Usvajaisten kylä, pelitopic

Vaihvihkaa olen jo valmistellut Ereinionin roviota, ja Juspen kanssa kannamme hänet halkojen päälle. Luen Seitsensiunauksen ja sen kummemmitta seremonioitta sytytämme rovion, jonka ympärille kerääntyy yhdeksän ihmistä; kaksi suurta murhaajaa ja seitsemän viatonta. Täydellinen luku viattomia, mutta särkyisikö kolmio jo tänä yönä?

"Noniin, olemme osamme tehneet. Emme voi odottaa rovion palamista loppuun, se kestää pitkälle yöhön. Kannatan siis siirtymistä majataloon. Tuhka pysyy kuumana kyllä aamuun, ettei mikään villipeto rosmoa Ereinionin luita. Yöstä on tulossa tyyni, joten tuhkatkaan eivät katoa tästä mihinkään.

Minä nukkuisin nyt mieluusti, joten jos mahdollista voisin hoitaa aamuyön vahtivuoron jonkun toisen kanssa. Vaikka en ole varma mikä hyöty siitä olisi nyt, kun Uhrautuja keskuudessamme on ilmeisesti kykenevä vaivuttamaan meidät kaikki lumousuneen. Voisin kyllä koettaa lausua suojaksemme rukouksen Samille, sumerealaisten pakanajumalalle, jonka väitetään omaavan erityistä voimaa usvajaisten vastustamisessa. Mikäli se ei ketään haittaa, nyt kun veli Ereinion on poissa keskuudestamme? "
 
"Rukoile mitä vain mielit, jos siitä apua on. Myös minä taidan herätä vasta myöhempään vuoroon, jos herrasväelle suinkin sopii. Tuskinpa jaksaisinkaan pidempään valvoa", Mylläri sanoo ja painaa pään käsiään vasten hyvää asentoa hakien.
 
Se kyllä sopii. Itse voin jäädä sitten vaikka tähän ensimmäiseen vuoroon vahtimaan.

Juspe ottaa totutusti puita käteensä ja menee majataloon sisälle takkaa sytyttämään.
 
"Minä nukkuisin mieluusti tänä yönä, joten jospa joku muu valvoisi alkuyön Juspen kanssa? Ja rukoile pois Haltiamieli, kaikki keinot on otettava käyttöön, jotta välttyisimme murhilta ensi yönä."

Ereinionin rovion loimotus valaisee huonetta. Toivottavasti tuo valo estäisi usvajaista toimimasta tänä yönä. Samooja asettautuu nurkkaan, kietoutuu viittaansa ja vaipuu välittömästi syvään uneen.
 
Yö on hiljainen, vain tuuli valittaa nurkissa. Yksinäinen hahmo vaeltaa kujilla kummallisen aineettomana, varjoihin piiloutuen. Usvajainen häilähtää silloin tällöin esiin ja viimein se pysähtyy majatalon ulkopuolelle.

"Niin nälkä..." hahmo valittaa liejuisella äänellään ja syöksyy sisään ikkunasta, joka on unohtunut auki. Keittiön oviaukossa se epäröi; suojalumous ei auttaisi tänä yönä, sillä Uhrautuja puolustautuu jotakin erilaista voimaa vastaan.

Vartija on selin, ja usvajainen ojentaa kätensä kohti valitsemansa olennon otsaa... Ja kiroaa sitten ääneti pimeyden täyttämässä mielessään.

"Ei tällaisessa kylässä. Se on mahdotonta", olento ajattelee.

Kirkaisu halkoo hiljaisuutta, mutta pimeyden lapsi on jo tiessään. Sen huomannut Samooja tuijottaa tokkuraisin silmin ympärilleen. Ja aamu sarastaa, vailla uhreja.

____________________

Kuolleet:

1. Yö, Vehka, PJ, usvajaiset imenee elinvoiman
1. Päivä, Tenio, usvajainen, hirtetty
2. Yö, Miccoh, kurkku viilletty auki
2. Päivä, Aiwendil, usvajainen, miekaniskun surmaama
3. Yö, Papa Legba, kamikazemurmeli ja CAPS, Legban lumouksen alaisena surmaama
3. Päivä, Ereinion, viaton, isku rintaan
4. Yö, ei kukaan
 
Mylläri havahtuu säpsähtäen auringonsäteiden tanssiessa kasvoillaan ja vilkaisee ympärilleen hämillään. Hänen kasvonsa kirkastuvat hänen huomatessaan, että jokaisen huoneessa nukkuvan rintakehä laskee ja nousee tasaisesti hengityksen myötä.
"Ensimmäinen yömme vailla uhreja. En silti saata uskoa, että ne olisivat lopulta kuolleet..", hän mumisee. Hän käy juttelemassa puoliääneen muutaman muun lattialla nukkuvan kanssa ja sitten istahtaa helpottuneena aloilleen.
 
Aila herää siihen, että aamuauringon ensimmäiset säteet kutittelevat hänen silmäkulmaansa. Joko nyt oli aamu? Hän ponnahtaa pystyyn ja laskee välittömästi paikalla olevat, varmuuden vuoksi viiteen kertaan.
"Huomenta kaikille unikeoille!" Hän kajauttaa sitten tyytyväisenä. "Tänä yönä olemme olleet todella onnekkaita, sillä kaikki ovat tallella! Kömpikäähän pystyyn, talo tarjoaa maittavan aamupalan! Ja kiitokset yön vahdeille, olette onnistuneet tehtävässänne hienosti!"
 
Samooja havahtuu kirkaisuun ja ajattelee ensimmäisenä "ei kai taas uutta viatonta uhria". Nopean laskutoimituksen jälkeen hän kuitenkin huomaa kaikkien olevan hengissä ja heräilevän uuteen, kirkkaaseen aamuun.
"Olemme olleet onnekkaita. Jokin tai joku on estänyt usvajaista tai usvajaisia toimimasta tänä yönä. En kuitenkaan jaksa uskoa että usvajaiset olisi kokonaan nujerrettu. Yrittikö usvajainen hyökätä viime yönä? Kuuliko kukaan mitään? Entä vahtivuoroissa olleet? Itse havahduin kirkaisun lisäksi epämääräiseen tunteeseen, kuin jokin pahuus olisi ollut lähellä. Minkä takia se pakeni, en osaa sanoa."
 
Itse en ole huomannut mitään erityistä yön aikana, mutta tässä on varmasti oltava kuusimurmeli asialla mistä jo aiemmin puhuimme. En usko, että hän meitä muutoin rauhaan olisi jättänyt.

Iloksemme voimme kuitenkin todeta, että kaikki olemme vielä hengissä, mutta meidän tulee kuitenkin miettiä mahdollisuuksia. Joukossamme on varmasti vielä usvajainen ja hänet on saatava kiinni.

Juspe katselee ympärilleen ja käy supisemassa myllärin korvaan yhtä sun toista.
 
Kuuntelen ihmeissäni sanoja joita kuulen heti herättyäni. Kukaan ei kuollut! Onko joku vastustanut usvajaisia? Jotenkin mieleni on keveämpi kuin menneinä päivinä. Mikä tämä voima voi olla? Miksei se voinut suojella jo kuolleita?

Kiitos Aila... Pitkästä aikaa tuntuu että voisin syödä jotain. Nukuin sikeästi unettoman yön.

Venyttelen ja nousen istumaan.
 
Istun pöydän ääressä, veli Ereinionin Warhaisempien Aikain Pyhäin Kirja avoimena pöydällä edessäni. Silmäni ovat puoliksi auki, näytän häälyvän unen ja valveen rajamailla. Kirkaisun halkoessa majatalon ilmaa hätkähdän ja värähdän kuin kylmästä, mutta pomppaan pystyyn vasta hälyn noustessa. En ole uskoa onneamme, kun näen kaikkien meistä olevan yön jäljiltä hengissä. "Meillä vaikuttaisi todellakin olleen Samin suojelus yllämme tänä yönä! Ogru Sami shâh! Kenties usvajainen erehtyi tosiaan valitsemaan uhrikseen cosimormhaelin..."

Vaikenen hetkeksi ja ilmeeni tuimenee.

"Mutta synkempikin vaihtoehto on: jos joku meistä olikin usvamieli, niinkuin veli Ereinion itsestään epäili, saattaa usvajaisia olla vastassamme nyt yksi enemmän... Ja jokatapauksessa on selvää, ettemme ole vielä päässeet piinastamme. Alasinkallon ja Capsin surmaaja on yhä joukossamme."
 
"Tämä on ollut niin kovin synkkää aikaa meille kullekkin, nyt ensimmästä kertaa vähään aikaan pelko ei kurista niin tiukalla otteella, emmekö voisi tämän päivän nauttia auringosta, kun ei ole ketään haudattavana. Huomenna on taas uusi päivä mahdollisine murheineen, mutta olisi lohdullista hetken verran unohtaa..."
 
" Haluaisin muistuttaa Pikku Myytä että vaikka tämä aamu valkeneekin ilman murhetta, se ei tarkoita että vaara olisi ohi. Nyt jos koskaan meidän on tehtävä kaikkemme jotta syyllinen saadaan selville. Ehkä jo huomenaamulla olemme oikeasti turvassa eikä vain hyvän onnen suomassa valheellisessa rauhallisuudessa. Johtolankoja tuskin löydämme viime yöstä, koska murhaakaan ei tapahtunut. Kaikilla tosin taitaa olla omat epäilyksensä syyllisestä edellisten murhien perusteella."

Samooja vilkaisee epäilevästi Pikku Myyn suuntaan ja antaa katseensa kiertää vielä Dolphiniin. " Taidan tehdä pienen kävelyn metsään selkiyttääkseni ajatuksia. Sen vielä sanon että omat epäilyni syyllisestä ovat muotoutumassa, vaikka niistä en vielä ääneen puhukaan."
 
"Pyydän anteeksi kun loukkasin, mutta kauhistunein mielin ei tehdä järkeviä päätöksiä. On jokseenkin päivänselvää että lääkärin ja sepän tappaja(t?) ovat vielä liikuskelemassa täällä keskuudessamme enkä tarkoita että huolet pitäisi unohtaa. Päivä on kuitenkin vielä aluillaan, mikäli olen ymmärtänyt oikein, eikö yö ole usvajaisten aikaa ja päivällä he ovat voimattomia? Itse ainakin haluaisin hetken hengittää ja mennä mäelle muistamaan uhreja. Yöllä kun saa taas pelätä itsensä ja perheensä puolesta."
Myy kerää kimpun kukkia, jättää kylän keskenään epäilemään ja kiipeää mäelle Miccohin vasta umpeenluodun haudan viereen. Katselee alas kylää ja huolimatta yrityksistään unohtaa pelkonsa, vapisee kuin haavanlehti ajatellessaan seuraavaa yötä.
 
Mylläri on pelottavan hyväntuulinen (virnistelee typerästi jopa yrmeän Samoojan kolisteltua ulos) ja pyytää Ailaa tuomaan itselleen jotakin aamupalaa. Hän näyttää olevan vilpittömän mielissään siitä, että murhia ei ole tapahtunut ja tarinoi Ailan kanssa jotakin säätilasta ja sitten hieman vakavoituen myös kylän tilanteesta.

"Isäntä Haltiamieli ajattelee aina pahinta. Tällä hetkellä tärkeää on, että murhia ei ole tullut ja meillä toivottavasti oli onnea matkassa. Ehkäpä jo tänään saisimme todellisen syyllisen kiinni" , hän sanoo pontevasti nyökkäillen.
 
Mylläri on aivan oikeassa, Juspe avaa suunsa ja nyökkää.

Vaikka tosiaan olimme viime yönä onnekkaita niin meidän tulee varmistaa, että ensi yönä ei sitten taas tapahdu murhaa.
Nyt meillä ei ole edes mitään uusia todisteita, joten meidän on yksinkertaisesti äänestettävä sen perusteella ketkä ovat tähän mennessä olleet epäilyttävimpiä.
 
Nousen pystyyn ja suuntaan ulko-ovelle. "Minäkin haukkaan hiukan raitista ilmaa nyt kun meillä on pieni hengähdystauko kauhujen keskellä. Käyn samalla keräämässä sen mitä veli Ereinionin roviosta on jäljellä." Nappaan majatalon hyllyltä savisen vaasin. "Voin varmaankin käyttää tätä ruukkua, Aila? Eihän tämä nyt uurnaksi ole kaksinen, mutta ehkä vielä hommaamme hänelle hienomman jos ja kun tästä selviämme."

Tallustan majatalosta ulos rauhallisin askelin. Aivan juuri nyt ei ole kiire minnekään. Yöhön uusine murheineen on vielä tovi ja toinenkin.
 
Myös Aila on ollut koko aamupäivän silmiinpistävän tyytyväinen. Hän tarjoilee itsekseen myhäillen ruokaa kaikille, rupattelee myllärin kanssa säästä ja hymyilee aurinkoisesti myös synkältä vaikuttavalle Haltiamielelle. "Minulla on oikein hyvä tunne siitä, että voimme pian palata kaikki koteihimme. Tämä on hyvä enne, ehkä usvajaiset alkavat menettää voimiaan. Pian kaikki on selvää. Ehkä jo huomenna... Ja sitä ruukkua voit toki aivan vapaasti käyttää, Haltiamieli, jotta saamme viattomalle munkille kunniallisen lopun..."

"Jokohan Samoojan ajatukset alkavat kypsyä? Mitä teillä muilla on sydämellänne? Nyt olisi varmaan taas aika alkaa valmistautua illan suureen päätökseen. Toivottavasti se on oikea ja viimeinen.
Voisin vaikka tällä kertaa itse aloittaa kertomalla omista epäilyistäni. Ensinnäkin minua arveluttaa hieman Dolphin, joka on ollut kovin hiljainen, kuten aikaisemmat usvajaisemmekin olivat. Onko hiljaisuus keino pysyä huomaamattomana ja välttyä näin äänestykseltä? Toisaalta räätälimme on käsittääkseni aina ollut hieman hiljaisempaa sorttia. Lisäksi epäilyni kääntyvät Pikku Myyn suuntaan. En oikein osaa sanoa miksi, ehkä se on vaisto... Ficaa, Poppya tai Haltiamieltä en oikein usko syyllisiksi, vaikka eiväthän nämä uskonasioita ole, ja viimeksikin olimme väärässä." , Aila lausuu verkkaisesti ja katsoa napittaa omenatarhuria silmiin.

"Ja tiedän toki itsekin näyttäväni syylliseltä, kun äänestin niin surkean huonosti. Ainoaksi puolustuksekseni voin vain todeta, että niin äänestivät monet muutkin arvostetut kyläläiset. Kadun ääntäni, mutta äänestämättä jättäminen olisi ollut vielä raukkamaisempaa...
Mutta kunhan nyt saamme Samoojan, Haltiamielen ynnä muut kyläläiset paikalle, niin voimme jatkaa miettimistä. Kertokaa ihmeessä, jos tarvitsette jotain. Keittiö on täynnä ruokaa ja juomaa, kaapit täynnä peitteitä ja muutenkin täältä löytyy lähes kaikkea mitä tarvita saattaa. Älkää vaan istuko nälissänne, minä voin vaikka pyöräyttää teille makoisan omenapannarin." Aila alkaa puuhastella keittiössä edelleen hyväntuulisena ja luottavaisen oloisena.
 
Samooja tallustelee takaisin majataloon selvästi rauhallisemman näköisenä. " Olen kävellyt metsässä ja miettinyt tämän illan äänestystä. Aila tuossa jo kyselikin epäilyksistani joista aikaisemmin puhuin. On epäilemättä reilua kaikkia kohtaan että paljastan epäilyni, jotta nimetyillä henkilöillä on myös mahdollisuus puolustautua. Omat epäilykseni kohdistuvat kaikkien vahvimmin Pikku Myyn suuntaan ja epäilen että Dolphinillakaan ei ole aivan puhtaita jauhoja pussissaan, jos arvon mylläri antaa anteeksi tällaisen ilmaisun käytön. En osaa antaa mitään tarkkoja todisteita miksi epäilen heidän olevan syyllisiä, mutta heidän käytöksensä vaikuttaa tällä hetkellä kaikkein epäilyttävimmältä.

Olen myös suorittanut päässäni pieniä laskutoimituksia. Joidenkin kyläläisten syyttömyydestä olen ehdottoman varma. Näistä voidaan mainita ainakin Juspe, Tix, Poppy sekä Aila. En myöskään usko arvon Haltiamielellä olevan mitään tekemistä näiden murhien kanssa. Koska joukkomme on raakojen murhien sekä surkeiden sattumusten takia vähentynyt viime aikoina merkittävästi, jäljelle jääviä nimiä ei ole enää kovin paljoa ja syyllisen löytäminen on toivottavasti hieman helpompaa. "

Tämän sanottuaan Samooja seuraa Ailaa keittiöön saadakseen palan tuoretta omenapannaria.
 
Nousen ylös ja puistelen hamettani. Kävelen keittiön ovelle ja katson sisään.

Maltatteko Aila ja Samooja odottaa jos käyn poimimassa pannariin muutaman tuoreen omenan? Raitis ilma tekisi minulle hyvää. Katson muutenkin että paikat ovat kunnossa mökilläni.

Epäilyksistäni usvajaisten suhteen en osaa oikein sanoa mitään, niinkuin en ole osannut oikein aiemminkaan.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös