Etunimet

Juu Esther on tähti. Essin alkuperäksi on Estherin ohella veikkailtu myös Istar-jumalatarta tai heprealaista nimeä Hadassah, joka tarkoittaa myrttiä.

Minun etunimeni on Tuuli. Alkuperä on todennäköisesti tuossa luonnonilmiössä sekä Tuulassa, Tuuliassa ja Tuulikissa. Mummini itseasiassa on Tuulikki, ja sieltä osittain tuo nimivalinta käsittääkseni juontaa juurensa.

Joskus muinoin kouluikäisenä en pitänyt nimestäni paljoakaan. Jotenkin se tuntui vaan tyhmältä ja typerän kuuloiseltakin. Siitä ei onneksi kylläkään saanut väännettyä mitään ikäviä lempinimiä, lähinnä sai kuulla jotain tosi ovelaa tyylillä 'Tuuli älä tuule niin kovaa'. Älykästä etten sanoisi. Nykyään olen suorastaan ihastunut nimeeni. Se on mukavan harvinainen, ja olen aina pitänyt tuulesta. Lisäksi se on oikeastaan aika nätti nimi. Olen myös aina pitänyt luonnosta, ja toisinaan haaveillut luonnonkansan kanssa elämisestä, ja jotenkin tuntuu, että nimeni ansiosta olen ainakin hitusen lähempänä sitä. Juu, kyllä minä taidan pitää nimestäni. <3

Nimekseni harkittiin kuulemma myös ruotsalaisperäistä Tuaa, mutta jostain syystä se hylättiin. Olen ihan tyytyväinen että hylättiin, vaikka ihan mukava nimihän sekin on. Jotenkin suomalainen nimi tuntuu kuitenkin mukavammalta, ja lisäksi Tuuli-nimellä on vielä mukava merkityskin. Veljestäni meinasi muuten tulla Pyry-Pekka, mutta viime hetkellä nimi vaihdettiin Tatu-Pekaksi. : D

Celebsûl, eikö nimimerkkisi tarkoitakin hopeatuulta? Musta on aina kivaa huomata jos joku käyttää omaa nimeään nickin pohjana - meille luontonimisille se on huomattavasti helpompaa ainakin jos haltiakielistä puhutaan.

Juuh, se unohtuikin tuossa mainita Tykkään käyttää nimeäni nickien pohjana jos vaan mahdollista^^

Oikea etunimeni on Sini, joka on mielestäni liian tavallinen, mutta toinen nimeni on Geela, johon ehkä haluaisin isona vaihtaa nimeni. Koulussakin alkaa ärsyttää, kun on toinen Sini samalla luokalla, eikä koskaan tiedetä, kumpaa Siniä tarkoitetaan.
Geela on äitini isoäidin etunimi, josta se on tullut. Sini-nimestä en tiedä, kai sen isä on minulle halunnut antaa.
Ja olisihan ihan kivaa omistaa joku vähän erikoisempi nimi, kuin Sini. Pienempänä sitä en oikein tullut edes ajatelleeksikaan, mutta nyt haluaisin muuttaa nimeni vaikka heti. Vaikkakaan koulussa minua ei sanota kuin Siniksi, eikä sen pahemmin muuallakaan, silti pistän nimimerkiksi useimpiin keskusteluihin ja peleihin Geela-nimen. Mutta onhan se ihan hauska yhdistelmä; Sini-Geela. :roll:

Geela, ei sinun tarvitse välttämättä vaihtaa nimeäsi. Voit alleviivata kutsumanimeä kysyttäessä toisen nimesi. Siitä voi aloittaa. Exäni toimi täten, ja kaikki kutsuivat häntä tällä toisella nimellä. Postikin tuli sillä nimellä, kaikkein virallisimpia tahoja lukuunottamatta.
Sinulla on kaunis ja persoonallinen toinen nimi, mutta myös etunimesi on kaunis. Tyttäreni on ikäisesi, ja hieman katkera siitä etten ollut rohkeampi hänelle nimeä antaessani. Olisin nimittäin halunnut nimetä hänet Yavannaksi, mutta rohkeus petti ja niin hänestä tuli Suvi Tuuli. Saa nähdä, miten suhtaudutte nimiinne myöhemmällä iällä. Itse inhosin 20-vuotiaana tavallista sukunimeäni, mutta 30-vuotiaana olin siitä ylpeä.

Eikä Sini nyt mahdottoman tavallinen nimi ole. Tarkkaan sanoen 1900-luvulla nimen Sini sai 6930 suomalaista, ja näistäkin vain 82 prosenttia ensimmäiseksi etunimeksi. Nimi voi toki tuntua sen vuoksi yleiseltä, että sen suosio kasvoi 1990-luvulle asti sen jälkeen, kun Sini tuli almanakkaan vuonna 1973, mutta 2000-luvulle tultaessa suosio on vähentynyt eikä Sini ollut vuonna 2005 kuin 50. yleisin naisen nimi.


(Eero Kiviniemi, Suomalaisten etunimet)

Sini-nimestä: kolmosta odottaessamme ajattelimme antavamme lapselle kolmanneksi nimeksi Sini, jos tuo olisi ollut tyttö. Ihan siksi, että se on kaunis (luonto)nimi mutta kolmanneksi nimeksi siksi, etteivät muut olisi kiusanneet tyttöparkaa sillä Sini yhdessä sukunimemme kanssa tarkoittaa sellaista pientä lintua, jolla on sininen lakki ja siivet ja keltainen vatsa, hyvinkin yleinen asumusten lähellä talviaikaan

Entti sanoi:

Iskä halus mun nimeks Hannelea..mutta kun äippä ehdotti Anua, ni ni musta tuli etunimeltä Anu ja toiseks nimeks laittovat sitten sen iskän ehdottaman Hannelen.. Eli musta tuli sitte Anu Hannele..Se oli aikamoinen sattuma, ku mun entisellä bestiksellä ja mulla oli sama toinen nimi Onhan tää nimi ihan jeez, (lyhyt ja ytimekäs ) mutta mäkin voisin kans sukunimeni..

Click to expand...

Meikäläinen on kanssa Anu :wink:
Kivahan se nimi on mutta alko ärsyttää kun kaverin pikkusisko sano että miks miulla on pojan nimi ja mie kun oon niin ihmeellinen niin menin suoraan sitten netistä etsimään tietoo ja yllätys yllätys! löysin jonkun sellasen sivun jossa sanotaan että muinaisesti se olis pojan nimi
Mutta pitää ajatella valoisasti, se sivuhan voi olla väärässä ja jotain, sekä kukaan muu tuttu ei oo koskaan sanonut mitään sellasta
Toinen nimeni on Kaarina joka on myös sitten äitini toinen nimi, luultavasti tulee siitä. Anu on siitä kiva nimi että harvemmin sitä törmää sen nimiseen
Sukunimeni voisin kyllä vaihtaa

Minä taas olen Reetta :roll:. Se on lyhennelmä Margareetasta ja tarkoitta "Helmeä." En tiedä mistä tulee, mutta iskä jotenkin sen keksi. En tiedä tosin miten. Jotenkin sen päähän putkahti.
Toinen nimeni on Riina ja sitä ei olisi tullut jos iskä ei olisi ruvennut riimittelemään etunimeni ja kolmannan nimeni Marian kanssa. Siitä se sitten kuitenkin tuli ja ihan kiva kuitenkin.
Kolmas nimeni on siis Maria ja sen puolestaan keksi äiti. Niin yleinen nimi kun oli niin tietenkin se tuli ensimmäisenä mieleen. Ensin Mariaa meinattiin ihan etunimeksi, mutta sitten iskä keksi Reetan ja siitä sitten tulee Reetta Riina Maria.
Olen ihan tyytyväinen nimeeni. Joskus pienenä tosin halusin vaihtaa Reetan Riinaksi.
Mitä sukunimeeni tulee, niin se on ihan ok.

Dubi sanoi:

Meikäläinen on kanssa Anu :wink:
Kivahan se nimi on mutta alko ärsyttää kun kaverin pikkusisko sano että miks miulla on pojan nimi

Click to expand...

Arvaa ärsyttikö Kanadaan muuttanutta siskoani, kun mainospostit yms. tulivat jatkuvasti nimellä Anus + sukunimi ja muutenkin ihmiset luulivat jatkuvasti, että hänen nimensä todella on Anus. Ei liene yllättävää että sisko alkoi loppujen lopuksi käyttää nimeä Ann.

Vanhempia ei voi kehua kekseliäiksi mutta minulle onnistuivat lätkäisemään sopivasti universaalin etunimen: Anne. Vähän persoonallisempaa otetta olisin kyllä toivonut toisen etunimen osalta (Mari) mutta eipähän tuostakaan hirveästi ruikuttamisen aihetta löydy koska nimiyhdistelmä uppoaa hyvin sekä englannin- että ranskankieliseen jengiin.

Variantteja tietysti kuulee, brittiläisille olen "Ann" ja kengurumaan porukka ääntää rentoon tyyliinsä molemmat vokaalit samoina "Anna". Jenkeillä on paha tapa yrittää matkia suomalaista äänneasua - kohteliaisuussyistä nimet äännetään omistajansa esimerkin mukaan - joten rapakon takaa tulleiden seurassa joutuu aina olemaan skarppina että erottaisi oman nimensä sieltä kaiken p*skanjauhannan eli small talkin seasta.

No minulle on annettu tälläinen mukava etunimi eli Kalle. Nimi on kaiketi germaanista alkuperää tai näin olen ainakin jostain lukenut. Siitä en tiedä miksi vanhempani antoivat juuri tämän nimen minulle. Sellaisen jutun olen kuullut että vaarini oli ehdottanut tosissaan nimekseni Huugoa.

Kustaa Vilkuna kertoo Etunimet-kirjassaan, että Kalle ruotsalais-suomalainen lempinimi Karlista, joka tosiaan on germaanista alkuperää tarkoittaen vapaata talonpoikaista miestä.

Itseasiassa ihan vain vapaata miestä. Muinaisgermaanisessa yhteiskunnassa melkein kaikki olivat maanviljelijöitä, joten sen ajan ihmisille "vapaa mies" luonnollisesti tarkoitti omalla maallaan omalla oikeudellaan elävää miestä. Käsittääkseni nimitys "karl" kuitenkin lähinnä erotti vapaat mutta arvonimettömät miehet "traeleista" eli orjista ja "jarleista" eli jalosukuisista. Siihen ei siis sisälly suoraan sitä oletusta, että mies on talonpoika.

Uudemmassa puhekielessä karl tarkoittaa yksinkertaisesti miestä. Esim. termi "pracht Karl" kääntyisi suunnilleen "reilu kaveri".

Omakin nimeni juontuu Karlista, mutta monen feminiini-, diminutiivi- ja lyhennysmutkan kautta.

Oletteko osa jotain yhtenäistä nimeämiskäytäntöä? Yhdessä perheessä on Jari, Sari ja Kari. Toisessa taas lasten etunimen ensimmäinen kirjain on edellisen lapsen etunimen viimeinen kirjain. Tähän tapaan (keksitty esimerkki): Seppo, Oili, Iida. Neljäntenä syntyi poika, jota aiottiin pesueen viimeiseksi. Hänen nimensä sulki ympyrän: Aatos.

Minulla ja äidilläni on sama kolmas nimi, ja hän on aivopessyt minut uskomaan, että se on annettava kolmanneksi nimeksi myös mahdolliselle tulevalle tyttärelleni ja lisäksi hänet on puolestaan aivopestävä antamaan se kolmanneksi nimeksi omalle mahdolliselle tyttärelleen etc. etc. Sikäli hupaisaa, että poikani kolmas nimi kulkee vastaavalla tavalla hänen isänsä suvussa.

Omat lapseni olen ajatellut nimetä kaikki L-alkuisilla nimillä, kun nyt esikoiselle tuli L-nimi annettua. Katsotaan nyt, tuleeko siitä lopulta mitään. Kivoja L-alkuisia nimiä - varsinkin pojannimiä - on nimittäin hyvin rajallinen määrä. Pitää kai keksiä itse tai sitten unohtaa koko ajatus L-sarjan rakentamisesta.

Meillä kulkee suvussa "ann" -alkuisia naistennimiä. Annikki, Anneli, Anne. Seuraavan sukupolven tytöstä (mikäli joskus lapsia hankin) tulee luultavasti Anwen. Arweniksi eivät pääse haukkumaan, koska nimi on walesiläinen ja satoja vuosia TSH:ta vanhempi.

Laura-Helena ilmottautuu taas. Olen saanut luvan vaihtaa nimeä ! ^_^ Minua kiehtoo erittäin suuresti nimi Leo, mutta en ole varma onko mahdollista vaihtaa nimi tuollaiseksi, normaalisti poikien nimeksi mielletyksi. Jos ei ole, niin sitten taidan nimetä itseni Leoniksi tai Leoneksi.

Hiukka hankalaa se voi olla. Vain kahdella naisella on ollut nimenä Leo yli kahtakymmentätuhatta mies-Leoa vastaan. Mutta vaikket voisikaan olla Leo, voisit silti olla Leona. Naisilla on 100–3-johto Leonan suhteen.