Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Vko 49: Elrondin neuvonpito

Keskustelu huoneessa 'Taru Sormusten herrasta (2014 - 2015)', aloittanut Pagba, 01.12.2014.

  1. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Frodo herää aamulla ja menee Gandalfin ja Bilbon kanssa kutsuttuna Elrondin neuvonpitoon. Sam tulee mukaan muuten vain – Elrondin haltianeuvonantajien lisäksi paikalla on Glóin poikansa Gimlin kanssa, Aragorn, Galdor Harmaista Satamista, Thranduilin poika Legolas ja Boromir – Neuvonpito alkaa katsauksella ulkomaailman tapahtumista – Glóin kertoo Balinin Morian valloitusretkueesta, josta ei ole kuulunut mitään vuosikymmeniin – Musta Ratsastaja on udellut Dáinilta tietoja SormuksestaElrond kertoo Sauronista ja Mahtisormuksista – Boromir kertoo Minas Tirithin kuulumisista, eritoten kummallisesta unesta, jonka hän on veljensä Faramirin kanssa nähnyt – Boromir näkee sekä Murtuneen Miekan että Sormuksen – Aragorn kertoo dúnedainista – Bilbo kertoo Sormuksesta ja Frodo jatkaa hänen tarinaansa – Gandalf kertoo Klonkun etsinnästä, Sormuksen luonteen paljastumisesta, Sarumanin lankeemuksesta ja omasta roolistaan Sormuksen saattamisessa Rivendelliin – Sormusta ei päätetä antaa Tom Bombadilin vartioitavaksi tai viedä Länteen, vaan tuhottavaksi Orodruiniin – Boromir epäilee hankkeen järkevyyttä – Bilbo ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, mutta hänet torjutaan ja Frodo ryhtyy hommaan. Sam pääsee mukaan.

    Muistaakseni leffassa tämä luku kuitattiin riitelyllä. Kyllähän kirjassakin leimahduksia tapahtui, eritoten Glóinin oivallus, että häntä kohdeltiin ammoin huonommin kuin Klonkkua, mutta muuten keskustelun sävy pysyi sivistyneenä. Vapaat kansat (miinus entit, metsäläiset, kotkat ja karhut) päättivät Sormuksen kohtalosta ja samalla omastaan.

    Mitäs jos Faramir olisi tullut Boromirin sijasta? Olisiko hän yrittänyt ottaa Sormusta väkivalloin Frodolta? Jollei, niin olisiko Saattue päässyt ehyenä Minas Tirithiin? Minne sieltä sitten? Olisiko Denethor paljastanut tahtomattaan Sauronille, että Sormus oli kaupungissa? Olisiko Gandalf viimeisenä epätoivoisena temppuna yrittänyt käyttää Sormusta Sauronin armeijoita vastaan ja noussut uudeksi Mustaksi Ruhtinaaksi? Emme koskaan saa tietää.

    Elrond vähän kertoili tuhansien vuosien takaisista asioista ja Frodolle valkeni, kuinka vanha puolhaltia oikeasti oli. Gandalfkin hämmästyi Frodon kerrottua unestaan, mutta kolossaalisin ihmettelijä oli ilman muuta Boromir. Kyllä kannatti ratsastaa Imladrisiin saakka!
     
  2. Tik

    Tik Konnavahti Vastuuhenkilö Konnavahti

    Luku on rakennettu jotenkin samalla tavalla kuin Canterburyn tarinoita tai Decamerone (tai ehkä jopa kuin Kadonneitten tarujen kirja), jossa yhteen kokoontuneesta joukosta aina vuorollaan joku kertoo tarinan. Ja kuitenkin luku etenee, koska kaikki tarinat vievät eteenpäin Elrondin alussa (erinomaisen ironisesti) esittämää teemaa: mitä tehdä vähäiselle sormukselle, rihkamalle johon Sauron on jostain ihme syystä mieltynyt.
     
