Súlien
Kontulainen
Tässä luvussa kumpikin noldorin joukoista saapuu kuin saapuukin Beleriandiin. Fëanor tosin kuolee pian ensimmäisen taistelunsa jälkeen saamiinsa vammoihin, eikä pääse todistamaan veljensä saapumista. Morgothin vangiksi jäätyään Maedhros roikkuu vuosikausia käteen kiinnitetyn kettingin varassa kallionseinämästä, kunnes Fingon saa pelastettua hänet Manwën armosta. Näin noldorin välit paranevat, ja kun Maedhros vielä luovuttaa virallisesti oman ja koko Fëanorin huoneen oikeuden kuninkuuteen Fingolfinille, voidaan katsoa sovun syntyneen.
Manwën lisäksi Ulmokin auttaa tuomittua noldorin kansaa, sillä hänen avullaan Finrod ja Turgon päättävät rakentaa väestön suojiksi Nargothrondin ja Gondolinin. Vielä niiden tarve ei kuitenkaan ole kriittinen, sillä Angbandia piiritetään vuosisatoja. On tosin hyvä varautua ennalta, sillä Pitkään Rauhaan ei kannata luottaa - Morgoth käyttää ajan kasvattaakseen lohikäärmeitään.
Hiukan tein karsintaa vanhan painokseni 15 sivun pituisesta luvusta . Itse jäin pohtimaan kuitenkin muun muassa seuraavia yksityiskohtia (kun ei oteta huomioon Fingonin harpun ja Finrodin aarteiden mukana raahaamista):
- "-- hän [Fëanor] käsitti ettei mikään noldorin voima niitä [Thangorodrimin huiput] kaataisi; mutta kolmasti hän kirosi Morgothin nimen ja vaati poikiaan pitämään valan ja kostamaan isänsä puolesta." Itse saan tästä kohdasta mielikuvan, että Fëanor itse tuomitsee poikansa, sillä vala sitoo heidät Silmarileihin.
- Fëanorin sielu meni Mandosin saleihin, mikä on mielestäni yllättävää ottaen huomioon hänen suhteensa valariin. (Ymmärtääkseni haltioiden on siis mahdollista jäädä Ardaan henkinä halutessaan.) Toisaalta Mandosista ei hirveästi tiedetä, joten ehkä ajatus isän luo pääsemisestä houkutteli häntä?
- Noldorin sisäisistä suhteista olisi mukava tietää enemmän: Fëanorin ja Fingolfinin huoneiden välillä oli pakko olla yhteyksiä, muutenhan Fingon tuskin olisi oppinut Maedhrosin vangitsemisesta. (Ja paljon muutakin ei kerrota, kuten kuinka kuusi veljestä sopivat johtamisesta... onneksi tällaisiin aukkoihin on fanfiction .)
Manwën lisäksi Ulmokin auttaa tuomittua noldorin kansaa, sillä hänen avullaan Finrod ja Turgon päättävät rakentaa väestön suojiksi Nargothrondin ja Gondolinin. Vielä niiden tarve ei kuitenkaan ole kriittinen, sillä Angbandia piiritetään vuosisatoja. On tosin hyvä varautua ennalta, sillä Pitkään Rauhaan ei kannata luottaa - Morgoth käyttää ajan kasvattaakseen lohikäärmeitään.
Hiukan tein karsintaa vanhan painokseni 15 sivun pituisesta luvusta . Itse jäin pohtimaan kuitenkin muun muassa seuraavia yksityiskohtia (kun ei oteta huomioon Fingonin harpun ja Finrodin aarteiden mukana raahaamista):
- "-- hän [Fëanor] käsitti ettei mikään noldorin voima niitä [Thangorodrimin huiput] kaataisi; mutta kolmasti hän kirosi Morgothin nimen ja vaati poikiaan pitämään valan ja kostamaan isänsä puolesta." Itse saan tästä kohdasta mielikuvan, että Fëanor itse tuomitsee poikansa, sillä vala sitoo heidät Silmarileihin.
- Fëanorin sielu meni Mandosin saleihin, mikä on mielestäni yllättävää ottaen huomioon hänen suhteensa valariin. (Ymmärtääkseni haltioiden on siis mahdollista jäädä Ardaan henkinä halutessaan.) Toisaalta Mandosista ei hirveästi tiedetä, joten ehkä ajatus isän luo pääsemisestä houkutteli häntä?
- Noldorin sisäisistä suhteista olisi mukava tietää enemmän: Fëanorin ja Fingolfinin huoneiden välillä oli pakko olla yhteyksiä, muutenhan Fingon tuskin olisi oppinut Maedhrosin vangitsemisesta. (Ja paljon muutakin ei kerrota, kuten kuinka kuusi veljestä sopivat johtamisesta... onneksi tällaisiin aukkoihin on fanfiction .)