10 kirjaa jotka fantasian ystävän kannattaisi lukea

Terry Pratchettin Discworld on käytännössä ihan oma fantasiagenrensä, humoristis-realistinen fantasia. Siksi se ansaitsisi listasijan kokonaisuutena, vaikka päälle kolmekymmentä toisiinsa liittyvää kirjaa onkin ehkä vähän liikaa yhdeksi ehdotukseksi. Jos yhtä yksittäistä kirjaa siitä pitäisi ehdottaa, se olisi ehkä Guards! Guards!, joka aloittaa todella suositun Vimes-tarinoiden kokonaisuuden ja on käsittääkseni toiminut hyvinkin monelle ihmiselle porttina kiekkomaailman asukkaiden toinen toistaan ihmeellisempiin, huvittavampiin ja omaa maailmaamme osuvasti parodioiviin seikkailuihin.
 
Joitakin kommentteja omista ehdotuksistani.

J.R.R.Tolkien: Taru sormusten herrasta (1954-55).
Tietääkseni 1900-luvun fantasiakirjallisuuden ensimmäinen suuri kaupallinen ja kulttuurinen läpimurto, synnytti paljon jäljittelevää kirjallisuutta (Eddings, Donaldson, jonkin mutkan kautta myös G.R.R.Martin), innosti myös sellaisia nuoria fantasiakirjailijoita jotka lähtivät eri suuntiin. Elokuvasovituksien ansiosta edelleen pinnalla. Toisaalta jossain määrin epätasainen teos. Silmarillion on enemmän minun makuuni, mutta en suosittelisi monellekaan lukijalle Silmarillionia ennen TSH:ta.

T.H.White: The Once and Future King (1958)
Ymmärtääkseni ensimmäinen teos joka pyrki tekemään Arthur-tarinoiden päähenkilöistä psykologisesti ymmärrettäviä nykylukijoille, sikäli uudemman
arthurfantasia-alalajin peruskivi. (Sovituksia esim. Camelot-musikaali ja Disney-elokuva The Sword in the Stone.) Jonkin luonnehdinnan mukaan uljas tiivistelmä keskiajasta sellaisena kuin sen olisi pitänyt olla.

Ursula Le Guin: Maameren velho (1968)
Avarsi herooisen fantasian konventioita (mantereen asemesta saaristomaailma, ruskeaihoiset päähenkilöt, germaanis-kristillisen tradition tilalla taolaishenkinen filosofia). Todella johdonmukainen magiajärjestelmä.

O.Preussler: Mustan myllyn mestari (1971)
Saksankielinen kirja, perustuu kansantarinoihin ja sijoittuu täsmälliseen historialliseen ja maantieteelliseen kontekstiin, 1700-luvun alkuun, toisin kuin useimmat muut ehdotukseni. Yksi harvoista mielestäni aivan täydellisistä kirjoista, esimerkiksi Tolkienin tuotannossa vain "Seppä ja satumaa" on yhtä viimeisen päälle rakennettu. (Ja "Seppää ja satumaata" en sen pienuuden takia voi kuitenkaan ehdottaa TSH:n tilalle.)

R.Adams: Ruohometsän kansa (1972)
Tämä poikkeaa monessa suhteessa kaikista muista ehdotuksistani, fantasiaa siitä tekee mielestäni kaniinien kuviteltu kansantarusto ja mytologia.

M.Moorcock: Elric Melnibonelainen (1972)
Moorcockista en ollut ensi lukemalla aivan varma, onko tämä hyvä vai huono kirjailija, hän käyttää kaikkia mahdollisia miekka ja magia-kliseitä härskisti omiin tarkoituksiinsa. Elric on ensimmäisiä moraalisesti todella ambivalentteja ja monisyisiä fantasiasankareita. Tässä voisi olla myös aikaisemmin kirjoitettu, mutta Elric-tarinoiden sisäisessä kronologiassa myöhäisempi Stormbringer (1965), jossa sankari ei onnistu pelastamaan maailmaa pimeyden voimilta. (Tai ehkä Moorcockilta voisi löytyä jonkinlainen Elric-kokoomanide.) Useat muut suositukseni ovat ehkä jonkun mielestä hitaita ja tylsiä, mutta Elric-tarinoissa tapahtuu paljon ja nopeasti.

