Taas ärsyttää!

Facebook-tilini salasana on lakannut kelpaamasta enkä pysty palauttamaan tiliäni sen sähköpostin kautta. Kirjauduin ensimmäistä kertaa automaattisesti ulos FB:stä koneen ollessa hetken huililla, joten mahdollinen tilin kaappaus mietityttää myös.
Ihmettelin juuri samaa ja kaappaus kävi mielessä kunnes internet kertoi minulle, että Meta on kaatunut vähän laajemminkin.
 
Facebook-tilini salasana on lakannut kelpaamasta enkä pysty palauttamaan tiliäni sen sähköpostin kautta. Kirjauduin ensimmäistä kertaa automaattisesti ulos FB:stä koneen ollessa hetken huililla, joten mahdollinen tilin kaappaus mietityttää myös.
Älä turhaan huolehdi, ongelma koskee kaikkia. Meta on kaatunut tai muuten jumissa.
 
Tsemppiä @Fairy tale . Kuulostaa aika raskaalta tilanteelta, varsinkin kun katson sitä omasta "omankin perheen läsnäolo käy välillä hermoille" ja "kaikenlaiset voimakkaat hajut ärsyttävät"-näkökulmastani. Kai sinulla on aamukampa tai muu vastaava väline, jolla voi konkreettisesti seurata koettelemuksen lopun lähestymistä? Itseäni sellainen auttoi aikoinaan koliikista kärsivää vauvaa hoitaessa (ja tietenkään koliikki ei lopu tiettynä päivänä, mutta tein kalenterini neuvolan antaman "todennäköisesti neljän kuun kieppeillä" arvion mukaan).
No nyt on "aamukamman" päivät tiedossa. Hänellä on nyt vuokrasopimus toukokuun alusta alkaen ja hän käy huhtikuussa kotimaassaan parin viikon pätkän. Tämän tietäminen helpottaa jo kummasti.
 
Ruusut onkin ärsyttäviä, niissä on piikkejä.
Kyseisessä kasvissa ei ole piikkejä. Kiinanruusu on aika erilainen kasvi kuin meille tutut piharuusut. Joista muuten tykkään myös niiden tuoksun takia.
 
Eilen sängyllä makoilessa pelailin shakkia puhelimella. Kääntäessäni kylkeä pelin huumassa onnistuin huitasemaan läppärini yöpöydältä lattialle. Laittelin konetta päälle tarkastaakseni vauriot ja näyttöhän se oli komeasti sökönä.

Säröt ruudulla muistuttivat salamoita, ja epäluettavan kirkkaat valot sekä purppuran ja vihreän väriset pystysuorassa kulkevat viirut korostivat noita kauniin epäonnisia muotoja.

Jos nyt jotain esteettistä nautintoa pystyi pinnistelemään tuostakin...

Eihän se auttanut kun tilata Taitonetistä uusi läppäri osamaksulla tilalle. Elämä jatkuu.

:22:
 
YLEllä on juttu siitä, miten niukasti kesätyöpaikkoja on tänä vuonna tarjolla ja miten todella monet hakijat saavat vain ei-oota vastaukseksi työpaikkahakemuksiinsa. Omakin esikoinen on valitettavasti ainakin tähän asti ollut vankasti "kiitos hakemuksestasi, sinua ei tällä kertaa valittu haastatteluun kutsuttavien joukkoon" -osastossa, mikä on kokemus, joka voi olla aikuisellekin masentava, saati sitten nuorelle ihmiselle, joka vasta kokeilee siipiään. Siksi ärsyttää, kun omalla työpaikalla jotkut rekrytointeihin vaikuttamaan pystyvät ihmiset puhuvat siitä, miten ovat järjestämässä omia lapsiaan tänne kesätöihin. Ilmeisesti jopa kesätyön saamiseksi pitäisi siis nykyään olla suhdeverkosto kunnossa.
 
