Atheon
Kontulainen
Heti luvun alussa tavataan uusi henkilö, Kultamarja, jonka laulua viime luvussa ehdittiinkin jo kuulla. Minulle tulee mielikuva samaa aikaa iloisesta maatalon emännästä ja ylhäisestä haltiaruhtinattaresta. Joen tyttärenä hänellä on selvästi valtaa veden liikkeisiin, kun pyykkipäivänäkin kätevästi sattuu satamaan. Tässä luvussa opitaan tuntemaan myös hieman paremmin Tomia, jonka talossa hobitit saavat syödä, juoda, kertoa ja kuunnella tarinoita ja levätä.
Jännä yksityiskohta on mielestäni se, että samaan tapaan, kuin Sam oli ainoa, joka pystyi vastustamaan Halavaukon tuudittavaa laulua, hän oli myös ainoa, joka ei tässä talossa nähnyt painajaisia. Eli jo tässä vaiheessa saadaan mielestäni viittaus siihen, että Sam on omalla tavallaan erikoislaatuinen.
Tarinan kerronnan lomassa Sormus astelee puheenaiheisiin ja Tom pyytää saada nähdä sen. Yllätyksekseen Frodo antaa sen hänelle vaikeuksitta. Tom leikkii sillä hetken, laittaa sen jopa sormeensa, mutta sillä ei näyttäisi olevan mitään vaikutusta häneen. Myös, Frodon käyttäessä Sormusta Tom näkee hänet. Erikoinen kaveri tämä Tom.
Minusta olisi hienoa, että voisi suhtautua elämään samalla tavalla huolettoman iloisesti, kuin Tom ja Kultamarja. Tanssia paikasta toiseen ja laulella jatkuvasti höpöjä ja nöpöjä ja joskus vaikka Anaganaga O Dheerudua tai nakkivenettä.
Kokonaisuudessaan Vanha Metsä ja Tom Bombadilin talo tuntuu olevan vähän kuin petrimalja, jossa eletään täysin omaa elämää. Vähän kuin sinne ei ulkopuolinen paha pääsisi, mikä ei tarkoita, ettei siellä olisi mitään pahaa. Hobititkin tuntevat itsensä hieman ulkopuolisiksi. Tom vaikuttaa vaimonsa kanssa olevan metsässä melko vastustamattomia, ja vaikkei metsä hänen olekaan, sehän olisi valtava taakka, niin Isännäksi Kultamarja häntä kutsuu.
Viimeiseksi Tom neuvoo turvallisen reitin takaisin Idäntielle. Kertoo monta kertaa, minne mennä, ja erityisesti, mitä välttää. Saa nähdä Sujuuko loppupätkä Vanhassa metsässä ongelmitta. Luulisi sellaisella ohjeistuksella olevan simppeli homma. Varmuuden vuoksi Tom kertoo kuitenkin laulun, jolla häntä voi kutsua vaaran sattuessa. Sormuksen ritarit pelissä siitä on mielestäni varsin hauska versio. Ja Kultamarja tanssii varsin sulokkaasti .
Jännä yksityiskohta on mielestäni se, että samaan tapaan, kuin Sam oli ainoa, joka pystyi vastustamaan Halavaukon tuudittavaa laulua, hän oli myös ainoa, joka ei tässä talossa nähnyt painajaisia. Eli jo tässä vaiheessa saadaan mielestäni viittaus siihen, että Sam on omalla tavallaan erikoislaatuinen.
Tarinan kerronnan lomassa Sormus astelee puheenaiheisiin ja Tom pyytää saada nähdä sen. Yllätyksekseen Frodo antaa sen hänelle vaikeuksitta. Tom leikkii sillä hetken, laittaa sen jopa sormeensa, mutta sillä ei näyttäisi olevan mitään vaikutusta häneen. Myös, Frodon käyttäessä Sormusta Tom näkee hänet. Erikoinen kaveri tämä Tom.
Minusta olisi hienoa, että voisi suhtautua elämään samalla tavalla huolettoman iloisesti, kuin Tom ja Kultamarja. Tanssia paikasta toiseen ja laulella jatkuvasti höpöjä ja nöpöjä ja joskus vaikka Anaganaga O Dheerudua tai nakkivenettä.
Kokonaisuudessaan Vanha Metsä ja Tom Bombadilin talo tuntuu olevan vähän kuin petrimalja, jossa eletään täysin omaa elämää. Vähän kuin sinne ei ulkopuolinen paha pääsisi, mikä ei tarkoita, ettei siellä olisi mitään pahaa. Hobititkin tuntevat itsensä hieman ulkopuolisiksi. Tom vaikuttaa vaimonsa kanssa olevan metsässä melko vastustamattomia, ja vaikkei metsä hänen olekaan, sehän olisi valtava taakka, niin Isännäksi Kultamarja häntä kutsuu.
Viimeiseksi Tom neuvoo turvallisen reitin takaisin Idäntielle. Kertoo monta kertaa, minne mennä, ja erityisesti, mitä välttää. Saa nähdä Sujuuko loppupätkä Vanhassa metsässä ongelmitta. Luulisi sellaisella ohjeistuksella olevan simppeli homma. Varmuuden vuoksi Tom kertoo kuitenkin laulun, jolla häntä voi kutsua vaaran sattuessa. Sormuksen ritarit pelissä siitä on mielestäni varsin hauska versio. Ja Kultamarja tanssii varsin sulokkaasti .