Mietin tänään lapsuuden jouluja.
Ne menivät aika saman kaavan mukaan: piparit leivottiin joulunalusviikolla, ja aatonaattona haettiin kuusi kylppäriin sulamaan. Kinkunpaisto aloitettiin aatonaaton iltana (toki kinkkua oli liotettu saavissa 2-3 päivää sitä ennen). Kinkku oli valmis 2-3 aikaan yöllä ja mut herätettiin maistamaan kinkusta irronnutta lientä. Liemi oli ehdoton ohjelmanumero, vaikka se oli kuumaa ja suolaista eikä oikeasti maistunut juuri miltään, mutta se kinkun tuoksu ja kuumasta kinkusta veistetty pieni siivu!
Aattoaamuna pomppasin sängystä kahdeksan-yhdeksän maissa avaamaan sen isoimman joulukalenterin luukun ja katsomaan lastenohjelmia, yleensä animaatioita joita tuli n. klo 11 asti. Samalla söin aamupalaa ja karkkia ja pähkinä-rusina-sekoitusta. Lastenohjelmien jälkeen koristeltiin kuusi. Puoliltapäivin oli joulurauhanjulistus ja joulupuuro sekä glögi. Joulutortut paistettiin yleensä tässä välissä (varmaan lähinnä siksi että mulla olisi ohjelmaa enkä hyppisi seinille). Jouluateria aloitettiin noin klo 16. Siinä syötiin rauhassa ja paljon. Ruoan jälkeen odotettiin lahjoja, mutta niitä ei toki näkynyt ennen kuin ruokapöytä oli siivottu ja tiskit tiskattu (hyvä tapa saada lapsityövoima tiskaamaan
). Lahjat oli yleensä piilotettu jonnekin ja etsimisessä sai käyttää mielikuvitustaan. Milloin ne löytyivät kellarikomerosta, milloin parvekkeelta...
Teininä joulujen luonne muuttui, kun joulupöydästä poistuivat mm. kinkku ja porkkanalaatikko jotka eivät oikeasti kiinnostaneet ketään, ja tilalle tulivat esim. viininlehtikääryleet, tsatsiki ja kalkkuna tai lammas. Rutiinit pysyivät kutakuinkin samoina, katselin aattoaamuna lastenohjelmia ja söin karkkia vielä pitkään, koska se oli kauhean rentouttavaa. Lahjoja ei enää piilotettu vaan ne kasattiin kuusen alle aattoaamuna. Lahjat kuitenkin avattiin edelleen vasta jouluaterian jälkeen.
Aikuisenakin kerkesin viettää jokusen joulun kotona, kunnes vanhempani erosivat. Täysi-ikäisenä sain toki joulurauhanjulistuksen aikaiseen glögiin jo "tiukkaa" glögin sekaan ja olutta ja viiniä kului jonkin verran. Kerran jopa siinä määrin, että jouluaterian jälkeen kaikki painuivat ettoneelle ja lahjat jaettiin lähempänä puoltayötä, kun kaikki olivat heränneet. Tässä vaiheessa joulun merkitys alkoi olla enemmän yhdessäolossa kuin lahjoissa.
Sittemmin olen viettänyt jouluja erilaisilla kokoonpanoilla: yksin, isän kanssa, äidin kanssa, sukulaisten kanssa, exän kanssa, exän sukulaisten kanssa. Ehdottomasti hienoin aikuisjoulu oli muutama vuosi sitten, kun olimme exäni kanssa saaristossa pienessä torpassa ja lunta tuli koko joulun niin että ulkovessaankin piti aina lähteä lapion kanssa. Lahjoja en enää suuremmin kaipaa. Tavaraa on jo ihan tarpeeksi. Muistot joista näistä jouluista on kertynyt ovat paljon tärkeämpiä.
Edit. Muistoista puheenollen, yks parhaista muistoista on se kun olin 8-vuotias ja koko kylästä sammui sähköt pariksi tunniksi. Oltiin just jaettu lahjat, ja sitten luin saamaani Venäläisiä kansansatuja -kirjaa kynttilävalossa. Se oli jotenkin tosi kodikasta.