Harri Perälä
Kontulainen
Tell me... do you bleed? – Elfman v Ainuman: Dawn of Justice
Fingolfin on tähän asti esitetty suhteellisen järkevänä johtajana, jolla ei ole taipumusta fëanormaisiin älyttömyyksiin. Saarron murtuessa ja tuhon uhatessa kamelin selkä kuitenkin katkeaa, ja Fingolfin ratsastaa Angbandiin haastamaan Morgothin kaksintaisteluun. Haastetta esittäessään Fingolfin puhaltaa torveensa, mikä tuo mieleen hänen edellisen käyntinsä samassa paikassa. Tuolloin hän vetäytyi, koska "hän oli nähnyt Angbandin vahvuuden eikä kuvitellut sen kukistuvan torvien toitotukseen" ("Noldorin paluu", s. 133 [1. laitos] / 102 [kuvitettu laitos]).
Morgoth, jota ei tavallisesti tunneta reilun pelin kannattajana, joutuu ottamaan haasteen vastaan, koska ei uskalla menettää kasvojaan palvelijoidensa edessä. Tästä voidaan kai päätellä, että Morgothin ote joukoistaan ei ole ollenkaan niin tiukka kuin hän saattaisi toivoa. Lopputuloksena on sangen intensiivinen taistelukohtaus, jonka Peter Jackson olisi varmasti mielellään visualisoinut.
Ulmo on taas lähettänyt viestejä Turgonille, tällä kertaa koskien Hadorin huonetta. Mikä on Ulmon suunnitelma? Yrittääkö hän vain pitää eldarin valtakunnat pystyssä mahdollisimman pitkään, vai onko hän jo nähnyt ennalta, että Tuor + Idril + Silmaril = pelastus, ja yrittää nyt saada kaikki nappulat oikeille paikoilleen, jotta tämä tulevaisuus toteutuisi?
Tämän luvun jälkeen ollaan jotakuinkin siinä historian vaiheessa, jossa kolme "suurta kertomusta" eli Beren & Lúthien, Húrinin lasten tarina ja Gondolinin tuho tapahtuvat. Samalla henkilöiden ja aiempien tapahtumien määrä alkaa nousta melko suureksi. Mitä tässä kohdassa pitäisi huomioida, siis sellaista, mikä on tärkeää myöhemmin? Esimerkiksi: Mikä merkitys juonen kannalta on Húrinin ja Huorin Gondolinin-vierailulla? Onko tärkeää, että Túrinilla on sukulaisia niin Hadorin, Bëorin kuin Halethinkin kansan keskuudessa?
Suomennoksen uudessa laitoksessa on ainakin yksi merkittävä korjaus tämän luvun tekstiin. Glaurung ei enää "lennä" vainolaisten etunenässä vaan "saapuu" (s. 190 / 148). Harmittavasti luvussa "Túrin Turambar" Glaurung edelleen "lentää" Sirionin pohjoiseen laaksoon (s. 267 / 214). Alkuteoksessa ei siis ole kummassakaan kohdassa mitään lentämiseen viittaavaa.
Fingolfin on tähän asti esitetty suhteellisen järkevänä johtajana, jolla ei ole taipumusta fëanormaisiin älyttömyyksiin. Saarron murtuessa ja tuhon uhatessa kamelin selkä kuitenkin katkeaa, ja Fingolfin ratsastaa Angbandiin haastamaan Morgothin kaksintaisteluun. Haastetta esittäessään Fingolfin puhaltaa torveensa, mikä tuo mieleen hänen edellisen käyntinsä samassa paikassa. Tuolloin hän vetäytyi, koska "hän oli nähnyt Angbandin vahvuuden eikä kuvitellut sen kukistuvan torvien toitotukseen" ("Noldorin paluu", s. 133 [1. laitos] / 102 [kuvitettu laitos]).
Morgoth, jota ei tavallisesti tunneta reilun pelin kannattajana, joutuu ottamaan haasteen vastaan, koska ei uskalla menettää kasvojaan palvelijoidensa edessä. Tästä voidaan kai päätellä, että Morgothin ote joukoistaan ei ole ollenkaan niin tiukka kuin hän saattaisi toivoa. Lopputuloksena on sangen intensiivinen taistelukohtaus, jonka Peter Jackson olisi varmasti mielellään visualisoinut.
Ulmo on taas lähettänyt viestejä Turgonille, tällä kertaa koskien Hadorin huonetta. Mikä on Ulmon suunnitelma? Yrittääkö hän vain pitää eldarin valtakunnat pystyssä mahdollisimman pitkään, vai onko hän jo nähnyt ennalta, että Tuor + Idril + Silmaril = pelastus, ja yrittää nyt saada kaikki nappulat oikeille paikoilleen, jotta tämä tulevaisuus toteutuisi?
Tämän luvun jälkeen ollaan jotakuinkin siinä historian vaiheessa, jossa kolme "suurta kertomusta" eli Beren & Lúthien, Húrinin lasten tarina ja Gondolinin tuho tapahtuvat. Samalla henkilöiden ja aiempien tapahtumien määrä alkaa nousta melko suureksi. Mitä tässä kohdassa pitäisi huomioida, siis sellaista, mikä on tärkeää myöhemmin? Esimerkiksi: Mikä merkitys juonen kannalta on Húrinin ja Huorin Gondolinin-vierailulla? Onko tärkeää, että Túrinilla on sukulaisia niin Hadorin, Bëorin kuin Halethinkin kansan keskuudessa?
Suomennoksen uudessa laitoksessa on ainakin yksi merkittävä korjaus tämän luvun tekstiin. Glaurung ei enää "lennä" vainolaisten etunenässä vaan "saapuu" (s. 190 / 148). Harmittavasti luvussa "Túrin Turambar" Glaurung edelleen "lentää" Sirionin pohjoiseen laaksoon (s. 267 / 214). Alkuteoksessa ei siis ole kummassakaan kohdassa mitään lentämiseen viittaavaa.