Olen yhdettätoista viikkoa kipeä elokuu-joulukuu välisenä aikana ja alkaa mennä pahasti apatian puolelle. Pisin täysin terve aika on ollut ehkä noin kaksi viikkoa. Pisin yhtäjaksoinen sairastelu taas noin kuusi. Jos en olisi myös näin masentunut, olisin ehkä huolissani siitä, olenko jotenkin immuunipuutteinen. Olen myös miettinyt, sairastanko mahdollisesti astmaa. Jälkiyskä kestää vähintään kuukauden. En tiedä montako eri tautia tässä nyt on jo sairastettu ja missä menee niiden raja, mitkä ovat olleet jälkitauteja yms. Tiedän vain, että en jaksa enää yhtään. Ahdistaa yksin neljän seinän sisällä oleminen ja se, että kunto on laskenut koko syksyn kun aina tulee joku pitkä tauti ja pitää välttää liikuntaa. Ja siitä huolimatta joku viisastelija aina kertoo minulle, että infektioni pitkittyvät koska en malta levätä. Minäkin maltan levätä sen viisi päivää tai viikon mitä tavanomaisen ihmisen flunssan oireet kestävät, mutta en kuukautta. Työni on todella fyysinen ja raha on tiukilla, en voi ilokseni olla pois, jos ei ole pakko. Nyt ei onneksi ole töitä kolmeen viikkoon, mutta ensi viikolla olisi lähtö reissuun, ja jos tämäkin vielä menee minulta sairastelukierteen takia sivusuun tai muuten pilaa reissun niin... en enää todella tiedä mitä tehdä. Varmaan masennun täysin ja lopetan vähäisenkin kontaktini ulkomaailmaan.
Tämä syksy on ollut ihan kamala, en jaksa sitä enää kaunistella. Yleensä sentään minulla on vain psyykkisen terveyden ongelmia eikä fyysisen mutta tämä sekä-että on nyt vähän liikaa. Jouduin vetämään päättökonserttini yli kuukausi sitten kurkunpääntulehduksesta toipilaana, ja normaaliin tasooni verrattuna se oli surkea suoritus. En ole vieläkään päässyt siitä yli siten, että se ei ärsyttäisi. Tämä syksy on opettanut, että sillä ei ole mitään väliä kuinka paljon töitä teet, koska aina voi tulla joku melkorin huono sattuma, joka tekee sen ihan kaiken tyhjäksi.