Viittaatko tähän sananvaihtoon (TSH I/4 "Oikotie ja sieniä", s. 109):
[Merri:] "... Mutta mitä helkkarin tietä te olette tulleet? Mistä te löysitte heidät, herra Magot? