Joulu

Milloin koristellaan koti lopullisesti joulukuntoon?

  • Heti kun illat pimenevät.

    Votes: 1 2,5%

  • Ensilumen tultua.

    Votes: 0 0,0%

  • Ensimmäisenä adventtina.

    Votes: 2 5,0%

  • Joulukuun alusta.

    Votes: 2 5,0%

  • Pari viikkoa ennen joulua.

    Votes: 2 5,0%

  • Viimeisellä viikolla.

    Votes: 11 27,5%

  • Aaton aattona.

    Votes: 9 22,5%

  • Aattoaamuna

    Votes: 12 30,0%

  • Aikaisemmin

    Votes: 0 0,0%

  • Myöhemmin

    Votes: 1 2,5%
  • Total voters
    40
Minä alan yleensä miettimään joululahjoja joskus syyskuussa. Kuvittelen olevani hyvä lahjanantaja ja joskus lahjoista tulee stressiä mutta yleensä nautin siitä. Periaatteenani on että en hanki turhaa krääsää enkä oikeastaan ikinä vaeltele kaupoissa etsimässä sopivaa lahjaa. "Sallittuja" lahjoja ovat kirjat, taide (itse tai muiden tekemä), käsityöt (samoin), vanha tavara, eettiset esineet (vaikka kehitysmaakaupasta ostettu kulho) ja ruoka. Kuvittelen onnistuneeni siinä tänä vuonna kohtuullisen hyvin, tosin siskon mies saa tylsästi markettisuklaata.

Olen kuullut ihmisistä jotka vaihtavat jouluna lahjakortteja, etukäteen on määritelty summa ja laji (sellaisia yleiskortteja jotka käyvät kaikkialla Amerikassa). Se tuntuu minusta järjettömältä.
 
Mulle on käynyt sellainen ilmiö että en kaipaa lahjoja. Liekö iän tuoma juttu? On jo monta vuotta sitten sovittu että aikuisille ei tartte lahjoja. Aina on jotain pientä silti tullut, mutta kun tuota rojua on jo muutenkin yli tarpeen. Ahdistaa ajatuskin että pitäisi lähteä jouluostoksille.

Yhden nettikaverini kanssa meillä tosin on jo vuosia ollut perinteenä lähettää toisillemme joulupaketit. Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä on se, että emme ole koskaan tavanneet tai edes puhuneet livenä. Heitimme aikoinaan keskenämme (huonoa) läppää erään suomalaisartistin foorumilla ja kaikki alkoi eräästä kirjasta, jonka tämä tyyppi oli löytänyt kirppikseltä ja jota minä olin etsinyt monta vuotta. Hän sitten halusi lähettää ko. kirjan minulle ja minä lähetin vastalahjaksi suklaata. Jossain välissä keksimme alkaa lähettää toisillemme aivan päättömiä joulupaketteja, joihin pakataan kaikenlaista sälää mitä kotoa sattuu löytymään ja joissa pääosassa ovat kierrätyskirjat, -cd:t ja -leffat, mutta kaikenlaista muutakin on paketeissa ollut, kuten avaimenperiä, heijastimia, saksalaisia tulitikkuja, 2 cl viinapulloja, karkkia, seksioppaita, pizzaveitsiä, matkamuistoja, sarjakuvia, teepusseja ja herra ties mitä kaikkea. Ihan sairaan hauska perinne, mutta kyseiseltä henkilöltä tulevaa pakettia ei kyllä voi avata ihmisten ilmoilla kun ei voi koskaan olla varma mitä noloa sieltä putkahtaa :D

muoks. Tapana on että lahjat on pakattu useaan eri pakettiin, ja jonkun niistä saa avata ennen aattoa. Sain äsken hilpeän tekstarin koskien lähettämääni kumikanaa.
 
Last edited:
Meillä joulu on aina ollut perhejuhla. Vauvasta vaariin on väki yleensä kokoontunut meille (en ole koskaan ollut joulua poissa kotoa) ja minun jouluuni se kuuluu vahvasti. Tänä jouluna olen erityisesti iloinnut siitä kun on muutama sisarus perheessä ja kaikkien ollessa jo yli 10v jouluvalmistelut ovat lähinnä huisinhauska kilpailu siitä kuka onnistuu välttämään työt tai syömään kaiken piparitaikinan. Meillä on suosittu perinteisiä jouluruokia välittämättä juurikaan siitä että nirsot lapset eivät niitä syö. Joulumme on muutenkin aika perinnerikas, menemme yleensä jopa joulukirkkoon (ainoa päivä vuodesta jolloin kukaan muu kuin minä seurakunnan kuoroon kuuluvana astelee sisään kyseiseen rakennukseen). En kuvailisi kotiamme paikalliseksi valoilmiöksi joulun alla mutta joulukoristeet ovat samat joka vuosi ja kaikki värit menevät todellakin sekaisin :grin:. Osa koristeista on meidän lasten vuosien varrella tekemiä (eli siis aivan kamalan näköisiä) mutta niistä ei raaskita luopua. Kuusi on meillä ollut aina ja sen koristeluun osallistuu yleensä koko perhe.
En osaisi kuvitella joulua ilman lahjoja:p. Olemme vuosien ajan ostaneet sisarusten kesken toisillemme lahjat ja niitten shoppailu on vuosittainen tapahtuma. Kirjat ovat meilläkin suosittuja lahjoja. Koko lapsuuteni meille tuli joulupukki (yleensä pappa tai isä) ja viime vuonna sitten sovittiin että nyt ei tule. Siinä meni tunti ja isä saapui yläkertaan pukin punaisessa nutussa pelkillä kalsareilla ja hiihtolasit päässään. Kyllä sai suku hyvät naurut :D.
Joulussa on minusta tärkeintä lämmin tunnelma ja hauskanpito ja vuosien varrella lahjojen antaminenkin on muuttunut niiden saamista kivemmaksi.
Innolla ylihuomista odotellen :grin:
 
Tuo Jaamarin esittelemä jouluvalotalo on toisaalta kiehtova, koska siinä on selvästi enemmän taitoa tekijällä, kuin parissa itse näkemässäni. Toisaalta en tuonkaan naapurissa, saati itse talossa, haluaisi asua.

Lahjojen suhteen en niinkään tarkoittanut, että hankitut lahjat olisivat huonoja tai halpaa rihkamaa, vaan ettei niille oikeastaan ole tarvetta. Taideteos tai hieno käyttöesine sysää oletettavasti jonkun vanhan taulun painetun kopion tai marketista ostetun käyttötavaran varastoon, koska eihän niitä poiskaan voi heittää. Kirjoissakin on se ongelma, että suurin osa niistä luetaan vain kerran, jonka jälkeen niitä vain säilytetään jossain.

Mutta varsinainen asia oli Ylen uutinen, jossa kansanperinteen tutkija Hannu Sinisalo kertoo:
"– Jos olisi tehnyt gallupkyselyn Suomen maaseudulla 1700-luvulla ja kysynyt, miten ihmiset viettävät joulua, niin yleisin vastaus olisi ollut, mitä? Kukaan ei tiennyt joulusta mitään."
Viitataanko tällä nyt vain siihen, että suuri osa jouluperinteistä liittyi alun perin keyriin, vai siihen, ettei suomalainen talonpoika oikeasti tiennyt joulusta mitään?
"Joulua alettiin yleisesti viettää Suomessa vasta 1800-luvun lopussa, ja joulupukki vakiintui nykyhahmoonsa 1930- ja 1940-luvulla." Oli tässä äskettäin puhetta joulun kristillisyydestä ja vanhoista pakanallisista taustoista, mutta tämä juttu väittää, että Suomessa ei ole vietetty joulua kuin 150 vuotta. Jos jossain syrjäseuduilla joulu olisikin ollut tuntematon, luulisi nyt rintamailla kirkon viettäneen läntisen kristikunnan suurinta juhlaa, jottei se aivan tuntematon talonpojillekaan olisi. Tietysti Itä-Suomessa on voinut ollakin tuntemattomampi, koska pääsiäinen on sielläpäin suurempi juhla.
 
Olórin sanoi:
Jos jossain syrjäseuduilla joulu olisikin ollut tuntematon, luulisi nyt rintamailla kirkon viettäneen läntisen kristikunnan suurinta juhlaa, jottei se aivan tuntematon talonpojillekaan olisi. Tietysti Itä-Suomessa on voinut ollakin tuntemattomampi, koska pääsiäinen on sielläpäin suurempi juhla.
Click to expand...

Jokunen vuosi sitten juttelin saksalaisten kanssa, ja he olivat aivan pöyristyneitä väitteestä että joulu olisi muka se isoin juhla. Pääsiäinenhän on kuulemma se kaikkein tärkein. Meillä Suomessahan joulu on selvästi suurempi juhla kuin pääsiäinen, että näkyisköhän tässä kulttuurierot.
 
Kävin Turussa katsomassa Apteekkimuseon joulunäyttelyä ja siellä kerrottiin että maalla joulu oli tosiaan tavallinen kirkkopyhä ja kekri tärkeämpi mutta kaupungissa joulu oli jo 1700-luvulla suuri juhla, siellä oli esillä sen ajan joulukattauksia.
 
Oletin kyllä joulun olleen merkittävämpi juhla jo aiemmin, mutta ehkei se ollut. Olen vain oppinut, että katolisten suurin juhla on joulu ja ortodoksien pääsiäinen, mutta toki pääsiäisen tapahtumat ovat kristinuskon ytimessä. Koska joulu kuitenkin oli pääsiäisen ja helluntain ohella kirkkovuoden suuria aikanaan nelipäiväisiä vapaita, ei se siis täysin tuntematon kai maallakaan ollut.

Mutta nyt hiljenen ja toivotan kaikille hyvää joulua.
 
Mietin tänään lapsuuden jouluja.

Ne menivät aika saman kaavan mukaan: piparit leivottiin joulunalusviikolla, ja aatonaattona haettiin kuusi kylppäriin sulamaan. Kinkunpaisto aloitettiin aatonaaton iltana (toki kinkkua oli liotettu saavissa 2-3 päivää sitä ennen). Kinkku oli valmis 2-3 aikaan yöllä ja mut herätettiin maistamaan kinkusta irronnutta lientä. Liemi oli ehdoton ohjelmanumero, vaikka se oli kuumaa ja suolaista eikä oikeasti maistunut juuri miltään, mutta se kinkun tuoksu ja kuumasta kinkusta veistetty pieni siivu!

Aattoaamuna pomppasin sängystä kahdeksan-yhdeksän maissa avaamaan sen isoimman joulukalenterin luukun ja katsomaan lastenohjelmia, yleensä animaatioita joita tuli n. klo 11 asti. Samalla söin aamupalaa ja karkkia ja pähkinä-rusina-sekoitusta. Lastenohjelmien jälkeen koristeltiin kuusi. Puoliltapäivin oli joulurauhanjulistus ja joulupuuro sekä glögi. Joulutortut paistettiin yleensä tässä välissä (varmaan lähinnä siksi että mulla olisi ohjelmaa enkä hyppisi seinille). Jouluateria aloitettiin noin klo 16. Siinä syötiin rauhassa ja paljon. Ruoan jälkeen odotettiin lahjoja, mutta niitä ei toki näkynyt ennen kuin ruokapöytä oli siivottu ja tiskit tiskattu (hyvä tapa saada lapsityövoima tiskaamaan :grin:). Lahjat oli yleensä piilotettu jonnekin ja etsimisessä sai käyttää mielikuvitustaan. Milloin ne löytyivät kellarikomerosta, milloin parvekkeelta...

Teininä joulujen luonne muuttui, kun joulupöydästä poistuivat mm. kinkku ja porkkanalaatikko jotka eivät oikeasti kiinnostaneet ketään, ja tilalle tulivat esim. viininlehtikääryleet, tsatsiki ja kalkkuna tai lammas. Rutiinit pysyivät kutakuinkin samoina, katselin aattoaamuna lastenohjelmia ja söin karkkia vielä pitkään, koska se oli kauhean rentouttavaa. Lahjoja ei enää piilotettu vaan ne kasattiin kuusen alle aattoaamuna. Lahjat kuitenkin avattiin edelleen vasta jouluaterian jälkeen.

