Ulkopuolisten soluttautumista helpottaisi se, jos matkustajilla olisi kollektiivinen muistikatkos lähituntien tapahtumista ennen rysähdystä. Jokainen oikea matkustaja siis muistaisi menneensä terminaaliin ja sitten heränneensä hylystä, maasta, puusta, merestä tai mihin sitten olisikaan rysähtänyt. Jotta ulkopuolisten elämä ei olisi liian helppoa, muisti palaisi pätkittäin. Hylynkappaletta toisen kanssa siirtäessään muistaisi välähdyksenomaisesti, kuinka oli auttanut toista nostamaan erityisen raskaan matkalaukun hihnalle. Ulkopuolinen taas voisi teeskennellä muistavansa, kuinka tarjosi oluen lentokentän baarissa selvälle juopolle ja kohta he juttelisivat ja naureskelisivat yhdessä kuin ikivanhat tutut. Oikeiden matkustajien muisti palaisi myös unissa, mutta sekoittuisi keksittyihin muistikuviin.
Tietämättömyys muista rooleista olisi hyvä piirre ja sen voisi ulottaa muiden hahmojen taustoihinkin. Miksi kaikista pitäisi tietää kaikki ennen pelin alkua? Kehyskertomukset voisivat olla valmiina, mutta niitä kerrottaisiin hiljalleen normaalin kanssakäymisen yhteydessä.
Jotakuta ehkä huvittaisi pelata urbaania blondia, joka huutaisi apua kun kynsi katkeaisi ja pelastaisi palavasta hylystä ruoan sijaan meikkilaukkuja, mutta useimmat keksinevät hyviä tekosyitä selviytymistaitojen omistamiselle. On tullut oltua partiossa, laskuvarjojääkärikoulutuksessa, eräoppaana, alkuasukkaiden opetettavana... Minullakin on oma hykerryttävä taustaideani valmiina ja se tekee hahmostani hyvin ärsyttävän – taas vaihteeksi.
) Reilu tauko tähän väliin, kunnon suunnitelmat ja säännöllisempi päivien vaihtuminen. Niillä eteenpäin.