G.Kay: Tigana (1990)
Sijoittuu renessanssin Italiaa muistuttavaan vaihtoehtohistoriaan, ilmeisesti Kayn tunnetuin teos. Jonkun mielestä ehkä sentimentaalinen. Kay muuten avusti Christopher Tolkienia Silmarillionin kokoamisvaiheessa.

Robin Hobb: Näkijän taru (1995-1997)
Ainoa, mitä olen Hobbilta lukenut. Olen aikaisemminkin kuullut että Liveship Traders -trilogia olisi vielä parempi, olen valmis vaihtamaan siihen jos se toimii ilman että Näkijän taru on luettu.

P. McKillip: Serren metsissä (2003)
Samoin ainoa, mitä olen lukenut McKillippiltä. Hyödyntää venäläistä kansanperinnettä. Jos muut hänen kirjansa ovat yhtä tasokkaita, niin olen valmis kannattamaan jotain niistä. Mikäli joku ihmettelee, miksen ole lukenut useampaa kirjaa kirjailijalta, jonka yksittäisen teoksen olen valmis nostamaan kymmenen suosikkini joukkoon, niin vetoan muihin kiireisiini ja siihen, että jouduin hiukan ponnistamaan saadakseni kymmenen suosituksen listaan uudempia kirjoja.

Gene Wolfe: Wizard Knight (2004)
Wolfe jakaa mielipiteitä aika vahvasti, jotkut pitävät häntä itsetarkoituksellisen konstailevana. Uuden auringon kirja on jossain suhteessa vielä parempi (ja sijoittui jossain englanninkielisessä fantasiakirjallisuusäänestyksessä kakkoseksi TSH:n jälkeen) mutta se on mielestäni (postapokalyptista) scifiä, ei fantasiaa. Wizard Knightin päähenkilö siirtyy 1900-luvun jälkipuoliskon Amerikasta Arthur-fantasiaa muistuttavaan rinnakkaistodellisuuteen, mutta ymmärtää aluksi joitakin asioita hiukan väärin.

Yleisesti ottaen minua miellyttää näissä kirjoissa kaunis kieli ja viipyilevä tunnelma (mielellään katkeransuloinen). Ehdottamani kirjat eivät sikäli anna riittävän kattavaa läpileikkausta fantasian eri lajeista. Esimerkiksi jotain Isilmírën ehdottaman Terry Pratchettin tapaista pitäisi ehkä saada lopulliselle listalle. Aktiivisia naispäähenkilöitä ei myöskään useissa näistä kirjoista ole aivan nykyisiä vaatimuksia vastaavaa määrää.
 
Last edited:
Telimektar sanoi:
T.H.White: The Once and Future King (1958)
Ymmärtääkseni ensimmäinen teos joka pyrki tekemään teki Arthur-tarinoiden päähenkilöistä psykologisesti ymmärrettäviä nykylukijoille. sikäli uudemman
arthurfantasia-alalajin peruskivi. (Sovituksia esim. Camelot-musikaali ja Disney-elokuva The Sword in the Stone.) Jonkin luonnehdinnan mukaan uljas tiivistelmä keskiajasta sellaisena kuin sen olisi pitänyt olla.
Click to expand...

Tuo kuulemma suomennetaan ensi vuotena, joten odottelen innolla. Tähän mennessä suurin suosikkini Arthur legendaan liittyen on ollut Rosemary Sutcliffin "Miekka ja auringonlasku" (1963), mutta myös Bernard Cornwellin "Talvikuningas" (1995) kirjasta on jäänyt hyviä muistikuvia, vaikka kyseisen The Warlord Chronicles trilogian kahta viimeisintä osaa ei ikinä julkaistukaan täällä.
Cornwellin muut suomennetut kirjat ovat tuttua ja hyväksi havaittua tavaraa, koska olen lukenut viimeisen 10-12 vuoden sisällä enimmäkseen vain pelkkiä historiallisia romaaneja, joten en ala suosittelemaan tuon enempää mitään fantasiateoksia, mutta monilla muilla näytti olevan ihan samoja kirjoja mistä itsekin tykkäsin 90-luvulla ja tämän vuosituhannen alkupuolella.

Omistan paljon englanninkielisiä sarjakuvia ja tietokirjallisuutta, mutta haluan lukea kannatuksen vuoksi kaikki viihderomaanini yleensä vain suomeksi. Ainoana poikkeutena muutamat sarjat joiden suomentaminen jäi kesken, joten ei ole edes mahdollistakaan lukea viimeisiä osia omalla kielellä.
 
Telimektarin ehdottamaa Tiganaa mieluummin laittaisin Kaylta listalle kirjan A Song for Arbonne, jos hänen teoksiaan ylipäätään sille nostaisin. Tiganassa Kay vielä hakee tyyliään, ja kirjapari on paitsi kokonaisuutena ällösentimentaalinen, myös rasittavassa määrin epälooginen, sisältää liikaa idioottimaisia, melkein sivun mittaisia selostuksia siitä, miltä joku paikka tai ihminen näyttää, ja lisäksi maneeri "sitä, mitä seuraavaksi tapahtui, hän ei tulisi koskaan unohtamaan" toistuu ihan liian usein, että sitä jaksaisi ärtymättä lukea. Arbonne on kuitenkin jo ihan kelpo fantsaiaa, Kay on siihen mennessä päässyt sekä pateettisesta, Beverly Hills -teineillä höystetystä Tolkien-plagioinnistaan (Fionavarin kuvakudos) että yllämainituista tyhmistä maneereista ja yliemotionaalisuudesta ja oppinut kirjoittamaan ihan kelpo tarinaa.

Oikeastaan en kyllä tullut suosittelemaan Kayta ollenkaan, koska hän ei mielestäni ole erityisen merkittävä fantasiakirjailija. Sen sijaan listalta pitäisi ehdottomasti löytyä yksi ellei useampikin Diana Wynne Jonesin teos, koska Pratchettin tavoin hän on osannut luoda aivan omanlaisensa ja täysin luomoavan fantasiagenren, jota voisi kai lähinnä kutsua rinnakkaismaailmafantasiaksi. On vain todella vaikea päättää, mitä Jonesin lukuisista, toinen toistaan paremmista kirjoista ehdottaisi. Tällä hetkellä kallistuisin ehkä nuorten aikuisten kirjaan Deep Secret, jota - kuten suurinta osaa Jonesin tuotannosta jostain käsittämättömästä syystä - ei ole koskaan suomennettu. Sen itsenäinen jatko-osa, lasten/nuortenkirja Merlin-salaliitto, kyllä löytyy äidinkielellämmekin. Deep Secret on Jonesin kirjaksi sikäli poikkeuksellinen, että se tapahtuu pääasiassa meidän maailmassamme ja laajenee siitä välillä muualle, kun yleisempi kuvio on se, että meidän maailmamme esiintyy tarinoissa vain sivuosassa, joskus vain mainintanakin ja joskus ei ollenkaan.
 
Sellaista tämä on. Ei voi olettaa, että olisimme herttaisen yksimielisiä kymmenestä parhaasta fantasiakirjasta. Niihin voisi lätkiä vihreitä, keltaisia ja punaisia tarroja sen mukaan, pitäisikö ne ehdottomasti ottaa listalle mukaan, pitkin hampain vai ei missään tapauksessa. Jokin TSH olisi varmaan vihreiden tarrojen peitossa ja muut kirjat olisivat värikkäämpiä. Äänestykseenhän tämä lopulta menee ja silti löytyy lopputulokseen tyytymättömiä.
 
Pagba sanoi:
Sellaista tämä on. Ei voi olettaa, että olisimme herttaisen yksimielisiä kymmenestä parhaasta fantasiakirjasta...
Click to expand...
No enpä olisi ikinä uskonut, minä kun kuvittelin notta olemma ja lisäksi kaikki vielä hyppäävät vaaleanpunaiseen värisammioon ja tanssivat sen jälkeen käsi kädessä sateenkaariruusu hampaissa...

No, sarkasmi sikseen. Itse asiassa tuo ei ollut se, mitä ajoin takaa. Totta ihmeessä menee äänestykseksi, se lienee koko homman idea. Mutta se, että kommentti on tyyliä "tää on muten sata kertaa parempi kuin sun ehdotuksesi" menee mielestäni jo tasolle "mun maku on muuten (sata kertaa) parempi kuin sun", kun ihan hyvin olisi voinut laittaa oman ehdotuksensa ilman vertailua muiden ehdotuksiin. Siis tyylillä "minun mielestäni tämä on hyvä". Jos siinä vertailevassa viestissä ei olisi ollut sanaa "mielestäni", niin olisin itse nokittanut ja laittanut kommentin kulttuuri- ja kaiken muunkin elitismin kiroista. Mutta. koskapa kaikki tällaiset viestit ovat poissa ketjun varsinaisesta aiheesta, niin antaa olla.
 
Mitäpä vikaa pienessä metakeskustelussa, jos se auttaa pääasiaakin ettenpäi. Näin konnavahtina ja siis epäasiallisen keskustelun virallisena vainoajana voin vain sanoa, että eikö tässä vaiheessa ole jonkin verran paikallaan kunkin osaaottavan sekä kehua mielestään kehuttavia kirjoja ja sarjoja sekä tuoda mukaan kriittisiä äänenpainoja niitä kohtaan, joita lopullisessa taistossa ei nähdä tahtoisi?

Kaikki tämä siis on ookoo niin kauan kun arvostelemme kirjoja ja sarjoja emmekä toisiamme tyyliin "Sinä Tik taidat olla varsinainen kumiaivo ja sivistymätön pissaliisa koska kehtaat esittää kunnianarvoisaan topteniin sellaistakin aivopierujen pohjanoteerausta kuin Robin Hobbin Liveship Tradersia." Viestin alkuosa olisi täysin tuomittava (en ole mitään sellaiseen viittaavaa havainnut) ja loppuosa vähintään tyyliltään kyseenalainen (minä saattaisin horia palkohedelmiä kärsääni, jos joku arvostelisi kunnianarvoisaa Margaret-rouvaa niin karkeast) mutta ehkä silti niuknauk siedettävän rajoissa (en ole sellaistakaan nähnyt, kyllähän me osaamme teilata teoksia tyylikkäästikin)1.

Joten antaa paukkua ja rätistä, minun puolestani ainaxkin.
 
Etsitäänkö tässä ensisijaisesti taiteelliselta (ja viihteelliseltäkin, ei niitä pidä kokonaan erottaa) laadultaan parhaita vai myös vaikutukseltaan suuria kirjoja?

Haluaisin heittää mukaan tietysti Harry Potterit, mikä tuskin paljon selittelyjä vaatii, ja esimerkiksi Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa, joka on tyylilajinsa ensimmäisiä suuria klassikoita ja myös yksi maailman siteeratuimmista kirjoista.
 
Rohkenen siis tässä vaiheessa tulla puolesta puhumaan jo ehdotettujen niteiden puolesta. Top kympissä soisin näkeväni Robin Hobbin Näkijän tarun ja toisenlaisen lukuelämyksen tarjonneen Ruohometsän kansan. Perusteluna miksi näiden tulisi olla mukana on, että nämä tarinat eivät unohtuneet heti lukemisen jälkeen, vaan ne jäivät inspiroimaan mieltä vielä pitkän ajan lukemisen jälkeenkin ja siitähän hyvät lukuelämykset syntyvät. Se, että nämä ovat myös suomennettu tarkoittaa sitä, että ne ovat kaikkien luettavissa eikä tarvitse nähdä ylisuurta vaivaa saadakseen lukukokemuksen päätökseen. Tästä samasta syystä Ajan Pyörää ei tulisi sisällyttää kymmenen parhaan joukkoon. Kyseessä on hyvä ja luettava sarja, mutta ei niin hyvä eikä loppuun suomennettu että sen voisi nostaa jalustalle. Pitkästä sarjasta ei sitä paitsi voi nostaa yksittäistä kirjaa erikseen.
 
Yritän aina joka paikassa suositella Steven Eriksonin ja Ian Esslemontin Malazan-kirjoja. Ne ovat ehkä maantieteellisesti, ajallisesti ja kerronnallisesti laajinta ja eeppisintä fantasiaa ikinä. Tätäkin on verrattu George R. R. Martiniin mutta yhtäläisyydet ovat aika kaukaisia. Mukana on muun muassa velhoja, lohikäärmeitä ja jumalia. Ja velhoja, jotka ovat myös lohikäärmeitä ja jumalia (tai yksi). Ja kauheita asioita tapahtuu, fantasian stereotypioita rikotaan ja kyseenalaistetaan monoteistisiä uskontoja ja tehdään humoristinen vallankumous kapitalismin avulla ja vaikka mitä. Päähenkilöt ovat usein tavallisia sotilaita, mutta ei tarvitse välittää vaikka ei olisi innostunut sotajutuista, kyse on inhimillisyydestä ja toivosta ja sellaisesta. Suositeltavin on pääteos, Eriksonin kymmenosainen Malazan Book of the Fallen.

Robin McKinley on hyvä suomentamaton nuorten fantasian kirjoittaja. Sunshine sopii tähän listaan ehkä parhaiten (vampyyreitä niin että vmpyyreistä pitämätönkin pitää kirjasta), mutta hän on kirjoittanut paljon satuihin perustuvia kirjoja, esimerkiksi kaksi versiota Kaunottaresta ja hirviöstä (Beauty ja Rose Daughter).

Toinen tarinoita hyödyntävä kirjailija on Juliet Marillier, joka on käyttänyt erityisesti kelttiläisiä taruja. Sevenwaters-sarja on todella hyvä, erityisesti Son of the Shadows ja Heir to Sevenwaters. Shadowfell-sarja on enemmän nuorten fantasiaa, tarina kapinallisista maailmassa, jossa taikuus on kielletty. Pidin erityisesti sarjan romanssista.

Ja lisää satuja. En ole juurikaan lukenut Naomi Novikin lohikäärmekirjoja, mutta hänen aivan toiseen maailmaansa sijoittuva Uprooted oli parhaita viime vuonna lukemiani kirjoja. Mukana taikuutta, puolalaisia kansantarinoita ja upea sankaritar.

Lois McMaster Bujold tunnetaan ehkä enemmän sci-fistään (jota en ole juuri lukenut) mutta pidän hänen fantasiastaan. Erityinen suosikkini on The Curse of Chalion. Se on virkistävällä tavalla erilaista fantasiaa, maailma on lievästi espanjalainen mutta uskonto ehkä paras johon olen fantasiassa törmännyt, kirja on myös tavallaan hengellinen (eikä haitannut minua vaikka olenkin ateisti). Päähenkilö on aivan jotain muuta kuin orpopoika, joka joutuu tapahtumien viemäksi.

Viimeinen mieleentulevista suosikeistani sijoittuu myös lievästi Eurooppaa muistuttavaan maailmaan mutta on monella tapaa aivan eri maailmassa, nimittäin Jacqueline Careyn Cushiel-sarja. Tapahtumapaikkojen skaala on todella laaja ja minusta aika poikkeava, Pohjois-Euroopasta Lähi-Itään ja Afrikkaan. Tässäkin uskonnolla ja jumalilla on iso rooli ja masokismin avulla onnistutaan ratkaisemaan yllättäviäkin ongelmia ja pelastamaan maailma. Sarja on täysin aikuisille suunnattu, seksiä ei välttämättä ole älyttömästi eikä aina suoraan mutta päähenkilö on biseksuaali masokistinen kurtisaanivakoilija.
 
Dracaena sanoi:
Etsitäänkö tässä ensisijaisesti taiteelliselta (ja viihteelliseltäkin, ei niitä pidä kokonaan erottaa) laadultaan parhaita vai myös vaikutukseltaan suuria kirjoja?

Haluaisin heittää mukaan tietysti Harry Potterit
Click to expand...

Jos Potterit nousevat kehään niin sitten ilmeisesti myös Tulen ja jään laulu. En ole kovin innoissani kummastakaan mutta jos olisi pakko, niin Potter-kirjoista äänestäisin listalle Azkabanin vankia, joka vielä toimisi yksinäänkin. Martinilta en saanut luettua loppuun edes Valtaistuinpeliä.

Eräs idea lopullisen listan kokoamiseen voisi muuten olla muodostaa kymmenen sarjaa (tyyliin miekka ja magia, vaihtoehtohistoria, rinnakkaistodellisuudet, eläinfantasia, eroottinen fantasia, huumorifantasia, kristillinen fantasia, ateistinen fantasia, novellikokoelmat, triplatrilogiat tms.) ja äänestää kunkin voittajasta erikseen. :knockout:
 
Telimektar sanoi:
Jos Potterit nousevat kehään niin sitten ilmeisesti myös Tulen ja jään laulu.
Click to expand...

Heh, tästä tulee niin helposti tällaista "no jos tuo käy niin sitten kyllä tämäkin!" -tyylistä heittelyä. :D
Kyllä minä sen kehään saattaisinkin nostaa, riippuen tosin hieman siitä, pitääkö listan oikeasti olla vain kymmenen kirjan mittainen ja pitäisikö sen edustaa ehdottamallasi tavalla monipuolisesti fantasian eri kirjoa (mielestäni pitäisi!). Kuitenkin ehkä siitä alagenrestä voisi löytyä parempia ja kulttimaisempiakin teoksia.

Huomatkaa, etten ehdottanut esimerkiksi Twilight-saagaa, joka nousi lähes Potterien kaltaiseksi ilmiöksi viimeistään elokuvien myötä, mutta jonka ansiot kirjallisuutena ovat heikommat. Kirjasarja ratsasti minusta myös aika paljon sen tyylilajin suosion yleisellä kasvulla.

Eli en siis vaadi, että jokaisen pitäisi tuntea nämä kansainväliset bestsellerit muutenkin kuin Wikipedian juonitiivistelmän perusteella koska ne nyt vaan ovat niin isoja juttuja. Mutta tätä suosion näkökulmaa puolustaa toisaalta se, että esimerkiksi kouluissakin luetutetaan paljon kirjoja, jotka eivät ole täydellisiä lukuelämyksiä: kirjat ovat saattaneet aikanaan kohahduttaa, villitä tai muuten vain ihastuttaa, mutta myöhempien sukupolvien makuun ne eivät käy.

Minun mielestäni Pottereissa on viihdyttävän ja koukuttavan juonen lisäksi myös syvyyttä, joka voi opettaa lukijaansa. Suosittuja, samankaltaisia ja hyviä kirjoja tai kirjasarjoja on varmasti todella monia (mitä näitä nyt on, Percy Jacksonit ja Nälkäpelit ym.?) mutta ainakin minusta Potterit ovat silti the sukupolvikirjasarja matalafantasiassa.

Oikeasti kuitenkin hyvä, että Potterit listalla kyseenalaistettiin. :) Ei se sinne välttämättä kuulu, etenkään, jos listalla on tarkoitus saada ihmiset lukemaan uutta, hyvää fantasiaa eikä jumahtaa listaykkösiin, jotta leffateattereita ja telkkaria katsoessa voi napautella, että ei se noin kirjoissa mennyt. Potterien pariin päätyy helposti ilman, että siihen kukaan auktoriteetin tavoin neuvoo.

Mielestäni listan pitäisi edustaa enemmän myös muuta kuin alkuperältään englanninkielistä kirjallisuutta, mutta tunnen sitä vielä aika huonosti, joten en osaa itse ehdottaa mitään. Tietysti englanti on niin valtavan iso kielialue, että sieltä nouseekin ihan tilastollisesti paljon hyviä.
 
Komppaan Pratchettia ja Diana Wynne Jonesia. Ensinmainitulta olen muistaakseni erityisesti nauttinut Kuolema-kirjoista, mutta Kiekkomaailma kokonaisuutenakin on mielestäni paikkansa ansainnut. Jonesia olen lukenut vähemmän kuin haluaisin, mutta Derkinhovin mustaan ruhtinaaseen olen palannut useamman kerran.

Itseäni lukijana voisi kiinnostaa lista sellaisista teoksista, jotka ehkä ensisijaisesti menevät jonkun muun genren alle, mutta joissa olisi myös ripaus jotain fantasianomaista. En oikein katso itseäni päteväksi ehdottamaan tällaisille listoille mitään, koska luen niin armottoman vähän, mutta Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo ja Ali Shaw'n Tyttö joka muuttui lasiksi olisivat varmaan omallani. "Oikean" fantsun kelkasta olen auttamattomasti pudonnut jossain siinä Tolkienin kohdalla :p
 
Ankeuttaja sanoi:
Mutta se, että kommentti on tyyliä "tää on muten sata kertaa parempi kuin sun ehdotuksesi" menee mielestäni jo tasolle "mun maku on muuten (sata kertaa) parempi kuin sun", kun ihan hyvin olisi voinut laittaa oman ehdotuksensa ilman vertailua muiden ehdotuksiin.
Click to expand...

Olen pahoillani, tarkoitus ei ollut arvostella makuasi. Kyse on siitä, että Tulen ja jään laulu on mielestäni täysin ylihypetetty sarja, kun taas hyvin samankaltainen mutta minun mielestäni huomattavasti paremmin (ja aikaisemmin, kyse ei ole plagiaatista) kirjoitettu Deverry on lähes täysin tuntematon, vaikka Tulen ja jään laulun tapaisesta tarinoinnista pitävät ihmiset saisivat siitä todennäköisesti valtavasti iloa. Koska sarjat ovat niin samanlaiset ja koska minun silmissäni Tulen ja jään laulu on ns. köyhän miehen versio Deverrystä, ensinmainitun esiintuominen innostaa minut aina mainostamaan Deverryä vielä parempana vaihtoehtona.

En myöskään lähde siitä, että koska minä tykkään Deverrystä enemmän, se on parempi. On paljon ihan kakkaa kirjallisuutta, josta tykkään kovasti (esimerkiksi Vampiraatit-sarja), ja toisaalta paljon loistavaa kirjallisuutta, joka ei vain uppoa minuun (esim. iso osa Neil Gaimanin tuotannosta). Deverry on yksinkertaisesti minun mielestäni paremmin kirjoitettu versio ihan samasta teemasta, jota Tulen ja jään laulukin käsittelee.

Muoks: Mistä päästäänkin siihen, että Gaimanin Tähtipölyä voisi hyvinkin ansaita paikan listalla. Se on hyvinkin omaperäinen, olkoonkin, että muutkin kirjailijat ovat käsitelleet aihetta "rajanylitys normaalista maasta maagiseen maahan", hahmot ovat eläviä ja uskottavia ja juoni jännittävä ja varsin epäkonventionaalinen.
 
Last edited:
Ehdotukset on suunnattu varttuneemmille harrastajille. Entäs nuoremmat? Kuvitellaanpa joku 12-vuotias, joka on lukenut Potterit jo viidennen kerran ja tulee ajatelleeksi, että onhan niitä muitakin kirjoja. Mitä suosittelisitte hänelle?
 
^Pagba, itse tuossa iässä luin omassa viestissäni suosittelemani Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarjan.
Stroudin Bartimaeus- trilogiakin voisi mennä (sitäkin hehkutin viestissäni).

Muita nuortensarjoja joista itse ainakin olen pitänyt ovat Rick Riordanin Percy Jacksonit,
sekä Eoin Colferin Artemis Fowl- sarja (jonka viimeisen kirjan luin kylläkin 20-vuotiaana,
mutta sarja alkoikin jo vuonna 2002.)
 
Jossain oli maininta puuttuvasta naisnäkökulmasta. Purevan iskevällä huumorilla on kirjoitettu Patricia C. Wreden Lumotun metsän kronikat (Lohikäärmeen prinsessa, Lohikäärmeen retkikunta jne.). Etenkin sarjan alkuosan kirjat ovat virkistävän erilaisia.
 
Komppaan Vampiren Percy Jackson -ehdotusta. Riordanilla on toki nippu muitakin hyviä kirjoja, mutta Salamavaras-opuksesta alkava sarja on niistä imo parhaiten kirjoitettu. Fanitan Riordania yhdessä esikoiseni kanssa, ja minua jaksaa hymyilyttää, miten kirjailija (joka on koulutukseltaan englannin ja historian opettaja) onnistuu vauhdikkaiden, hyvin kirjoitetuilla henkilöhahmoilla ja ovelilla juonenkäänteillä rakennettujen tarinoidensa siivellä opettamaan lukijalle myös antiikin mytologiaa ihan huomaamatta. Oma muksuni jopa kahlasi näiden kirjojen innostamana läpi myös erillisen antiikin mytologioita Percy Jacksonin kertomana esittelevän kirjan. Riordanin teokset ovat siis edutainmentia parhaimmillaan =)
 
Jos joku miettiin sopisiko joku tietty teos kymmenen kärkeen tai voisiko sitä ehdottaa lukekoon yltä monia hienoja (ja erilaisiakin) perusteluja sille millaisia kirjoja ihmiset tahtoisivat listalle ja miettiköön niiden perusteella sopisiko oma ehdotus sinne. En edelleenkään halua rajata vaan miettiköön jokainen itse fantasian ystävänä tai sellaiseksi pyrkivänä millaisia kirjoja listalla tahtoisi nähdä ja jatkettakoon myös keskustelua siitä millaisia listoja kukakin tahtoisi suosia. Lopputulos on kuitenkin äänestyksen mukainen ja varmasti hyvinkin laajasta valikoimasta.
Sen verran listaan voitaneen puuttua että jos alkaa näyttää että sinne tulee useita hyvin saman tyyppisiä kirjoja niin järjestetään niiden kesken miniäänestys siitä mikä nostetaan listaan ja laitetaan toinen vaikkapa jonkinlaisella maininnalla esille. Näistä älähtäminen jää teidän tehtäväksenne, koska minulla on tosiaan verrattain vähän tuntemusta tässä kohtaa. Mutta katsotaan nyt mihin tämä johtaa.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös