Silmarillion - Sukupuut ja Haltiakansojen jakautuminen

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Silmarillionin varsinainen teksti on nyt luettu, mutta jäljellä on yhä runsaasti sivuja: tauluja, ääntämisohjeeet (vuoden 2018 laitoksessa), hakemisto, karttoja, kuvia (uusi laitos) sekä kielitieteellistä hyväskää. Aloitamme sukupuilla, joita on viisi:
Näistä sukutauluista IV ja V ovat samalla sivulla, Glóredhelin ja Haldirin avioliiton kautta toisiinsa yhteydessä.

Sukutaulut ovat Christopher Tolkienin laatimia mutta eivät toki aivan omin päin, sillä isä-Tolkien piirteli myös sellaisia. The History of Middle-earth -sarjan XI osassa The War of the Jewels on julkaistu (eli siis Christopher on julkaissut) selitysten kera täydellisemmät versiot ihmiskansojen sukupuista: The House of Bëor (HoMe XI, s. 229-232, sukutaulu s. 231), The House of Hador (HoME XI, s. 232-235, sukutaulu otsikolla The 'folk of Marach' (nothlir Maracha) : later & usually called the 'House of Hador', s. 234) ja The Haladin (HoME XI, s. 236-238, sukutaulu otsikolla The Haladin or the 'folk of Haleth' (nothlir Haletha), s. 237).

Näissä sukutauluissa esiintyy paljon sellaisiakin nimiä, joita ei kertomuksissa mainita. Nimet ovat myös vaihtuneet, samoin eliniät ja sukulaisuussuhteet. Kontuwikissä on jonkin verran yksityiskohtaisempaa esitystä:
Saattaapa näistä laajemmista versioista löytyä sellaisiakin nimiä, jotka esiintyvät Silmarillionin tekstissä mutta eivät sukupuissa. Ensimmäisenä tulee mieleen Túrinin ja Niënorin lapsena kuollut sisar Lalaith (eli Urwen). Samoin saa selityksensä pisteviiva Iki-Bëorista Bregoriin: miten monta sukupolvea välissä tosiaan onkaan.

Tärkeimpien haltiasukujen sukupuissa sen sijaan olemme suurimmaksi osaksi näiden Silmarillionissa julkaistujen sekä mahdollisesti itse tekstistä konstruoimiemme taulujen varassa. Christopher Tolkien kyllä mainitsee isänsä laatimat eldarin sukupuut. Esimerkiksi puhuessaan Elwën pikkuveljestä Elmosta ja Nimlothin liittämisestä Silmarillioniin: "The name Nimloth was adopted in the published Silmarillion (- - where she is said to be 'kinswoman of Celeborn') on account of its appearance in the series of Elvish genealogies which can be dated to December 1959. This table gives the descendants of Elwë (Thingol) and of his younger brother Elmo - - On one side of the table (descent from Elwë) the wife of Dior Eluchíl (Thingol's heir) is Nimloth 'sister of Celeborn'. Similarly on the other side, Elmo's son is Galaðon, and Galaðon has two sons, Galathil and Celeborn 'prince of Doriath', and a daughter Nimloth wife of Dior also appears as the daughter of Galathil... (HoME XI, s. 350, ks. myös s. 229).

Tätä sukupuuta vain ei ole julkaistu missään, minun tietääkseni. Syytä olisi. Joka tapauksessa Kontuwikiin on rakenneltu kaikkien löytyneiden lähteiden pohjalta seuraavat taulut:
Lisäksi täytyy mainita hieman aiheen ulkopuolelta Kontuwikin pitkänpitkä sukutalulu, joka ulottuu ammoisista alkuhämäristä (tai siis veljesten vanhemmista, paistoihan silloin jo aurinko) Aragornin ja Arwenin lapsiin:
Siinähän niitä olisi pohdittavaksi. Aivan oma kysymyksensä on se, että tässä meillä ovat sukulaisuussuhteet painetun Silmarillionin mukaan (jota on siis ryyditetty eräällä julkaisemattoman sukupuun maininnalla, vrt. Nimloth-keissi edellä) mutta isä-Tolkienin teksteissä on paljon sellaista, mikä ei niihin sovi. Tästä on esimerkkinä vaikkapa Orodreth-Arothir-kysymys ja siihen liittyvä kysymys Gil-galadin syntyperästä, jonka Christopher ratkaisi pitäytymällä vanhempaan tarinakerrostumaan. On siellä muutakin. Ottakaa vain kaikessa rauhassa esille.

Toinen, erillinen, juttu tässä alustuksessa on Haltiakansojen jakautuminen (vuoden 2018 laitoksessa siis ei enää 'kakautuminen' kuten vanhan Silmarillionin sisällysluettelossa). Siitä en nyt osaa sanoa äkkiä muuta kuin, että se on aika havainnollinen ja samoin kuin sitä edeltävät sukupuut, hyvin kauniisti tekstattu. Mahtaako siitä puuttua mitään olennaista, eli sellaista mikä esiintyy (tai minkä pitäisi esiintyä) Silmarillionissa? Meillä on muuten Kontuwikissä myös samantapainen taulu:
Vuoden 2018 laitoksessa on näemmä tästäkin taulusta (kuten edellisistä sukutauluista) onnistuttu vähentämään Isoja Alkukirjaimia. (Sukupuussa II ollut hauska ja huonosti erottuva painovirhe Númeronin oikeassa reunassa on myös korjattu > Númenorin. Painovirhepuolelta ei mitään muuta merkittävämpää sanottavaa).

P.S. Jos ketä kiinnostaa, sukupuukeskustelua on käyty jo aiemminkin, Húrinin lasten tarinaa lukiessamme. Kyseisessä teoksessahan on julkaistu jokseenkin samat sukupuut kuin Silmarillionissa, vain hieman yksinkertaisempina. Haltiakansojen jakautumista ei Húrinin lapsissa ole.
 
Last edited:

Laichalaf

ben enyd
Enpäs olisi osannut sanoa B-kirjaimella alkavaa naisen nimeä Beorin kansasta mutta onhan heitä peräti kaksi Kontuwikissä.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Tarkkaan ottaen neljä, ellen unohtanut vielä jotakuta: Bregil, Beril, Beldis ja Beleth

Minkähän vuoksi Bëorin kansan nimistössä elementit Ber-, Bel-, Breg-, Bor-, Bar- olivat niin suosittuja? Ne kuulostavat sitä paitsi kovin sindarilaisilta.
 

Laichalaf

ben enyd
Kah, Bregiliä olin pitänyt miehenä ja Berilin olisin saattanut muistaa. Saman tapaista alkukirjainten suosimista on muissakin kansoissa. F-nimet noldorin keskuudessa ensinnä mieleen. G-, A-, ja H-alkuisia nimiä on myös runsaasti.
Satunnaisena huomiona voisin todeta että Turin tarkoittaa nykyenglannissa usein Torinoa, mutten tiedä kuinka tuo 1900-luvun alkupuolella kirjoitettiin.
 

Telimektar

Fundamentalisti
Toinen, erillinen, juttu tässä alustuksessa on Haltiakansojen jakautuminen (vuoden 2018 laitoksessa siis ei enää 'kakautuminen'
Eräs kiinnostava yksityiskohta on muuten se, että ainakin joissain Tolkienin varhaisemmissa kirjoituksissa viherhaltiat (nandor tms.) olivat Suuren matkan aikana jakaantuneet omaksi ryhmäkseen ensimmäisestä tai toisesta sukukunnasta, eivät kolmannesta.

It is told that a company of the Noldor, whose leader was Dan, forsook the host of Finwë, lord of the Noldor, early upon the westward march, and turned south. But they found the lands barren and dark, and turned again north, and marched west once more with much wandering and grief. Of these some, under Denithor son of Dan, came at last, about the year of the Valar 2700, over Eredlindon, and dwelt in Ossiriand, and were allies of Thingol.
(HoME, V, 112-113, The Later Annals of Valinor)

These are the Elvish tongues which are yet spoken, or of which writings are preserved [...] The Danians are of the Lindar [Noldor] and began the march, but turned south and strayed, long ere Beleriand was reached. They did not come unto Beleriand, and then but in part, for many ages...
(HoME, V, 194-195, The Lhammas)

Samoin Kadonneiden tarujen kirjassa myös ensimmäisestä, Inwën johtamasta sukukunnasta, eksyi matkalla porukkaa (the Lost Elves, the Shadow Folk). (HoME, I, 118-119, The Coming of the Elves).

Julkaistussa Silmarillionissa sen sijaan Ensimmäinen ja Toinen sukukunta (vanyar ja noldor) pääsivät perille nopeasti ja yhtenäisinä, vain ilmeisesti heikompilaatuisesta, hidastelevasta kolmannesta sukukunnasta (teleri) lohkeili jatkuvasti porukkaa. Missähän vaiheessa käsitys jakautumisten historiasta muuttui tällaiseksi?
 
Ylös