Hevoset
- Keskustelun aloittaja Talvi
- Aloitettu
Nopeusrajoituksia..ei sillee..mut mut..ei kai hevosta voi pitää jalankulkijanakaan..(tai no sitähän se on,mutta sen kuljettaja ei.. 
)
Et kyllä ne mun mielestä koskee kaikkia tiellä liikkuvia..
No joo.. Invapaikalle sais tietenkin jos ois se invalappu.. Pitää vaan sit muistaa vaihtaa siihen sadekelin kengät jos nyt tänä kesänä ajelee..
Heh..ja offtopik:
älkää koskaan heittäkö 80km/h:n nopeudesta avaimia autosta pihalle keskellä yötä..EI vaikka kuljrttaja käskisikin..
)Et kyllä ne mun mielestä koskee kaikkia tiellä liikkuvia..
No joo.. Invapaikalle sais tietenkin jos ois se invalappu..
Pitää vaan sit muistaa vaihtaa siihen sadekelin kengät jos nyt tänä kesänä ajelee.. Heh..ja offtopik:
älkää koskaan heittäkö 80km/h:n nopeudesta avaimia autosta pihalle keskellä yötä..EI vaikka kuljrttaja käskisikin..
Ereine
Kontulainen
Hevosia koskevat kyllä tien yleiset nopeusrajoitukset...
Minä taidan olla entinen hevostyttö (kerran eräs vasta tapaamani ihminen kysyi sitä, ilmeisesti olen sen oloinen). Ratsastin enemmän tai vähemmän säännöllisesti noin 8-vuotiaasta lukion alkuun, sen jälkeen se jäi. Syitä oli monia, suurin taisi olla ettei lähistöllä ollut sopivaa tallia. Talvisin kävin hyvin satunnaisesti tunneilla ja kesällä kävimme aina leireillä, ensin monta vuotta islanninhevostallilla, sitten tavallisella ratsastuskoululla. Minua kaduttaa nyt etten harrastanut säännöllisemmin, en oikein ikinä oppinut ratsastamaan oikeaoppisesti.
Meillä oli myös puuhevosia, joita hoidettiin hyvin vakavasti, me emme todellakaan leikkineet niillä eikä se ollut aina hauskaa (esim. kun orini pakkokuohittiin koska meillä ei ollut kuin yksi laidun ja eihän sitä voinut päästä tammojen kanssa samalle laitumelle). Järjestimme myös kilpailuja ja meillä oli noin kymmenen hevosen puuhevostalli joka oli valmistettu rakennustyömailta varastetuista levyistä (minä en ollut siinä mukana ja niin sain huonoimmat levyt). Meillä oli myös kilpailuja ja taisi olla ratsastustuntejakin.
Luulen että joskus tulevaisuudessa aloitan ratsastuksen uudestaan, tällä hetkellä se on aivan liian kallista minulle.
Minä taidan olla entinen hevostyttö (kerran eräs vasta tapaamani ihminen kysyi sitä, ilmeisesti olen sen oloinen). Ratsastin enemmän tai vähemmän säännöllisesti noin 8-vuotiaasta lukion alkuun, sen jälkeen se jäi. Syitä oli monia, suurin taisi olla ettei lähistöllä ollut sopivaa tallia. Talvisin kävin hyvin satunnaisesti tunneilla ja kesällä kävimme aina leireillä, ensin monta vuotta islanninhevostallilla, sitten tavallisella ratsastuskoululla. Minua kaduttaa nyt etten harrastanut säännöllisemmin, en oikein ikinä oppinut ratsastamaan oikeaoppisesti.
Meillä oli myös puuhevosia, joita hoidettiin hyvin vakavasti, me emme todellakaan leikkineet niillä eikä se ollut aina hauskaa (esim. kun orini pakkokuohittiin koska meillä ei ollut kuin yksi laidun ja eihän sitä voinut päästä tammojen kanssa samalle laitumelle). Järjestimme myös kilpailuja ja meillä oli noin kymmenen hevosen puuhevostalli joka oli valmistettu rakennustyömailta varastetuista levyistä (minä en ollut siinä mukana ja niin sain huonoimmat levyt). Meillä oli myös kilpailuja ja taisi olla ratsastustuntejakin.
Luulen että joskus tulevaisuudessa aloitan ratsastuksen uudestaan, tällä hetkellä se on aivan liian kallista minulle.
Minä en ole niitä hevosihmisiä. Monta kertaa on suunnitelmissa ollut aloittaa ratsastus, mutta ikinä ei ole tullut aloitettua.
