Silmarillion - 5. Eldamar ja eldaliën ruhtinaat

Tässä luvussa pääsemme näkemään, millaista on siellä kaukaisessa Lännessä, johon Frodokin lopulta päätyy: auringon ponnahtaessa taivaalle hän näki valkeat rannat ja niiden takana kaukaisen vihreän maan (nämä rannat tosin lienevät vasta Tol Eressëassa). Lisäksi mainitaan kaksi Tarussakin esiintyvää haltiaa: Círdan ja Galadriel. Galadrielilla on vanhemmat, mutta heräsikö Círdan jo Cuiviénenilla vai syntyikö myöhemmin? Joka tapauksessa kumpikin on Tarun aikoihin hyvin vanha.

Joukkoliikenne Beleriandin ja Amanin välillä ei toimi kovin hyvin, koska ensimmäisen saarivuoron jälkeen seuraava lähtee vasta kun monia vuosia oli kulunut eikä se loppujen lopuksi edes saavu perille. Kolmatta vuoroa ei näköjään järjestetä ollenkaan, vaikka Elwëä odottaneet olisivat halunneet lähteä. Miksihän valar eivät aktiivisemmin järjestäneet kuljetusta telerille, koska kuitenkin olivat kutsuneet heidätkin Länteen? Tai edes opettaneet Beleriandin haltiat rakentamaan laivoja?

Elendë eli Eldamar eli Haltiakoto on yksi niistä Ardan paikoista, joista eniten pidän, vaikkei siitä tässä eikä muuallakaan kovin paljon kerrota. Bilbon Eärendilista kertova laulu kertoo hiukan lisää, mutta edes tarinan aiemmissa versioissa ei ole kovin paljon enempää yksityiskohtia. Silti muistan jo lapsena kuvitelleeni, millaista olisi asua Alqualondëssa tai Tirionissa. Ihanat olivat Elendën rannat noina päivinä.

Minas Tirithin ja Tirionin kuvaukset valkeine muureineen ja korkeine torneineen vaikuttavat vähän samankaltaisilta. Käyttivätköhän Minas Anorin rakentajat esikuvanaan haltioiden kertomuksia Tirionista? Gondorin Valkoinen puuhan on Tirionin Galathilionin jälkeläinen.

Ossëa en tässä luvussa ihan ymmärtänyt: miksi hän suri haltioiden Länteen menemistä sekä laivojen rakentamista, jotta haltiat pääsisivät pois Tol Eressëasta? Suuri osa teleristähän päätyi asumaan Eldamarin rannalle - luulisi, että haltiat olisivat lähemmin tekemisissä Ossën kanssa purjehtiessaan Joutsenvalkaman laivoilla kuin asuessaan maakrapuina Tol Eressëassa.

Tämä luku luettelee myös kuusi F-alkuista haltiaa sekä muut noldorin ruhtinaat. Uusille lukijoille vinkiksi, että kirjan lopussa oleva Finwën huoneen sukupuu auttanee muistamaan, kuka on kukin. Tämä luettelo ja sukupuu ovat tosin kovin miesvoittoisia. Olikohan Finwën lapsilla ja lapsenlapsilla lisäksi muita tyttäriä, joita tarinoissa ei mainita?

Tässäkin luvussa on heti otsikossa jotain, mikä pistää hetkiseksi miettimään, paljonko Silmarillionin seitsemää ensimmäistä painosta olevien niteiden rahallinen arvo mahdollisesti muuttuu vuosittain. (+Aleneeko vaiko nouseeko se — kuten postimerkkien. )

"Puhe heillä oli vaihtelevaista sillä he rakastivat sanoja ja he etsivät aina nimiä jotka entistä paremmin kuvaisivat kaikkea sitä minkä he tiesivät tai kuvittelivat" tuo tietenkin mieleen kohdan kirjoittajan kaltaisten (etenkin äänen ja käsitteen merkitysyhteyksistä "inspiroitujen") ihmisten kieltenluontiharrastuksen. . . . sen lisäksi, että se on omiaan myös vahvistamaan paapomaani uskomusta, että Professori olisi luultavasti tykästynyt vähintäänkin Umberto Econ Ruusun nimi -romaanin joihinkin kohtiin ("mahdolliset eläimet", salakirjoitus, ym.) mikäli olisi elänyt tarpeeksi pitkään sen lukeakseen.

