Miitin alkupuoli meni minulla hieman hukkaan kun meinasi jokin talviflunssa yrittää iskeä. Aiheutettuaan pään jomotusta ja väsymystä se hävisi kamppailunsa perjantai-iltaan mennessä. Tauti joka ei osannut voittaa in memoriam. Torstaina pelasin Civiä, koska siihen päädyttiin. Ei kovin sosiaalista touhua, mutta onneksi väki keksi höpöttää kaikesta muusta sen sijaan, että olisivat vaan tuijottaneet Perikleen Kreikan laajentumista. Paljon parempaa miittitoimintaa se kuin tuijottaminen.
Onnistuin verrattain hyvin tulen luomisessa saunaan torstaina ja perjantaina. Torstaina meni järkyttävän helpolla: kolme puuta sisään ja yksi tulitikku, ja parissa minuutissa jo selvillä että se ei tule sammumaan. Perjantaina oli ilmeisesti kovemmat paineet ja tarvitsi toisen tikun. Saunottiin siinä sitten ennen vuorojen alkamista Incanuksen kanssa varsin leppoisassa 70 asteessa ja pidettiin sen jälkeen tulta ja kosteutta yllä vuorojen alkuun; tosin sitten tuli tehtyä se moka, että avasi alaluukkua hieman kun näytti ettei puut jaksa palaa kunnolla loppuun asti. Tämä nosti lämpöä vasta vähän (75 astetta kun lähdin), mutta kuulemani mukaan naisten vuoron alussa oli hulppea 90 astetta, joka oli hieman yllättävä kuulla. Hoksasin vasta tovi sitten, että viimeinen puu jonka laitoin pesään oli koivua. Ja siitähän sitä lämpöä tulee! Eli alaluukku olisi lähtiessä pitänyt työntää kiinni, jotta lämmöt ei olisi karanneet käsistä. Noin ylipäänsä näyttää olevan hyvä idea, että saunomisen aikana se alaluukku saa olla kiinni, koska jos tuo sauna pääsee ylitse 80 asteen, niin se aiheuttaa tuon "happi loppu" -ilmiön. Tosin, meillä on jokunen saunoja, jotka nauttivat kovista lämmöistä.
Lauantain juhlaruokailu hieman sotki miitin iltapuolen rytmiä siinä, että ilmeisimmin olisi haluttu alkaa katsella vähän kaikkea (Galavant + joku intialainen), mutta väki siirtyikin saunaan, tosin joutuen ensin odottamaan naisten vuoron. Tämä venytti aloittamisia ja väliin tuli Järki ja tunteet, jolloin Galavantin katselu alkoi lopulta joskus keskiyön jälkeen. Maratoonin päätteeksi väki siirtyi nukkumaan aamuseitsemään mennessä. Jee, itse nukuin ehkä reilu 2 tuntia!
Edellisessä miitissä jäin varsin niukalle ruuan osalta (osin koska silloin yhteisruokien ylijäämät jaettiin yhteisruuan ulkopuolisille), joten ylikompensoin tähän miittiin: ylitse jäi muun muassa keitettyjä perunoita, joilla ruokkii itsensä vielä parin päivän ajan. Ei oikeastaan muuta haittaa kuin se, että kotiin palatessa bussi ja ratikka eivät todellakaan olleet yhteistyölinjalla, vaan kulkivat valoissa samaa tahtia, eli ei mitään toivoa vaihtaa. Näinpä sitten tuli kuntokuuri kun rahtasin runsaat romppeeni ruokineen omin voimin reilun kilometrin matkan. Jos olisin ollut vähemmän väsynyt, niin olisin kenties jaksanut ottaa kuvan ratsupoliiseista, jotka tukkivat tieni ja pidensivät matkaani.
Mitäpä muuta. Opin matkalaisena, että Sidhiel on erittäin lämmin persoona: kaikki liikenteessä vähänkään törttöilevähköön käytökseen sortuvat autoilijat (ja liikennevalot) ovat kultarakkaita.