Gospel...

Claas oli ihan ok, mutta Superchick oli aika karu. Melko ikävä yllätys, etenkin kun en ole koskaan The Rainistakaan pitänyt, niin illan pääkonsertti oli aika tylsä. Seven Places ja Delirious? ovat edellisinä vuosina olleet ne jutut minkä takia on mn lähdetty. Noh, aina ei voi voittaa.
 
:)

Pidän gospelista . Okei, se on lähes ainoaa musiikkia, mitä edes kuuntelen :D Olen uskis (en tiedä, minulla tulee usikis sanasta aina mieleen ranskis), joka kuuntelee heviä . Eli siis The Rain on se suurin lemppari . Pienenä fanitin taas Pekka Simojokea ja Jukka Salmista :DD

Mutta asiaan .
Mielestäni gospel on erittäin puhuttelevaa, muttei (yleensä) silti liian vakavaa . Gospel on mielestäni yksi monesta monesta musiikin sarakkeesta . On poppia, rokkia, heviä, gospelia . Näin ainakin itse ajattelen . Tietysti voi olla gospelpoppia (ja onkin), gospelrokkia (ja onkin) ja gospelheviä (ja onkin), mutta niissä on huomattava ero .
The Rainista . Uskomattoman hienot sanoitukset . Saa helposti yhden illan menemään nopeasti, jos jää kuuntelemaan Rainin sanoituksia .
Oletteko muuten koskaan kuulleet Hanna Ekolasta ?
Tarvo Laaksosta sen verran . Tarvon poika oli veljeni kanssa samalla riparilla . Eiks ookki mielenkiintosta hei ? ;D
 
Hanna Ekolasta en muista kuulleeni, mutta olettekos te kuulleet Kantrikustaasta?
Lostain kummasta joku joskus tässä löysi Kantrikustaan levyn, joka minun mielestäni oli ihan kamalaa kuunneltavaa. Pojat kyllä tykkäs, mutta kuitenkin. Sanat ihan oudot, ja musiikkikin ihan kamalaa. Onko muilla millaisia kokemuksia kantrikustaasta? Siis bändistä, jonka laulaja on tehnyt mm. Biisin tuu mun vaimoksen...
 
Löysinpähän tässä viime talvena uuden bändin. Tai siis vanhan bändin, mutta mun musiikkituntemuksessa uusi. Oli juuri mun mielentilaan sopivaa, juuri sopivan rämisevää - lasten kanssa voi mennä välillä hermot ja elämä muutenkin vaati vähän pään tasapainottamista, joten mikäs sen parempaa kuin löytää jotain mukavaa uutta kuultavaa.

Bändi on Thousand Foot Krutch ja tietoa ja kuunneltavia biisejä löytyy kotisivuiltaan.
 
paras gosbel bändi on ehdottomasti Mikko goes to heaven!! olen aivan rakastunut heidän musiikkiinsa! löysin bändin sattumalta kun kävin riparia edeltävissä jumalanpalveluksissa! eräällä kerralla siellä sattui soittamaan kysenen bändi! olin aivan haltiossani musiikin melodiasta ja sanoituksista! sen jälkeen yhtye jäi jonnekkin mieleni pohjalle kunnes kuulin heitä uudestaan pari kuukautta myöhemmin! silloin sain jo kuulla bändin nimen ja kiinnitin kaikkeen muutenkin enemmän huomiota! nyt olen epätoivoisesti etsinyt yhtyeen levyä kaupoista mutta kun ei sitä tahdo vain löytyä!! olisin ikionnellinen jos joku osaisi kertoa mistä yhtyeen levyä etsiä! se olisi todella hienoa!! ja tulevista keikoista tai muista olisi myös kiva saada kuulla !!
 
Mun mielestä on kyllä vähän ongelmallista, jos mistä tahansa kristillistä sanomaa sisältävästä musiikista, tyylilajista riippumatta, puhutaan "gospelina". Varsinainen gospelmusiikkihan on afroamerikkalainen musiikkityyli, jonka tunnetuimpia edustajia oli esimerkiksi Mahalia Jackson.

Itse kuuntelen melko vähän kristillistä musiikkia. Yleensä suhtaudun kuitenkin musiikkiin "vain musiikkina", enkä paljoa vaivaa päätäni sillä, minkälaisia uskonnollisia tai vaikka poliittisia ajatuksia artistilla on. Esimerkiksi Mustarastas on musta hyvä folkyhtye, eikä bändin uskonnollisuus häiritse, jos ei myöskään lisää orkesterin kiinnostavuutta silmissäni.

Mitäs mieltä olette kristillisistä äärimetallibändeistä kuten Crimson Moonlightista ja Extolista? Musta ainakin Crimson Moonlightin albumi "The Covenant Progress" on ehtaa ruotsi-bläkkiä hieman Mardukin ja Dark Funeralin tyyliin, eikä musiikin perusteella oikein uskoisi, että kristillinen yhtye on kyseessä. Sanoituksista se kyllä selviää, jos niistä jotain saa selvää. Ihan hyvä bändi.

Mitä tulee tuohon MGtH -yhtyeeseen, tietoa esim. keikoista löytyy osoitteesta http://www.mgth.fi/index.php, ja sieltä voi myös tilata bändin levyä.
 
contemporary cross culture/channel_id=483215

Hitto, pitihän se arvata että joku oli jo mennyt toteuttamaan sen mun loistavan white black metal -idean . . .
 
Oli noista parhaista keikoista puhetta, niin on kyllä pakko mainita tuo Ristirock missä Terapia vetäisi jäähyväiskeikan. Varsinkin Terapian keikan aikana oli niin mahtava tunnelma ja sali täynnä. Kyllä oli niska kipeenä kun kotiin päin lähettiin The Rainin ja Terapia takia :D .
Toinen mahtava keikka oli tämän vuoden vappugospel. Muistaakseni The rain aloitti kappaleella Hulluutta ja yleisö oli niin mukana, että tuli melkein tippa linssiin :) . Narnia oli myös todella hyvä. Frailista puhumattakaan. Ikinä ennen en ollut kyseisestä bändistä kuullut ja nyt odotellaan innolla CD:tä, paitakin tuli ostettua :grin: . Myös tämän keikan jälkeen oli niskat hieman kipeinä.

Mitäs mieltä ihmiset ovat Lumina Polariksesta, vai kuunteleeko kukaan täällä sitä? Odotiin innolla niiden CD:n ilmestymistä ja vappugospelista sen sitten ostin. Täytyy sanoa, että kyllä on hyvä levy tulee useasti kuunneltua.

Myös mä kuuntelen Kotiteollisuutta. Ne sanat särähtää välillä korvaan, mutta yritän olla välittämättä, koska muuten pidän niiden musiikista :) .
 
Lumina polarista on tullut kuunneltua vähän enemmänkin. Pidän kyseisen bändin biiseistä ihan hirmuisesti, ja kun tuli tuolla mn-festareilla ekan kerran kuultua poikia, niin jäi jotenkin innolla odottaan sitä levyä, mutta kyllä se sitten kannattikin odotella melkeen puol vuotta!! :D Todella hyvää musiikkia, ja sanatkin ovat vallan mainiot, ja jopa tarttuvat vaikka suht raskasta onkin!
 
Hanna Ekola? Minä omistin sen kaksi ensimmäistä levyä nappulana, <i>ennen</i> kuin se alkoi laulamaan gospelia. Se oli aika suosittukin kotimainen artisti siihen aikaan. Niin että eivät ne kaikki hylkää gospeluraa kaupallisuuden takia, joskus joku tekeen toisinkin päin. :) Olisi kyllä mielenkiintoista tutustua Hannan nykyiseen tuotantoon.
 
Lumina polaris on loistava! Minakin kuulin eka kerran mn:ssa mutta vain jonkun biisin lopun. sitten tulivat tuohon naapurikuntaan pielavedelle soittamaan, lahettiin kavereitten kanssa kuuntelemaan ja ostin samalla levynkin (sain nimmarit levynkanteen, hih). paras biisi on ehdottomasti autiomaahan. Siina on jannasti tavallaan kaksi kertosaetta, etta kun ensin kuunteli niin luuli kertosakeen jo menneen mutta se oli vasta tulossa...
 
jaa-a vai että paras bändi....

no jaa... omasta mielestäni parasta gosbelia soittaa:
The rain (tuuli kulkee oli omana konfirmaatiobiisinä ja minä kilttinä poikana heti käsi pystyssä äänestämässä sitä :p ), Egoeimi (esiintyivät kerran koulussa ja tykästyin heti) ja Bass'n helen(sama juttu ku egoeimillä) siinä nuo tärkeimmät ja parhaimmat :D
 
Gospel on sikäli jännä juttu musiikkirintamalla, että se ei suoranaisesti ole oma musiikin lajinsa. Gospel voi olla heviä tai yhteislauluja. Sanat tekee musiikista gospelin. Harmi, että monilla ihmisillä on sellainen käsitys, että gospel on virsiä ja urkumusiikkia.

Siskoni ilmoitti yläasteella olevansa päivän poissa koulusta, koska lähtee MN-festareille. Jotkut pojat totesivat että paikalla on varmaan kymmenen ihmistä laulamassa virsiä. Sisko vastasi virnistäen, että sähkökitarat soi ja viime vuonna ihmisiä oli yli 10 tuhatta.

Koska sanat tekevät gospelista gospelia, ne ovat biiseissä minulle tärkeät. Mutta kuten kaikessa musiikissa, sanat eivät voi pelastaa biisiä, jos en pidä melodiasta tai tyylilajista. Silloin saatan ajatella biisiä enemmän runona keskittyen parhaaseen puoleen, sanoihin. The Rainin 'katso mua' melodia ei iske ollenkaan, mutta sanat ovat hyvät, joten siedän biisiä ihan hyvin.

Vaikka biisi olisi hyvä, jos jossain kohdassa sanat ovat ihan väärää sarjaa, koko biisiltä menee maku. Yleisesti kuuntelen gospelia samoin kuin muutakin musiikkia. Sanat ovat tärkeät, mutta samoin musiikki.
 
Lothelen sanoi:
Gospel on sikäli jännä juttu musiikkirintamalla, että se ei suoranaisesti ole oma musiikin lajinsa. Gospel voi olla heviä tai yhteislauluja. Sanat tekee musiikista gospelin. Harmi, että monilla ihmisillä on sellainen käsitys, että gospel on virsiä ja urkumusiikkia.

Alkuperäisessä merkityksessään gospel tarkoittaa nimenomaan tiettyä musiikinlajia. Yleensä gospeliksi mielletään Yhdysvaltojen afrikkalaisperäisen väestön tietty hengellinen, bluesista ja jazzista vaikutteita saanut musiikkiperinne, joka alkoi 1900-luvun alkupuolella ja eli kukoistuskauttaan vuosisadan puolivälissä, juuri ennen rockmusiikin valtakauden alkua. Myös Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden valkoisen väestön vastaava hengellinen musiikkiperinne, ns. "country gospel" lasketaan gospelmusiikkiin kuuluvaksi.

Niin kuin jo aikaisemmin sanoin, ei minusta ole kovin mielekästä käyttää tätä termiä "gospel" ihan mistä tahansa musiikista, jossa on kristillistä sanomaa. Termi "kristillinen musiikki" on mielestäni paljon parempi. Sitten jos haluaa tarkentaa tyylilajia, voi puhua vaikka kristillisestä metallista, kristillisestä vaihtoehtorockista jne. Kristillistä sanomaa sisältävää musiikkiahan löytyy varmasti kaikissa populaarimusiikin tyylisuunnissa.
 
Suomessa gospel-sana on kyllä niin vakiintunut tarkoittamaan muitakin musiikin tyylilajeja, kuin englanninkielen sana, ettei mielestäni olisi järkevää, eikä mahdollistakaan ruveta käytäntöä yhtäkkiä muuttamaan. Sanaa on kuitenkin käytetty vuosikymmeniä ja se esiintyy mm. useiden tapahtumien nimissä. Jokin aika sitten julkaistussa Kahden maan kansalaiset - Suomi-gospelin historia kirjassakin tähän tähän termistön epätarkkuuteen puututtiin, mutta kirjailijat taisivat olla sitä mieltä, että esimerkiksi termin "contemporary christian music" käännös olisi liian monimutkainen käytettäväksi. Minun mielestäni termi "kristillinen musiikki" taas on liian laaja kuvaamaan musiikkia, joka kuitenkin eroaa suuresti esim. virsistä ja perinteisemmistä hengellisistä lauluista. Ja yleisestikin gospel kuulostaa sopivan myyvältä termiltä. Mielummin itse ainakin käyn gospel-konserteissa kuin kristillisen nuorisomusiikin tilaisuuksissa... (miten tuon saisi edes mahtumaan keikkajulisteeseen...)
 
Hyvin kirjoitettu, amtjoska!

Eikö gospel alunperin tarkoita tummaihoisten parissa syntynyttä musiikkityyliä, johon mm. Kumbayah kuuluu? Suomen kielessä gospel on kuitenkin nykyisellään käytännöllinen sana ja varmasti vain yleistyy kielessämme.

Hieman asian sivuun on pakko kertoa, että kaverini oli kirjoittanut sellaiseen kirjaan, johon laitettiin kaikki ala-asteen luokkakuvat lempimusiikikseen kosbel :p Tyttö oli kolmannella tai neljännellä luokalla.
 
Itse sananahan gospel tarkoittaa ilosanomaa/ evankeliumia. Mutta mitä tuohon musiikilliseen puoleen tulee, niin mielestäni tuo gospel on yleis ilmaus kaikelle hengelliselle musiikille, esimerkiksi jos mennään vaikka maanalaisen levykaupan sivuille ja tutkaillaan niitä, eipä sieltä löydy kohtaa jossa lukisi gospel.. tyylilajeja on vaikka kuinka, jokaiselle omansa, haen siis sitä, että tuo on ilmaus kaikelle hengelliselle musiikille. Lähtöisin Juuri sieltä, mistä luuttuaja kertoikin. Sanan merkitys vain laajeni vuosien mittaan.
 
Amoren sanoi:
Itse sananahan gospel tarkoittaa ilosanomaa/ evankeliumia.

Näin kyllä on. Englannin kielessähän gospel ensisijaisesti tarkoittaa evankeliumikirjoja, taikka ilosanomaa ylipäätään, ja jos tarkkoja ollaan, musiikkityylin nimitys on "gospel music". Mutta suomen kielessä nyt varmaankaan ei yleensä puhuta "Luukkaan gospelista" tai käytetä gospelia yleisemmin ilosanoman synonyyminä.

Luulisin, että Suomessa syy gospel-termin "väärinkäyttöön" musiikista puhuttaessa johtuu etupäässä siitä, että maassamme ei oletettavasti vielä gospelin kultakaudella 1940 - 1950 -luvuilla liiemmin afroamerikkalaista hengellistä populaarimusiikkia kuunneltu saatika esitetty (en tosin ole kovin paljoa tähän perehtynyt). Kun hengellistä populaarimusiikkia alettiin suuremmin joskus 60-luvulla esittää, (Pro Fide ym.) elettiin jo rock-aikaa, ja yhtyeiden tyyli oli sen mukainen, mutta gospel-nimitys otettiin silti käyttöön. En tiedä kyllä että puhuttiinko yhdysvalloissakaan vielä 60-luvulla "contemporary christian musicista" tai "christian rock musicista" vai ovatko nämä vähän myöhäisempiä termejä.

En mahda sille mitään, mutta minusta vain se kuulostaa hassulta, jos vaikkapa kristillisiä örinähevibändejä kutsutaan gospeliksi, kun kerran minkäänlaista musiikillista yhteyttä kyseiseen musiikkiperinteeseen ei ole.
 
Jos vaikka aluksi listais muutamia, joista olen kovasti pitänyt:

-Oratorio
-The Rain
-Lumina polaris
-Demon hunter
-divinefire
-narnia
-terapia
-petra

Oratoriolla ja rainilla on aivan mahtavia sanoituksia, kuten myös terapialla, rauha hänen muistolleen (tiedän, bändi on hän)
Listan alussa olevat bändit on vähän raskaampaa musaa, olen kristitty hevari, mutta kyl rokkikin uppoo :D
demon hunterilla on musapuoli todella hyvin hallussa mut sanoissa täytyy osata lukea rivien välistä.

Jos parhaita biisejä pitäis valita nii lista ois armottoman laaja. Parina esimerkkinä rainin merkinkantaja ja oratorion ages before

Mutta kyllä tuosta mielipiteestä olen samaa mieltä, että sanat tekevät gospelin, ei tyylilaji. (rupes pikkasen nakertaa ku win media playerissa on tyllilajivaihtoehtona kristillinen rap muttei sanaakaan kristillisestä metallista :x )
Mutta ehdottomasti: gospel on niin laaja ja monipuolinen alue, että jokainen löytää varmasti jotain itselleen

btw lumina polariksen laulajalla on aika rankka ääni
 
Ylös