Asiakaspalvelu

Kaverini asiakaspalvelu tarina:

Kaverini oli apteekissa katsomassa itsellensä sellaista ihon puhdistus vettä.

Kaverini: "Onko tämä puhdistusaine alkoholitonta?"
Myyjä: "Lueppas itse mitä siinä lukee."
Kaverini: "Sopiiko tämä meikin poistamiseen?"
Myyjä: "Kokeileppas itse."
Kaverini:"Luuletteko te että mä ostan tämän vaan testaakseni?"
Myyjä: "Älä sitten osta."

Toi oli jo vähän törkeetä,jos mulle ollaan törkeitä niin sitten mäkin oon niille!!

Mullakin löytyy näitä kokemuksia huonosta palvelusta. Varsinkin koska olen nuori ja varsinkin jos liikun vähänkään isommassa porukassa. Asun tampereella, jossa nyt noin keskimääräisesti hyvää palvelua nyös nuorille. Mutta löytyy monia kauppoja, joihin ei saa mennä enemmän kuin 2 nuorta kerrallaan.
Meidän koulun lähellä on Siwa, johon saa mennä 2 alle 18-vuotiasta kerralla. Se on jo törkeää
Vain koska olemme nuoria ja pelottavan näköisiä x) emme saa mennä porukalla kauppaan sillä sillon meidän heti oletettaisiin varastavan muutaman kassillisen karkkia...

Meilläkin on Siwa lähellä.Kun sinne menee niin ne myyjät kattoo niinkuin oltaisiin rosvoamassa vaikka mä ja mun sisko mennään sinne usein karkkia ostaan karkkia eikä ne voi vieläkään luottaa siihen ettei me pöllitä mitään.
Yksi niistä myyjistä vetää euroja sieltä kassasta ja ottaa kaikkee syötävää sileen ettei osta sitä.

Kappas mun 200 viesti,onneksi olkoon minä!

Minulla asiakaspalvelijalle käyttäytyminen heittelehtii laidasta laitaan. Joskus huonona päivänä olen varmasti erittäin rasittava palvella, joskus en valita oikein mistään (jälkimmäinen se yleisempi). Tosin minulla inhokki on ainainen ylipirteä "Hei", jok'ikisellä kassalla.

Asiakaspalvelijaerikoispalkinnon saa joku nuori tyttö kahvilassa ruotsinkielisessä Suomessa, joka kysyttyäni savolaisen roteasti "Tiet sie tälle hampurlaeselle mittään vae ihanko kylymänä pistelen?" hetken täydellisen hämmentymisen jälkeen sai soperrettua, että kyllähän hän sen lämmittää voi. Improvisointia sen olla pitää.

Itse olen varmaan erittäin huono asiakaspalvelija, ainakin mitä supermarket-TET-harjoittelun ja kirjasto-kesätyön perusteella voin kertoa. Asiat tulee hoidettua saksalaisen tehokkaasti, mutta hymyä saa hakemalla hakea. Enhän minä siellä heitä viihdyttämässä ole.

Minulla on paljon kokemuksia huonosta asiakaspalvelusta.

Tyypillisin piirre mihin olen liikkeissä törmännyt, on se, että katsotaan nenänvartta pitkin ja kuvitellaan asiakasta ihan rahattomaksi sekä mitättömäksi (varsinkin ns. Boutique-liikkeissä). Olisin monesti ostanutkin jotain mutta palvelun takia se jäi, kyseiset liikkeet on edelleen pannassa.
Eräässä ruokakaupassa törmäsin miespuoliseen kassaan joka mässytti purkkaa suu auki, ei tervehtinyt ja heitti vaihtorahat pitkin tiskiä.

Paljon on tullut ihmisiä vastaan jotka ovat aivan väärällä alalla, kolme sitruunaa niellyt myyjä ei ole kivan näköinen.
Totta kai, ihmisillä on huonoja päiviä mutta harvoin asiakas on siihen syyllinen, sitä piti itsellekin aikoinaan takoa päähän.

Olen itsekin asiakaspalvelualalla, joten pyrin käyttäytymään asiallisesti myyjänä sekä asiakkaana.

Muutama vuosi sitten kiersimme Suomea autolla ja asia mikä reissusta jäi hyvin mieleen oli se, että mitä alemmas Lapista tullaan, niin sitä mutrummaksi suu muuttuu, varsinkin palvelualan ihmisillä.

Mutta löytyy hienoakin palvelua monesta paikkaa. Paras muistoni on Tampereen Scandic hotellista.

Myyjille tuntuu monesti olevan juuri tuo nuoruus jotenkin kamala asia. Ikään kuin kaikki nuoret olisivat varkaita ja heitä pitäisi seurata silmä kovana kokoajan :roll: . Itse muistan ainakin kerran Turun Stockmannilla (taisin olla 14-vuotias) eräs myyjä seurasi minua koko sen ajan kun kiertelin meikkiosastolla vain katsellen mitä kaikkea siellä on, en muista hainko jotain erityistä. Kun minä pysähdyin, pysähtyi minua seurannut myyjäkin, muka järjestelemään hyllyjä. Meinasi kyllä lähteä hermo, mutta olin silloin vielä niin pieni ja ujo, etten sanonut mitään, vaan lähdin pois. En sen jälkeen kyllä pitkään aikaan käynyt Stockmannilla...
Tosin kun kävin siellä noin vuosi kyseisen tapahtuman jälkeen erään ystäväni kanssa, eräs myyjä tuli iloisesti kysymään, että voiko hän auttaa jotenkin. Ja olen muutenkin huomannut, että kun ikää tulee lisää, alkaa palvelukin pelaamaan paremmin.
Jaksaa se silti edelleen ärsyttää, kun jossain kaupan kassalla ei viitsitä edes tervehtiä tai sanoa kiitos ja ole hyvä. Asiakas on aina asiakas, vaikka olisikin alle täysi-ikäinen ja ostaisi yhden suklaalevyn.
Sekin on muuten hauska huomata, miten myyjien ilmeet muuttuvat ihan silmissä, kun he huomaavat, että sinulla on paljon rahaa, tai esimerkiksi Stockmannilla kun näyttää exclusive-Stockmann -korttia. Palvelu muuttuu heti huomattavasti ystävällisemmäksi, eikä sille voi kuin nauraa.

Kai tänne torimyyjät lasketaan :roll:

Eli tänään olin kaverini kanssa talvimarkkinoilla ja siellä oli sairaasti porukkaa.
Halusin ostaa metrilakua,mut sit näin vanhan miehen joka myi tikkareita. Me mentiin sinne ja mietittiin ostetaanko. Mies selitti ja kehui siinä tikkareita ja jutteli mukavia meille. Ž
En aatellu ostaa mitään,mut mies oli niin kiva ja mukava niin ostin neljä tikkaria sitten (siskoillekkin).
Lopuksi mies sanoi vielä et me ollaan niin nättejä tyttöjä et me voidaan ottaa tuosta vielä yhet tikkarit ilmaiseksi
Siinä vasta kiva myyjä

torimyyjät on todellakin useimmiten mukavia. Se vois ehkä johtua siitä, ettei ne tee viikosta toiseen samaa hommaa. Ja ainahan esim. karkkikojuilla kannattaa asiakasta mielistellä, koska asiakkaan ei ole pakko ostaa.

Juu, Mä olin tosiaan myöskin Turun Robertsilla todistamassa tota huonoa asiakaspalvelua.. ja olin myös saman viikon torstaina samaisessa liikkeessä, ja siellä istui sillon myös vielä isompi lössi mammoja, kun mitä meitä oli silloin miitissä.. ja mammat olivat todella äänekkäitä ja veivät vielä suuremman tilan yläkerrasta kun me, mutta heille ei koko sinä aikana kun siellä istuimme tullut ketään tarjoilijoista sanomaan mitään..

Minusta tuo myyjien suhtautuminen nuorempiin on tosiaan väärin.. asiakkaita hekin ovat ja samalla tavalla he kertovat huonoista kokemuksistaan liikkeessä/ huonosta asiakaspalvelusta..
Jotenkin oon myös huomannut semmoisen asian, että esimerkiksi Oulussa ja Tampereella asiakaspalvelijat ovat aina olleet paljon mukavampia kuin mitä Turussa.. Toivottavat ystävällisesti tervetulleeksi ja toivottavat hyvää päivänjatkoa. Eivätkä kuitenkaan heti ryntää kimppuun kysymään, voiko auttaa, vaan antavat semmoisen kuvan, että ovat käytettävissä jos tarvitsee apua..

Kun Turussa on astunut liikkeeseen sisälle niin useassa paikassa tulee heti semmoinen olo, että ei ole ollenkaan tervetullut, kun jos ei myyjä ole heti kimpussa kysymässä mitä haluaa, ni saa semmoisia "mee pois" katseita osakseen. Ei tämä tietysti kaikkia liikkeitä koske, mutta melko suurta osaa..

Yhdessä lahjatavaraliikkeessä.. en muista nyt nimeä, astuin sisään, ja myyjä mulkoili jokaista askelta.. Tuli heti semmoinen olo, että olen kaikkea muuta kuin tervetullut.. Lähdin melko nopeasti ulos, enkä ole sen jälkeen liikkeessä käynyt.

Toinen mikä liikkeissä ärsyttää (varsinkin suuremmissa ruokakaupoissa) on se, että kassamyyjät "leikkivät liukuhihnaa".. Siis sanovat jokaiselle asiakkaalle samalla sävyllä hei, ja näyttävät kaikkea muuta kuin innostuneilta työstään..

Olin työharjoittelussa kirjastossa, lehtiosastolla. Siellä taas katsottiin kieroon nuorta asiakaspalvelijaa, moneen kertaan tultiin kysymään että onko täällä niitä oikeita työntekijöitä paikalla, vaikka kyllä mie lainaukset sun muut osasin hoitaa. Varsinkin vanhemmat ihmiset olivat tosi töykeitä. Yhden kerran joku kysyi jotain, johon en millään löytänyt vastausta, joten pyysin kääntymään vakituisen henkilökunnan puoleen käsikirjastoon (viereinen huone, matka n. 15 metriä). Siitäpä vasta huuto nousikin.. Mitä ihmettä tämmöisiä penskoja edes pidetään tiskillä jotka eivät mitään osaa!? jne..

Kyllä siinä oli pakko vain hymyillä, onneksi oli suurin osa asiakkaista kuitenkin tosi kannustavia. Miusta ei olisi asiakaspalvelijaksi ihan loppuelämäkseni, kunnioitan suuresti heitä jotka pystyvät jättämään omat huolensa narikkaan työpäiväksi. Tai ainakin pitämään ne pään sisällä...

Jos minä olen poliisina ottamassa kiinni varasta, en ole Roark, vaan olen poliisi. Eli minä en ole itseni vaan edustan edustamaani instituutiota. Ei varas huuda Roarkille vaan poliisille. Miksi minun, Roarkin, pitäisi suuttua siitä mitä varas huutaa poliisille?

Eli siis täytyy pystyä erottamaan itsensä ja työnsä. Jos olen kioskinmyyjänä puliukon huutelun kohteena, silloinkin pultsari huutaa vaan kioskinmyyjälle, ei minulle. Eihän se pultsari edes tunne minua. Ei tiedä mitä minä olen. Hän näkee vaan kioskinpitäjän jolle purkaa omaa oloaan. Tietenkään sylkykupiksi ei pidä ryhtyä, mutta semmoisen pienen roskan mikä kohdistuu SIIHEN MITÄ EDUSTAT, EI SINUUN voi jättää (ja pitääkin) omaan arvoonsa.


Eli muistakaa ettei työroolinne ole te.

Minulle on muodostunut paikallisista vuotuisista Lippos-markkinoiden vakituisista kauppiaista muutamia selviä suosikkeja, joilta ostan melkein aina jotain. Ja jos muualla näen, ostan myös. Yksi näistä on vanhempi mieshenkilö, joka myy karkkia. Hinnat ovat kilpailukykyiset, asiakas kokee itsensä tervetulleeksi ja kaupanpäällisetkään eivät ole täysin vieras asia.

Kun taas jotkut ihmeliima tms. kauppiaat ovat Ostoskanavamaisuudessaan erittäin huvittavia, joita täytyy vain käydä katsomassa, enhän minä nyt mitään tuollaista ostaisi.

Juuh, Turun Robert's on kyllä aika järkyttävä kokemus Tampereen Roopekuppilan jälkeen.

Muuta kokemuksia huonosta kohtelusta ei juuri nyt tule mieleen, mitään liikettä en sentään boikotoi asiakaspalvelun (tai sen puutteen) takia. Johonkin kauppaan vain menee toista mielummin.

Usein haluan olla liikkeessä rauhassa ilman myyjää siinä häiritsemässä. Varsinkin vaatekaupoissa harvoin kysyn apua ja jos sitä tarjotaan, kieltäydyn. Kuitenkin on mukavaa, jos myyjä jaksaa vähän hymyillä tai vähintäänkin käyttäytyä kohteliaasti. Ja sellainen Entin mainitsema mulkoileminen on tosiaankin raivostuttavaa. Vieroksun pieniä putiikkeja, joissa olisin ainut asiakas, juuri tämän takia.

Loukkaannun helposti, varsinkin jos minua kohdellaan epäreilusti (eli haukkua saa jos on syytä ). Jos kaupanmyyjä sitten on oikein tyly tai suorastaan epäkohtelias, voi olla mieli maassa/muuten vain hämmentynyt olo koko päivän. Vaikka tiedän, että vieraalla kaupanmyyjällä ei voi olla mitään henkilökohtaista minua vastaan, silti voin pahoittaa mieleni. Mukava myyjä taas piristää omaakin mielialaa.

Onneksi suurin osa asiakaspalvelutyössä olevista osaa asiansa ja tietää miten maksavia asiakkaita kannattaa kohdella. Kuitenkin epämieluisat yksittäistapaukset jäävät mieleen paljon kauemmaksi aikaa kuin normaalin tasokas palvelu.

Ja loppuun vielä yksi hassu juttu. Olin kaupan kassalla ja myyjältä pääsi haukotus. Ei siis edes mikään haukotusta pahempi, mutta myyjäraukka nolostui ja alkoi selittää, kuinka ei voinut sille mitään, on ollut pitkä päivä jne. Ja laajensi keskustelun vielä siihen, että nuorilla vasta paljon töitä taitaakin olla, kun on koulu ja joskus myös palkkatyö...
Myyjätkin ovat ihmisiä .

Joskus on vaikea tietää, haluaako asiakas tulla jätetyksi rauhaan vai tahtoisiko, että jo ovelta tullaan tarjoamaan apua. Kerran asiakas suuttui minulle ihan kunnolla, kun menin kysymään, voinko olla avuksi, kun hän oli juuri tullut ovesta sisään. Toisinaan taas on tullut sellaista palautetta, että on välinpitämätön, kun ei heti tule kylkeen kiinni. Kuulemma meidän talossa farmaseutin pitäisi aina ehtiä tarjota apua eikä niin, että asiakas joutuu vaivautumaan itse sitä pyytämään. En oikein osaa sanoa, mikä omasta mielestäni olisi paras tapa.

Kun olen itse asiakkaana, useimmiten haluan ainakin jonkin aikaa katsella itse. Tosin sellaisiakin ihmisiä näkee, jotka aivan selvästi eivät löydä etsimäänsä, eivätkä sittenkään huoli opastusta :roll:

Haluatteko te itse pyytää apua jos tarvitsette, vai tykkäättekö, että sitä tarjotaan automaattisesti? Häiritseekö se, että myyjä tulee heti ovella vastaan?

Entti sanoi:

Toinen mikä liikkeissä ärsyttää (varsinkin suuremmissa ruokakaupoissa) on se, että kassamyyjät "leikkivät liukuhihnaa"..

Click to expand...

Isommissa marketeissa kassalla olo ON liukuhihnatyötä. Parhaimmillaan/pahimmillaan siinä saattaa olla työpäivän aikana hyvinkin 800- 1000 asiakasta. Useimmiten kassalla ei ehdikkään paljoa jutustella.
Itse pitäisin todella, että pääsisin tekemään työtäni niinkuin sitä kuuluisi tehdä eli sananmukaisesti palvella. Useimmiten on liian kiire ja työvoimaakin on niin vähän, ettei yksinkertaisesti ehdi revetä jokaista neuvomaan. Mutta se taas on suurempi ongelma ja valitettavasti sitä ei edes yritetä ratkaista korkeammalla tasolla.
Minä tykkään tehdä iltavuoroa, koska silloin suurin osa mummoasiakkaista on poissa ja nuoria/nuoria perheitä/nuoria aikuisia on enemmän. Toisekseen siinä on myöskin se, että ehtii enemmän ottaa ihmisiin kontakteja kun ei tarvitse juosta koko ajan.
Mietin tänään töissä sitä, että miten minä suhtaudun nuoriin asiakkaisiin. Tulin siihen tulokseen, että minulle on helpointa lähestyä ja aloittaa jutustelu suurin piirtein samanikäisten kanssa (eli 25-30). Vaikeinta se on nuorten kanssa. Tietenkin olen ystävällinen ja kohtelias niinkuin kaikille muille, mutta en tiedä mitään millä aloittaa kuullostamatta aivan typerältä. Varsinkin jos kyseessä on iso lauma, niin se tuntuu aina jotenkin.. en keksi oikeaa sanaa.. teennäiseltä tai oudolta. Lauma pitää isoa meteliä ja nauraa, kassalla ollaan hiiren hiljaa ja tuijotetaan myyjää, kassalta lähdettäessä kuuluu taas iso meteli.
Mummot ovat helppoja, niille ei tarvitse kuin sanoa "Juu, kyllä." tai "Ai jaa, aivanko totta?". Lisäpisteitä saa jos kyselee lapsenlapsista tai sairauksista.
Tosiasiahan on se, että kanta-asiakkaat ja vanhemmat sellaiset varastavat eniten. Nuoret ovat murto-osa siitä. Mutta nuorista useimmat ovat "tilaisuus teki varkaan"-tyyppisiä. Sen vuoksi kai tämä kyttäily pidetään ikäänkuin ennaltaehkäisevänä. Varsinkin kosmetiikka on melkein mahdoton hälyttää ja se on pientä tavaraa sekä kallista, joten sitä taidetaan varjella joka paikassa. Toisinaan liiankin kanssa.
Asiakkaana haluan olla rauhassa useimmiten. Tykkään pyöriä, tunnustella ja kokeilla itsekseni. Varsinkin vaateshoppailu on tällaista. Kysyn, jos tarvitsen apua. Ravintoloissa ja muissa tämän tyyppisissä paikoissa haluan hymyilevää sekä hyväntuulista palvelua. Jos en sitä saa, seuraavaa kertaa ei tule. Baareissa seulani ei ole niin tiukka, mutta siellä itse käyttäydyn hyvin (kiitän ja hymyilen, mikä on aika harvinaista suomalaista baarikäyttäytymistä) ja mieleeni jää kyllä, kuka on hymyillyt takaisin tai sanonut ole hyvä kaikessa kiireessäänkin. Useimmiten jätän illan lopussa tippiä myös narikkaihmisille, jos ovat mukavia olleet.

Minä en vaada hirveesti asiakaspalvelulta. Minulle riittää, että saan ostettua asiani tai sen palvelun jonka minun kuuluu saada.
Mutta monet vaativat, että myyjä on ystävällinen ja mukava jne. mutta kaikkia ei voi mielyttää, ei sitten millään. Myyjältä vaaditaan loppujen lopuksi aika paljon. Hänen pitää sopeutua muihin ihmisiin ja vielä auttaa niitä mm.
Itselläni ei ole huonosti kohdeltu kaupasta tai missään asiakaspalvelussa. Noh... jos ei lasketa minun koti kyläkauppaa.. siellä ei kohdella minusta ketään hyvin. Minkäs sille teen..

Lachesis sanoi:

Haluatteko te itse pyytää apua jos tarvitsette, vai tykkäättekö, että sitä tarjotaan automaattisesti? Häiritseekö se, että myyjä tulee heti ovella vastaan?

Click to expand...

Saisi tulla vasta sitten kun on kerennyt minuutin, kaks kattella. Se on häiritsevää, jos hyökkää heti kimppuun. Esimerkiksi kirjakaupoissa en halua palvelua, jos en sitä itse pyydä.

Ruby Sandybank sanoi:

Mutta nuorista useimmat ovat "tilaisuus teki varkaan"-tyyppisiä.

Click to expand...

Itse asiassa meillä päin ei edes useimmat. Omassa kaveripiirissäni vain 3 näpistelee tavaroita. Tai vaihtoehtoisesti meillä voi olla suht. rehelliset piirit.

Rose's Ghost sanoi:

Omassa kaveripiirissäni vain 3 näpistelee tavaroita. Tai vaihtoehtoisesti meillä voi olla suht. rehelliset piirit.

Click to expand...

Omassa kaveripiirissäni ei kukaan näpistele. Ja uskon tuntevani lapsuudenystäväni niin hyvin, että tuo pitää myös paikkansa. Minun maailmassani on melko hämmentävää, jos "vain" kolmen näpistelevän tuttavan ystäväpiiriä pidetään suhteellisen rehellisenä?

Ehkä minun ystäväpiirini on sitten vain umpitylsänrehellistä? Tai sitten olemattoman pieni. :roll:

Minä suhtaudun näpistykseen yhtä ahdasmielisesti kuin piratismiin tai kansanmurhiin. Kaikkia niistä voidaan perustella tai vähätellä niin paljon kuin sielu sietää, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa että kaikki niistä on tuomittavaa.

"Vain" kolme kaveriasi varastelee. Ihme krimien kanssa liikut. Minä en päästäisi tuommoisia kämppääni.

Kummallista tosiaan, että suurin osa nuorista näpistelisi. Minunkaan ystäväpiirissäni ei ole näpistelijöitä, ei ketään kenen voisin kuvitella varastelevan kaupasta tai mistään ylipäätänsäkään. Vaikka olisi millainen tilaisuus.

Ehkäpä Ruby tarkoitti, että useimmat nuorista varastelijoista on tilaisuus teki varkaan -tyyppisiä? Tai no, eihän siinäkään olisi sitten logiikkaa muuta viestiä ajatellen.