Joulu

Mulla ei ole kuusta ollut ikinä omillaan asuessa, mutta kotikotona oli tapana että kuusi haettiin 22. tai 23. päivä. Sitten se seisoi jonkin aikaa kylppärissä sulamassa (koska silloin oli jouluna lunta ja pakkasta, toisin kuin esim. tänä vuonna täällä etelässä). Isä asensi kuusen jalkaansa joko aatonaaton iltana (kinkunpaiston aikoihin) tai aattoaamuna, riippuen milloin kuusi oli ostettu ja miten sen sulaminen ja kuivuminen oli edistynyt. Vettä tippuvaa kuustahan ei tietenkään kukaan halunnut olohuoneeseen. Ja koristelu tapahtui jouluaattona siinä aamun lastenohjelmien ja joulurauhanjulistuksen välimaastossa. Mun tuttavapiirissäni tää aattona tai aatonaattona koristelu tuntuu olevan se yleisin tapa.

Meiltä kuusi myös heivattiin aika äkkiä ulos uudenvuoden jälkeen. Kuten olen joskus jossain ketjussa tälläkin foorumilla kertonut, niin omassa talossa on joku jonka perinteisiin ilmeisesti kuuluu vappu- tai juhannuskuusi. On meinaan joka vuosi löytynyt touko-kesäkuussa jätehuoneesta joulukuusen ranka, joskus serpentiineillä, joskus ilman... kirvoittaa naurukohtauksen joka kerta, on se vaan aina yhtä odottamaton näky.

Meilläkin kotona kuusi haettiin metsästä yleensä 2-3 päivää ennen aattoa. Kuusi koristeltiin muistaakseni aatonaattona ja heivattiin pois loppiaisen tienoilla (vaikka pyysin äitiä säästämään sen juhannuskokkoa varten!)

Omat jouluni olen viettänyt nyt monena vuotena poikaystävän vanhempien luona, koska vapaapäiviä on aina liian vähän, että viitsisin lähteä Pohjois-Savoon asti jouluksi. Anoppilassa on aina jouluruuat valmiina, mikä on tosi kivaa. Joululahjat vaihdetaan siellä illalla, ja syömisen lisäksi katsellaan tv:stä kaikkea jouluista ohjelmaa.

Mä en ole varsinaisesti jouluihminen, mutta tykkään kyllä matkustaa vanhempien ja veljien & heidän perheidensä luo jouluksi. Omassa kodissa ei ole koristeita eikä jouluvaloja eikä tulisi mieleenkään ostaa sinne kuusta. Mutta jouluherkut maistuvat, lahjoja tulee hankittua suvun lapsille ja joskus harvoin kuuntelen jopa Club for Fiven joululevyä

Nyt kun kontukorttihaaste on kunnialla saatettu loppuun, voin paljastaa, että ne kolme olivat ensimmäiset lähettämäni joulukortit ainakin kymmeneen vuoteen ;-) Niiden tekeminen oli jopa hauskaa!

P.S. Mikä joulusiivous?

Meillä ei ollut lapsuudenkodissani kuusta kuin joskus varhaislapsuudessani, allergian vuoksi. Luulen että silloin kun se oli niin se koristeltiin aattona tai aatonaattona, muut joulukoristeet oli laitettu jo sitä ennen. Nyt olen jo äitini luona joulunvietosta ja täällä on osa koristeista jo esillä ja tänään luultavasti laitetaan loput. En ole huomannut että koristelu etukäteen latistaisi tunnelmaa, ehkä päinvastoin. Ja meille tulee tänään yksi vieras ja huomenna lisää niin minusta on hyvä että koti on jo joulukunnossa.

Minun ei pitänyt tänä vuonna lähettää yhtään joulukorttia, vein kuitenkin muutaman kortin keräykseen, jossa annetaan kortteja tuntemattomille esim. palvelutaloissa. En ole ihan varma siitä miten sellainen kortti ilahduttaa mutta minulla sattui olemaan aiempina vuosina tekemiäni kortteja tallessa niin vein niitä. Ei kai siitä ole mitään haittaakaan.

Ehkä isoin joulujuttu, jonka teen omassa kodissani on piparkakkutalo. Tänä vuonna olin vähän laiska ja tein katottoman version (mikä oli ihan hyvä, seinät pehmenivät oudosti niin että ne eivät olisi kestäneet kattoa). Yritän viedä talon syötäväksi johonkin sopivaan tilaisuuteen, pystyisin syömään sen tietysti itsekin mutta se ei olisi varmaan kauhean terveellistä. Ehkä pidän myös huomiosta, jonka piparkakkutalolla saa, siihen nähden miten helppoja ne ovat valmistaa ovat ihmiset yleensä suhteettoman vaikuttuneita. Viime vuonna pikkujouluissa eräs ihminen tosin yritti estää talon syömisen. Hänen mielestään sitä ei missään nimessä olisi saanut syödä ennen joulua. Minä ärsyynnyin siitä ehkä liikaa, hän ei ollut juhlien emäntä enkä ollut tuonut taloa vain koristeeksi.

Meille kuusi ostetaan nykyään aina aatonaattona, pidetään yön yli pesuhuoneessa sulamassa/kuivumassa ja koristellaan sitten aattoaamupäivällä. Minä pitäisin kuusta kernaasti nuuttiin asti, äiti taas haluaisi siitä eroon jo uudenvuoden jälkeen, joten kompromissina se lempataan loppiaisen jälkeen - varsinkin kun meillä on yleensä loppiaisena sukujuhla, jota kuusi sopii hyvin koristamaan.

Silloin kun isä vielä eli, kuusi tuli yleensä pihalle joulua odottamaan jo vähän aikaisemmin. Tämä johtui siitä, että isän mielestä asiaan kuului varastaa kuusi, ja sen hän kävi tekemässä, kun sää oli sopiva. Se oli hänelle jonkinlainen jouluun erottamattomasti liittyvä urheilusuoritus tai sissitehtävä, johon liittyi huolellinen ennakkotiedustelu jo kesällä ja yhtä huolellinen harhautuslatujen hiihtäminen ja jälkien peittely suoritusajankohtana. Koskaan isä ei jäänyt kiinni, mutta kerran hän säikähti metsänvartijaksi luulemaansa miestä, joka myöhemmin osoittautui yhden kaverini isäksi - joka hänkin oli ollut kuusivarkaissa ja säikähtänyt yhtä lailla minun isääni.

Meilläkin kuusi pannan paikoilleen aatonaattoiltana ja koristellaan aattoaamuna. Muutenkin äiti tykkää laittaa enemmän koristeita vasta aattona. Tänä vuonna ei taida vielä olla jouluvaloja pihalla. Yksi tai kaksi pientä jouluvaloa on ihan kiva, mutta sitten on näitä hulluja, jotka laittavat niitä kymmenittäin; onneksi välkkyviä näkee aika vähän. Meillä ei ole tarvetta varastaa joulukuusta, mutta se on ollut jo monta viikko kaadettuna pihalla. Sisällä se on varmaan loppiaiseen tai nuuttiin asti, jos se ei karise aivan hirveästi. Jospa se ei, se on kuulemma kaadettu oikeaan aikaan eli viikko uuden kuun jälkeen.

Olórin sanoi:

Tänä vuonna ei taida vielä olla jouluvaloja pihalla. Yksi tai kaksi pientä jouluvaloa on ihan kiva, mutta sitten on näitä hulluja, jotka laittavat niitä kymmenittäin; onneksi välkkyviä näkee aika vähän.

Click to expand...

Ai niin kun meillä päin? Tuo talo on jo paikallinen kuuluisuus mitä saavutaan katsomaan vähän kauempaakin.Myös tässä ihan kohtalaisen lähellä on toinen talo jossa valoja on todella runsaasti ja ne sytytetään todella aikaisin. Varmasti jotkut tykkää ja toisaalta ymmärrän myös se viehätyksen näissä. On vähän kuin satumaa. En kuitenkaan tahtoisi itse asua tällaisessa jouluvalotalossa tai en ehkä ihan naapurissakaan. Minä kaipaan mylös sitä talven hämärää. Tykkään myös että valot ovat suunnilleen yksivärisiä. Vaikka kirjavasta nauhasta tulee hauska yleisvalo niin mieluiten laitan kylmänvalkeita. Meillä on etupihalla nyt kahta eri kirkkaan sävyä ja sekin jo vähän häiritsee silmääni. Ehkä sinisen nauhan voisin vaaleisiin yhdistää. Mutta nämä ovat tietysti taas hyvin paljolti makukysymyksiä.

Olórin sanoi:

Yksi tai kaksi pientä jouluvaloa on ihan kiva, mutta sitten on näitä hulluja, jotka laittavat niitä kymmenittäin; onneksi välkkyviä näkee aika vähän.

Click to expand...

Kiva saada diagnoosi

Tällä hetkellä valoja on parisenkymmentä valosarjaa, pihalla on kolme kuusta, omenapuu, varaston räystäs, etupihalla terassin pilarit valosarjoilla kuorrutettuna ja näiden päälle vielä havupalloon on kiedottu sarja. Sisältä puuttuu kuusen valot. Taudinkuvan mukaisesti suurin osa valoista tulee lokakuun lopussa ja sitten tiputellen marraskuussa.

Meillä vanhemmilla yksi koristeltavista paikoista on pihan pimeimmässä nurkassa tököttävä liiteri. Se koristellaan joka vuosi samalla punaisella valosarjalla. Harmi vaan, että joko pimeyden tai valosarjan punan sävyn vuoksi tuo näky on enemmänkin uhkaava kuin jouluinen, ja tuttavallisesti tuota valoshowta onkin kutsuttu jo pitemmän aikaa "helvetin valoiksi".

Olórin sanoi:

Yksi tai kaksi pientä jouluvaloa on ihan kiva,

Click to expand...

Mulla on pari lediketjua ikkunoissa, mutta eivät kyllä välky. Ja sitten limoviikuna saa leikkiä joulupuuta ja kantaa joulun yli kuusenkoristeita. Jouluvalot ovat kivoja (etenkin nyt kun on mustaakin mustempaa joka paikassa), mutta liika on tietty aina liikaa. Niin ja sitten on tietty se että miten valot on ripustettu. Facebookissa on julkinen, joskaan ei enää aktiivinen ryhmä nimeltä V***n valoletkut (sensurointi omani), jonne porukka on postannut kuvia valoletkuista sun muista jotka on ilmeisesti paiskattu paikoilleen periaatteella "kunhan nyt hänessä on".

Kriisus sanoi:

joko pimeyden tai valosarjan punan sävyn vuoksi tuo näky on enemmänkin uhkaava kuin jouluinen, ja tuttavallisesti tuota valoshowta onkin kutsuttu jo pitemmän aikaa "helvetin valoiksi".

Click to expand...

No nyt puhutaan asiaa! Kuva? Pliiiis...

Samoilla linjoilla kuusen hankkimisen aikataulussa ja koristelussa kuin muutkin. Kuusi haetaan muutama päivä ennen aattoa ja sitä ehkä joudutaan sulattamaan ensin sisäkuntoon. Koristeet kuusi saa yleensä aattoaamupäivän aikana. Nyt muutama vuosi on mennyt ilman kuusta. Muut koristeet kaivan yleensä joulukuun alussa esille ja lisäilen niitä vähitellen parin viikon aikana. Valokoristeet laitan yleensä marraskuun viimeisinä päivinä, mutta viimeistään itsenäisyyspäiväksi ja nuo aitavalot pidän ulkona valoissa aina helmikuun viimeiseen päivään asti. Valot kun saan laitettua katkaisijasta suoraan olohuoneesta, niin voi vähän säätää milloin valoja haluaa pitää päällä. Jouluiset valot voivat olla tammikuun loppuun asti. Kuusi saa kyytiä loppiaisen päätteeksi.

Meillä ei ole koskaan ollut sellaista syvällistä jouluhypetystä, koska silloin kun olin pieni, kaikki huomio kiinnittyi vain siihen että milloin lahjat saa avata. Nykyään se on enemmänkin sellaista yleistä rauhaa/hiljaisuutta tai jotain sellaista, koska kukaan ei erityisesti jaksa panostaa jouluun, tyyliin ei mitään ihme siivousvimmaa tai koristepakkoa. Mutta pipareita tehdään silti melkein aina joskus joulun lähellä, koska siitä leivontaputkesta seuraa niin eeppisen tasoista sähellystä ja eeppisiä juttuja. Myöskin allergian takia oikeaa kuusta ei ole ollut, vain puolimetrinen söpö muovikuusi, johon tungetaan hillitön määrä parimetriselle kuuselle tarkoitettuja koristeita, jolloin on aina vaarana että kuusiparka romahtaa taakkansa alle, jolloin kuusesta irtoaa muutama oksa tai koko hökötys kaatuu/tippuu lattialle iloisen kilinän seurauksena. (Koska tämä hutera viritys pitää nostaa mahdollisimman korkealle, tietysti.)
Viime vuonna olimme Lapissa joulun, ja se oli ehkä jouluisin joulu ikinä. Revontulia, lunta, taivasta, joka ei muutu oranssiksi tai oudon harmaaksi, vaan syvän tummansiniseksi, pieni kylä kaukana kaikesta. Ja tähtiä. En usko, että olen koskaan nähnyt niin paljon tähtiä. Suurin osa teennäisestä joulun kaupallistamisesta oli jossain muualla, siitä ei ollut jälkeäkään missään. Laitoimme tuikkuja reunustamaan mökkikylän parkkipaikkaa ja muita polkuja, hiihdimme ympäriinsä keskellä yötä lyhdyn kanssa (on hankalaa), teimme lumienkeleitä bikineissä, koska jotain tyhmää pitää aina tehdä ja muutenkin vain vietimme joulua ilman sitä tylsää paikalleen jämähtämisen tunnetta. Se oli paras joulu ikinä
Ja nyt on tiedossa toinen samanlainen.
Joulu kotona on yleensä ollut epämääräistä haahuilua iltaan asti, kunnes joku on keksinyt alkaa katsoa Piukkoja paikkoja ja Komisario Palmun erehdystä sekä runsaasti muita vastaavia. Piukkojen paikkojen katsominen taitaa olla ainoa oikea jouluperinne, joka tästä talosta löytyy...
Sivuhuomiona se, että ainakin minulle lumitilanne vaikuttaa tosi paljon joulun kokemukseen. Nyt ei vielä tunnu kovinkaan jouluiselta, kun sää on sama kuin juhannuksena, (oikeasti siis, ei ole vitsi), ja koko ajan sataa vettä lumen sijasta.
+ joulukortit tekevät joulun, se tunne kun niitä alkaa löytyä postin seasta.

Sidhiel sanoi:

Sivuhuomiona se, että ainakin minulle lumitilanne vaikuttaa tosi paljon joulun kokemukseen. Nyt ei vielä tunnu kovinkaan jouluiselta, kun sää on sama kuin juhannuksena, (oikeasti siis, ei ole vitsi), ja koko ajan sataa vettä lumen sijasta.

Click to expand...

Sonä sen sanoit! Minusta tuntuu että tästä joulusta tulee niin väkisin väännetty ja pinnallinen kuori kuin joulu vaan voi olla. Lumen puutteen tajkia tunnelmakin puuttuu täysin. Olenkin haaveillut muutaman päivän että lappiin vaan jouluksi. Ei ruokasähellystä, siivousta, mustaa joulua (toivottavasti) tai jouluvieraita!

Joulun ruokaperinteistä muuten. Mulle ei ole kaikki perinteiset jouluruoat oikein ikinä maistuneet. Teininä joskus otin vanhempieni kanssa asian puheeksi ja he totesivat ettei esim. kinkku oikeasti kiinnosta heitäkään, kinkussa parasta on paistaminen ja kuuma liemi. Laatikot kylläkin maistuivat. Niinpä sitten meille tuli ihan omat jouluruokaperinteet, joiden pointtina oli se että syödään sitä mistä tykätään eikä sitä mitä "kuuluu" jouluna syödä. Ns. perinteisiä hittituotteita olivat riisipuuro, peruna- ja lanttulaatikko, rosolli (ilman silliä) ja joulutortut. Nounou-osastolla taas joulukinkku, porkkanalaatikko ja piparit. Kotona asuessani söimme äitini kanssa jossain vaiheessa ennen joulua ihan keskenämme lipeäkalaa, jota isäni ei siedä lainkaan. Kehitimme oman suomalaiskreikkalaisen jouluruokaperinteemme, johon kelpuuttamiemme perinteisten ruokien lisäksi kuuluivat mm. viininlehtikääryleet, oliivit, tsatsiki (kokeilkaapa sitä huviksenne rosollin kanssa!) sekä lampaanpaisti. Lohi- tai maksapateet eivät ole koskaan kuuluneet meillä joulupöytään, joten niiden perinteisyydestä huolimatta en ole osannut niitä koskaan kaivata (enkä maistettuani ole ollut niistä kovin vaikuttunut; pateiden rakenne tai maku ei miellytä yhtään - lukuunottamatta hanhenmaksapateeta jota maistoin muutama vuosi sitten sukujoulunvietossa Tallinnassa ja se oli aivan törkeän hyvää). Sieni-sipulisalaatti itse kerätyistä rouskuista on myös aina kuulunut repertuaariin.

Meillä kinkku on ehdoton osa joulua, koska perheen miesväki rakastaa sitä. Minä puolestani koitan hengitellä kevyemmin silloin kun kinkkua paistetaan, koska sen katku on aika kauhea. Myös lihahyytelö eli tutina ja lihapsteija kuuluvat pöytään, koska mies tykkää niistä ja esikoinenkin syö ihan mielellään. Minä puolestani saan yleensä tuhota melkein yksinäni kylmäsavulohen. Laatikkoruuista pöytään pääsee vain lanttuversio - yleensä äitini tekemä - joka on minulle ainoa ehdoton jouluruoka. Kukaan muu ei sitä sitten syökään. Lisukkeina on yleensä keitettyjä perunoita, kuumennettuja purkkiherneitä (minun lapsuudenperheestäni peräisin oleva ruokaperinne, josta itse tykkään) ja erilaisia juustoja suola- ja voileipäkeksien kera (yksi miehen lemppareista, me muut emme ole niin innostuneita).

Aamupäivällä toki syödään riisipuuro sokerin ja kanelin kera, ja jos satun oleman jaksavaisella tuulella ja muistan ostaa ainekset ennen joulua, teen jouluaterian jälkkäriksi ns. luumuhötäskää, joka on luumuista keittämällä ja soseuttamalla ja kermavaahtoon sekoittamalla valmistettava raskaanpuoleinen vanukasmainen herkku. Pipareita ja suklaata on tietysti myös tarjolla, ja yleensä lapset saavat joulun kunniaksi limsaa joka ruualla. Mieskin on limsalinjalla, minä puolestani juon valmisglögiä kylmänä ruuan kanssa ja lämmitettynä muuten.

Meillä on ollut tavallaan perinteiset jouluruuat (kinkku, laatikot, rosolli, kylmäsavulohi, graavilohi) mutta sen mukaan mitä oikeasti syödään. Kinkku on ongelmallisin, siskoni rakastaa sitä, minä inhoan. Minulle ei ole mikään ongelma olla syömättä nisäkkään lihaa jouluna, olen tottunut siihen että joulu tarkoittaa kalaa mutta tänä vuonna kokeilemme sellaista että syömme kinkkua siskoni luona aatonaattona ja aatoksi meillä on lampaan paisti paikalliselta tuottajalta. En tiedä miten se toimii laatikoiden kanssa mutta olen toisaalta kuullut että herkullinen yhdistelmä lanttulaatikkoa ja graavilohta on joidenkin mielestä outo. Makeat leivonnaiset ja belgialaiset suklaakonvehdit ovat minulle ehkä jouluherkuista tärkeimmät. Piparkakkuja täytyy olla, tänä vuonna on myös pullaa, kaneliässiä ja joulutorttuja pitkästä aikaa. Olen tehnyt niitä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, Dronningholmin mainoskampanja niiden uusista muodoista tehosi minun. Joskus meillä on leivottu huomattavasti enemmänkin. Meillä on tallessa leivontasuunnitelma jostain 2000-luvun alusta, piparien lisäksi siinä oli kuivakakku ja ehkä kolme tai neljä sorttia pikkuleipiä.

Miten suhtaudutte lahjojen avaamiseen etukäteen? En vietä varsinaista joulua poikaystäväni kanssa niin annoimme lahjat toisillemme jo etukäteen ja minusta tuntui itsestäänselvältä että ne avattiin heti. Annan mielelläni lahjoja ja haluan nähdä lahjan saajan reaktion (koska omahyväisesti kuvittelen osanneeni tehdä tai valita jotain täydellistä...).

Ereine sanoi:

...tuntui itsestäänselvältä että ne avattiin heti. Annan mielelläni lahjoja ja haluan nähdä lahjan saajan reaktion (koska omahyväisesti kuvittelen osanneeni tehdä tai valita jotain täydellistä...).

Click to expand...

Mielestäni osa joululahjoista on luonteeltaan sellaisia, että ne avetaan ennen aattoiltaa. Tuollaiset hetket, kun vaihdetaan lahja eikä ehkä nähdä joulunaikaan, niin on ihan kiva kokea se yhteinen antamisen ja saamisen hetki ja avata paketti heti. Äitini on muutamana vuonna paketoinut pari Akun Ankan taskukirjaa sellaisiin paketteihin, jotka saa avata aattoaamuna aamupalan jälkeen. Jos tunnit käyvät pitkiksi malttamattomimmilla jouluaaton odottajilla, niin voi hetkeksi uppoutua sarjakuviin television sijaan. Joskun muinoin taisi Afrikan tähti -peli olla tuollaisessa aamupaketissa. Pieni varaslähtö aaton viettoon, kun saatiin uusi peli heti käyttöön koko perheen voimin.

En aio hommata kinkkua joulupöytään. En välitä myöskään mistään muista kaloista, kun lämminsavulohesta. Sillit ja graavit eivät vain iske. En ole myöskään mitenkään laatikkoruokien ja rosollin ystävä, mutta niitä tulee ostettua, tuovathan ne vaihtelua ruokapöytään. Viime vuosina olen jopa tykännyt porkkanalaatikosta, mutta riippuu ihan reseptistä. Riisipuuro tulee keittetyä aamuisin. Aamulla sen saa lämpimänä, ja myöhemmin sitä saa vielä kylmänä kuka haluaa. Tämä joulukuu on ollut joulutorttujen suhteen ihan outo. Mun on tehnyt niitä viikkotolkulla mieli, mutta missää ei ole ollut tarjolla. Menneenä viikonloppuna ostin pari torttua ensihätään. Jouluksi teen sitten itse ja osassa on oltava välissä omenahilloa, sillä isäntä ei ainakaan voi ymmärtää luumua.

Kinkku on yksi niistä harvoista jouluruuista joista tykkään, ja minusta ehdoton osa joulua Ainakin jos se on leivinuunissa paistettu kunnon jööti, jotenkin sähköuunissa paistettu minikinkku kuulostaa väärältä vaikka samaa lihaahan se on. Meillä on kotikotona aika perinteiset joulutarjoilut koska vanhempani ovat aika perinteisiä, niistä itse syön lähinnä kinkkua, rosollia ja (mieluiten kylmäsavu)lohta. Porkkanalaatikkoa maistan aina vähän, mutta muut laatikot eivät iske sitäkään vähää, ja sienisalaatistakaan en suuremmin välitä. En nyt muista mitä muuta siellä tarjoillaan. Riisipuuroa on ja sitä syön, mutta ei sekään mikään suosikkiruokani ole. Piparit, joulutortut ja luumurahka kelpaavat puolestaan mainiosti. Ja joulun jälkeen kuuluu syödä päivätolkulla kinkkuvoileipiä.

Itse en ole pahemmin joulun laittamista miettinyt koska en vietä joulua omassa asunnossani kuitenkaan, yhden valosarjan sentään virittelin ikkunaan. Lahjojakaan en ole tänä vuonna ostanut melkein kenellekään. Ei välttämättä kukaan odotakaan saavansa minulta mitään, mutta olisi silti kiva antaa edes jollekulle jotain, ja olen kateellinen niille ihmisille jotka keksivät helposti muille lahjoja. Minä menen kauppaan ja ainoa nimi jota mikään tavara siellä saattaa huutaa on omani

Ereine sanoi:

Miten suhtaudutte lahjojen avaamiseen etukäteen?

Click to expand...

Meillä on lapsuudessa avattu lahjat aina vasta aattoiltana, mutta olen nyttemmin huomannut käteväksi että osan lahkoista saa avata jo aikaisemmin. Esimerkiksi viime jouluna lapsi sai kylpuytakin ja aikuiset löylykauhan. Kun sisältö on tiedossa ja sitä olisi kiva päästä käyttämään jo aaaton vietossa niin pari lahjaa voidaan minusta avata jo aamupäivästä.
Sitten ovat asiana erikseen sellaiset lahjat jotka tulevat suoraan ilman varsinaista pakettia tai suljettua pussia tai joiden kohdalla pyydetään avaamaan heti. Jos lahjan pakkaus on suljettu eikä erikseen kysytä niin en avaa "ennen aikaansa" ja jotenkin kai odotan että niin muutkin tekevät minun antamilleni lahkoille. En silti vedä hernettä nenään jos joku nyt lahjan avaa siinä ja heti kun annan. Kunhan perheen sisällä (näin lapsiperheellisenä) on samat säännöt kaikille niin minusta hyvä niin.

Meillä ollaan siirrytty nykyisin lahjattomaan joulunviettoon, kun tuota tavaraa on jo ennestäänkin joka nurkka täynnä. Lapsena lahjat saatiin illalla, enkä muista niitä koskaan avatun enemmin. Joskus viivyttelin lahjojen avaamista jouluaamuun, ja joskus muistan tarkoituksella viivytelleeni joidenkin lahjojen avaamista vieläkin pitempään, olikohan meillä veljen kanssa joku kilpa, että kumpi avaa myöhemmin.

Meillä on perinteistä jouluruokaa, ja yleensä ottaen pidän siitä. Imelletty perunalaatikko tosin ei minusta ole mitään kovin kummoista. Sen sijaan lipeäkalaa en koskaan ole maistanut, mutta olen kuullut, ettei se maistu paljoa miltään, koska sitä lioteltu niin paljon vedessä. Muista jouluruuista näytän kirjoittaneen jo viime vuonna, joten enpä ala toistaa itseäni tämän enempää.