Haudanhaamujen historiasta vielä muutama sananen:
Itse asiassa haudanhaamut (
barrow-wights) ovat selvästi vanhempia kuin
Sormusten herra, jopa vanhempia kuin
Hobitti (ja hobitit, luulisin)
, sillä ne (samoin kuin
Goldberry ja
Willow-man/
Old Man Willow) esiintyvät jo
Tom Bombadilin seikkailuissa julkaistun runon
Tom Bombadilin seikkailut ensimmäisessä julkaistussa versiossa
The Adventures of Tom Bombadil, joka ilmestyi
Oxford Magazinessa vuonna 1934. Runon loppupuolella:
Dark came under Hill. Tom he lit a candle,
up-stairs creaking went, turned the door handle.
'Hoo!' Tom Bombadil, I am waiting for you
just here behind the door! I came up before you.
You've forgotten Barrow-wight dwelling in the old mound
up there a-top the hill with the ring of stones round.
He's got loose to-night: under the earth he'll take you!
Poor Tom Bombadil, pale and cold he'll make you!'
Tom ei kuitenkaan säikähdä haudanhaamua vaan käskee sen palata "haudatun kultansa ja unohdetun surunsa" luo. Ja sitten:
Out fled Barrow-wight, through the window flying,
through yard, over wall, up the hill a-crying,
past white drowsing sheep, over leaning stone-rings,
back under lonely mound, rattling his bone-rings.
Vielä myöhemmin kerrotaan, kun Tom ja Kultamarja jo nukkuvat, että Halavaukko naputtaa ikkunanpieleen, Jokinainen huokailee ruoikossa ja vanha Haudanhaamu itkee kummussaan.
Tämän runon Tom Bombadil kumppaneineen, haudanhaamu mukaan lukien, eivät myöskään asuneet Keski-Maassa, sillä runo siirrettiin sinne vasta kokoelmaa varten tehdyn uustulkinnan myötä. Tom muuten asui samaisen kukkulan alla, jonka laella oli haudanhaamun kumpu ja kivikehä.
Koska vuoden 1934 runo sijoittuu meidän maailmaamme, tarkemmin sanottuna Englantiin ja Oxfordin ja Berkshiren seudulle, jonka "katoavan maaseudun hengeksi" Tolkien myös luonnehti Bombadilia kirjeessään Stanley Unwinille joulukuussa 1937 (
Kirjeet, kirje 19, s. 38), haudanhaamutkin olivat Britanniassa hyvin tunnettujen kivikehien asukkaita ja hautakumpujen aarteiden vartijoita, kansanperinteestä tuttuja hahmoja.
Sitten kun
Sormusten herra alkoi hahmottua, Tolkien otti käyttöönsä Bombadilin ympärille jo vuosia aiemmin muodostuneet hahmot ja sovitti niitä Keski-Maan oloihin sen verran kuin katsoi tarpeelliseksi.