Isilmírë
Kuukivi
Luvun avaava kuvaus siitä, miten Bilbon viimeinen temppu ikuistui lopulta hobittilasten iltasatuihinkin, jaksaa huvittaa joka kerta. Luku alkaa muutenkin samoissa hobittikulttuurin hyvin leppoisissa ja kaikkine turhanpäiväisine juoruiluineen hyvin inhimillisissä tunnelmissa kuin edellinenkin kuin korostaen sitä, että edellisen luvun lopun synkät aavistelut olivat sillä erää vielä juuri sitä, pelkkiä aavisteluja vain eivätkä aihe varsinaiseen huoleen.
Ympäröivän maailman huolenaiheiden vuosien mittaan voimistuva tihkuminen Kontuun, niin huvittavalla ja hobitteja hyvin luonnehtivalla tavalla kuin sitä kuvataankin, pohjustaa luvun varsinaista käännettä, Bilbon vanhan sormuksen paljastumista vaarallisimmaksi esineeksi mitä Keski-Maa päällään kantaa. Siitä lähtien Kontu ei enää ole muusta maailmasta eristetty leppoisa turvapaikka, vaan vaaranalainen siinä kuin mikä tahansa muukin maa ellei enemmänkin. Ja silloin on Frodon aika osoittaa todeksi Prologin sanat hobittien pehmoisen ulkokuoren alle kätkeytyvästä sisusta, joka ilman tätä taustaa - sekä tietysti Bilbon esimerkkiä - saattaisi vaikuttaa oudolta piirteeltä moisessa mukavaan elämään tottuneessa hobitissa. Olkoonkin, että Frodo on hobittimittapuulla muutenkin outo.
Vaikka vielä ollaan Konnun lempeässä huomassa ja autuaan tietämättömiä tulevista koettelemuksista muuten kuin epämääräisten huhujen muodossa, tämä luku on kuitenkin lähtölaukaus matkalle, joka lopulta johtaa Orodruinille asti.
Ympäröivän maailman huolenaiheiden vuosien mittaan voimistuva tihkuminen Kontuun, niin huvittavalla ja hobitteja hyvin luonnehtivalla tavalla kuin sitä kuvataankin, pohjustaa luvun varsinaista käännettä, Bilbon vanhan sormuksen paljastumista vaarallisimmaksi esineeksi mitä Keski-Maa päällään kantaa. Siitä lähtien Kontu ei enää ole muusta maailmasta eristetty leppoisa turvapaikka, vaan vaaranalainen siinä kuin mikä tahansa muukin maa ellei enemmänkin. Ja silloin on Frodon aika osoittaa todeksi Prologin sanat hobittien pehmoisen ulkokuoren alle kätkeytyvästä sisusta, joka ilman tätä taustaa - sekä tietysti Bilbon esimerkkiä - saattaisi vaikuttaa oudolta piirteeltä moisessa mukavaan elämään tottuneessa hobitissa. Olkoonkin, että Frodo on hobittimittapuulla muutenkin outo.
Vaikka vielä ollaan Konnun lempeässä huomassa ja autuaan tietämättömiä tulevista koettelemuksista muuten kuin epämääräisten huhujen muodossa, tämä luku on kuitenkin lähtölaukaus matkalle, joka lopulta johtaa Orodruinille asti.