Aikuisenakin kerkesin viettää jokusen joulun kotona, kunnes vanhempani erosivat. Täysi-ikäisenä sain toki joulurauhanjulistuksen aikaiseen glögiin jo "tiukkaa" glögin sekaan ja olutta ja viiniä kului jonkin verran. Kerran jopa siinä määrin, että jouluaterian jälkeen kaikki painuivat ettoneelle ja lahjat jaettiin lähempänä puoltayötä, kun kaikki olivat heränneet. Tässä vaiheessa joulun merkitys alkoi olla enemmän yhdessäolossa kuin lahjoissa.

Sittemmin olen viettänyt jouluja erilaisilla kokoonpanoilla: yksin, isän kanssa, äidin kanssa, sukulaisten kanssa, exän kanssa, exän sukulaisten kanssa. Ehdottomasti hienoin aikuisjoulu oli muutama vuosi sitten, kun olimme exäni kanssa saaristossa pienessä torpassa ja lunta tuli koko joulun niin että ulkovessaankin piti aina lähteä lapion kanssa. Lahjoja en enää suuremmin kaipaa. Tavaraa on jo ihan tarpeeksi. Muistot joista näistä jouluista on kertynyt ovat paljon tärkeämpiä.

Edit. Muistoista puheenollen, yks parhaista muistoista on se kun olin 8-vuotias ja koko kylästä sammui sähköt pariksi tunniksi. Oltiin just jaettu lahjat, ja sitten luin saamaani Venäläisiä kansansatuja -kirjaa kynttilävalossa. Se oli jotenkin tosi kodikasta.
 
Last edited:
On jouluaaton aamu. Mietin, saanko yhtään lahjaa ja kauhukseni tajuan, etten ole itse muistanut hankkia ensimmäistäkään muille. Pitäisivätköhän he arpakirjeistä?

Uni merkitsee joulupaniikin alkua. Viime vuonna kieltäydyin panikoimasta, mutta en keksinyt mitään hyviä lahjoja. Nyt voisin katsella alennusmyyntejä sillä silmällä. Suomalaisessa Kirjakaupassa alkaa parahiksi kirja-ale kanta-asiakasetuuksin. Sinne siis!
 
Oi, vakkarihierojani ilmoitti tänään, että jouluun on enää kymmenisen viikkoa! Kuulostaa lyhyeltä, eikö totta? Itse olen melkoinen jouluintoilija, mutta jo tässä vaiheessa kauppoihin ilmestyvät joulukoristeet, -karkit ja muu krääsä saavat mut vielä pyörittelemään päätäni. Ei nyt vielä! Niin niin, olenhan minäkin jo ensimmäiset joulukorttini tylsyyksissäni rustannut ja aloittanut lahjojen pohdinnan (mikä sen parempaa kuin ilahduttaa muita tarkkaan mietityillä paketeilla?), mutta ei jouluhössötystä ihan vielä tarvitsisi aloittaa. Ehkä sitten marraskuun loppupuolella.

Joulussa parasta on sen tunnelma. Kauniit jouluvalot, kynttilät ja yhdessäolo. Perinteet joululauluista tuttuihin jouluruokiin - ja sinne perinteiden sekaan uusien tuulien sekoittaminen. Itse voisin tänä jouluna syödä joulukalkkunan lisäksi vaikkapa sushia ja nauttia porkkanalaatikon rinnalla härkistä. Joulutortut ja piparit kuuluvat totta kai jouluun myös, mutta oman ruokavalioni takia voisin tänä jouluna leipaista sokerittomat piparit tai miksei samantien vaikkapa raakaversiot noista makupaloista. Joululauluista ne vanhat, kauniit, tutut täytyy taas kaivaa esille ja tehdä omia versioita kera rakkaan sähkökitarani. Mitään joulupukkilauluja en ohjelmistooni kelpuuta, satun näet inhoamaan joulupukkia. Ainakin kaikkialla muualla, jos lapsuuden joulukalenteri-ohjelmaa ja Joulupukki ja noitarumpu-piirrettyä ei lasketa.

Jouluun kuuluu olennaisena asiana myös lumi. Ilman lunta joulu tuntuu mustalta ja ankealta. Hanget korkeat nietokset ne olla pitää. Lapsena tapasin juoksennella pikkusiskon kanssa pimeällä laskemassa mäkeä, ja sen jälkeen oli aika syödä jouluateria ja käydä joulusaunassa ennen h-hetkeä, pakettien avausta. Ehkä voisin pitkästä aikaa taas kaivaa jonkun pulkan esiin ja lähteä mäkeen, ihan vain palatakseni noihin mukaviin muistoihin. Tosin en tiedä käykö siinä taas niin, ettei se sitten tunnukaan enää samalta ja tulee petyttyä.

Joulua on kiva suunnitella, mutta täytyy varoa hössöttämästä liikaa. Muuten kaikesta menee maku. Joten otanpa vielä rauhallisesti aina sinne joulukalenterin ensimmäiseen luukkuun saakka...
 
Ilman lunta joulusta katoaa kyllä kevyesti puolet tunnelmasta. Sille ei vaan voi mitään. Ohutkin lumikerros kuitenkin auttaa, mutta mitä enemmän lunta sen parempi. Meillä joulu aloitetaan yleensä vasta joulurauihanjulistuksesta. Silti koko aattoaamu on jo joulun odotusta. Puhtaat matot lattioille (tästä ei tingitä) aatonaattona ja kun joulusiivot on tehty voi joitain koristeitakin alkaa laittaa. Ensimmäiset valot laitetaan ensimmäisenä adventtina. Vaikka en uskonnollinen olekaan niin se on hyvä rajapyykki niille. Aattoaamuna koristellaan edellispäivänä olohuoneeseen kannettu kuusi, katsotasan joulupukin kuumaalinjaa ja kun joulurauha on julistettu minä alan leipoa torttuja.
Meille on nyt tullut perinteeksi että miehen vanhemmat tulevat meille joulun viettoon. Yleensä yritän että tulisivat mahdollisimman myöhään, koska minulle parasta aattoaikaa on se kun saa ihan rauhassa puuhastella perheen kanssa omia juttujaan. Vieraiden aikaan en pysty rentoutumaan enkä saa joulusta kaikkea irti. Tämä on kumminkin miehelle tärkeä perinne, joten ehkä minä sen kestän että tulevat illalla ihan vähän ennen saunaan menoa, syövät avataan lahjat ja ovat aamulla joulupuurolla (jota stressaan triplasti, sillä sen kanssa aina kestää). Paras yhteinen joulu meillä on ehdottomasti ollut Mushun ensimmäinen joulu kun oltiin vaan omalla perheellä ja annoin itselleni luvan vähän luistaa joulusiivouksestakin kun oltiin vaan omalla väellä.
 
Olen alkanut tänäkin vuonna pohtia sitä, että aattoa viettäisi ihan vain puolison kanssa. Ehkä käytäisiin lähellä asuvaa puolison siskon perhettä tervehtämässä, mutta muuten ihan vain kotona. Näin ensimmäistä kertaa irtiottoja vanhemmista tehdessä tarkoitus olisi kyllä mennä vaikka 25.-26.12. käymään vanhempien luona, näkisi sisaruksia ja mahdollisesti niiden kumppaneitakin. Tämä tuntuu aika aikuiselta ja hurjalta, sekä suhteessa vanhempiin että suhteessa puolisoon. Uusia perinteitä, huu.
 
Odotan joulua innolla, sillä se on aina ollut miulle tärkeä juhla, eikä asia oo muuttunut kirkkokunnan vaihtumisen myötäkään. Vaikka meille ortodokseille pääsiäinen onkin se juhlien juhla. :) Tänä jouluna olis tarkoitus olla äidin luona, useampi joulu kun on mennyt muualla (viime joulu Portugalissa). Ja järjestää joulu vanhojen perinteiden mukaisesti. Lahjoja ei juurikaan osteta, mutta jouluruoat ja -leivonnaiset ovat oleellinen osa. Nyt kun sekä miun että äitini kasvissyönti on semi-vegetaarista, suunnitelmissa oli hankkia kalkkunaa joulupöytään. Kuusi (allergian vuoksi muovinen), joulumusiikki ja joulun jumalanpalvelukset kuuluvat tietysti meidän jouluumme. Ja isän, veljen ja isovanhempien haudoilla käynti (olemme siis kahdestaan, äiti ja mie). Joulu, tule jo! <3
 
Oi, kohta on joulu! Joulussa ihaninta on se, että on pimeä talvi ja sen keskellä jotain niin lämmintä ja valoa tuovaa kuin joulu.
Just oli töissä joulun vuoroista puhe, listoja tekevä apulaisosastonhoitaja sanoi, että jos on ollut joulun viime vuonna töissä, on tänä vuonna vapaalla, pääosin näin. Eli mulla ois sit jouluaatto ja joulupäivä sen perusteella vapaat, ihanaa. :heart:

Muoks: Lapsuudenkodissa jouluna ajettiin sinne ja tänne sukulaisille kylään, äiti oli ihan hermoraunio kun kaiken piti olla just eikä meilkein jne. Ite päätin, että kun musta tulee aikuinen, joulu on mulla jotain ihan muuta. Ja niin se on, en ota stressiä eikä joulussa ole mitään "pakkoja", tehdään se, mistä tykätään ja mikä tuo iloa, ja jätetään väliin muut asiat. Viime vuosina ollaan oltu kotona, ja tapanina käyty koko suku tädilläni kahvilla. Meille voi kyllä aattona tulla, mutta jos kerrankin joulu vapaapäivä, emme halua käyttää sitä ajelemalla kolmen lapsen kanssa pitkin poikin. Jos aattona on työpäivä, sitä vähemmän lähdetään minnekään, nautitaan kotona yhteinen aika. Hassua miten huono omatunto tuosta päätöksestä tuli alkuun, mutta muistan millaista hulabaloota joulu lapsena oli - omilleni tahdon lämpimän, rauhallisen ja leppoisan joulun.
 
Last edited:
Tänään on ensimmäinen adventti, mutta enemmän syynä joululaulujen kuuntelulle ja torttujen leivonnalle on ihan vaan se, että oli sopiva vapaa hetki. Iso osa tortuista meni pakkaseen odottamaan 23. tai 24. päivää. Kahdelle hengelle on aika helppoa tehdä rahkavoitaikinasta torttuja varastoonkin. Leipoessa ajattelin hellyydellä veljiäni, jotka molemmat tykkäävät joulutortuista ja usein ovat imaisseet 4-5 kappaletta sisäänsä heti leivontapäivänä. :D Heille leipoessa ehkä turvautuisin valmistaikinaan.

Olin itse suunnitellut perunalaatikon ostamista melko lähellä meitä olevan Ahlmanin maatalousoppilaitoksen joulumyyjäisistä, mutta avomussu haluaakin kokeilla tehdä itse sekä imellettyä perunalooraa että maksalooraa.

Jouluaatto kaksin avomussun kanssa on varmistunut. Sitten 25.-26./27. päivä vanhempia ja sisaruksia katsomaan. Välipäivinä saattaa olla töitä, mutta se olisi ihan OK, koska toimistolla olisi luultavasti melko rauhallista ja voisin hörppiä teetä, lukea jotain ja toivoa, että yksikään asiakas ei lähetä sähköpostia tai soita :D .
 
Sunnuntain ja eilisen aikana miun pieni opiskelijaboxini sai täysin uuden ilmeen. Nyt on siivottu, joulmatto lattialla, jouluverho ikkunassa, kyntteliköt esillä, koristeet paikallaan ja kuusi huoneen nurkassa. Eli ekana adventtina oman perinteeni mukaan alkoi miulla joulu. Leivonta jää sitten kyllä enimmäkseen jouluviikolle, koska me ortodoksit vietämme nyt paaston aikaa ja itse paastoan makean syönnistä (ja muutenkin tuoreet leivonnaiset ovat pakastettuja parempia). Lahjojen osto olis vuorossa sitten tänään. :grin:
 
Ja sitten vastarintaliikkeen puheenvuoro. Joulu on asia joka allekirjoittaneen olemassa (elämää ei ole) on menettänyt merkityksensä jotakuinkin täysin. Väsyin totaalisesti normijouluun: hiki hatussa jynssäämiseen, erilaisen roinan ripustamiseen ympäri kämppää, verhojen vaihtamiseen, tuntikausien kokkaamiseen, joulukorttien lähettämiseen ihmisille, joihin ei koko vuonna pidetä mitään yhteyttä, neulasten siivoamiseen, joululauluihin ja kauppapukkeihin marraskuussa...

Muutama vuosi takaperin päätin siis kokeilla prototyyppiä sovelluksesta Paineeton_Joulu(TM). Siivousta ei enempää kuin yleensä, ruokaa vain pari kivaa juttua, verhot ovat tasan ne, jotka ennenkin. Koristeita ei ole, eikä enää koskaan tule olemaan. Joulukuusi toki koristellaan, mutta sekin on keinoversio. Ei tuoksu kuuselta, mutta ei myöskään varista eikä sitä tarvitse joka vuosi ostaa uutta. Pipareita leivotaan jälkikasvun kanssa samoin kuin jolutorttuja, mutta niihin tporttuihin tulee mansikka- ja omenamarmeladia luumun sijaan. Lahjakasa ei muistuta Mount Everestiä eikä edes Haltia. Lapsiparat saattavat saada elinikäisiä traumoja tästä, mutta ei voi mitään. Ja jos muutama kaupallinen taho saa sydänkohtauksen moisesta kerettiläisyydestä, niin aina parempi. :)

Notta sitä lajia. tämä ei ole kannanotto niitä vastaan, jotka nauttivat ym. toiminnasta. Heille se suotakoon ja minulle suotakoon oma tyylini.
 
Mitä ihmiset aikoo syödä jouluna? Itse vietän joulua issessee ja aion ottaa hyvin rennosti. Tämmöstä olen suunnitellut alustavasti:

Unohdetaan työ kolmeksi päiväksi.

Jouluaattona aamupäivällä kahvi, joulupuuro + glögi (mahdollisine terästeineen) piirrettyjen + joulurauhanjulistuksen aikana. Välipalaksi paistettua leipäjuustoa (ostin tarjouksesta pakkaseen) omatekemän karviaishillon kanssa. Karkkia jos mahtuu/maistuu. Poltetaan kynttilöitä. Luetaan. Katsotaan telkkaria. Käydään lähirannassa kävelyllä jollei ole ihan hirveä ilma.

Varsinaisella ruokalistalla lienee jotain semmosta kuin possunkasslerista tehtyä nyhtöpossua (halpaa ja paljon kinkkua parempaa sapuskaa imho), viininlehtikääryleitä, rosollia (ilman silliä), tuuvinkia (ainoa laatikko mistä tykkään), suolasienisalaattia, fetaa, tsatsikia, mahdollisesti pieni siikacheviche (jos tuoretta siikaa löytyy sopivasti) tai vaihtoehtoisesti sitruunagraavattua lohta, ehkä ruusukaalia jos löytyy siistejä yksilöitä. Itsetehtyä hapankaalia. Palanpainikkeeksi olutta/viiniä ja kivennäisvettä. Ehkä myös pieni huikka omatekemää hiirenkorvaviinaa pakkasesta. Poltetaan lisää kynttilöitä. Luetaan. Katsotaan telkkaria. Karkkia jos mahtuu.

Jälkkäriksi kermakahvia ja jädeä + omatekemää rommiruukkua. Lisäksi siivu mutakakkua jos jaksan etukäteen tehdä. Avataan lahjat jos niitä on (ei välttämätön ohjelmanumero koska en oikeesti tartte mitään). Karkkia jos edelleen mahtuu. Mennään nukkumaan ja nukutaan niin kauan kuin nukuttaa.

Toistetaan seuraavien kahden päivän ajan soveltuvin osin.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös