Asiakaspalvelu

Joo, tosiaan jäänyt yksi sana kokonaan pois. :oops: Tarkoitin siis että useimmat niistä nuorista, jotka varastavat ovat olleet tällaisessa tilanteessa jossa varastaminen on ollut helppoa ja siihen on ollut tilaisuus.
Nyt ehkä tekstiini tuli vähän enemmän järkeä..

Muoks/ Luinpa tekstini vielä kerran ja huomaan etten ole ihan osannut esittää asiaani selvästi. Jotkin vartijat ja asiakaspalvelijat näkevät sen ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ettei nuorille tulisi tällaisia tilanteita, joissa olisi mahdollisuus varkauteen. Toisin sanoen kyttäävät. Varsinkin jos on tiedossa henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi jääneet kiinni näpistyksestä tai liikkuvat porukassa, jossa joku on jäänyt kiinni. Kukaan ei ole epäilyksen alla, mutta tehdään tiettäväksi ettei ole yksin. Näin sitä tilaisuutta varkauteen ei tule. Se taas ei ole hyvää asiakaspalvelua, mutta valitettavasti tätä kyttäämistä tapahtuu. Lähinnä tarkoitus on että kynnys varastamiseen olisi vielä korkeampi kun joku on näkemässä.
 
Varsinkin vanhemmat ihmiset olivat tosi töykeitä.

Tuon huomasin minäkin kaupan kassana työskennellessäni. Vaikka kuinka yritti olla mukava ja ystävällinen, niin joiltain mummoilta ei todellakaan saanut sellaista kohtelua kuin olisi ansainnut.

Omassa kaveripiirissäni vain 3 näpistelee tavaroita.

Vain kolme??! Meillä oli yläasteella iso porukka, ja joku varasteli toisten rahoja/tupakkeja/meikkejä jne. Yksi ihminen. Jos minulla olisi edes tuttavapiirissäni 3 ihmistä jotka näpistelevät tavaroita, jättäisin kyllä hengaamatta tällaisten ihmisten kanssa.. Kolme on jo aika paljon.

Toinen mikä liikkeissä ärsyttää (varsinkin suuremmissa ruokakaupoissa) on se, että kassamyyjät "leikkivät liukuhihnaa".. Siis sanovat jokaiselle asiakkaalle samalla sävyllä hei, ja näyttävät kaikkea muuta kuin innostuneilta työstään..

Kuten Ruby sanoikin, varsinkin kauheassa kiireessä ja ruuhkassa se on sitä liukuhihnana oloa. Silloin kun on vähemmän asiakkaita, sitä mielellään jäikin hetkeksi juttelemaan jos jostain lähti juttua. Valitettavasti siellä ei olla viihdyttämässä asiakkaita. [22]
 
Vaatekaupoissa joskus kaipaisi myös asiantuntevaa myyjää, he kun tahtoo olla nykyisin siellä kait vaan kassan ominaisuudessa (anteeksi jos nyt loukkasin jotakuta palstalaista, edellinen ei koske kaikkia). Muistelen kaiholla jokaista sellaista vaatekappaletta yms. jotka olen löytänyt osaavan myyjän sitä minulle suositeltua. Esim. optikolla tai kenkäkaupassa tämä olisi mielestäni erittäin tärkeää, onhan niitä vaihtoehtoja niin useita, ja hankala itse sitten hyllyistä etsiä ja kaivella.

Kirjastotädit täällä meilläpäin on välillä liiankin auttavaisia, ei heistä tahdo päästä eroon kun jotain kysyy... :D Mutta yksi mikä aina osaa yllättää töykeydellään ja palvelemattomuudellaan on Stokka. Siellä saattaa kolmekin myyjää jutella keskenään, ja kun menet viereen kysyvän näköisenä, et saa kuin ehkä ylimielisen vilkaisun osaksesi. Erään kerran ollessani sellaisella pienellä "tiskillä" kodinosastolla, myyjä lähti pois kun tuli minun vuoroni, eikä sanonut mitään, lähti vaan muina miehinä kävelemään.

Aika jännä sinänsä, kun niin moni kuitenkin kaipaa palvelua, ja niin harvassa paikkaa sitä kunnolla enää saa.
 
Mä tarkotin tolla "liukuhihna"-hommalla lähinnä semmoisia myyjiä, jotka sanoo ensin hei, kaikille samalla äänenpainolla, ja joitten olemuksen perusteella saa jo semmoisen käytöksen, että on kaikkea muuta kuin tervetullut.. (myrtsi ilme, huokailu, haukottelu.. ym.)Hymy on mielestäni melkoisen tärkeä ominaisuus myyjällä ja asiakaspalvelijalla yleensäkin..
Onhan niitä monia semmoisia myyjiä jotka vastailee kohteliaasti ja ystävällisesti jos asiakas juttelee ja toivottaa hyvää päivänjatkoa yms. Ja heistä saa jo olemuksenkin perusteella paremman mielen.

Mun vaatimuksena asiakaspalvelussa on oikeastaan pelkästään että asiakaspalvelija on käytettävissä jos apua tarvitsee.. Se pikemminkin tosiaan ärsyttää kun on hyvä asia, että myyjä tulee heti asiakkaan ovesta sisään päästyä kysymään voiko olla avuksi..

Onhan niitä tietysti semmoisiakin myyjiä, jotka odottavat että asiakas rupeaa pälyilemään ympärilleen myyjän toivossa, ja ilmestyvät sitten avuliaana :)
 
Minä suhtaudun näpistykseen yhtä ahdasmielisesti kuin piratismiin tai kansanmurhiin.

Eli suhtaudut myymälävarkaaseen samallalailla kuin keskitysleirin vartijaan? Tuskin sentään, tai niin ainakin toivon.

No, ehkä se sitten on ihmisten oma vika, jos heillä ei ole rahaa ruokaan ja vaatteisiin.

Ja kaikkihan me tiedämme, että jos myymälävarkaudet loppuisivat kokonaan, niin kaupat heti alentaisivat hintojaan hurjasti, kun sen varkausvaran voisi ottaa hinnoista pois, vai?

Jeesus kuoli syntiemme tähden - emmehän halua että hän kuoli turhaan?
Kaupan tuotteissa on ekstrahintaa siksi, että niitä näpistellään vähän - emmehän halua maksaa sitä ekstrahintaa turhaan? :p
 
Mielestäni puheena ollut näpistely on hieman eri asia kuin nälkäänsä varastaminen. Näpistelyllä ainakin minä ymmärrän pienimuotoista, ei-niin-elintärkeiden tuotteiden viemistä. Levyjä, meikkejä, jotain mitä käteen sattuu. Syitä on sitten varmasti yhtä monia kuin näpistelijöitäkin, sitä voi lähteä täysin tarpeeton esine mukaan huvin/jännityksen/kaveripiirissä ylpeilyn/harrastuksen vuoksi.

Tietty tämä on vain yksi määrittely näpistelylle, mutta minun kirjoissani sellaisen esineen varastaminen, jota ei edes tarvitse ja johon olisi oikeasti varaakin, on täysin turhaa.

Muokkis. Ja typerää. :roll:
 
Niin, no sellaisessa pikkunäpistelyssä yleensä sitten viedään sellaista tavaraa, jonka tuottaminen on usein senverran epäeettistä, että en osaa tuota kovin suurena syntinä pitää (kun kerran meikkejä yleisesti näpistellään, esimerkiksi).

Typerää moinen eittämättä on, ja turhaakin toki, mutta kovin pahasta rikoksesta ei mielestäni kuitenkaan ole kyse.

Ja yleensä nuo näpisteltävät esineet sitten ovat toki sellaisia, joita ei oikeastaan tarvitse, mutta harvemmin kai kuitenkaan sellaisia joihin kovin helposti olisi varaa. Tunnen kyllä paljon ihmisiä jotka ovat näpistelleet meikkejä ja vaatteita joita ilmankin olisivat tulleet toimeen, mutta missään nimessä heillä ei olisi ollut varaa niitä ostaa.
 
Bombycilla sanoi:
Tunnen kyllä paljon ihmisiä jotka ovat näpistelleet meikkejä ja vaatteita joita ilmankin olisivat tulleet toimeen

Miksi sitten ylipäänsä viedä jotain sellaista, jota ilman tulee toimeen? En minäkään näpistelyä tässä maailmassa suurimpana rikoksena pidä, mutta hämmästelen vain sitä, miksi näpistää jotain jota ei edes tarvitse? Turhaahan hamstraustahan se olisi vaikka tavaraa saisi viedä laillisestikin.

Menee muuten aika reippaasti jo off-topic. Lupaan lopettaa aiheesta tähän. :)
 
Bombycilla sanoi:
Eli suhtaudut myymälävarkaaseen samallalailla kuin keskitysleirin vartijaan? Tuskin sentään, tai niin ainakin toivon.
Keskitysleirin vartija tekee vaan työtään, eli suhtaudun häneen jopa positiivisemmin kuin myymälävarkaaseen :). Mutta niinkuin sanoin edellisessä viestissäni: Kaikki niistä on tuomittavaa, ja kaikkia niistä yritetään joko vähätellä tai selitellä. Ja vielä huomautan kommenttini olleen ainakin jollain tasolla vitsi. Yleinen asenne on vaan se että "voihan vähän niinku pikkuisen tehdä pahaa".
 
Kumma kyllä olen suhteellisen nuoresta iästäni huolimatta saanut aina ihan positiivista asiakaspalvelua. En sitten tiedä näytänkö minä jotenkin tavallista aikuismaisemmalta, erehdyttiinhän minua kerran kauan sitten luulemaan pikkusisarukseni isäksi. Ja minähän olin tuolloin vasta 13-vuotias pikkupentu.

Niin, ja käsitykseni positiivisesta asiakaspalvelusta on yksinkertaisesti sellainen, että työtehtäviinsä palkattu tekee sen mistä hän saa palkkaa. Ei kiitos mitään ylimääräisiä hymyjä eikä varsinkaan utelua sosiaalisesta elämästä. Ikään kuin kaupassakäynti ei olisi jo muutenkin turhan arkipäiväinen rasite, siitä tunnutaan joskus haluttavan tehdä joku tosi iloinen ja odottamisen arvoinen tapahtuma.

Minä saan hyvää asiakaspalvelua silloin, kun myyjä (tai tarjoilija tai kuka tahansa) tekee työnsä mahdollisimman nopeasti eikä puhu turhia.
 
En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta...

Opiskelen kauppiksessa, taloushallintoa kylläkin, mutta silti...
Asiakkaita on monenlaisia, joku haluaa kunnon palvelua, joku ei välitä, vaikka ei saisi palvelua ollenkaa. Kuitenkin on tärkeää olla asiakkaan läheisyydessä, jos tuotteista tulee jotain kysyttävää. Joku voi haluta kaiken mahdollisen tiedon jostakin tuotteesta, ja toiselle riittä kun tuote on hyvä. Asiakkaita (erilaisia..) on yhtä monta, kuin ihmisiä ylipäätään. Itse pystyn jonkin verran katsomaan henkilöstä, että riittääkö, vain läsnä olo, vai tarvitseeko olla valppaana selittelemään ummet ja lammet tuotteista...
Joten asiakaspalveluakin on erilaista, se taas johtuu henkilöstä, joka on tuotetta myymässä... Ei pidä mennä töihin, jos on huonot fiilikset, ja niistä ei pääse eroon "muutamaksi" tunnikse. myyjän pitää olla palvelualtis, valmiina auttamaan jos tarvitaan. Normaaleissa kauppakeskuksissa asiat on kuitenkin hoidettu erilailla... Työntekijät eivät aina ehdi, tai kykene kertomaan kaikkea, mitä haluaisit tietää... Mutta kaikki Asiakaspalvelutyössä olevat kuitenkin yrittävät parhaansa mukaan auttaa, neuvoa ja kertoa kaiken oleellisen.
 
Tuli mieleen viime syksy kun olin Tiimarissa TET:issä. Laitoimme tavaroita hyllyyn,siivosimme ja hinnoittelimme. Koko ajan oli kädet täynnä töitä,mut silti piti vielä kertoa ja auttaa ihmisiä löytämään kauppa,jossa myydään sanomalehtiä ja tupakkaa.
Monella olis voinut mennä hermot siinä,kun koko ajan ihmiset tulee häiritsemään työskentelyä kyselemällä tyhmiä. Mut sitä varten me oltiin siellä :roll:
Ihan mieleläni mä(kai?) autoin ja neuvoin niitä.
Olihan se vähän outoa,koska kyllähän sen huomas,et me ei oltu vakituisia ja oltiin vielä 15 vuotiaita.

Ääh, mitä mä nyt oikein selitin?? Yrittäkää ottaa selvää...
 
Imithuel sanoi:
Tuli mieleen viime syksy kun olin Tiimarissa TET:issä. Laitoimme tavaroita hyllyyn,siivosimme ja hinnoittelimme. Koko ajan oli kädet täynnä töitä,mut silti piti vielä kertoa ja auttaa ihmisiä löytämään kauppa,jossa myydään sanomalehtiä ja tupakkaa.
Monella olis voinut mennä hermot siinä,kun koko ajan ihmiset tulee häiritsemään työskentelyä kyselemällä tyhmiä. Mut sitä varten me oltiin siellä :roll:
Ihan mieleläni mä(kai?) autoin ja neuvoin niitä.
Olihan se vähän outoa,koska kyllähän sen huomas,et me ei oltu vakituisia ja oltiin vielä 15 vuotiaita.

Ääh, mitä mä nyt oikein selitin?? Yrittäkää ottaa selvää...

Mut just tota varten siel kaupoissa on niit ihmisii... Ja sit sielt saatta tosiaan joku asiakas tulla kysyyn ihan mitä sattuu... Niihin vaan töytyy osata vastata oikein... Ja mielellään vaik niin, et se tulee uudelleen kysyyn... Tai jotain... Ja sit tosiaan on niitä, jotka kysyy, et myydäänks teil tämmöstä ja tämmöstä... Ja jos ei vaan just sillon löydy, ja sanoo, vaik et jos varaat sellasen, nii... Juu, mut kun sen tavaran pitäs olla samantien siel hyllyssä noukittavissa... Enää ei riitä, et tavara on saatavana huomenna... Vaan se täytyy saada nyt ja heti..
 
Imithuel, minäkin olin aikoinani Tiimarissa TETissä, ja minultakin tultiin ahkerasti kyselemään kaikkea. Mutta se juuri oli mielestäni työssä hauskinta, asiakkaiden opastaminen ja neuvominen. On tietenkin makuasia, pitääkö moisesta, mutta jos ei pidä, ei kannata palveluammattiin pyrkiäkään.
Hassua sinänsä, että minulla noin yleensä ei ole mitään intoa mihinkään palveluammattiin (siis tyyliin kaupat ja muut vastaavat liikkeet) tulevaisuudessa :D.

Ja tärkeintähän on, että kysymyksiin vastataan, ei se, että niitä tullaan esittämään asiakkaalle. (Vaikka jossain tapauksessa sekin on kai suotavaa.)
 
En pistäny pahakseni sitä,että tultiin kyselemään. Vaikka välillä nuo "tyhmät" kysymykset otti pottuun.
Ihan mukavaa tuo opastaminen ja neuvominen oli...
 
Eilen kävin hakemassa pankista nettitunnuksen itselleni ja olin iloisesti yllättynyt siitä, että sain niin hyvää ja iloista asiakaspalvelua. Minua palvellut pankkivirkailija hymyili ystävällisesti ja antoi minulle tunnuksen, vaikka hän olisi aivan hyvin voinut käskeä minun tulla toiste vanhempieni kanssa, sillä nettitunnusta ei saa antaa alaikäiselle ilman vanhempien lupaa. Hän kuitenkin antoi minulle lapun ja kuoren ja käski minun pyytää lappuun vanhemmiltani allekirjoituksen ja laittaa sitten postiin kun ehdin. Pankin ovet olivat sillä välin kun minua palveltiin menneet kiinni ja tämä sama pankkivirkailija ystävällisesti avasi minulle takaoven ja vitsaili vielä, että minun pitää jäädä pankkiin töihin, kun ovet ovat menneet kiinni. Tuli todella iloinen olo. Hymyilytti vielä kauan sen jälkeen kun olin lähtenyt pankista.
 
Tarkoituksena on olla mahdollisimman ystävällinen asiakkaalle, oli se sitten millainen "känniläinen", normaali, tai muuten mitä vain... pitää vain olla niinkuin asiakas olisi ihan normaali... Eli mitä asiakaspalvelutyössä tarvitaan... Ystävällisyyttä, joustavuutta, asiakaspalvelu halua, ylipäätään sosiaalisuutta, jotta osaa kohdata kaikki erilaiset asiakkaat oikein.
Täytyy myös osata vastata kielteisesti tiettyihin kysymyksiin, mutta se ei olekkaan niin helppoa.. Esim. jollei jotain tuotetta juuri sillä hetkellä löysy, niin sen saa varmasti varattua, tai jotain...
 
Minua ärsyttää se ettei ihmiset voi tervehtiä, jos niitä tervehditään.

Esimerkiksi menee kauppaan ja tervehtii (hei, moi, terve..ym.), mutta myyjä tyytyy vaan murahtamaan. Ärsyttävää! :evil:
 
Tiedän kaupan kamalan; kun menin sinne kerran vaatteita katsomaan, kukaan ei alussa sanonut edes ' Hei',vaikka itse sanoin. Tuo kertoo jo kaiken myyjän luonteesta.

Sitten kun katselin vaatteita, myyjä tuli kysymään (edes tuli)että tarvitseeko neiti apua? Sanoin että ei kun katselen vaan, niin myyjä lähti suunnilleen suuttuneena kassan taakse, ja koko sen ajan kyttäsi minua ja kaveriani kuin me oltaisiin oltu jotain vandaaleita, jotka nurkan takana suihkuttavat spray-pullolla vaatteeseen. :shock:

Asiakaspalvelu vaatekaupassa on A ja O.
 
Itse asiakaspalvelussa työskentelevänä voin sanoa, ettei se aina ole helppoa olla siellä "tiskin takanakaan". Välillä kyllä ihmettelee, miten ihmiset kehtaavat vaatia palvelua ja itse käyttäytyvät todella törkeästi.

Tosin nykyään uskallan jo itsekin vaatia palvelua ja edellyttää sitä, sekä sanoa jos palvelu on ollut huonoa.
 
Ylös