Valmennus- ja abikursseista

DI-kurssi on jonkun diplomi-insinöörilinjan pääsykokeisiin valmistava kurssi, eli toisin sanoen TKK:n pääsykokeisiin valmistava.

Thali sanoi:

Nimittäin toki vertaistuki ja luennot ovat kivoja ja saattavat joillekin olla oikeasti tarpeen, mutta allekirjoittanutta nyppii se, että nämä järkyttävän kalliit valmennuskurssit tuntuisivat olevan joillain aloilla jo lähes pakollinen vaatimus (perustuu siis korvakuuloon ja ystävien kesken käytyihin baaripuheisiin). Siis kamoon, 4400 € vertaistuesta?

Click to expand...

Joo, useammin kuin kerran olen törmännyt siihen että esimerkiksi lääkkikseen olisi aivan turha edes haaveilla hakevansa, jollei aio valmennuskursseilla käydä. Minua ihmetyttävät myös suuresti kurssien suuri suosio niillä aloilla, joihin sisäänpääsyprosentit ovat kohtalaisen suuret ja joihin olisi ihan realistiset mahdollisuudet päästä ihan vain pääsykoekirjat avaamalla (Outo on myös syy, että "en jaksa lukea jollei joku ole potkimassa". Harvemmin kuitenkaan sitten yliopistolla on yhtään kukaan potkimassa, jollei KELAa lasketa). Välillä vain tulee hieman sellainen epärealistinen olo, että onko kyse enemmänkin jostakin trendistä kuin varsinaisesti oikeasta tarpeesta joidenkin kurssien kohdalla?

Hinnat tosiaan ovat aivan järkyttävät, eikä minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta ikinä ottaa moiseen osaan. Jos nyt olisin ylipäätään edes tullut ajatelleeksi, että kursseilla oikeasti ihmiset käyvät. Pienellä kotipaikkakunnallani kun olin kuullut kursseista vain etäisiä huhuja, enkä ollut koskaan kuullut kenestäkään, joka sinne olisi mennyt. Ne vain tuntuivat joltakin suuren maailman jutuilta, jonne lähinnä vain juuri lääkikseen tms pyrkivät menivät.

Hmm, itse en kyllä ole menossa valmennuskurssille sen takia, että se olisi yleinen trendi.

Ensimmäiseksi rohkaisu niille, joilla ei ole varaa tai halua laittaa kaikkia rahojaan valmennuskurssiin: kaverini oli toissakeväänä lääkikseen sisään päässeistä toiseksi paras, eikä hän ollut pistänyt senttiäkään kursseihin, vaan opiskellut täyspäiväisesti edeltävät puoli vuotta. Minne tahansa on siis mahdollista päästä, jos on valmis näkemään vaivaa sen eteen.

Itselläni vaan sattuu olemaan niin paljon kuoppia matkalla, että niistä selviytyminen tuntuu liian vaikealta. Psykalle sisään päästäkseen on tilastomatikan oltava hyvin hallussa ja koko matikkaa ei erityisemmin tullut opittua lukiossa silloisen elämäntilanteen takia, jota en nyt tässä lähde sen enempää erittelemään. Opiskelumenetelmäni ovat todella retuperällä ja pitkäjänteinen itseopiskelu ei ole koskaan luonnistunut minulta, tarvitsen opettajan. Valmennuskurssi kuulosti siis parhaalta vastaukselta kaikkiin edellisiin ongelmiini, joten päätin pitää välivuoden työn parissa ja säästää palkasta rahat kurssiin (hain toki heti lukiosta valmistuttuanikin yliopistoon, mutta eihän siitä mitään tullut, osittain senkin takia, että olin melko rätti kirjoitusten jälkeen). Toimiipahan ainakin hyvänä kannustimena opiskeluihin, ettei halua itse ansaittujen rahojen menevän hukkaan.

Itseopiskelumateriaali kolahti tänään postiluukusta, vaikuttaa ihan tasokkaalta tavaralta. On ehkä kuitenkin hieman hätiköityä säikähtää konkurssihuhuja kun huhujen levittäjänä on foorumi, jonne kuka tahansa saa kirjoittaa nimettömänä. Päätin silti kysyä, että toteutuuhan oma kurssimme ja kuinka moni sen on perunut maikkarin dokumentista aiheutuneen kohun takia. Vastaukseksi sain, että hyvin harva on perunut ja kurssi kyllä aivan varmasti järjestetään. Koitan nyt kaiken epäluuloisuuden jälkeen olla luottavainen ja uskoa tähän. Vähän kyllä häiritsee se, että toiminta alalla on usein ollut epärehellistä ja johtohahmot tuntuvat useassa firmassa olevan lähinnä kieroja ja ahneita bisnesmiehiä, joiden silmissä kiiluvat eurojen kuvat. Valveutunut kuluttaja kai pysyisi erossa moisesta, mutta hirveän stressaamisen jälkeen tyytynen kai vaan toivomaan, että kurssista olisi jotain hyötyä ja ummistamaan silmäni.

Itse olin ennen pääsykoeurakan alkamista istunut kaksi kuukautta yksin sisällä lukemassa kirjoituksiin. En olisi jaksanut enää toista vastaavanlaista rupeamaa ennen pääsykoetta, pelkkä yksin lukeminen on niin raskasta. (Tosin kävi ilmi, että yliopisto-opiskelu on pitkälti sitä raskasta yksin pänttäämistä, ehkä olisi kannattanut totutella jo viime keväänä. ) Valmennuskurssi oli niin kiva, kun kolme kertaa viikossa oli joku paikka, johon mennä ja jossa tavata kohtalotovereita ja mukavaa opettajaa. Opetuksen tasosta taisinkin puhua jo edellisessä viestissäni. 300 euron hinnan saisi kulutettua paljon hupsumminkin.

Oikeasti periaatteessa vastustan valmennuskurssi-instituutiota, yliopistoon pyrkiessä oma sisäänpääsy vain oli periaatteita tärkeämpi. Valmennuskurssit saattavat asettaa ihmisiä aika erilaisiin lähtöasemiin yliopistojen pääsykokeissa, ja ilmeisesti ainakin oikikseen ja lääkikseen pyrkivien keskuudessa valmennuskurssit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Mut tietty jos on tarpeeksi motivoitunut ja fiksu pääsee sisään minne tahtoo, kävi kursseja eli ei. Ja kait valmennuskurssimaksujen maksaminen kertoo sekin jotain motivaatiosta - ei se ole aina taloudellisesta asemasta kiinni, yksi tyttö valmennuskurssiltani otti opintolainaa maksaakseen kurssin.
Neljän ja puolen tonnin kurssimaksuja ei ihan opintolainalla kyllä maksella. Moinen hinta kyllä pöyristyttää minuakin, joillakuilla taitaa olla <i>todella</i> heiveröinen luottamus omiin kykyihin. Ja todella varakkaat vanhemmat.

Kävin itse oikeustieteellisen valmennuskurssin. En päässyt sisään, mutta toisaalta, jos en olisi tuota kurssia käynyt ei olisi ollut toivoakaan. Minulle pääsykoekirjoissa käsiteltävät asiat oli tosi hämäriä. Erityisesti EU-oikeuden kirja, ja myös työoikeuden, oli yksinkertaisesti sellaisia, että oli hyödyllistä kuulla jonkinlaista selvennystä tekstistä.. Ulkoa opettelu on vaikeaa jos ei tajua asioita.
Toisaalta, päädyin varavaihtoehtooni maatalous-metsätieteelliseen, ilman valmennuskurssia ja minimaalisella lukemisella. Olen nyt ihan tyytyväinen täällä Uskon, että hermot ois menny oikiksessa jos sinne jonkun ihmeen kaupalla oisinkin päässyt. Vaikka toisaalta, tiedän että olisin päässyt oikikseenkin jos olisi ollut tarpeeksi motivaatiota. Ehkä valmennuskursseista jotkut ajattelee, että jos käy sen niin ei tarvitse lukea niin paljoa, mutta se on kyllä virhe: jos ei motivaatio riitä ilman valmennuskurssia niin se on kyllä väärä peruste käydä se. Itse halusin kyllä päästä sisään, mutta en ilmeisesti tarpeeksi.

Itse kävin valmennuskeskuksen intensiivikurssin (Helsingissä), ja täytyy sanoa että se oli todella loistava. Opettajat olivat hyvin päteviä, ja kaikki lukion aikana epäselviksi jääneet asiat selvisivät. Pääsykokeista ei aivan täysiä pisteitä kuitenkaan tullut, mutta tarpeeksi kuitenkin, että pääsin sinne mihin halusin. Vaikea sanoa, olisinko päässyt sisään ilman kurssia. Todennäköisesti en tälle osastolle, koska etenkään silloisessa elämäntilanteessa en ollut hyvä itseopiskelija ja etenkin fysiikassa oli paljon aukkoja. Ei siinä kahden viikon aikana muuta ehtinyt tehdä kuin opiskella, mutta se ei sinänsä haitannut, koska se oli mukavaa. K.o. lafkan muista kursseista en tiedä, mutta tuota voin ainakin lämpimästi suositella. En tiedä sopiiko intensiivikurssi kaikille, mutta itselleni se oli paras mahdollinen tapa.

Narwíen, josko nyt et kuitenkaan silti lähtisi yleistämään.

Mahdollisesti joku vain haluaa takuun sille, ettei ole maksanut turhaan. Ja mahdollisesti samalla jollakulla sattuu olemaan tarpeeksi rahaa.

Vai mitataanko ihmisen itseluottamus valmennuskurssin hinnassa?

Tietenkin lausahduksessani oli kyse yleistämisestä. Uskon tuon yleistyksen pätevän siinä mielessä, että kykyihinsä todella luottavan ihmisen ei tarvitse maksaa tuhansia euroja rauhoittaakseen mielensä yliopistoonpyrkimisjännitykseltä. Kyllä minäkin ostin valmennuskurssilta muun muassa itseluottamusta - pääsykokeessa rauhoitti ihmeesti, kun muistelin kevään esseenkirjoitusharjoituksia ja hyvin mennyttä simulaatiopääsykoetta.