Kenkäongelman ratkaisin vahaamalla kuomat, että pitävät toivottavasti vettä. Lisäksi laitan sinne sisään villasukan, etten ole ihan jäässä, jos vesi tuleekin läpi. Ja vaihtosukkia on kahdet mukana ja yhdet vaihtokengät.
Mutta nyt ärsyttää se, miten kaikkeen pitää orientoitua niin Melkorin kauan. Olen tänään opetellut ajoreittiä ja miettinyt lähtöaikaa yms. Tarkoitus oli ajaa Hangonväylän kautta (olen aika varma, että, jos joudun kehäkolmoselle auton ratissa niin kuolen. Jos en kolariin ja liikenteeseen niin sydänkohtaukseen ja paniikkiin, eli siksi 20min pidempi reitti), mutta sitten yksi keksi pyytää kyytiä Klaukkalasta! Heti nousi sykkeet kun joutui muuttamaan kerran katsottua suunnitelmaa. Kun löysin uuden yksinkertaisehkon reitin Klaukkalan kautta niin seuraavaksi peloteltiin, että Helsingin aamuruuhka SAATTAA yltää sinne asti ja jonot seisoa. Heti alkoi silmissä sumentua ja meinasin alkaa hyppiä seinille. Koska, jos joudun sellaiseen ruuhkaan, että autot seisoo monikaistaisella tiellä niin ajatuskin tällaisesta saa näkökentän kapenemaan, päässä jyskyttämään ja rinnan päälle lasketaan monen kilon paino, sormet puutuu yms kivaa. Eli jouduin TAAS vaihtamaan suunnitelmaa. Nyt ajatuksena ajaa ensimmäisestä Klaukkalan liittymästä kirkkotien kautta Klaukkalaan ja siitä ihan minimaanteitä Espooseen. vaikka suunnitelma on nyt olemassa niin silti tuntuu, että koko kroppa kihelmöi ja varsinkin sormissa kutisee ja hartiat nousee korviin.
Miksi en vaan voi todeta, että ok, mennään sitten sieltä? Miksi pitää käydä läpi tällaiset paniikkisysteemit aina kun suunnitelmat muuttuu? Ja sitten jännitän vielä toisen aika vieraan ihmisen kanssa autossa istumista. Sekin on aika hiljainen. Mistä me puhutaan? Mitä jos alan taas selittää, miten jännitän vieraisiin paikkoihin ajamista ja selitellä kaikkea ajotyyliin liittyvää, kuten monesti teen, jos joku harvemmin kyydissä oleva on kyydissä? Yritän vakuuttaa, että tiedän mitä teen, mutta samalla teen selväksi toiselle, että en tiedä vaikka oikeasti tietäisin
Miksi minä ajan itseni aina tällaisiin tilanteisiin? Pitikö ruveta opiskelemaan? Pitikö ilmoittaa ajoreittinsä? Ei örkin pylly nyt taas tätä päätä.