Luvun viimeinen virke puolestaan vie itseni kaltaisen uteliaan muistinvirkistäjän nyt kauhomaan kirja-arkistoa ja vilkaisemaan, tekikö Tolkien Kirjeissään jonkinlaisia huomioita dinosauruksista vaiko ei.

Luvailin sanoi:

Tämä luettelo ja sukupuu ovat tosin kovin miesvoittoisia. Olikohan Finwën lapsilla ja lapsenlapsilla lisäksi muita tyttäriä, joita tarinoissa ei mainita?

Click to expand...

Kieltämättä noldor ["gnomes"] osasivat olla salailevia, esimerkiksi Turgon piiloutui vuoristoon kaikkine kansoineen ilmeisesti kertomatta mitään edes isälleen tai veljelleen.

Mitä J.R.R.Tolkienin muistiinpanoihin tulee, niin hän suunnitteli myöhäisvaiheessa Finwëlle myös kahta tai kolmea tytärtä (Findis, Faniel ja Írimë/Írien; HoME, XII, 343,359). Sensijaan Finwën lapsille ei ilmeisesti ollut suunnitteilla lisää tyttäriä, vaan päinvastoin lisää poikia heitettäväksi Beleriandin sotien nieluun, ainakin Fingolfinin kolmas poika Argon. (HoME, XII, 345).

Huom: Finwën tyttäret mainitaan kontuwikin Finwë-artikkelissa. Argonilla on oma artikkeli, mutta hänestä ei ole mainintaa Fingolfin-artikkelissa. Tästä kontuwikin sukutaulusta löytyvät nämä molemmat lisäykset, ja myös eräitä Finwën jälkeläisten puolisoista.
http://kontu.wiki/Finwën_jälkeläiset

Huomattakoon että kyseisessä kontuwikin sukutaulussa Orodreth ei ole Finrod Felagundin veli vaan veljenpoika. Gil-galad ei ole Fingonin vaan Orodrethin poika. Eräs varhainen idea jota en huomannut kontuwikissä mainittavan, oli tehdä Gil-galadista Finrod Felagundin poika ja Galadrielista Gil-galadin sisar. (HoME, XII, 349. "The Shibboleth of Fëanor")

Oliko Silmarillionin uuden suomenkielisen laitoksen sukutauluissa siis joitain muutoksia Silmarillionin varhaisempien painosten sukutauluihin verrattuna? (Sukutauluille on toki oma käsittelykertansa, joka uhkaa spoilaantua jos kysymykseeni vastataan, mutta haluaisin kuitenkin olla tässä vaiheessa ns. samalla kartalla muiden lukupiirin jäsenten kanssa, jotka ovat hankkineet uuden laitoksen.)

Kiitos HoME-viittauksista! Tämän(kin) lisäyksen olin jo kokonaan unohtanut.

Telimektar sanoi:

Oliko Silmarillionin uuden suomenkielisen laitoksen sukutauluissa siis joitain muutoksia Silmarillionin varhaisempien painosten sukutauluihin verrattuna?

Click to expand...

Ei ole: ainakin tästä Finwën sukutaulusta vanhassa ja uudessa suomenkielisessä laitoksessa näyttää olevan jopa täsmälleen sama kuva (käsin piirrettyä kalligrafiaa?). Myös englanninkielisen Silmani taulu on samanlainen.

Luvailin sanoi:

Myös englanninkielisen Silmani taulu on samanlainen.

Click to expand...

Voihan olla, että suomalainen kustantaja ei edes saisi tehdä omin luvin sisällöllisiä muutoksia alkuperäisteoksessa olleisiin sukutauluihin. (Ennemmin ehkä lisätä liitteeksi vaihtoehtoisen sukutaulun?)

Mutta tosiaan Silmarillion kertoo monista asioista hyvin niukoin vedoin. Siksi ajattelen että tällaisessa lukupiirissä nimenomaan teokseen ensi kertaa tutustuvat lukijat ansaitsevat ehdottomasti lisätuekseen mahdollisimman paljon HoME-viitteitä ja ylimääräisiä sukutauluja.

Luvailin sanoi:

Kiitos HoME-viittauksista! Tämän(kin) lisäyksen olin jo kokonaan unohtanut.

Telimektar sanoi:

Oliko Silmarillionin uuden suomenkielisen laitoksen sukutauluissa siis joitain muutoksia Silmarillionin varhaisempien painosten sukutauluihin verrattuna?