Last edited:
Vasen olkapää on kipeä. Olen ilmeisesti toissayönä nukkunut jotenkin pahassa asennossa, ja eilen aamuna olkapäässä tuntui joissain asennoissa pieni pistävä kipu, joka paheni päivän mittaan. Onneksi ei särkenyt missään vaiheessa. Nyt kipu vaikuttaisi jo olevan laantumaan päin. Tässä kohtaa melkein kiitän siitä, että yöllä on satanut lunta, jolloin voin hyvällä omallatunnolla pysyä tänään pois palstalta :D

Edit. Tää piti mennä ärsytystopsuun, hyvä minä...

Edit 2: Kiitos Tik kun siirsit.

Edit2: Meni se! Tik
 
Last edited:
Olen tiistaina lähipäivällä Espoossa ja iltapäivä on tarkoitus viettää ulkona ja mm valmistaa itse ateria retkiolosuhteissa. Ei siinä mitään, mutta tällä hetkellä sääennuste näyttää, että sataa räntää ja vettä ja tuntuu kuin -X astetta. Märkä ja kylmä on pahin yhdistelmä.
Suunnittelin laittavani paksun villapaidan ja siihen kuoritakin päälle. Oletan, että villa+kuori on lämpimämpi kuin talvitakki, vaikka sekin teoriassa pitää vettä. Jalkaa vaarin vanhat villahousut (super lämpimät ja ihan järjettömän kutisevat jopa kollarien läpi) ja siihen sadehousut päälle. Mutta mitä jalkaan? Kumppareihin mahtuu korkeintaan yksi paksu villasukka ja ne on liukkaat kun hemmetti, jos on loskaa. Kuomat on lämpimät, mutta ne kestävät märkää vain tiettyyn rajaan asti. Uudet paljasjalkakengät lupaavat vedenpitävyyttä, mutta tietenkään en ole ehtinyt testata niitä, kun sain vasta eilen. Joka tapauksessa otan autoon jotain kuivaa vaihtovaatetta.
 
Märkä ja kylmä on pahin yhdistelmä.
Kun aikoinani olin sellaisessa työssä, jota suurelta osin tehtiin ulkotiloissa, vakuutuin siitä, että räntäsadetta inhottavampaa keliä ei Suomessa olekaan. Aika ihmeelliset varusteet saa olla, jotta saisi itsensä ja työvälineensä ja asiakkaitten, yhteistyökumppanien tms. omaisuuden pysymään edes siedettävän kuivana ja ehjänä räntäpyryssä. Räntä kun ei ainoastaan kastele kaikkea mahdollisimman suurella märän ja kylmän yhdistelmällä vaan lisäksi tarttuu ja valuu tavoilla, joihin juokseva vesi ei kykene.

Muistan yhden ainoan tapauksen, jossa kova pakkanen (päivästä toiseen noin −20° ja siitä alaspäin) aiheutti minulle loppujen lopuksi enemmänkin kiusaa kuin räntäsade. Silti sillä kertaa sain vain itseni rikki. Työvälineet ynnä muu omaisuus pysyivät kuivina ja ehjinä, ja ihminenhän on aina korvattavissa, eikös juu...?
 
Eikö sinulla ole mitään liukuesteitä kumisaappaisiin kiinnitettäviksi?
On toki, mutta nastat paljasjalkakumpparin alla on aika epämiellyttävä kokemus. Ja tosiaan toisena se, että sinne menee vaan se yksi villasukka ja pelkään, ettei se tuolla kelillä riitä pitämään lämpimänä.

Minähän siis olen päiväkotityöntekijä ja se, joka haluaa ulos melkein säässä kun säässä, mutta siellä tietää, että se on se kaksi tuntia. Nyt olisi kai tarkoitus olla koko iltapäivä, jos oikein ymmärsin.
 
Ja tosiaan toisena se, että sinne menee vaan se yksi villasukka ja pelkään, ettei se tuolla kelillä riitä pitämään lämpimänä
Voi tosiaan olla noin. Kuluneena talvena pärjäsin kyllä useina päivinä työmatkoilla Helsingin kaduilla kumisaappailla, yksillä villasukilla ja liukuestenastoilla kun kaduilla oli yhdellä kertaa paksua märkää sohjoa, syviä lammikoita ja niiden alla liukasta jäätä. Mutta luultavasti useampi tunti yhteen kyytiin ulkona olisi johtanut jalkojen epämiellyttävään kylmenemiseen.
 
