Gospel on sikäli jännä juttu musiikkirintamalla, että se ei suoranaisesti ole oma musiikin lajinsa. Gospel voi olla heviä tai yhteislauluja. Sanat tekee musiikista gospelin. Harmi, että monilla ihmisillä on sellainen käsitys, että gospel on virsiä ja urkumusiikkia.
Siskoni ilmoitti yläasteella olevansa päivän poissa koulusta, koska lähtee MN-festareille. Jotkut pojat totesivat että paikalla on varmaan kymmenen ihmistä laulamassa virsiä. Sisko vastasi virnistäen, että sähkökitarat soi ja viime vuonna ihmisiä oli yli 10 tuhatta.
Koska sanat tekevät gospelista gospelia, ne ovat biiseissä minulle tärkeät. Mutta kuten kaikessa musiikissa, sanat eivät voi pelastaa biisiä, jos en pidä melodiasta tai tyylilajista. Silloin saatan ajatella biisiä enemmän runona keskittyen parhaaseen puoleen, sanoihin. The Rainin 'katso mua' melodia ei iske ollenkaan, mutta sanat ovat hyvät, joten siedän biisiä ihan hyvin.
Vaikka biisi olisi hyvä, jos jossain kohdassa sanat ovat ihan väärää sarjaa, koko biisiltä menee maku. Yleisesti kuuntelen gospelia samoin kuin muutakin musiikkia. Sanat ovat tärkeät, mutta samoin musiikki.