Kuukautiset

Nyt, neljältä yönä ennen vanhojen tansseja kohtuni päättää, että nyt on täydellinen hetki. Se päättää niin aina noin 15-80 päivän välein, eli siis tietysti nyt. Herään melkorillisiin kipuihin ja tiedän samantien, että kohtaloni on sinetöity.

Saako nyt kiroilla?
*lisää tähän kaikki kirosanat jotka tiedät*

Hirveä ahdistus tästä päivästä jo muutenkin. Seinällä vastapäätä minua roikkuu pastellinturkoosi mekko, johon kuvittelen kauniin punaisen väriläiskän. Haluan huutaa.

Prinsessapäivä. Onhan tämä kieltämättä hehkeää, tämä naisena olo. Ompas niin todella naisellinen ja kaunis olo. Niinkuin aina kuukautisten aikaan, jos katsot tampoonimainoksia niin tiedät. Ei tee mieli heittäytyä sillalta. Ei yhtään.

Onhan se tietysti totta että tälle ei voisi olla mitään pahempaa aikaa. Ensimmäinen päivä on minulla runsain ja kivuliain ja se on huomenna. Jos nämä ovat sitten sellaiset akankaatomenkat as I call them jossa kipu on niin helvetillinen, että on pakko olla kippurassa niin en sitten tiedä mitä teen. Tässä meni kyllä kieltämättä viimeinenkin toivo siitä, että huominen voisi olla edes siedettävä. Huomisesta tulee selviytymistä. Enkä jaksaisi enää selviytyä.

Jos en astu helmani päälle ja revi sitä tai jos en kompastu korkkareilla tai jos parini ei tallo varpailleni niin ainakin 800 ihmistä saa todistaa, kuinka hitaasti mutta varmasti vuodan läpi kaikista suojavarusteista. Se on sitä naiseutta parhaimmillaan.
 
Voi Arwen :( En voi muuta kuin pitää peukkuja ja toivoa parasta puolestasi. Todellakin tunnistan kaiken mitä kirjoitat.
Minulla on sama vaihe tätä ikiaikaista kiertoa, mutta jostain kumman syystä vuoto ei vaan käynnisty kunnolla. Olen jo monta päivää vuotanut vain vähän veristä limaa ja odotan kauhulla mikä hetki ryöpsähtää. Tosin voi myös olla että ei ryöpsähdä, koska vuoto voi olla mitä tahansa pienestä tihkumisesta saavilliseen kerralla. Lasten saannin jälkeen onneksi vuotoväli on sentään tasaantunut. Mutta ennen oli juuri noin että saattoi alkaa joko kaksi viikoa edellisestä tai sitten kolme kuukautta edellisistä. Ikinä ei voinut olla varma milloin ja tuntui että yleensä juuri pahimpaan aikaan.
 
Voi ei, Arwen, menkoilla on todellakin ah-niin-mahtava(not) taipumus yllättää.. Kaksi vuotta sitten vanhoissani kärsin samasta ongelmasta, tosin minulla oli vuorokausi enemmän valmistautumisaikaa, johon kivutkin painottuivat. Itse stressasin eniten suojauksen päivittämistä tanssin ja illallisen välillä: jouduin käymään sitä varten kotona, ja oli järkyttävä kiire, sillä ravintola oli muka sanonut, ettei myöhästyneitä päästetä sisään (no, tulin vartin myöhässä monen muun tavoin). Monta muutakin ongelmaa tietysti oli, mutta pystyin silti jopa nauttimaan illasta. Toivottavasti kipusi pysyisivät poissa ja saisit kaikesta huolimatta onnistuneet wanhat.
 