Kenkäongelman ratkaisin vahaamalla kuomat, että pitävät toivottavasti vettä. Lisäksi laitan sinne sisään villasukan, etten ole ihan jäässä, jos vesi tuleekin läpi. Ja vaihtosukkia on kahdet mukana ja yhdet vaihtokengät.
Mutta nyt ärsyttää se, miten kaikkeen pitää orientoitua niin Melkorin kauan. Olen tänään opetellut ajoreittiä ja miettinyt lähtöaikaa yms. Tarkoitus oli ajaa Hangonväylän kautta (olen aika varma, että, jos joudun kehäkolmoselle auton ratissa niin kuolen. Jos en kolariin ja liikenteeseen niin sydänkohtaukseen ja paniikkiin, eli siksi 20min pidempi reitti), mutta sitten yksi keksi pyytää kyytiä Klaukkalasta! Heti nousi sykkeet kun joutui muuttamaan kerran katsottua suunnitelmaa. Kun löysin uuden yksinkertaisehkon reitin Klaukkalan kautta niin seuraavaksi peloteltiin, että Helsingin aamuruuhka SAATTAA yltää sinne asti ja jonot seisoa. Heti alkoi silmissä sumentua ja meinasin alkaa hyppiä seinille. Koska, jos joudun sellaiseen ruuhkaan, että autot seisoo monikaistaisella tiellä niin ajatuskin tällaisesta saa näkökentän kapenemaan, päässä jyskyttämään ja rinnan päälle lasketaan monen kilon paino, sormet puutuu yms kivaa. Eli jouduin TAAS vaihtamaan suunnitelmaa. Nyt ajatuksena ajaa ensimmäisestä Klaukkalan liittymästä kirkkotien kautta Klaukkalaan ja siitä ihan minimaanteitä Espooseen. vaikka suunnitelma on nyt olemassa niin silti tuntuu, että koko kroppa kihelmöi ja varsinkin sormissa kutisee ja hartiat nousee korviin.
Miksi en vaan voi todeta, että ok, mennään sitten sieltä? Miksi pitää käydä läpi tällaiset paniikkisysteemit aina kun suunnitelmat muuttuu? Ja sitten jännitän vielä toisen aika vieraan ihmisen kanssa autossa istumista. Sekin on aika hiljainen. Mistä me puhutaan? Mitä jos alan taas selittää, miten jännitän vieraisiin paikkoihin ajamista ja selitellä kaikkea ajotyyliin liittyvää, kuten monesti teen, jos joku harvemmin kyydissä oleva on kyydissä? Yritän vakuuttaa, että tiedän mitä teen, mutta samalla teen selväksi toiselle, että en tiedä vaikka oikeasti tietäisin🤯
Miksi minä ajan itseni aina tällaisiin tilanteisiin? Pitikö ruveta opiskelemaan? Pitikö ilmoittaa ajoreittinsä? Ei örkin pylly nyt taas tätä päätä.
 
Ärsyttää, kun olen kai itse hankala ärsyyntyessäni siitä, että ihmiset kauhistelevat "tätä talvea", ja saan sitten muut ärsyyntymään huomauttamalla, että nyt on kyllä edelleen kevät. Mutta lumisateet ovat keväisin ihan tavallisia, olkoonkin että tänään on poikkeuksellisen luminen sää kevääksi, ja ennen kaikkea sää ei määritä vuodenaikaa. Sää ei ole yhtä kuin ilmasto eikä se myöskään ole yhtä kuin vuodenaika.

Lisäksi ärsyttää vähän se, ettei tänä vuonna ole oikein varaa noudattaa omaa perinnettäni tilata Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi kasa uusia kirjoja. Mutta se on pieni harminaihe, ja kai minä ainakin jonkun yksittäisen kirjan voin kuitenkin tilaukseen laittaa.
 
Last edited:
Ylös