Click to expand...

Ei ole: ainakin tästä Finwën sukutaulusta vanhassa ja uudessa suomenkielisessä laitoksessa näyttää olevan jopa täsmälleen sama kuva (käsin piirrettyä kalligrafiaa?). Myös englanninkielisen Silmani taulu on samanlainen.

Click to expand...

Mitä tulee sukutauluihin I ja II, sen verran muutoksia näyttää olevan (kalligrafiaa muuttamatta) että Isoja Alkukirjaimia on vähennetty ja joitakin painovirheitä korjattu (esim. sukutaulussa II Númeronin > Númenorin pienellä präntätyssä selitystekstissä Elrosin ja Aragornin välissä. Mutta ei mitään lisäyksiä. Niitä voi hakea Kontuwikistä:

• Elwën huone
• Finwën jälkeläiset
• Elrosin sukupuu

Finwën jälkeläisistä (ja tietysti omista artikkeleistaan) löytyvät myös aiemmin kaivatut Finwën tyttäret, jotka valitettavasti eivät päässeet CJRT:n toimittamaan Silmarillioniin asti.

EDIT: Kas, Telumehtar on jo puhunut (kirjoituksensa kautta) tyttäristä ja sukutauluista. Pahoittelen toistoa.

'Kuka oli Fingolfinin vaimo?', sopii mainioksi trivia-kysymykseksi, jonka luulisin erottavan satunnaiset Silmarillion-lukijat niistä, jotka ovat käyneet asian erikseen tarkastamassa. Nykyään on onneksi Kontuwiki, josta asian voi sen unohdettuaan käydä nopeasti tarkastamassa. Asia mainitaan kyllä Silmarillionissakin mutta aikana ennen nettiä joutui tämän selvittääkseen lukemaan 5 lukua uudestaan (muoks. Eipäs mainitakaan Anairea lainkaan, tarkoitin siis Turgonin puolisoa...). Tässä kohtaa Silmarillion muistuttaa hieman keskiaikaisia sukutarinoita, joissa vähemmän tärkeät hahmot sivuutetaan kenties vain yhdellä maininnalla. Koko tähän astinen Silmarillion, vaikka se on käsitellyt jo hyvin monenlaisia asioita, on ollut tavallaan alustusta varsinaiseen sukukronikkaan joka alkaa seuraavassa luvussa. Käytännössä kaikki tässä luvussa mainitut haltiat tullaan tapaamaan myöhemmin, joten uusille lukijoille saattaisi suositella ylimääräistä kirjanmerkkiä tähän kohtaan, mikäli netti jostain syystä kaatuu. Kontuwiki auttaa myös neljättä kertaa tähän ryhtynyttä, ei ole häpeä unohtaa nimiä, tahtoo vaan sanoa... Varsin miesvaltainen sukuluettelo on samoin tyypillinen keskiaikaisista lähteissä, ja jonkin verran myös uudella ajalla, yrittäkää vaikka jäljittää omia äitilinjojanne sukututkimuksen keinoin 1700-luvulle. On meinaan vaikeaa.

Maantiedon paikkoina esitellään ainoastaan sellaisia, jotka ovat jo ennestään tiedossa, tai joihin palataan myöhemmin, siten lukua voi käyttää pikaisena referaattina kun näille seuduille palataan myöhemmin. "Nukkujan tornia" ei Varjoisilta Saarilta mainita, mutta se onkin Lost Talesiin kuuluva paikka, ja se tehdään myöhemmin historiassa. Muistin että tässä luvussa olisi ollut tarkempi kuvaus Valinorista, mutta luultavasti minulla on mennyt Kadonneet Tarut ja Silmarillion sekaisin.

Constantine sanoi:

Tässäkin luvussa on heti otsikossa jotain

Click to expand...

Eladamar-muodon olisi voinut säilyttää suomalaisena erikoisuutena, sensijaan myöhempää Haltiakansojen kakautumista en jää kaipaamaan.

Laichalaf sanoi:

Käytännössä kaikki tässä luvussa mainitut haltiat tullaan tappamaan myöhemmin

Click to expand...

Toinen pee oli jotenkin muuttunut sinulla ylimääräiseksi aaksi. Tässä lauseesi oikeassa muodossa.

Wau, Galadriel! En ollenkaan muistanut hänen olevan noin ylhäistä syntyperää ja syntynyt jo puiden aikaan Valinorissa. Tiesivätkö Sormuksen saattueen jäsenet tästä (muut kuin Aragorn tietysti)?

Mietin myös, että Galadriel ja Círdan olivat varmaankin ainoat (ainakin nimeltä mainitut) ensimmäisistä haltioista, jotka olivat elossa vielä kolmannella ajalla.

Tässä luvussa on vähän sellainen "tyyntä myrskyn edellä" -tunnelma. Minulle ainakin tuli lukiessani mieleen Sam Gamgin toteamus jotenkin siihen suuntaan, että hyvistä ajoista kertovat tarut ovat jälkeenpäin aika tylsiä. Kuvaukset kaikista ihanuuksista ja rikkauksista sekä haltioiden oppivaisuudesta ja taidoista kuulostaisivat varmaan kenen tahansa muun kirjoittamana jo lähes äiteliltä

Sukulaisuussuhteiden selityksistä ei ensimmäisellä lukukerralla jäänyt mieleen yhtään mitään, mutta pidemmälle luettuani oli mielenkiintoista palata tähän lukuun. Nyt pystyy jo hahmottamaan sukupuut mielessään paremmin kun on jonkinlainen käsitys kunkin myöhemmistä vaiheista.

Hanna Kullanväärtti sanoi:

Mietin myös, että Galadriel ja Círdan olivat varmaankin ainoat (ainakin nimeltä mainitut) ensimmäisistä haltioista, jotka olivat elossa vielä kolmannella ajalla.

Click to expand...

Galadriel syntyi erään annaalimerkinnän mukaan puiden vuonna 1362 eli hän oli non 8374-vuotias (auringon vuosissa) kolmannen ajan lopussa. Muita ensimmäisellä ajalla syntyneitä ja Sormusten herrassa nimeltä mainittuja haltioita kolmannen ajan lopussa olivat ainakin:

• Círdan (kuten mainitsitkin), joka syntyi ilmeisesti jo Cuiviénenillä eli hän oli tuohon aikaan selvästi haltioista vanhin. Jos hän kuului ensimmäisiin Heräämisen veden rannalla (vuonna 1050 pv.) heränneisiin haltioihin, hän oli kolmannen ajan päättyessä noin 11363-vuotias aurinkovuosissa mitattuna. Ainakin hän oli yli 10836-vuotias, koskapa kerran oli mukana Suurella matkalla, joka alkoi vuonna 1105 pv.
• Celeborn, Galadrielin puoliso, jonka syntymävuotta ei tunneta mutta joka oli joko Thingolin väkeen kuulunut sinda tai (toisen tarinahahmotelman mukaan) teleri-haltia, joka tutustui Galadrieliin jo Valinorissa. Siis kenties Galadrielin ikäluokkaa.
• Elrond Puolhaltia, joka syntyi ensimmäisen ajan auringon vuonna 532 eli hän oli kolmannen ajan päättyessä vain noin 6520-vuotias.

Liekö sitten muita varmoja tapauksia ensimmäisen ajan haltioista? Rivendellin Glorfindelin henkilöllisyys ja mahdollisesti kaksi eri inkarnaatiota on hieman monimutkainen kysymys, mutta ehkä hän, jos voimme pitää Rivendellin Glorfindeliä samana heppuna kuin Gondolinin Glorfindeliä.

Laskin nämä ikävuodet siten, että puiden vuodet (jotka päättyivät vuonna 1500 pv.) kestivät 9,582 aurinkovuotta kukin, ensimmäisen ajan auringon vuosia oli 590, toista aikaa kesti 3441 aurinkovuotta ja kolmas aika päättyi vuonna 3021 ka. Menikö oikein?

Ensimmäiseltä ajalta kotoisin saattaa olla vielä Thranduil, muistaakseni jossain lukisi (varmastikin epämääräisemmän luokan lähde) hänen eläneen Doriathissa.

Hanna Kullanväärtti sanoi:

Sukulaisuussuhteiden selityksistä ei ensimmäisellä lukukerralla jäänyt mieleen yhtään mitään, mutta pidemmälle luettuani oli mielenkiintoista palata tähän lukuun.

Click to expand...

Muistan, kun luin viime jouluna Silmaa ensimmäisen kerran ja tämän luvun kohdalla kiidin hieman turhautuneena eteenpäin, sillä tiesin, etten kuitenkaan saisi järjestykseen kaikkia nimiä. 'Miksi kaikki alkavat F:llä?!' oli mielestäni aivan relevantti kysymys. Ja totuushan on, että kaikille hahmoille yms. löytyy ties kuinka monta nimeä lisää +etymologiat, joten harjoiteltavaa löytyy äffien erottelun jälkeenkin... En tiedä, olisiko henkilöitä helpompi erottaa, jos käytössä olisivat quenyankieliset nimet. Toisaalta, koska kirjan myöhemmissä vaiheissa on loogisempaa käyttää sindarinia ja luvun alussa mainitaan nimien olevan käännöksiä, tilanteen ymmärtää. Ja onhan Tarunkin nimet harmaahaltijoiden kieltä. Luulen kuitenkin, että omaa lukemistani olisi aluksi helpottanut se, että edes Fingolfin ja Finarfin olisivat olleet Nolofinwe ja Arafinwe (samalla olisi tullut vielä nopeammin ymmärrys heistä Finwen poikina).

Mitäs muuta... Hoksasin vasta nyt, että tässä luvussahan spoilataan tapahtumia vaikka kuinka, sillä Finwen ja Elwen kerrotaan tapaavan ehkä ainoastaan enää Mandosin saleissa .

Galadrielista ainoana naisena kuvataan vain ulkonäköä... Okei, Míriel ja Indis mainitaan, mutta silti. Ja onhan sillä syvällisempikin merkitys: Galadrielin hiuksista, joissa "loisti kulta ikään kuin Laurelinin valoa olisi vangittu niihin", Fëanor sai inspiraatiota Silmariliensa tekemiseen. Hän myös pyysi Galadrielilta kolmesti yhtä ainokaista hiusta, mutta sydämiin näkevä jalo neito kieltäytyi (ja antoi myöhemmin kolme suortuvaa yhtä ainokaista vilpittömästi pyytävälle Gimlille ). Joku, joka on paremmin perillä lähteistään, voi vielä korjailla/tarkentaa tätä yksityiskohtaa, mutta tässä on se niin, miten sen itse muistan .

Celeborn tuli itsellenikin viime yönä mieleen noista vanhimmista haltioista. Elrond sen sijaan on aika pentu verrattuna niihin, jotka syntyivät jo ennen aurinkoa ja kuuta

Súlien sanoi:

kuitenkin, että omaa lukemistani olisi aluksi helpottanut se, että edes Fingolfin ja Finarfin olisivat olleet Nolofinwe ja Arafinwe (samalla olisi tullut vielä nopeammin ymmärrys heistä Finwen poikina).

Click to expand...

Olen samaa mieltä! Minun pitää edelleenkin ihan jatkuvasti tarkistaa, että kuka F-haltia olikaan kenenkin isä/poika/veli.

Súlien sanoi:

Fëanor sai inspiraatiota Silmariliensa tekemiseen. Hän myös pyysi Galadrielilta kolmesti yhtä ainokaista hiusta, mutta sydämiin näkevä jalo neito kieltäytyi (ja antoi myöhemmin kolme suortuvaa yhtä ainokaista vilpittömästi pyytävälle Gimlille ).

Click to expand...

Tätä en tiennytkään. Jälleen yksi hieno yksityiskohta.

Súlien sanoi:

Galadrielista ainoana naisena kuvataan vain ulkonäköä...

Click to expand...

Tarkoitatko siis, että Galadriel on tässä mainituista haltianaisista ainoa, josta kuvaillaan vain ulkomuotoa? Aredhelista mainitaan esimerkiksi ratsastus- ja metsästysharrastus.

Myös usealle listan haltiamiehelle annetaan vain yksi epiteetti, jos sitäkään. Miehistäkin Finarfinin ja Celegormin sanotaan olleen ”kauniita” (fair, Aredhelin ja Galadrielin yhteydessä sen sijaan beauty ).

Minuakin mietityttää se, että vain Aredhelin ja Galadrielin yhteydessä pidetään tässä tarpeellisena kuvailla erityisesti hiuksia. Eräissä J.R.R.Tolkienin myöhemmissä muistiinpanoissahan käsitellään esimerkiksi Fëanorin eri poikien hiusten väriä yms. persoonallisia erikoispiirteitä. Itse olisin Silmarillionin toimittajana luultavasti lisännyt jotain tällaista – ja muutenkin hiukan yksityiskohtaisempaa eri henkilöiden kuvailua - tähän lukuun. Se olisi myös auttanut lukijoita jo tässä vaiheessa paremmin erottamaan eri henkilöitä toisistaan.

Súlien sanoi:

'Miksi kaikki alkavat F:llä?!' oli mielestäni aivan relevantti kysymys.

Click to expand...

Se, että useilla samansukuisilla henkilöillä on samantapainen nimi, on ehkä ”historiallisesti” tai tietynlaisessa tarinaperinteessä uskottavaa, ja osaltaan osoittaa, että Tolkien ei ajatellut ensi sijassa lukijoiden mukavuutta, vaan yritti ikään kuin löytää sen, millä tavalla asiat hänelle avautuneessa legendariumissa ”todella” olivat.

Esimerkiksi Tolkienille tutussa Nibelungeinlaulussa Siegfriedin, Siegmundin pojan, opponentteja olivat kuninkaalliset veljekset Gunther, Gernot ja Giselherr. Tolkienin itsensä kyseisen taruston pohjalta kirjoittamassa Sigurdin ja Gudrunin tarinassa Gudrun ja tämän veli Gunnar ovat kuningas Gjukin ja kuningatar Grimhildin jälkeläisiä, kun taas Sigurd on Sigmundin ja Sigrlinnin poika.

(Selityksenä se, että tällaisten, samantapaisilla äänteillä alkavien nimiluettelojen lausuminen tuottaa minulle jonkinlaista mielihyvää.)

Hanna Kullanväärtti sanoi:

Minun pitää edelleenkin ihan jatkuvasti tarkistaa, että kuka F-haltia olikaan kenenkin isä/poika/veli.

Click to expand...

Minulle F-alkuisten haltioiden erottaminen toisistaan ei koskaan ole ollut vaikeaa, sen sijaan muistan, että Angrod, Aegnor, Amrod ja Amras vaativat jossain vaiheessa tarkistamista.

Jokunen huomautus Finwën jälkeläisten sukutaulun kehittymisestä eri vuosikymmenien kirjoituksissa. En jaksa nyt itse kaivella HoMEisia alkulähteitä, vaan lunttaan Hammondin ja Scullin ”Reader’s Guidesta”(E:n kohdalta löytyvä, tämän samannimisen Silmarillionin luvun kommentaariartikkeli ”Of Eldamar and Princes of Eldalië”). Jos jokin detalji menee tässä minulta väärin, niin se ei ehkä ole niin olennaista, kun kyse on ollut pitkästä sarjasta erilaisia uudelleenhahmotteluja ja korjausten korjauksia.

Kadonneiden tarujen kirjassa (”The Coming of the Elves and the Making of Kôr”, n. vuosilta 1916-1920) Noldolin kuningas on nimeltään Nóleme, jonka ainoat jälkeläiset ovat myöhempi Gondolinin kuningas Turgon ja tämän sisar Isfin.

Eräässä 1920-l. alkupuolen kaavailussa Keski-Maahan palaavien haltioiden (”Gnomes”) kuninkaan Gelmirin pojat ovat Golfin, Delin ja Lúthien. (Fin)Golfinin jälkeläiset ovat Turgon ja Isfin.

20-l. puolivälissä (Fin)golfinista tulee Finwën poika, ja Fingolfinilla on kaksi poikaa, Finweg ja Turgon. Fëanor ja tämän seitsemän poikaa mainitaan melko varhain, mutta nämä eivät aluksi ole sukua noldorin kuninkaalle. 1920-l. jälkipuoliskolla Fëanorista tulee jo toinen Finwë (tai Finn) –kuninkaan kahdesta pojasta, aluksi tosin Fingolfinin nuorempi veli.

Sitten jostain tulee mukaan Finrod, ja tämän pojat Felagund, Orodreth, Anrod ja Egnor.

1950-l. alussa Finrodista tulee Finarphin ja Inglor Felagundista Finrod Felagund. - Galadriel lisätään Finarfinin tyttäreksi vasta 1950-l. jälkipuoliskolla, tehtyään ensin läpimurron ”Sormusten herrassa”.

Telimektar sanoi:

Tarkoitatko siis, että Galadriel on tässä mainituista haltianaisista ainoa, josta kuvaillaan vain ulkomuotoa? Aredhelista mainitaan esimerkiksi ratsastus- ja metsästysharrastus.

Click to expand...

Huupsista, yöt todellakin pitäisi näköjään käyttää nukkumiseen, vaikka vuorotyö laittaisikin välillä vuorokausirytmin vinoon

Itse onnistuin jotenkin sivuuttamaan Aredhelin täysin ajatuksissani kirjan oikean sivun auki ollessakin, ei Galadriel ole ainoa naishahmo, jota kuvataan hiukan tarkemmin.
Ja onhan sekin toisaalta totta, ettei jokaisen elämäntarinaa voi tässä kertoa, sillä mitään ihmeellisempää ei ole vielä tuleville päähenkilöille käynyt, ja kaikki muutkin vain esitellään lyhyesti, jotta päästään jatkamaan tapahtumien parissa.

Súlien sanoi:

Itse onnistuin jotenkin sivuuttamaan Aredhelin täysin ajatuksissani kirjan oikean sivun auki ollessakin,

Click to expand...

Minulle kävi myös ainakin kerran - muistaakseni juuri tällä samalla foorumilla - jotain pitkähköä tekstinkatkelmaa kommentoidessani, että silmäni oli harmillisesti hypännyt jonkin kappaleen yli.

Luvailin sanoi:

Ossëa en tässä luvussa ihan ymmärtänyt: miksi hän suri haltioiden Länteen menemistä sekä laivojen rakentamista, jotta haltiat pääsisivät pois Tol Eressëasta? Suuri osa teleristähän päätyi asumaan Eldamarin rannalle - luulisi, että haltiat olisivat lähemmin tekemisissä Ossën kanssa purjehtiessaan Joutsenvalkaman laivoilla kuin asuessaan maakrapuina Tol Eressëassa.

Click to expand...

Ehkä Ossë ajatteli Telerin painelevan samoin tein Tirioniin - tai kauemmaskin kuivalle maalle - ja jäävän sinne. Vaan toisin kävi, Ossën onneksi, häntä kun ilmeisesti harmitti jo ihan tarpeeksi sekin, että Teleri häipyivät hänen varsinaiselta vastuualueeltaan Keski-Maan rannoilta.

Minua alkoi tässä luvussa mietityttää, millä haltiat oikein elivät Keski-Maassa viettämänsä vuodet. Siellähän oli ainainen hämärä, joten yhteyttäviä kasveja tuskin kauheammin oli, ja kun vielä mainitaan, että vasta Yksinäisellä saarella kukkivat ensimmäiset kukat Amanin vuorten itäpuoella, niin aivan varmaa on, että mitään hedelmiä tai pähkinöitä ei haltioille Keski-Maan puolella ollut tarjolla. Lienevätkö siis metsästäneet Morgothin petoja ja syöneet niitä nälkäänsä?

Valoton Keski-Maa ei minua koskaan ole kiehtonut kovin, toisin kuin ilmeisesti Tolkienia. Paitsi ettei siellä ole elämää (puhtaalla vihallako Morgothin hirmutkin elivät?), on se muutenkin kovin synkkä. Tavallaan ajatus haltioista tähtikirkkaassa yössä on kiehtova, mutta ainainen yö ei niinkään. Mitä haltiat siellä muutenkaan tekivät kaikki ne vuosisadat, jos metsät olivat tyhjiä ja pimeitä, he eivät tarvinneet ruokaa tai paljoa muutakaan? Ja Amanissakin noina kaikkina vuosisatoina saivat aikaan pari kivikaupunkia, joiden valmistuttua keskittyivät kukin tutkimaan mielenkiinnonkohteitaan loppuelämäkseen? Ylipäätään haltioiden inhimillinen ja yliluonnollinen puoli nousevat esiin vuorollaan, mutta en ole saanut niistä mielessäni yhtänäistä kuvaa. Yleensä tykkään enemmän kohdista, joissa haltiat ovat enemmän lihaa ja verta ja näiden kahleissa, kuin sellaisista, joissa haltiat eivät tarvitse lepoa tai ruokaa.

Hauska yksityiskohta luvun alkupuolelta tuo jälleen esiin tarujen tyylin. Haltioiden "laivasaaren" kerrotaan juuttuneen Keski-Maan matalikkoon ja siitä jääneen yhden kulman kiinni ja "sanotaan, että se oli Balarin saari." Ikään kuin Beleriandin haltiat kertoisivat myyttisestä saaresta, jota ei ehkä koskaan ollutkaan.

Isilmírë sanoi:

Minua alkoi tässä luvussa mietityttää, millä haltiat oikein elivät Keski-Maassa viettämänsä vuodet. Siellähän oli ainainen hämärä, joten yhteyttäviä kasveja tuskin kauheammin oli,

Click to expand...

Jonkinlainen ekosysteemi olisi voinut pyöriä ilman auringon valoakin. Lamppujen ajalta oli jäljellä valtava määrä lahoavaa kasvisainesta, ja maaperässä oli ehkä vulkaanista alkuperää olevaa lämpöä, joten haltiat ja tähtivalon alla elelleet eläimet olisivat voineet popsia tällaisissa oloissa kasvavia sieniä. (Myös Morgothin myöhempien maan alla piileskelleiden armeijoiden ravitsemus olisi voinut perustua luolastojen herkkusieniviljelmiin.)

Toisekseen Yavanna oli "vaivuttanut uneen" monia Lamppujen aikana kasvaneita eläimiä ja kasveja, jotka ehkä toimivat jonkinlaisena ravintovarastona ensimmäisille haltioille. Vaikka kukkia ja niistä kehittyneitä hedelmiä ei vielä ollutkaan, niin syötävät juuret ja lehdet olivat kuitenkin mahdollisia.

Kemosynteesiin (epäorgaanisten yhdisteiden hapettamiseen ilman auringonvaloa) perustuvat ravintoketjut nimenomaan merissä olivat myös mahdollisia. Koska ensimmäiset haltiat heräsivät nimenomaan veden äärellä, niin he ehkä "tähyilivät kelmeillä lyhdynkaltaisilla silmillään sokeita kaloja jotka he pyydystivät ajatusta nopeammin pitkillä sormillaan".

Toisaalta, ehkä juuri tällaisia mielikuvia pohdittuaan J.R.R.Tolkien päätyi myöhemmissä Silmarillionin uudelleenkirjoittamissuunnitelmissaan luopumaan auringottomasta "tähtivalon ajasta".

the Making of Sun and Moon must occur long before the coming of the Elves; and cannot be made to be after the death of the Two Trees - if that occurred in any connexion with the sojourn of the Noldor in Valinor. The time allowed is too short. Neither could there be woods and flowers &c. on earth, if there had been no light since the overthrow of the Lamps!
(HoME, X, 375)

Tähän ei tainnut vielä kukaan vastata:

Hanna Kullanväärtti sanoi:

Wau, Galadriel! En ollenkaan muistanut hänen olevan noin ylhäistä syntyperää ja syntynyt jo puiden aikaan Valinorissa. Tiesivätkö Sormuksen saattueen jäsenet tästä (muut kuin Aragorn tietysti)?

Click to expand...

Missään ei taideta sanoa suoraan (vai?). Aragornin lisäksi Gandalf varmaankin tiesi, muttei ollut paikalla muiden mukana. Arvaan, että Legolaskin tiesi, koska hän tunsi Lórienin historiaa ainakin Amrothin osalta. Tuskin muut; voi olla, että jossain Gondorin arkistoissa kerrottiin Galadrielista, mutta Boromir ei selvästi tiennyt Lórienista paljoakaan.

Luvailin sanoi:

Hanna Kullanväärtti sanoi:

Wau, Galadriel! En ollenkaan muistanut hänen olevan noin ylhäistä syntyperää ja syntynyt jo puiden aikaan Valinorissa. Tiesivätkö Sormuksen saattueen jäsenet tästä (muut kuin Aragorn tietysti)?

Click to expand...

Tähän ei tainnut vielä kukaan vastata:
Missään ei taideta sanoa suoraan (vai?).

Click to expand...

Luultavasti ei, jos myöskään J.R.R.Tolkien ei tiennyt sitä vielä Sormusten herraa kirjoittaessaan. Vaikka olisihan toki johonkin myöhempään painokseen 1960-luvulla voitu tehdä asiaa koskeva muutos.

Telimektar sanoi:

1950-l. alussa Finrodista tulee Finarphin ja Inglor Felagundista Finrod Felagund. - Galadriel lisätään Finarfinin tyttäreksi vasta 1950-l. jälkipuoliskolla, tehtyään ensin läpimurron ”Sormusten herrassa”.

Click to expand...