oikein varastoituu sisälle. Ja kun ikkuna oli nytkin yöllä auki niin se hitsin moponpärinä kuuluu koko yön.
 
Asuin 1990- luvun lopulla Naantalissa. Siellä oli silloin sateeton kesä, ja kyllä se aurinko olikin nimensä veroinen! Ja viime vuosikymmeninä olen tehnyt saman havainnon: aurinko polttaa kuumemmin. Kai meille pohjoisen jääkarhuille optimilämpötila on alle 20 astetta. Itse iloitsen järven vieressä asumisesta, niin voi kuumuuden ahdistaessa loikata veteen viilentymään.
 
Meidän perheessämme tuo 20 astetta on kitinäraja. Jos lämpötila nousee sen yli, minä alan kitistä kuolevani kuumuuteen, jos taas laskee sen alle, puoliso alkaa kitistä paleltuvansa hengiltä. Elämme siis jatkuvassa kitinässä ;)

Alkuperäisen "Naantalin auringon" tarina liittyy muuten huvittavaa kyllä sään sijaan tuontitulliin. Se löytyy Naantalin kaupungin sivuilta ja kuuluu näin:


"Naantalin aurinko muutti yön päiväksi
Naantalin aurinko on tunnettu kautta maan. Eikä syyttä, onhan Naantali Suomen aurinkoisin paikkakunta. Naantalin auringolla on kuitenkin myös historiallinen merkityksensä.

Naantalilla oli kaupunkioikeuksien myötä myös oikeus kerätä veroa kaupungissa tehdyistä kaupoista ja tullia sinne tuotavista tuotteista. 1750-luvulla Naantaliin rakennettiin ns. ”pikkutullin” keräämiseksi tullihuone ja -aita, jonka portille ripustettiin merkiksi puinen aurinko.

Myöhemmin tullihuoneen puinen aurinko korvattiin kuparista taotulla ja sianrasvalla kiillotetulla auringolla, joka loisti ”kuin Naantalin aurinko”, jotta kukaan ei voisi väittää ettei tietäisi missä tulli kerättiin.

Kauppaa auringon alla
Tullimaksujen lisäksi Aurinko tuotti Naantalille myös muuta hyötyä kaupungin taloudelle. Ajan tavan mukaan näet vain ”auringon alla” päiväsaikaan tehdystä kaupasta kannettiin veroa. Naantalissa keksittiin pian, että tullihuoneen aurinko paistaa läpi vuorokauden, joten hämäräkaupatkin saatiin veronalaisiksi.

Mikään ei ole niin kekseliäs kuin verottaja, joka saa auringon paistamaan yölläkin."
 
Eilen oltiin mökillä ja parahiksi nousi aikamoinen ukkospuuska. Vettä tuli hetken aikaa kuin tynnyristä kaatamalla ja puhurit lennättivät sitä toisinaan melkein vaakasuoraan. Puutkin heiluivat aika hurjan näköisesti ja eikös sitten äkkiä kuulunutkin aika kova rysähdys. Ensin luulimme, että iso oksa olisi tipahtanut katolle mutta kun pahin myräkkä oli mennyt ohi niin äkkäsimme, että se olikin yksi vanha kelo, joka oli kaatunut. Olemme siitä joskus pähkäilleetkin, että jos se kaatuu, niin ulottuuko mökkiin asti. Ja nyt sitten todistettiin, että ulottuihan se. Onneksi kuitenkin vai sen latva osui yhteen mökin kulmaukseen ja ONNEKSI se latva oli laho, joten se katkesi, eikä mökille loppujen lopuksi tullut suuria vahinkoja. Muovinen ränni otti osumaa ja huopakattoon tuli kulmauksen kohdalle pari oksien aiheuttamaa nirhamaa. Nekään eivät onneksi menneet kokonaan huovasta läpi ja nirhamat ovat kuistin kohdalla. Ei ollut tullut keloa kaadettua, vaikka joskus on sitäkin ajateltu mutta kun se oli naapurin puolellakin niin on jäänyt tekemättä. Selvittiin siis säikähdyksellä.

Kuin pisteenä i:n päällä mökkitien poikki oli myös kaatunut aivan pahuksen iso haapa. Meidän välineillä sitä ei olisi saatu poikki (tai ehkä olisi mutta olisi kyllä mennyt sitten loppupäivä siihen). Onneksi paikalle sattui paikallisia, joilla oli tarvittavat pelit ja vehkeet. Olivat olleet samanlaissa hommissa vähän matkan päässä. Sielläkin oli pari puuta kaatunut tien poikki. Noin tunnin verran siinä meni että saatiin sahat paikalle ja tie auki.
 
Mielenkiintoinen päivä tänään kelinsä puolesta. Hetkellisesti aurinko paistaa todella kirkkaasti ja työhuoneen säleverhot on pakko sulkea jotta tältä näyttöpäätteeltä näkyy jotain. Sitten kohta sataa saavista kaataen ja pilvet ovat niin synkkiä että pitää laittaa huoneeseen hetkeksi kattovalokin. Tätä on nyt ollut aamusta alkaen. Verhot auki, verhot kiinni. Sataa, paistaa ja kohta taas sataa. Kävin lounastauolla kaupassa ja postissa varautuen sadetakilla, jota ei sitten siinä kohtaa tarvittu vaan aurinko paistoi. Pääsin käymään kuivana. Kun pääsin takaisin kotiin niin kohta tuli vettä taas ihan kaatamalla. Jotenkin nautin tällaisesta arvaamattomuudesta. Mahtavaa kun sataa kunnolla täälläkin nurkilla. :)

Naapuritalon pihalla oli iso puu nurin. En tiedä mistä syystä oli nurin, oliko se tarkoituksella kaadettu ennen kuin kaatuu talon päälle vai oliko tuuli ehtinyt kaataa sen. Siinä kävi huoltoväki laittamassa puun palasiksi.
 
Ajelin eilen illalla pyörällä 30 km vanhaa ykköstietä pitkin kotiin. Lähtiessä olin katsellut ennusteen ja se oli väittänyt ettei sada, mutta niin vain sitten matkan puolivälissä satoi kunnolla. Varautumiseni tilanteeseen oli "riittävä mutta ei toivottava". Joten paluumatkaa varten tarkistin ennusteen kohteelle, välietapille että lähtöpaikalle. Ja koska lähtöpisteessä sade ennusteen mukaan loppui viimeisenä, niin lähdin matkaan kun vettä vielä tihutteli taivaalta. Halusin kuitenkin perille ennen hämärää.

Tämä oli hyvä reissu, nimittäin siitä on pitkä aika kun on ollut yhtä mukavaa ja hauskaa vaan pyöräillä menemään! Ei tullut liian tuskaisen kuuma kuten auringonpaisteessa pyöräillessä eikä onneksi tullut liian vilpoinenkaan vaikka varustukseni oli mallia aurinkoisen kesäpäivän t-paitamies. Alkumatkasta oli kyllä hieman hankalampaa, märällä kelillä on raskaampi ajaa ja pahimmat kaksi mäkeä oli matkan alkupuolella ja lähes peräjälkeen. Tuntui ettei kroppa myöskään alun pienen kastumisen myötä antanut yhtä helposti energiaa irti. Matkan puoliväliin mennessä sain kuitenkin ihon ja pään kuivaksi ja siitä eteenpäin oli oikein mukavaa. Mitä nyt paita oli edelleen kostea.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös