pyry
Kontulainen
Naurettavan pieni Gondorin armeija, vahvistettuna yhdellä kääpiöllä, yhdellä haltialla ja yhdellä hobitilla, lähtee kohti Mordoria. Vihollisia ei näy ja kaikkialla on epäilyttävän hiljaista. Yksinpä kasvit ja eläimetkin tuntuvat odottavan henkeään pidättäen viimeistä taistelua, joka on määrä käydä Mustalla Portilla. Vaikka Minas Morgul olisi matkan varrella, armeija pyyhältää sen ohitse. Frodohan saattaa olla niillä main, ja vihollisia ei haluta hänen lähelleen mistään hinnasta.
Aragorn kehottaa airuita julistamaan haasteen ilmoille. Gondorin ruhtinaat, tai oikeammin kuningas Elessar on palannut ja valtaa maansa takaisin! Kukaan ei tunnu vastaavan haasteeseen. Pieni örkkien hyökkäys vaikuttaa ennemmin hämäykseltä kuin todelliselta vastukselta, ja armeija pääsee lähestymään Mustaa Porttia vaikeuksitta.
Portillakaan ei näy liikettä. Aragorn joukkoineen tietää, että lähellä on vihollisia kuin meren mutaa, eikä armeijapahanen ainakaan miesvoimalla pysty voittamaan edessä olevaa taistelua. Airuet haastavat silti Mustan Ruhtinaan astuvan esille, ja äkkiä Portti avautuu, ja sieltä ratsastaa Mustan Tornin lähetystö. Sauronin Suulla on mukanaan yllättäviä esineitä: Frodon mithril-paita, Samin miekka ja haltiaviitta! Onko Frodo edelleen Sauronin joukkojen vankina? Onko tehtävä epäonnistunut ja Sormus vihollisella? Sauronin Suu lupaa, että ”pikku vakooja” vapautetaan ja sota loppuu, jos Gondor hyväksyy julmat rauhanehdot. Toivottomasta tilanteesta huolimatta Gandalf kieltäytyy ehdottomasti edes harkitsemasta sopimusta. Petokseen suostuminen olisi varmasti johtanutkin.
Yhtäkkiä Musta Portti avautuu ja Mordorin armeija vyöryy ulos. Aragorn järjestää silmänräpäyksessä joukkonsa, joka on auttamatta ansassa. Toivoa ei ole. Suuret vuorenpeikot listivät gondorilaisia kuin kärpäsiä, mutta Pippin onnistuu ilmeisesti viimeisenä tekonaan tappamaan yhden tällaisen ylivoimaisen vastustajan. Tajunnan rajamailla hän kuulee äänen huutavan kuin toisesta maailmasta, muistojen valtakunnasta: Kotkat tulevat! Pippin menettää tajuntansa.
Aragorn kehottaa airuita julistamaan haasteen ilmoille. Gondorin ruhtinaat, tai oikeammin kuningas Elessar on palannut ja valtaa maansa takaisin! Kukaan ei tunnu vastaavan haasteeseen. Pieni örkkien hyökkäys vaikuttaa ennemmin hämäykseltä kuin todelliselta vastukselta, ja armeija pääsee lähestymään Mustaa Porttia vaikeuksitta.
Portillakaan ei näy liikettä. Aragorn joukkoineen tietää, että lähellä on vihollisia kuin meren mutaa, eikä armeijapahanen ainakaan miesvoimalla pysty voittamaan edessä olevaa taistelua. Airuet haastavat silti Mustan Ruhtinaan astuvan esille, ja äkkiä Portti avautuu, ja sieltä ratsastaa Mustan Tornin lähetystö. Sauronin Suulla on mukanaan yllättäviä esineitä: Frodon mithril-paita, Samin miekka ja haltiaviitta! Onko Frodo edelleen Sauronin joukkojen vankina? Onko tehtävä epäonnistunut ja Sormus vihollisella? Sauronin Suu lupaa, että ”pikku vakooja” vapautetaan ja sota loppuu, jos Gondor hyväksyy julmat rauhanehdot. Toivottomasta tilanteesta huolimatta Gandalf kieltäytyy ehdottomasti edes harkitsemasta sopimusta. Petokseen suostuminen olisi varmasti johtanutkin.
Yhtäkkiä Musta Portti avautuu ja Mordorin armeija vyöryy ulos. Aragorn järjestää silmänräpäyksessä joukkonsa, joka on auttamatta ansassa. Toivoa ei ole. Suuret vuorenpeikot listivät gondorilaisia kuin kärpäsiä, mutta Pippin onnistuu ilmeisesti viimeisenä tekonaan tappamaan yhden tällaisen ylivoimaisen vastustajan. Tajunnan rajamailla hän kuulee äänen huutavan kuin toisesta maailmasta, muistojen valtakunnasta: Kotkat tulevat! Pippin menettää tajuntansa.