  3. Fairy tale

    Fairy tale Lapinorava

    Herää kysymys kuinkahan suunniteltu tämä neuvonpito oikein oli? Osa osallistujista oli selvästi tiedossa ja vartavasten kutsuttu paikalle. Jonkinlainen neuvonpito varmaan oli ajatuksissa jo silloin, kun tiedettiin Sormuksen lähteneen Frodon mukana pois Konnusta. Boromirin saapuminen ja osallistuminen vaikuttaa sattumalta, vaikka Elrond jossain vaiheessa viittaakin tähän, että saapujat ovat tulleet ehkä sattumalta, ehkä tarkoituksella. Kaikki oleelliset osallistujat ovat tulleet neuvoa hakemaan sattumalta tapahtumien vyöryessä, mutta kuitenkin osuvat paikalle parahiksi osallistuakseen neuvonpitoon. Boromirilla oli kysymyksiä ja Elrond kun tiesi jo tapahtumien kokonaisuuden, tiesi että tässä neuvonpidossa moni saisi vastauksia kysymyksiinsä. Legolasin oli paikalle tuonut se seikka, että Klonkku oli päässyt pakoon. Monilla Rivendellin ulkopuolelta saapuneilla oli jokin syy, joka oli saanut heidät liikkeelle ja jotkut etsivät tien Rivendelliin jopa aivan ensimmäistä kertaa. Joillekin viime vierailusta oli kulunut jo pitkä aika.

    Neuvonpito on hienosti kirjoitettu. Vaikka kyseessä on monta hahmoa joilla on oma tarina kerrottavanaan, se avaa koko ajan lukijalle/neuvonpidossa mukana olevalle lisää taustaa suurille tapahtumille, jotka vyöryvät jokaisesta ilmansuunnasta yhteen pisteeseen. Keskuksena on Sormus, sen etsintä ja sota. Luku vilisee paikannimiä ja henkilöiden nimiä. Orthancin kuvaus vähän yllättää. Gandalf vietiin vangiksi sivutornin huipulle, ei siis päätornin huipulle eli tätä mielikuvaa on elokuva päässyt muokkaamaan. Sivutornista saa sen käsityksen, että se sijaitsee oikeasti todella ylhäällä, koska se toimii myös Sarumanin tähtien tähystyspaikkana ja se jää usein pilvien peittoon, nyttemmin myös mustien savupilvien peittoon.
     
  4. masamune

    masamune Kontulainen

    Olisi voinut käydä tarinssa kovastikki erilailla jos Saruman olisi osanut pitää pokkansa ja esittää olevansa edelleen hyvän puolella ja antanut Gandalfin kertoa mitä hän tietää mahdollisensti Sormuksen olinpaikasta. Mutta kovin ylimielinen ja läpinäkyvä Sarumanin käytös paljasti ettei ollut puhtaat jauhot pussissa, ja täten jäi tiedot saamatta.

    Paljon informaatiota eripuolilta Keski-Maata saatiin tässä luvussa, eli oli kyllä mielenkiintoista luettavaa koko luvun ajan.
     
  5. Atheon

    Atheon Kontulainen

    Hieman ylimielisen kuvan Sarumanista tosiaan saa. Luulen hänen yliarvioineen oman viehätysvoimansa ja olettaneen, että kyllähän hän nyt yhden Gadnalfin puhuu helposti puolellen.

    Faramirin ja Boromirin paikanvaihtoa on hauska spekuloida. Itse asiassa aika monen tapahtuman ja niiden seurausta on hauska pohtia. Ja luonnollisesti, mitä aikaisemmasta tapahtumasta on kyse, niin sitä suuremmiksi muutoksiksi lopputuloksessa ne kumuloituvat, koska niistä taas seuraa uusia tapahtumia, joissa voi käydä monella tavalla. Ja sitten pohdinnat lähtevätkin yleensä käsistä.

    Mihin edellisen luvun kohdalla ja mihin Fairy Tale tämän luvun kohdalla viittaa, niin Neuvonpito ei ilmeisestikään niinkään ollut suunniteltu, vaan pikemminkin tarkoitettu pidettäväksi juuri tänä ajankohtana, mitä sitten tarkoittaneekaan. Ehkä viisailla oli jossain määrin näppinsä pelissä, ehkä kohtalo punoi juoniaan pelinappuloidensa päiden menoksi.

    Tämä luku, tai ehkä koko Rivendellissä oloaika, on kuin olisi irtokarkkihyllyllä rajallisen rahamäärän kanssa ja päätyy ottamaan kaikkea vähän, niin ettei saa mitään niin paljon kuin oikeasti haluaa. Pitäisi lukea tähän väliin Silma ja muut historiateokset, kuvitellen, että Elrond ja Gandalf tekevät selkoa entisaikojen tapahtumista, ja jatkaa tarinaa vasta sen jälkeen. Vaan ei ehdi, pitää lähteä tuhoamaan Sormusta.
     

Jaa somessa