Voi morgoth mikä huono tuuri, Arwen. Itselleni osuivat kuukautiset juuri ylioppilasjuhlan kohdalle, ja vaikken teininä joutunut kärsimään kivuista ollenkaan, vuodin silloin äitini termiä käyttäen "kuin teuras sika". Oli jo ihan tarpeeksi kamalaa stressata koko päivä siitä, milloin ohuen, luunvalkoisen mekkoni perspuolelle ilmestyy Japanin lippu. Voin vain kuvitella, miten hirveää on sen lisäksi vielä kärsiä kivuista ja krampeista ja joutua tanssimaan.

Peukut pystyssä, että päivä sujuu huonoista alkuasetelmista huolimatta mahdollisimman hyvin.
 
Minulla oli viime viikolla elämäni ensimmäiset kuukautiset, jotka eivät pakottaneet minua oksentelemaan, ei edes yökkäilemään. Kuumetta ei noussut. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun makasin vähemmän kuin viisi päivää putkeen sängyssä kipeänä. Tämä on aivan epätodellista. Pystyin mm. kävelemään normaalisti, eikä jokaista askelta tarvinnut valmistaa viittä sekuntia. Pystyin syömään normaalisti! Burana 800 toimi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, eikä päälle tarvinnut ottaa gramman panadolia. Ylipäänsä minun ei tarvinnut elää vuorokauden ympäri kahden särkylääkkeen vaikutuksen alaisena.
Viikon sänkykippurointi on kutistunut yhteen aamupäivään. Kiitos Suomen loistava terveydenhuolto, kiitos lääketiede. Kiitos E(ndometrioosintappo)-pillerit.
 
Pakko tulla taas tänne avautumaan kuukautispäissään. Nämä ensimmäiset päivät ovat henkisesti (ja fyysisestikin) ne pahimmat. Tekisi mieli vaan kiukutella kaikille ja kaikelle. Minulle jäi myös kolmen vuoden takaisesta pitkään kestäneestä lapsen yrittämisestä päälle se että aina kun kuukautiset alkavat se on minulle iso henkinen rumahdus. Vaikka raskaus olisi ehkä enemmän katastrofi kuin iloinen uutinen ja vaikka ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia että olisin tullut raskaaksi niin joka kerta kun kuukautiset alkavat olen itkun partaalla pettymyksestä.
Turhaa kipuilua (henkistä ja fyysistä), turhaa raudan haaskuuta ja ihan turhaa mielipahaa. Sitä on tämä kuukausittainen verien vuoto. Ei se ole mitään kaunista ja voimaannuttavaa naisen syklisyyttä. Se on joku Sauronin ahterista ilmestynyt vaiva joka on kuin kropan hätähuuto luonnottomaan tilanteeseen jossa se valmistautuu raskauteen jota ei koskaan tule. Ja ihan turha tulla sanomaan että luonnollinen tila olisi olla jatkuvasti raskaana tai imettää. Tiedän sen kyllä ja ei, en haaveile siitä. olen vaan turhautunut ja kuukautiskiukkuani tänne puhiseva lohikäärme joka ei kaipaa yhtään faktoja vaan enemmänkin sympatiaa.
 
Jaamar sanoi:
Turhaa kipuilua (henkistä ja fyysistä), turhaa raudan haaskuuta ja ihan turhaa mielipahaa. Sitä on tämä kuukausittainen verien vuoto. Ei se ole mitään kaunista ja voimaannuttavaa naisen syklisyyttä. Se on joku Sauronin ahterista ilmestynyt vaiva joka on kuin kropan hätähuuto luonnottomaan tilanteeseen jossa se valmistautuu raskauteen jota ei koskaan tule.
Click to expand...
Sain kerran ihan hirveän raivarin, kun joku puolituntematon muija tuli sanomaan mulle että "ne kuukautiset ovat kuule vaan kohdun itkua kun raskautta ei tullutkaan". (SIIS OIKEESTI NÄILLÄ SANOILLA!) Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, mutten usko että tuota kukaan muukaan nainen haluaisi ikinä kuulla.

Tässä iässä odotan jo kuin kuuta nousevaa sitä kun kuukautiset loppuvat.
 
Husky sanoi:
Sain kerran ihan hirveän raivarin, kun joku puolituntematon muija tuli sanomaan mulle että "ne kuukautiset ovat kuule vaan kohdun itkua kun raskautta ei tullutkaan". (SIIS OIKEESTI NÄILLÄ SANOILLA!) Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, mutten usko että tuota kukaan muukaan nainen haluaisi ikinä kuulla.
Click to expand...
Minun pääni huuteli minulle perjantaina juuri tuon kaltaisia lauseita ja se oli aika rasittavaa. Minulla ei ole mitään vapaaehtoisesti lapsettomia vastaan. Pikemminkin jollain lailla jopa kunnioitan heitä. Mutta kun kuukautiset pistävät mielen ja mahan sekaisin ja jalkovälin vuotamaan verta niin välillä tekisi mieli itkeä kilpaa kohtunsa kanssa :p ;)
 
Ekat menkat kupin kanssa menossa. Varsinaista sähläystä näin aluksi mutta eiköhän tähän totu aika nopeasti, varsinkin pois ottaminen on hankalaa mutta homma hoitui lopulta suihkussa vartin säädön jälkeen.
Nyt voisin yrittää mennä salille kokeilemaan jos liikunta auttaisi näihin krampituksiin. Itsellä ei siis satu erityisesti, olen vain erittäin paljon masentuneempi ja itsetuhoiset ajatukset lentelevät päässä ja häädän niitä luudalla ulos aina menkkojen alussa. Muuten tämän tason masennusta ei lääkkeiden myötä enää ole ollut, mutta vollotan kaikille pikkuasioille etenkin paria päivää ennen menkkoja, esimerkiksi sille että teepussi tippui tiskialtaaseen eikä pysynyt kiltisti reunalla niin kuin aioin. Mille taholle tästä voisi valittaa, en tahdo olla riski itselleni puolta viikkoa joka kuukausi. Gynelle? Psykiatrille? Tavalliselle lääkärille?
 
Kas niin, toiset menkat kupin kanssa. Tietenkin runsain vuotopäivä iski juuri sille päivälle kun istuttiin autossa 16h. Huvittavinta on se, että herätyksen ollessa neljältä klo 2.30 menkat päättivät ilmoittaa, etten edelleenkään ole mystisesti raskaana kuin uusi Maria. Ärsyttää ja raivostuttaa vähän kaikki ja selkää särkee yläselästä ajamisesta, keskiselästä istumisesta ja alaselästä menkkojen takia, mutta varmaan olisi ollut vielä raivostuttavampaa ajaa litisevä verirätti housuissa. Onneksi kohta pääsee saunaan ja sitten voin yrittää ehkä venytellä tai jotain.
Pms-kammotuksesta selvittiin myös taas ilman mm puhelua kriisikeskukseen. Alan oppia myös kupin laittamista ja poisottamista ilman järkyttävää säätöä, mikä tietysti säästää ylimääräiseltä raivolta. Lisäksi jotenkin niin kummallista, voi roikkua vaikka pää alaspäin verhoissa ja ohi ei tiputtele mitään. Mutta silti sattuu ja täysi menkkapeto-olo, koko ajan meinaa napsahtaa jonkun pikkuasian takia. Hömelönä matkustin myös aika piukissa farkuissa joten maha on nyt extra kuollut, aih. *voivottelua*
 
Kuppi todellakin tuo mielenrauhaa kuukautisiin, mutta muuten ei auta asiaa yhtään. Lisöäksi minulla se usein tuntuu vähän lisäävän kipuja. Isilmíre(?) ehdotti minulle joskus että huuhtoisin kupin kuumalla vedellä niin että lämmin kuppi rentouttaa lihaksia. Merkittävää hyötyä en ole huomannut, mutta toisaalta jo tieto että on jotain mitä voi yrittää on auttanut henkisesti

Onko muuten muita joilla paitsi kuukautisten alkupäivät ovat rankkoja henkisesti niin myös kuukautisten päättyminen aiheuttaisi mielialan vaihteluita?
 
Todennäköisesti ehdottaja en ollut minä, koska en ole itse saanut edes aikaiseksi kokeilla kuppiin siirtymistä. Kuulemma se runsaasti vuotavilla ihmisillä voi täyttyä hyvinkin äkkiä ja vuotaa sitten yli, joten joutuisin varmaan käytännössä kuitenkin pitämään sidettä kupin kaverina.
 
Kuulun näihin runsaasti vuotaviin ja käytän kestosidettä varmistamassa. Mutta kupin täyttymisen kyllä huomaa. Tulee sellainen pulpahdus tunne :grin: Ilman kuppia elämänlaatu olisi viidesosaltaan huomattavasti huonompaa! En palaisi aikaan ennen kuppia. Jaamar, itse mietin aina kuukautisten loputtua, että jokohan tää nyt jo vihdoin olis tässä :knockout:
 
Sitten se oli joku muu kuin Isilmírë, mutta joku tätä ehdotti :D

Minä olen myös niitä joilla on välillä runsas vuoto (onneksi viime aikoina maltillisempi). Pahimmillaan joskus piti kuppi tyhjentää tunnin välein, mutta mietin millaista olisi olla ilman kuppia niillä vuotomäärillä!! 😳 Istuisin käytännössä melkein koko ajan vessassa. Onneksi tosiaan viime aikoina on ollut vähän hillitympää.
Täyttymisen huomaa siitä että kuppi tuntuu painavammalta, mutta myös tosiaan ylivuoto tulee sellaisena pienenä plumpsahduksena jonka tuntee ja usein ehtii vessaan jo ennen kuin veri ehtii kestositeeseen asti. Ja vaikka käytän sidettä varmistuksena aika harvoin se oikeasti kastuu.
 
Minulla oli myös kuukuppi käytössä jonkin aikaa ja se kyllä mullisti esim. yöunet ihan täysin. Ennen jouduin
aina heräämään usein vaihtamaan sidettä, mutta kuukupin kanssa sai nukuttua läpi koko yön! Itselläni vuoto oli
todella runsasta, mutta kuukupin täyttymisen kanssa ei ollut ongelmia. Suurin ongelma kupin kanssa oli oikean taittelutekniikan
löytäminen että sen sai laitettua (kolmiotaitos osottautui lopulta parhaaksi.)

Hormonikierukan asentamisen jälkeen en ole käyttänyt kuukuppia, koska kuukautiset tulevat nykyään paljon harvemmin
ja ovat todella niukat.
 
Minulla koko menkka-aika menee mielialan seilatessa ja masennuksen selvästi pahentuessa erityisesti alkupäivinä. Loppupäivinä olen yleensä poikkeuksellisen tyytyväinen elämääni, mutta silti muita aikoja pahempi masentuneisuus luuhaa jatkuvasti mielenpohjalla. Tietysti koko ajan kliinisesti masentuneena on hankala arvioida täsmällisesti, millon on hankalin olo. Onko kolmiotaittelu sama kuin se simpukkaversio, jossa yksi reuna taitetaan alas sisäänpäin ja koko homma litistetään semmoiseksi lyttänäksi?
 
Sidhiel sanoi:
Onko kolmiotaittelu sama kuin se simpukkaversio, jossa yksi reuna taitetaan alas sisäänpäin ja koko homma litistetään semmoiseksi lyttänäksi?
Click to expand...

Olen huono selittämään, mutta onneksi löysin havainnollistavan kuvan:

JuJu_Menstrual_Cup_Folds.png


Tuli vielä mieleen, että oma tatti kuukupissa oli aivan liian pitkä ja hankasi ikävästi, niin saksin sitä varovasti lyhyemmäksi.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös