Dracaena
Raseena
Prinsessa Mie on kokoelmamme neljäs runo, lyhyt ja kaunis kertomus haltiaprinsessasta, joka tanssi öisin lammen pinnalla vain kuvajaisensa seuranaan. Hobittiruno on kyseessä, mutta runokokoelma ei kerro sen taustoista enempää. Runon kirjoittamisen taustoista löytyy toki tietoa ihan yksinkertaisella internethaulla – Tolkien kirjoitti tämän runon nuorena, mutta muokkasi sitä myöhemmin tähän yhteyteen sopivaksi.
Prinsessa Mie kuvaillaan haltiaestetiikkaan sopivasti suloiseksi, kevyeksi ja kirkkaaksi, hänellä on hiuksissaan helmi ja kaulassaan tähtien punos, lanteillaan timanttinen vyö, kengät (kalan)hopeiset... Melkein häikäistyn mielikuvista, joita öiseen tanssihetkeen runossa ladataan. (Toisaalta mietin, puhutaanko tässä todella haltioista, vai voisiko Mie ollakin jokin keijukainen). Mukaan vielä yksinäisyyden haikeutta ja ystävän kaipuuta. Runon säkeet ovat lyhyitä, eikä tarinakaan pitkä, mutta tällaisen tunnelmamaalauksen luomiseen ei minusta enempää tilaa tarvitakaan.
En sen kummemmin vertaile käännöstä ja alkukielistä versiota, mutta runon päätähden ja hänen heijastuksensa nimet ovat kutkuttavia. Englanniksi prinsessa on Mee, hänen ylösalainen heijastuksensa nimeltään Shee. Luonnollisesti tämä kuulostaa englannin sanoilta me ja she, minä ja (fem.) hän. Suomeksi Mie ja Sie tuovat ihan selvästi mieleen pronominit minä ja sinä. Vaikka äänteellisesti ja mielikuvallisesti "Mie" töksähtää runokorvaani ikävästi, pidän kuitenkin selvästi enemmän siitä, että prinsessa ja hänen heijastuksensa ovat minä ja sinä, eivät minä ja hän. Ne kuulostavat enemmän saman kolikon eri puolilta. Se korostaa sitä, mite tämä toinen yhtä kaunis prinsessa on niin lähellä, mutta tavoittamattomissa, eri maailmassa.
Mieluusti kuulen teidän muiden tuntumat pronominien vaikutelmista.
Erityisesti pidän myös runon lopusta, jossa säkeet kertovat peilikuvana ensin Mien, sitten Sien tanssista.
Hmm, edelliseen tekstikappaleeseen tuntuu oudolta lopettaa, mutta näin sunnuntai-iltana minusta ei nyt irtoa enempää runoanalyysiä. Minä pidän tästä runosta toistaiseksi eniten, vaikka vähän mietin, meneekö hohtavan hopeainen yötunnelma tässä jo vähän yli, vai haluaisinko vain nähdä paljon kuvituksia Mien tanssihetkestä ja hekumoida siinä.