Svenska (og de andre skandinaviske språkene)

Tuo mainitsemani esimerkki, jossa siirrytään asteittain hyvin epämääräisestä muodosta sangen määräiseen:

A: Skal du kjøpe bil?
B: Nei, jeg kjøpte en bil i sommer.
A: Ja, jeg vet det, men du var jo ikke fornøyd med bilen?
B: Nei, jeg innrømmer at den bilen var lite verdt!
A: Jeg tilbyr deg denne bilen her isteden.

Eivätkä kirjoittajat suinkaan olleet suomalaisia filologeja vaan eräät Hans Kristiansen ja Einar Lundeby.
 
Danyan sanoi:
Men svenska, det är jätte roligt!

Lukiossa mulla oli vielä kamala asenneongelma ruotsia kohtaan, mutta kun kirjoitin siitä ämmän ja tajusin, että osaanhan minä, niin asenne on muuttunut. Yritän puhua ruotsinkielisille asiakkaille ruotsia jos mahdollista ja haaveena olis päästä vaihtoon Ruotsiin, niin sais kielitaidon sujuvaksi.

Mulla on aina ollut asenneongelma ruotsiin, mutta kun on kohta parikymmentä vuotta asunut kaksikielisellä alueella, niin kyllä se on parantanut, ainakin suhtautumisen suomen ruotsiin, ruotsin ruotsia en vieläkään osaa, enkä haluakaan osata. :yuck:
Danyan sanoi:
Ruotsinkielisiä lastenkirjoja, leffoja? Onko niistä mitään hyötyä?

Muumeja tietysti! Sarjakuvina (alkuperäisinä, tietysti!) ja ja Muumi dvdt, niillä pääsee erittäin hyvin alkuun. Sitten on tietysti vielä Tove Jansonin itsensä lukemat äänikirjat, niitä saa Schildts:iltä . Minulle ainakin noista oli hyötyä, kun kahlasin lukion ruotsin läpi ja kun käyn "ulkomailla" Tammisaaressa kaupassa. Vielä yksi tuli mieleeni: HBL niillä on edullisia tarjouksia, ja itse huomasin kun sitä kuukauden tilasin, niin ainakin Muumit tuli luettua ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
 
Snakker nogen dansk her? Det er en sjovt språk at snakke, men det tar en eller mere stunder at forstå dansk. Men det lytter ikke som nogen forsøg at snakke svensk med en kartoffel i munden!

Juu-u, tanska se on hieno kieli! Itsellä olisi suunnitelmissa yrittää päästä lukemaan pohjoismaisia kieliä tanska pääaineena, mutta kun opetus on på svensk, niin se ei välttämättä tule olemaan ihan yksinkertaista. Tanskaan lähtökään ei tunnu mitenkään mahdottomalta idealta, fordi København er en rigtig hyggelig by!
 
Joo, kyllähän tuo ihan ymmärrettävää oli. Norjan yleisin kirjakieli, bokmål, on raskaasti tanskalaisvaikutteinen, koska Norja ja Tanska olivat personaaliunionissa 400 vuotta ja tanska oli hallintokieli. Niillä ei ollut juuri eroa viime vuosisadan alussa ja nykyäänkin shampoopakkauksissa saattaa lukea tanskanorjaa sanavaihtoehtoineen. Kööpenhaminassa käydessäni paikalliset ymmärsivät hyvin norjaani mutta minä en tajunnut juuri mitään heidän tanskastaan. Ääntämyksellisesti norja ei onneksi ole kovin lähellä tanskaa.
 
zerythe (13.4.06) sanoi:
Ihan puhdas rakennekysymys ruotsista minulla olisi esitettävänä, täyttötehtävää koskien. Siis:
Om vi inte hade orkat bära allt hem (olisimme voineet jättää) väskorna där.

Itse laitoin tuohon puuttuvaan kohtaan: skulle vi kunna ha lämnat. Tarkistuksessa ruotsin sijaisemme (joka ei ole siitä vakuuttavammasta päästä, hän on kunnon jokapaikan höylä, toisin sanoen hän on ollut meillä sijaisena yli viidessä eri aineessa) sanoi tuon kohdan olevan kuitenkin: skulle vi ha kunnat lämna.

Itse sanoisin "skulle vi ha kunnat lämna". Silloin lämna on perusmuodossa, kuten myös suomenkielisessä vastineessa "jättää", ja kunna taipuu kuten suomeksi "voineet". Tämä nyt ei mene aina näin ja ihan mutu-pohjalta vastaan, mutta tuo ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa minun korvaani keinotekoiselta. "Voisimme olla jättäneet" tai jotain sinne suuntaan.
 
Löysin pari vuotta sitten AMK:ssa tekemääni ruotsinkokeeseen antamiani vastauksia. Käännökseni olivat aika hyviä:

<i>efterfrågan</i> = se, kun krapulassa kysyy kavereilta, mitä ihmettä tuli illalla tehtyä kun kaikki nauraa mulle

<i>aktiebolag</i> = g-tyypin ebolavirus joka tarttuu yhdynnässä

<i>omsättning</i> = se, että sättii itseään kun ei vaan osaa

[22]
 
Itselläni on ollut asennevamma ruotsia kohtaan, kiitos yläasteen opettajan, joka ei ollut ollenkaan kannustava, vaan suorastaan pilkkasi luokan edessä jos vastasi väärin taikka ei osannut jotakin kielioppisääntöä. Vasta tänä vuonna olen alkanut pitämään ruotsin kielestä ja sen oppimisesta. Jopa kielioppisäännöt ovat minusta kiehtovia! :grin: Asennevammaa on vähentänyt ruotsin puhuminen kaverini kanssa ihan vain huvin vuoksi ja paljon mukavampi ruotsin opettaja, joka auttaa ja selittää, jos jotain ei ymmärrä. Aikomuksenani on kirjoittaa ruotsi ylioppilaskirjoituksissa ja siihen minulla on hiukkasen petrattavaa, puhua osaan ymmärrettävästi mutta kirjoittaminen on jostain kumman syystä vaikeaa, ja saankin huonoja numeroita esseistä.
 
Pagba sanoi:
kaikki turistien ottamat kuvat näyttävät sen kirkkaana ja aurinkoisena maana. Outoa ettei harmaita ja vesisateisia kuvia ole lainkaan, eh?
Paljon niistä säistä pelotellaan, muttei itsellekään sattunut kuin pientä tihkua paikan päällä, vaikka olin varustautunut villa- ja sadevaatteista lähtien (tuliaisille jäi vähän tilaa, lentolaukusta kun oli kyse... onneksi minulla on aina suuri käsilaukku).

Mutta siis, ehkäpä vielä aiheeseenkin. Hauskimmat tapaukset ruotsin kanssa ovat sattuneet lähinnä eurooppalaisten nuorisofoorumien ja niiden kaltaisten tapahtumien yhteydessä. Esimerkiksi Krakovassa ruotsalainen ryhmä jutusteli meistä suomalaisista kovaan ääneen, kertoillen omia mielipiteitään ihan reilusti toisilleen, ei mitenkään kaunistellen. Siinä oli sitten keskustelun päätteeksi mukava todeta ruotsiksi, että kiitos vain, kyllä me ymmärsimme ihan kohtuu hyvin mistä puhutte, ja sitten pyöräytellä vähän kavereiden kesken silmiä ja tokaista jotain suomeksi viestin vahvistamiseksi.
Toki myös norjalaisten kanssa tulee jotakuinkin toimeen ruotsiksi, mikäli norjalaiset suostuvat puhumaan hitaasti ja selkeästi, mutta tanskalaisia ja islantilaisia en ole oppinut ymmärtämään ollenkaan. Ystäväni asuu tätä nykyä tanskalaisen miehensä kanssa Roskildessa, ja puhuu ainakin minun korvaani hyvää tanskaa. Mies on koettanut puhua vähän hitaammin kanssani, vaan hänen murteensa on niin omalaatuista, ettei siitä mitään tule. Enkä kyllä ymmärtänyt tanskalaisen isäntäperheeni puhettakaan yläasteella ollessani, mutta tähän lasken vaikuttaneen myös vasta kahden vuoden ruotsin opiskelun. Islannista sen sijaan en saa edes niitä muutamia sanoja kiinni, mitkä näistä muista saattaa erottaakin. Toisaalta, jos islantia olisi kuullut hieman enemmän, voisi tilanne ollakin toinen, mistäs sitä tietää. Hauskalta se ainakin kuulostaa, arkipuheena :)

Minäkään en ole pitänyt ruotsin opiskelusta pahemmin, se on ollut lähinnä välttämätön paha, vaikka toisaalta ymmärränkin sen hyödyt ihan hyvin. Valitettavasti into ei vain ole sitten riittänyt opiskella enempää kuin perustasoa, "selviytymisruotsia".
 
Ylös