Ja voin myöntää, että pelkään kuollakseni isokokoisia hevosia. Ja kaikissa hevosissa pelkään, että ne purevat sormet irti jos niitä syöttää tai silittää... Mutta heppoja on kiva piirtää. Ne ovat niin erikoisen näköisiä. Pitäisi saada jostain kuvia hevosista, joita voisi tulostella ja piirtää niistä...
Ja voin myöntää, että pelkään kuollakseni isokokoisia hevosia. Ja kaikissa hevosissa pelkään, että ne purevat sormet irti jos niitä syöttää tai silittää... Mutta heppoja on kiva piirtää. Ne ovat niin erikoisen näköisiä. Pitäisi saada jostain kuvia hevosista, joita voisi tulostella ja piirtää niistä...
Ulaire on vaan hyvä ja aloittaa tutustumisen kiltiksi tunnetuista pienistä hevos-/poniyksilöistä, jonka jälkeen voi rohkeuden kerryttyä tutustua hieman suurempiin yksilöihin. Ja ainahan voi pyytää jotakuta vaikapa auttelamaan, sanoo vain olevansa hieman arka.
Ja Tuomaksen kommenttiin viitaten hevoset ovat kyllä minunkin mielestäni parhaimmillaan vapaina ja villeinä.
Ja Tuomaksen kommenttiin viitaten hevoset ovat kyllä minunkin mielestäni parhaimmillaan vapaina ja villeinä.
Maltahwesta
Hobitti
Hevoset luetaan ajoneuvoiksi, eli autotiellä meidän pitäisi liikkua ja noudattaa sen sääntöjä. Talli jolla hevoseni on sijaitsee aivan kaupungin laidalla ja jos maastoon haluamme on meidän pakko kulkea jonkin matkaa autoteitä pitkin, mutta minä ainakin käytän jalkakäytäviä, jos ei jalankulkijoita kamalasti ole liikkeellä. Syy tähän on toisten autoilijoiden älytön järjen käyttö (jos he nyt järkeä edes käyttävät!). Niille jotka hidastavat kohdallani tai edes hieman kauempaa kiertävät ja huomioivat niin heille on mukava hymyillä ja heilauttaa kättä perään kiitokseksi, mutta osalle tekisi mieli heristää nyrkkiä. Mutta mitäpä se hyödyttäisi? Ei mitään, todennäköiseisti samainen kuski seuraavalla kerralla vain kaasuttaisi enemmän. 
Leirit olivat mukavia silloin nuorempana (ja varmaan nykyäänkin menisin sinne ihan vain hauskaa pitämään). En minäkään siellä mitään uutta koskaan oppinut, muta tavalliselle, noin kerran viikossa ratsastavalle tytölle, oli ihanaa olla kavereiden ja hevosten kanssa kokonainen viikko ja ratsastaa päivittäin pari tuntia. 8) Yhdellä issikka leirillä olen ollut ja se oli oikein mukavaa, siellä opin uuttakin. Ennen sitä en ollut koskaan issikoilla mennyt, joten kokemus oli todella antoisa. Myös muutama viikon vaellus leiri on kokeiltu, se on ainakin rentouttavaa!
Opettajan vaihdos tuottaa ensimmäisillä tunneilla aina ongelmia minulle. Kuitenkin jokainen opettaa omalla tyylillään. Nykyään minulla onkin kaksi valmentajaa (tosin kummankaan tunneilla en aivan vakituisesti mene, pari kertaa kuussa kummallakin). Alussa oli hankalaa muuttaa ratsastustaan siihen tyyliin mitä toinen hakee, mutta nykyään sitä osaa molempien tunneilla mennä hyvin. Eli olen tottunut heidän tyyleihinsä. Hieman eriasioita ja eri tyylillä he opettavat, mutta molemmista on hyötyä.
Nyt jos joutuisin jonkun muun opetettavaksi, niin toden näköisesti menisi hetki taas mukautua hänen tyyliinsä.
Olen kohta puolitoista vuotta mennyt koko ajan samalla hevosella, välillä jokin (yksittäinen) yritys mennä muilla, mutta muuten koko ajan sama elukka alla. Huomaan nyt että välillä tuottaa hankaluuksia totutella uuteen hevoseen. Ensmmäinen tunti menee siihen etten "uskalla" ratsastaa ja toisella kokeillaan jo hieman enemmän, ja vasta kolmannella tai neljännellä kerralla homma alkaa toimia kunnolla. Rasittavaa, mutta se on vain kestettävä. Parempi olisi jos osaisi mennä erilaisilla hevosilla, mutta minkäs teet, sitä kun tottuu siihen miten sillä omalla "kuuluu" ratsastaa, niin jollain toisella ei kaikki toimikkaan aivan täysin samoin kuin sillä.
Leirit olivat mukavia silloin nuorempana (ja varmaan nykyäänkin menisin sinne ihan vain hauskaa pitämään). En minäkään siellä mitään uutta koskaan oppinut, muta tavalliselle, noin kerran viikossa ratsastavalle tytölle, oli ihanaa olla kavereiden ja hevosten kanssa kokonainen viikko ja ratsastaa päivittäin pari tuntia. 8) Yhdellä issikka leirillä olen ollut ja se oli oikein mukavaa, siellä opin uuttakin. Ennen sitä en ollut koskaan issikoilla mennyt, joten kokemus oli todella antoisa. Myös muutama viikon vaellus leiri on kokeiltu, se on ainakin rentouttavaa!
Opettajan vaihdos tuottaa ensimmäisillä tunneilla aina ongelmia minulle. Kuitenkin jokainen opettaa omalla tyylillään. Nykyään minulla onkin kaksi valmentajaa (tosin kummankaan tunneilla en aivan vakituisesti mene, pari kertaa kuussa kummallakin). Alussa oli hankalaa muuttaa ratsastustaan siihen tyyliin mitä toinen hakee, mutta nykyään sitä osaa molempien tunneilla mennä hyvin. Eli olen tottunut heidän tyyleihinsä. Hieman eriasioita ja eri tyylillä he opettavat, mutta molemmista on hyötyä.
Nyt jos joutuisin jonkun muun opetettavaksi, niin toden näköisesti menisi hetki taas mukautua hänen tyyliinsä.
Olen kohta puolitoista vuotta mennyt koko ajan samalla hevosella, välillä jokin (yksittäinen) yritys mennä muilla, mutta muuten koko ajan sama elukka alla. Huomaan nyt että välillä tuottaa hankaluuksia totutella uuteen hevoseen. Ensmmäinen tunti menee siihen etten "uskalla" ratsastaa ja toisella kokeillaan jo hieman enemmän, ja vasta kolmannella tai neljännellä kerralla homma alkaa toimia kunnolla. Rasittavaa, mutta se on vain kestettävä. Parempi olisi jos osaisi mennä erilaisilla hevosilla, mutta minkäs teet, sitä kun tottuu siihen miten sillä omalla "kuuluu" ratsastaa, niin jollain toisella ei kaikki toimikkaan aivan täysin samoin kuin sillä.
[tunteiden purkua] Hevosista liikenteessä sen verran, että mikä hemmetti rekkakuskeja vaivaa?! Hevonen painaa keskimäärin 500 kg, on saaliseläin ja monesti liikenteessä pelästyessään kääntää takapäänsä lähestyvää autoa kohti. Jos ei halua että se hevonen ratsastajineen läiskähtää tuulilasiin niin voisi hiukan hidastaa ja muutenkin ottaa vaaratilanteen huomioon.
En nyt tarkoita että kaikki rekkakuskit ovat tälläisiä, mutta vastaan on kyllä tullut niin törkeitä tapauksia että huhhuh.
Esimerkiksi jo aika kauan sitten, taisi olla vuoden 2002 joulun tienoilla, ratsastin lämminveriselläni eräällä kapeahkolla metsätiellä. Tie oli juuri aurattu, ja sen molemmilla laidoilla oli korkeat lumivallit. Ratsastin pitkin ohjin jo loppukäyntejä, kun mutkan takaa tuli, mielestäni olosuhteet huomioon ottaen ihan liian lujaa kaksi-osainen tukkirekka. Ehdin vain noteerata, että kuski oli nainen eikä hänellä selvästikään ollut mitään tarkoitusta hidastaa. Kokosin äkkiä ohjat, mutta mitä siinä tilanteessa olisi voinut tehdä? Lumivallit olivat ihan liian korkeat että olisit pääsyt pois tieltä, enkä ehtinyt enää tulla alas selästäkään. Onneksi, onneksi heppani ei juurikaan reagoinut kun rekka kaahasi ohi niin läheltä että sitä olisi voinut melkein koskea. Olin niin järkyttynyt että itkin koko loppumatkan. Jos hevoseni olisi (ihan ymmärrettävästi) säikähtänyt ja vaikka kääntynyt ympäri ja lähtenyt karkuun tai hypännyt rekan eteen, niin huonostihan siinä olisi käynyt.
Tietysti voisin olla jälkiviisas ja ajatella ettei tuollaiseen tilanteeseen olisi jouduttu jos olisin itse ennakoinut sen, mutta vastuu oli silti mielestäni sillä rekkakuskilla. (/tunteiden purkua]
En nyt tarkoita että kaikki rekkakuskit ovat tälläisiä, mutta vastaan on kyllä tullut niin törkeitä tapauksia että huhhuh.
Esimerkiksi jo aika kauan sitten, taisi olla vuoden 2002 joulun tienoilla, ratsastin lämminveriselläni eräällä kapeahkolla metsätiellä. Tie oli juuri aurattu, ja sen molemmilla laidoilla oli korkeat lumivallit. Ratsastin pitkin ohjin jo loppukäyntejä, kun mutkan takaa tuli, mielestäni olosuhteet huomioon ottaen ihan liian lujaa kaksi-osainen tukkirekka. Ehdin vain noteerata, että kuski oli nainen eikä hänellä selvästikään ollut mitään tarkoitusta hidastaa. Kokosin äkkiä ohjat, mutta mitä siinä tilanteessa olisi voinut tehdä? Lumivallit olivat ihan liian korkeat että olisit pääsyt pois tieltä, enkä ehtinyt enää tulla alas selästäkään. Onneksi, onneksi heppani ei juurikaan reagoinut kun rekka kaahasi ohi niin läheltä että sitä olisi voinut melkein koskea. Olin niin järkyttynyt että itkin koko loppumatkan. Jos hevoseni olisi (ihan ymmärrettävästi) säikähtänyt ja vaikka kääntynyt ympäri ja lähtenyt karkuun tai hypännyt rekan eteen, niin huonostihan siinä olisi käynyt.
Tietysti voisin olla jälkiviisas ja ajatella ettei tuollaiseen tilanteeseen olisi jouduttu jos olisin itse ennakoinut sen, mutta vastuu oli silti mielestäni sillä rekkakuskilla. (/tunteiden purkua]
Maltahwesta
Hobitti
Kelpie sanoi:
Jaa'a millähän tuollaisen tilanteen olisi voinut ennakoida? Ratsastajilla on ihan yhtä suuri oikeus käyttää teitä kuin autoilijoillakin. Ei mikään laki velvoita hidastamaan hevosen kohdalla, mutta jos on edes hieman maalaisjärkeä ja ymmärrystä niin kyllä luulisi että vauhtia voisi hidastaa edes siksi pieneksi hetkeksi kun ohittaa hevosta.
Kyllä niitä fiksujakin kuskeja on! Onneksi jopa enemmän kuin näitä ajattelemattomia. Mekin kun siellä kaupungissa liikumme niin luulisi ihmisistäkin olevan mukavaa kun kaupungissakin edes joskus hevosia näkee. Jokaisella tietysti oma mielipide, mutta ei sen takia ettei välitä eläimistä (hevosista) tarvitse tieten tahtoen aiheuttaa vaara tilannetta. Voihan olla myös etteivät toiset autoilijat ymmärrä, että isot eläimet saattavat olla arvaamattomia ja säikkyjä. Epäilisin kuitenkin ettei näin ole.
V
Vieras
Vieras
...
Periaatteessa olen Epä-hevos-ihminen, mutta 100% eläinrakas kuitenkin, joten hevonen on minulle eläin siinä missä muutkin. Eli niille ei saa tehdä minkäänlaista pahaa.
En ole ikinä ratsastanut, jos ei oteta huomioon pikkulapsena poniratsastus-tyylistä ajelua, jossa on taluttaja mukana.
En ole ikinä ollut kiinnostunut hevosista, mutta ihan söpöjä ja sympaattisen näköisiä elikoita ne ovat. Hyvillä kavereillani on molemmilla omat hevoset, ja ne tuntuvat vievät kamalan paljon aikaa. Ei minulla riittäisi ikinä tarmoa ja aikaa hoitaa hevosta yksin, niinkuin nämä kaverini tekevät. Ja huomioiden vielä se, että toisella heistä on myös Jos joku kysyisi, lähdenkö tallille päiväksi, vastaus olisi ei. Jos joku kysyisi, haluanko ratsastaa, vastaus olisi siinäkin ei. On ne hevoset senverran isoja, että kyllä siinä vähän pelästyy, kun vieressä oleva polle nousee äkkiä vauhkona takajaloilleen. (Kokemusta on!)
Mutta ihan jees elikoita nuo ovat.
Periaatteessa olen Epä-hevos-ihminen, mutta 100% eläinrakas kuitenkin, joten hevonen on minulle eläin siinä missä muutkin. Eli niille ei saa tehdä minkäänlaista pahaa.
En ole ikinä ratsastanut, jos ei oteta huomioon pikkulapsena poniratsastus-tyylistä ajelua, jossa on taluttaja mukana.
En ole ikinä ollut kiinnostunut hevosista, mutta ihan söpöjä ja sympaattisen näköisiä elikoita ne ovat. Hyvillä kavereillani on molemmilla omat hevoset, ja ne tuntuvat vievät kamalan paljon aikaa. Ei minulla riittäisi ikinä tarmoa ja aikaa hoitaa hevosta yksin, niinkuin nämä kaverini tekevät. Ja huomioiden vielä se, että toisella heistä on myös Jos joku kysyisi, lähdenkö tallille päiväksi, vastaus olisi ei. Jos joku kysyisi, haluanko ratsastaa, vastaus olisi siinäkin ei. On ne hevoset senverran isoja, että kyllä siinä vähän pelästyy, kun vieressä oleva polle nousee äkkiä vauhkona takajaloilleen. (Kokemusta on!)Mutta ihan jees elikoita nuo ovat.
Entti
Kontulainen
Kelpie sanoi:
Mä oon ihmetelly ihan samaa... Meillä oli yhellä maastolenkillä onnettomuus tosi lähellä, ku kaverin ratsu lähti mun edeltä pelästyksissään ylinopeutta ohi ajaneen rekan vierelle laukkaamaan. Sillon oli kyllä kesä, mutta kyllä siinä pomppas sydän kurkkuu jokasella siihen maastoo osallistuneella... Onneks kaveri sai sen heppansa hidastamaa ja rauhottumaa, muuten olis käyny varmaa pahastikkin...
Ja toikin tie on vaikkakin pienehkö, ni mielettömän mutkanen ja runsasliikenteinen, ja silti noi rekat ajaa talvellakin ylinopeutta. Luulis että sitä pienemmälläkin nopeudella pysyy aikataulussa...
*Kröhöm*
HEPPOJA, HEPPOJA, HEPPOEPPOHEPOLIINEJA!!!! *Pomppii seinille ja kimpoilee huonekaluista*
Noin, toi tais tehdä mun kantani aika selväks.
Mä ratsastin jotai 8 vuotta putkeen ratsastuskoululla, mutta sit mä lopetin rahanpuutteen vuoks. Miks ihmeessä ratsastamisen pitää olla Helsingissä niin tuhottoman kallista? Nyt kun mä opiskelen, niin mikään ei purkais tenttistressiä paremmin kun kunnon ratsastustunti kivalla hepalla. Mutta kun se vuokrakin pitäis maksaa *huoks* . Haluisin kanssa hirveesti hankkia oman suomenhepan, mut ei mul ois kuitenkaan sille tarpeeks aikaan. Noh, kunhan mä asun jossain maaseudummassa, ja mul on kunnon duuni ja monta hevoshullua tytärtä... .
Noh, tänä kesänä mun heppakuumettani on lievittäny varsasitteröinti Helsingin yliopistollisella hevosklinikalla. Sinne tulee aina varsa-aikaan, eli keväisin ja kesäsin, paljon varsoja, joita pitää tarkkailla ja hoitaa koko yön. Mä oon ollu siel nyt kolme kertaa valvomassa, ja on ollu tosi antosia kokemuksia. (Kannattaa ruveta eläinlääkäriks, pääsee jo ekana oppivuonna tekeen tällasta 8) ). Mun viimekertanen hoidokki pääsi näköjään YESsin ystävien kesäkuun Kuukauden potilaaks.
HEPPOJA, HEPPOJA, HEPPOEPPOHEPOLIINEJA!!!! *Pomppii seinille ja kimpoilee huonekaluista*
Noin, toi tais tehdä mun kantani aika selväks.
