Vanhempien lausahdukset ja teesit

Olen monta kertaa ollut kirjoittamassa lasten suusta-topiikkiin, kun olen huomannut lausahduksen olevan itse asiassa äidin (=minun).

Tässä aloitusta:
* Minä en ole siivooja. Muutenkin teidän hoitamisestanne maksetaan vain kolmen ensimmäisen vuoden osalta ja siitäkin pirun huonosti.
* Haloo! Meille ei ole palkattu tarjoilijaa. Ala kiikuttaa astioita/ruokaa päytään/astioita/ruoanjätteitä pois pöydästä.
* En ole roskis, palavat voit pistää takaroskikseen, kompparitavarat komppariämpäriin ja muut eturoskikseen. Lasit ja metallit tiskipöydälle.
* En ole ajatustenlukija.
* Ei käynyt kuinkaan. Bravuurini. Tämä sanottuna rauhallisesti ja vakuuttavasti, vaikka hampaat ovat läpi alahuulesta, sormenpää leikattuna pois, ambulanssi kutsuttuna, käsi rannetta myöten kassan liukuhihnassa, sormi sojottaa 90 astetta väärään suuntaan, keuhkot leikattuna, päänahka törröttää palkeenkielenä, sakset ovat silmässä, pää lyötynä lattiaan (aivotärähdys) ja verta, verta on paljon pitkin poikin. Mistä voinkin kertoa lasta suunnitteleville jo tässä vaiheessa, että pakastimessa kannattaa aina olla jäitä/sekavihannespussi verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Vasta sen jälkeen voi arvioida vahinkojen laajuuden.

May, jonka elämä ei ole koskaan tylsää

En ole äiti enkä edes ihan täysin varma että tämä sattuu tänne, mutta kovin usein kuulee sanan reipas.

-Olepas nyt reipas eskarissa.
-Puepas nyt reippaasti.
-Syöpäs nyt reippaasti.
-Reippaasti kadun yli.


Töissä itsekin syyllistyn käyttämään tätä sanaa. Ja en nyt tiedä onko se niin paha, mutta kovin yli käytetty

Meidän vakkareita ovat "sä olet jo niin iso poika, että osaat ihan hyvin pukea/syödä/hakea kirjan hyllystä tms. ite" ja "sä et oo enää mikään vauva, joten älä käyttäydy/ääntele ku vauva, vaan nouse lattialta ja riisu ite vaattees/käytä ymmärrettäviä sanoja jos sulla on asiaa."

Äiti jaksaa aina sanoa "Älä tiuski minulle", "Älä näsäviisastele", "Älä vihellä", "Minä puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä", "Että kun se isä ei ikinä osaa siivota jälkiään", ja "Vie Fiialle ruoka". Etenkin kaksi ensimmäistä ärsyttää minua hirveästi,etenkin kun puhun aivan normaalisti ja kiltisti ja heti syyllistetään. Myös se isän morkkaaminen ärsyttää. Ihan kuin se olisi minun vika, että isä jättää housut sinne ja paidan tänne tai ei pyyhi muruja pöydältä. Pitääkö olla niin tarkka? Ja mistä minä saan sen kokemuksen syvän rintaäänen, jos aina kuuntelen hänen ääntään? Eikö ikinä saisi pikkuisen viheltää? Edes ulkona? Elämää suurempia kysymyksiä.

Dracaena sanoi:

että isä jättää housut sinne ja paidan tänne tai ei pyyhi muruja pöydältä. Pitääkö olla niin tarkka?

Click to expand...

Pitää. Meidän perheessämme nimenomaan se asia joka saa minut suurimman raivon valtaan on lapseni isän syväänjuurtunut käsitys, että mikä tahansa asunnosta löytyvä vaakapinta on sovelias paikka säilyttää päältä riisuttuja vaatteita, likaisia astioita ja tyhjiä pulloja. Ja että kaikki sotku vain jotenkin siivoaa itse itsensä, kun siihen ei kiinnitä huomiota. On äärmmäisen epäoikeudenmukaista ja siksi punahehkuista raivoa aiheuttavaa, että voidakseni itse elää edes suunnilleen siistissä ja viihtyisässä ympäristössä minun on toistuvasti siivottava omien ja lapseni jälkien lisäksi myös aikuisen, täysin terveen ja kykenevän miehen jälkiä. Ja kyllä minäkin siitä huomauttelen lapsellenikin, että hän ymmärtäisi nappulasta asti, ettei omien jälkien jättäminen toistuvasti toisen siivottaviksi ole oikein, eikä seuraisi huonosti kasvatetun isänsä esimerkkiä.

Äitini yleisimmät lausahdukset:

*Elä naksuttele sormia!
*Kauan sinä olet siellä koneella jo ollut?
*Miten sulla on taas saldo ummessa?
*Taasko luet saunassa?
*Kuka söi kaikki suklaat?
*Aina noita sun kirjoja on ihan joka kohassa! Voisit siivota ne joskus

Jotkut äidin lausahdukset kertovat suuresta välittämisestä

Minä: Mul on ihan varmana nenä murtunut!
Äiti: Eikä oo, muuten se ois turvonnu ja kipeä.
Minä: No se on kipeä ja hiukkasen turvonnut!
Äiti: No ei se ole.

Loppujen lopuksi uskon vielä tänä päivänä että nenäni oli jotenkin murskana, sillä ennen kuin epäilin murtumista nenäni oli suora, murtumisepäilyn jälkeen siinä on kyömy. Mutta äiti ei uskonut (no kai se nenä murtuu jos juoksee toista, vahingossa, täysillä päin ja lyö nenän sen henkilön otsaan?)

Sitten äiti keksii aina ne halventavat nimitykset henkilöistä mm. Takkutukka luuska on eräs luokkalaiseni Äiti on vaan ihana

Vetehinen sanoi:

Jotkut äidin lausahdukset kertovat suuresta välittämisestä

Minä: Mul on ihan varmana nenä murtunut!
Äiti: Eikä oo, muuten se ois turvonnu ja kipeä.
Minä: No se on kipeä ja hiukkasen turvonnut!
Äiti: No ei se ole.
***
Sitten äiti keksii aina ne halventavat nimitykset henkilöistä mm. Takkutukka luuska on eräs luokkalaiseni Äiti on vaan ihana

Click to expand...

Tämä ensimmäinen kolahti. Meillä 8v juoksi päin rappukaidetta, vaikka olin varoittanut moneen kertaan liukkaasta lattiasta. Kerroin monisanaisesti mitä mieltä olin siitä, ettei minua uskottu. Sitten pyysin lopulta ottamaan kädet pois kasvojen edestä. Ohoh, silmän alus oli jo turvonnut ja musta. Näytti suorastaan siltä, että poskiluu olisi painunut sisään. Vakiolause: "Ei käynyt kuinkaan". Sitten: "Haetaanpas ulkoa vähän lunta pyyhkeeseen ja katsotaan saako turvotusta laskemaan...".

Jälkimmäiseen juttuun voin vain sanoa, että äitisihän on aika huima verbaalikko.

May

Isi opettamassa käden osia melkein kaksivuotiaalle pojalleen:

"Tämä on peukalo, tämä on etusormi, tämä on keskisormi, tämä on nimetön ja tämä on pikkurilli. (Tarttuen etusormen kärkeen) Tämä on DIP, tämä on MIP ja tämä on PIP. Rystysten alla ovat metakarpaaliluut ja täällä on pikkuluita, scaphoideum suunnilleen tuossa. Tässä on radius ja tässä ulna."

Isi on röntgenhoitaja

Dracaena sanoi:

Myös se isän morkkaaminen ärsyttää. Ihan kuin se olisi minun vika, että isä jättää housut sinne ja paidan tänne tai ei pyyhi muruja pöydältä. Pitääkö olla niin tarkka?

Click to expand...

Isän morkkaaminen taitaa olla aika monissa perheissä yleinen äidin lausahdus, näin olen käsittänyt. Se on lapsen näkökulmasta ärsyttävää. Äidit, älkää morkatko isiä! (Tai isät, käyttäytykää paremmin. )

Meidän äiti valittaa aina "te olette ihan sekundaa"

Parhaita on ollut, kun sanoin että "mä olen ajatellut" ja äitini totesi siihen "ihan tosi, osaatko sä ajatella"

Vakioita on myös valittaminen jo tehdyistä asioista ja siitä miten KOSKAAN ei ole tarpeeksi siistiä, vaikka just olisi imuroitu.

Meillä isän morkkaaminen loppui, kun sanottiin siskojen kanssa että nyt riitti, se on meijän isä, eikä me jakseta kuunnella kun sä morkkaat sitä.

"et sä voi koko päivää nukkua" kuuluu aina kotiviikonloppuina puolen päivän jälkeen
"toi sun eläimes pitää hirveetä meteliä" kun pallero juoksentelee yöt läpeensä juoksupyörässä.

Onneksi meidän äiti ei voi valittaa ympäriinsä lojuvista kirjoista, koska ne on aina melkein sen (äidillä on 7 kirjahyllyä ja se ostaa jatkuvasti uusia kirjoja)

Okei okei, pitää kai tästä lähin pitää mölyt mahassa lapsen suuntaan ja valittaa miehen jälkeensäjättämästä sotkusta vain hänelle itselleen. Ehkä lapsen saa muutenkin ymmärtämään, että vaikka iskillä on puutteellisen kasvatuksen seurauksena kodin siistinäpitämiseen liittyvä asennevamma, sellaisen kehittymistä seuraavalle sukuolvelle ei katsota hyvällä.

Meidän äiti oli eilen aika hyvä (unohtui ihan kokonaan edellisestä viestistä). Joku on käyttänyt pyörääni ja siinä on satula liian korkealla. Jostain syystä koko talosta ei löytynyt yhtään sopivaa kuusioavainta, joten sanoin vieväni pyöräni liikkeeseen, johon äiti sanoi "räpyttelet vaan nätisti silmiä, ni kyllä ne sen laskee ihan mielellään". Että tällaisia elämänohjeita minulle annetaan

Mähän en IKINÄ sano mitään omituista lapsille...

En ainakaan sellaista kuten:
"mä en enää jaksa teitä yhtään, äiti on nyt väsynyt"
"nytkaikkitavarathetipaikalleenjasänkyynnukkumaantaimullameneehermoooooo"
"oliko kiva hyppiä siinä vesilammikossa, tosi kivaa varmasti kun on nyt vaatteet märät ja pitää mennä kylään/kauppaan/hoitoon/jonnekin"
"ÄLKÄÄ HUUTAKO, TÄÄLLÄ EI SAA HUUUTAAAAA"

Ja nää tilanteet kun sanoo, että älä juokse, sattuu ja lapsi juoksee ja sattuu.
"No pitikö sun juosta niin? Kielsinkö mä? Ai kielsin? No kuule mitäs mä sanoin, älä nyt huuda siinä, oisit totellut"

Juuh.

Mut kyl mä sit sanon, että oot ihana, äiti rakastaa sua, muista aina että oot kaikista ihanin sinä. Ja että ole rohkea ja jos joku tuntuu sellaiselta että on epämukava juttu niin sano ei, sä olet ihana silti.

Ja että rakastan maailman eniten paljon.

Freyja sanoi:

"räpyttelet vaan nätisti silmiä, ni kyllä ne sen laskee ihan mielellään". Että tällaisia elämänohjeita minulle annetaan

Click to expand...

Selkeästi samaa sarjaa kuin äitini muinoinen ohje "älä koskaan juokse poikien perässä, vaan anna niiden juosta sun perässä".

Ei ole mummo minun äiti, mutta äidin äiti kumminkin. Ja mummoillahan on tapana harrastaa kaikkia pinttyneitä tapoja tai lausahduksia. Mummon luota ei voi mihinkään lähteä ilman, että mummo kysyy: "Onko sinulla nenäliina mukana?" Ja jos on tulossa kylään ja soittaa siitä etukäteen, rupeaa naurattamaan, kun joka kerta vastaus kuuluu: "Tule vaan ja jos minä en ole kotona, niin avain on sitten laatikon alla!" Huvittava on myös nimitys, jota hän käyttää kahdesta pikkusiskostani, jotka ovat jo kolmetoista vuotiaita ja toinen 175 pitkä. "Pienet tytöt", mummo aina sanoo..

Todellakin, jos puhutaan mummoista, niin omani on aika huvittava .
Olivat nimittäin keskustelleet äitini kanssa poikaystävästäni, ja mummo oli päivitellyt, että "pitikö sitä mies nyt Tampereelta asti hakea, eikö lähempää löytynyt". Samaa kyllä sanoo äitini
Huvitti vain, kun äiti sanoi, että mummi oli aivan vakavana kysynyt: "Onko se juippi kunnollinen?"

Äitini kysyi pari päivää sitten että mitä teen. Vastasin katsovani laittomasti netistä ladattua Hortonia pikkusiskoni kanssa johon äitini totesi vain "ahaa", hymyili ja jatkoi lukemista. Oli vähän o.O-olo

Orkesteri oli juuri Baltian matkalla, ja äitini oli siellä mukana. Hän oli myös ryhmäni huoltaja. Ensimmäisenä aamuna motellissa, kun olimme jo heränneet, kuulin äidin kovaäänistä puhetta käytävältä ja arvasin, että kohta se tulee herättämään. Sitten ovelta kuului koputus ja sanoin muille "Kohta se avaa oven ja lässyttää 'heeräätyys'" ja silloin ovi aukesi ja kuului lässytys "huoomentaa". Kuulosti kuulemma samalle, kuinoma imitaationi Olen ennenkin kuullut kommentteja, että kuulostan aivan äidilleni. Yleensä silloin, kun matkin häntä oikein yliampuvasti mäkättäen tai lässytäen.

[off]Psst. Voisiko otsikon muuttaa "vanhempien lausahdukset ja teesit", minä (ja moni muukin varmaan) saisin julki isän mahtavat väläytykset eikä siihen tarvitsisi omaa topiikkia? [/off]

Done. Kiitos ideasta.
-Targuin-