Mä ratsastin jotai 8 vuotta putkeen ratsastuskoululla, mutta sit mä lopetin rahanpuutteen vuoks. Miks ihmeessä ratsastamisen pitää olla Helsingissä niin tuhottoman kallista? Nyt kun mä opiskelen, niin mikään ei purkais tenttistressiä paremmin kun kunnon ratsastustunti kivalla hepalla. Mutta kun se vuokrakin pitäis maksaa *huoks*
. Haluisin kanssa hirveesti hankkia oman suomenhepan, mut ei mul ois kuitenkaan sille tarpeeks aikaan. Noh, kunhan mä asun jossain maaseudummassa, ja mul on kunnon duuni ja monta hevoshullua tytärtä... .Noh, tänä kesänä mun heppakuumettani on lievittäny varsasitteröinti Helsingin yliopistollisella hevosklinikalla. Sinne tulee aina varsa-aikaan, eli keväisin ja kesäsin, paljon varsoja, joita pitää tarkkailla ja hoitaa koko yön. Mä oon ollu siel nyt kolme kertaa valvomassa, ja on ollu tosi antosia kokemuksia. (Kannattaa ruveta eläinlääkäriks, pääsee jo ekana oppivuonna tekeen tällasta 8) ). Mun viimekertanen hoidokki pääsi näköjään YESsin ystävien kesäkuun Kuukauden potilaaks.
SamvaisUrhea
Hobitti
Alright, hevoset aiheena!
Mä oon ollu hevoshullu ihan lapsesta asti, lähinnä koska äiti on harrastanu hevosia ja ratsastusta lapsesta asti ja meillä on kotona ollut melkeinpä aina hevonen tai useampiakin. Nyt oon ratsastanu paljon jo ainakin 14 vuotta ja mulla on oma islanninhevonen ollut...ööh..... seitsemän vuotta. Eiku kuus? No joka tapauksessa... hevoset merkitsee mulle todella paljon, ja ne on henk.koht mun mielestä maailman kauneimpia eläimiä, ja psykologisesti jotenkin hirveen mielenkiintoisia. Ja mystisiä tietenkin.
En oo hirveen kiinnostunu perinteisestä este- tai kouluratsastuksesta, vaan tiedän enemmänkin issikkaratsastuksesta ja askellajeista... ja tykkään todella paljon maasto- ja vaellusratsastuksesta, se on todella hauskaa se..
Ja todellakin aina kyttään leffoissakin hevosia, rasittavuuteen asti!! ja toisaalta myös saan kylmiä väreitä hienoista hevoskohtauksista ja itkeskelen kun jollekkin hevoselle käy huonosti tai jotain liikuttavaa tapahtuu. Enkä tosiaan oleta että mun ei-hevos-ystävä-kaverit ymmärtäis sitä, koska ei ne vaan ymmärrä =D
ootteko muuten huomannu, että todella monissa leffoissa, joissa on hevosia, hevoset hirnuu ihan luonnottomissa tilanteissa? melkein aina kun hevoset tekee jotain, ne hirnuvat, vaikka eihän se niin ole. Hevosethan hirnuu vaan silloin, kun ne tapaavat toisensa tai hirnuvat toisen hevosen perään. Ilmeisesti se elokvantekijöiden mielestä on jotenki kovin "coolia" laittaa hevoset hirnumaan jatkuvasti...tai sitten he luulevat että hevoset tosiaan tekevät niin..? Jopa tsh-leffoissa hevoset monta kertaa hirnuivat ihan käsittämättömissä kohdissa..
Voi kuinka hirveetä eikö =D melkein meni koko leffanautinto pilalle sen takia :wink:
Mä oon ollu hevoshullu ihan lapsesta asti, lähinnä koska äiti on harrastanu hevosia ja ratsastusta lapsesta asti ja meillä on kotona ollut melkeinpä aina hevonen tai useampiakin. Nyt oon ratsastanu paljon jo ainakin 14 vuotta ja mulla on oma islanninhevonen ollut...ööh.....
seitsemän vuotta. Eiku kuus? No joka tapauksessa... hevoset merkitsee mulle todella paljon, ja ne on henk.koht mun mielestä maailman kauneimpia eläimiä, ja psykologisesti jotenkin hirveen mielenkiintoisia. Ja mystisiä tietenkin.En oo hirveen kiinnostunu perinteisestä este- tai kouluratsastuksesta, vaan tiedän enemmänkin issikkaratsastuksesta ja askellajeista... ja tykkään todella paljon maasto- ja vaellusratsastuksesta, se on todella hauskaa se..
Ja todellakin aina kyttään leffoissakin hevosia, rasittavuuteen asti!! ja toisaalta myös saan kylmiä väreitä hienoista hevoskohtauksista ja itkeskelen kun jollekkin hevoselle käy huonosti tai jotain liikuttavaa tapahtuu. Enkä tosiaan oleta että mun ei-hevos-ystävä-kaverit ymmärtäis sitä, koska ei ne vaan ymmärrä =D
ootteko muuten huomannu, että todella monissa leffoissa, joissa on hevosia, hevoset hirnuu ihan luonnottomissa tilanteissa? melkein aina kun hevoset tekee jotain, ne hirnuvat, vaikka eihän se niin ole.
Hevosethan hirnuu vaan silloin, kun ne tapaavat toisensa tai hirnuvat toisen hevosen perään. Ilmeisesti se elokvantekijöiden mielestä on jotenki kovin "coolia" laittaa hevoset hirnumaan jatkuvasti...tai sitten he luulevat että hevoset tosiaan tekevät niin..? Jopa tsh-leffoissa hevoset monta kertaa hirnuivat ihan käsittämättömissä kohdissa..Voi kuinka hirveetä eikö =D melkein meni koko leffanautinto pilalle sen takia :wink:
No innostus on tullut ihan pienenä jo kun istuin ensi kerran ponin selässä olessani n.0 vuotias. Isosiskonikin alkoi ratsastaa hyvin nuorena ja äitini ratsasti myös nykyään ratsastus ja hevostelu on melkein koko perheen harrastus ainoat poikkeukset ovat isoveljet he voivat enintään tulla kerran vuodessa katsomaan ponejamme muttein esim.harjaamaan tai sitten rapsuttelemaan. Koko hevostouhuilu on todella tärkeä minulle ja ehkä "osasyyllisenä" siitä on kun omistaa kolme ponipalleroa... Eikä tätä harrastusta voisi katkaista. Jos katson elokuvia joissa ratsastetaan niin hyvin usein tulee kommenttia"Hei kato eihän tolla pysy pohkeetyhtään hevosen kyljissä!" tai jotakin vastaavaa eli on ikävä kyllä minullakin tämä paha tapa...
Pienenä omistin vaikka kuinka monta barbie-hevosta joilla sitten ihan innoissaa leikittiin ja tietysti välillä oltiin itse hevosia. Hauska muisto mikä on jäännyt on se että menin usein serkkuni kanssa metsään "maastoon" ja siellä hypittiin risujen ja keppien yli, huvittaa ajatellakkin niitä lenkkeilijöitä jotka juoksivat ohi ja näkivät kaksi pikku likkaa pomppii ja hirnuu innoissaan metsässä... Että tälläistä eli aikas normaalia..
Eikä tätä harrastusta voisi katkaista. Jos katson elokuvia joissa ratsastetaan niin hyvin usein tulee kommenttia"Hei kato eihän tolla pysy pohkeetyhtään hevosen kyljissä!" tai jotakin vastaavaa eli on ikävä kyllä minullakin tämä paha tapa...Pienenä omistin vaikka kuinka monta barbie-hevosta joilla sitten ihan innoissaa leikittiin ja tietysti välillä oltiin itse hevosia.
Hauska muisto mikä on jäännyt on se että menin usein serkkuni kanssa metsään "maastoon" ja siellä hypittiin risujen ja keppien yli, huvittaa ajatellakkin niitä lenkkeilijöitä jotka juoksivat ohi ja näkivät kaksi pikku likkaa pomppii ja hirnuu innoissaan metsässä... Että tälläistä eli aikas normaalia.. Milithra sanoi:Hauska muisto mikä on jäännyt on se että menin usein serkkuni kanssa metsään "maastoon" ja siellä hypittiin risujen ja keppien yli, huvittaa ajatellakkin niitä lenkkeilijöitä jotka juoksivat ohi ja näkivät kaksi pikku likkaa pomppii ja hirnuu innoissaan metsässä... Että tälläistä eli aikas normaalia..
Kuulostaa pelottavan tutulta! On sitä pinenä tullut kaverin kanssa kontailtua ympäri rivitalojen takapihoja ja leikitty villihevosia. Muistan ikuisesti sen kun kaverini yritti nyhtää ruohoa suuhunsa....siinä alkoi jo niin naurattaa että hevostelu jäi sikseen hetkeksi aikaa. 
Maltahwesta
Hobitti
Minä arvostelen oikeastaan jokaisen ratsastajan ratsastusta. Tai ehkei arvostelu ole oikea sana, siinä on liian negatiivinen kaiku! Enemminkin vain mietin että mitä hän voisi parantaa omassa ratsastuksessaan. Elokuvissakin mietin välillä asiaa, mutta eipä siihen kovin paljon tule huomiota kiinnitettyä, ellei nyt meno ihan kamalalta näytä!
Vaikka tarkkailenkin paljon muiden ratsastusta niin vento vieraille en mitään sano, vaan pidän tiedon omanani, mutta tutulle saatan ohi mennen tokaista jotain neuvoja: "nosta käsiä vähän ylemmäs", "rentoudu", "laske jalkoja alas" tai jotain muuta pientä asentoa korjaavia vinkkejä tai jos jollain on jokin ongelma hevosensa kanssa niin autan kyllä jos osaan. Ei kukaan tuttu siitä suutu. Vasta painona muut myös heittävät vinkkejä minulle jos tarvetta näkevät.
Arvostelu on tervettä ja kun katsoo muiden ratsastusta niin siinä oppii itsekkin. "Omista virheistään oppii, mutta niin myös muidenkin virheistä".
Mä oon kanssa harrastanu pienenpänä ratsastusta. Aloitin sen muistaakseni joskus kun olin 10. Innostuin hevosista kaverini kautta. Pyörin kesäsin talleilla aamusta iltaan ja tein kaikkea mahdollista. Varsinkin, kun mulla on monta sisarusta niin aina ei ollut niin paljoa rahaa tunteihin, ratsastin kerran viikossa. Mutta tallilla kyllä vietin aikaa sitäkin enemmän!!! Ja leikkihevosia oli myös. Sitten vaihdoin tallia pienenpään jossa oli alle 10 hevosta, ja siellä oli helppo käydä, kun mummulani oli siinä pyöräily matkan päässä. Silloin
hevoset oli mulle ihan sananmukaisesti henki ja elämä.
Joskus tulee kommenteitoitua joittenkin ratsastusta, mutta luulen, että kaikki tekevät niin joskus. Muistan miettineeni moneen otteeseen sitä, että miksi esteratsastajilla ei mene koskaan leuan alta mitään remmiä kypärässä.
Että onko se sitten niin tiukka, että se ei lähde päästä.. vai olettaako ratsastajat niin, että he ovat niin hyviä ratsastamaan, että eivät esimerkiksi tipu hevosensa selästä??
Muistan vieläkin kuinka olin elämäni ensimmäisissä( ja varmaan myös viimeisissä ) esteratsastus kilpailuissa ja kaikki meni loistavasti virheittä viimeiselle esteelle asti, jolloin hevoseni kieltäytyi niin monta kertaa, että meidät hylättiin!
Silloin kyllä harmitti.
hevoset oli mulle ihan sananmukaisesti henki ja elämä.
Joskus tulee kommenteitoitua joittenkin ratsastusta, mutta luulen, että kaikki tekevät niin joskus. Muistan miettineeni moneen otteeseen sitä, että miksi esteratsastajilla ei mene koskaan leuan alta mitään remmiä kypärässä.
Että onko se sitten niin tiukka, että se ei lähde päästä.. vai olettaako ratsastajat niin, että he ovat niin hyviä ratsastamaan, että eivät esimerkiksi tipu hevosensa selästä??Muistan vieläkin kuinka olin elämäni ensimmäisissä( ja varmaan myös viimeisissä ) esteratsastus kilpailuissa ja kaikki meni loistavasti virheittä viimeiselle esteelle asti, jolloin hevoseni kieltäytyi niin monta kertaa, että meidät hylättiin!
Silloin kyllä harmitti.SamvaisUrhea sanoi:
Suuret ratsuväkihyökkäykset ovat upeinta, mitä olen nähnyt valkokankaalla. Vaadinkin eräältä ystävältäni päästä ratsastusstuntiksi, jos hän koskaan tekee elokuvan, jossa on ratsuväkihyökkäys.
Sormuksen Ritareissa kiroan mielessäni Arwenia, kun ennen Kahlaamoa hän pistää Asfalothin laukkaamaan 30 cm:n pituisilla ohjilla.
Ja Troijassa huomasi aika selkeästi, että Orlando Bloom ratsastaa paremmin kuin Eric Bana. Ja tosiaan on meillä Porvoonkin metsissä juossut kymmenisen vuotta sitten pieniä tyttöjä hirnuen ja hyppien. Siitä se harrastus oikeastaan lähtikin.
Maltahwesta
Hobitti
Talvi sanoi:Ja Troijassa huomasi aika selkeästi, että Orlando Bloom ratsastaa paremmin kuin Eric Bana.
Heh. Tottakai Bloom ratsastaa paremmin, eiköhän hän ole saanut enemmän harjoitusta Lotrin kuvauksissa. Tuskin Banakaan on ennen Troijaa hevosen selässä istunut, ainakaan kovin paljoa.
(Itsestään selvyyksiä tässä latelen.)Talvi! Jos se ystäväsi joskus tekee elokuvan ja ratsastusstuntteja kaivataan niin muistakaa soittaa minulle! Tahdon ehdottomasti mukaan!
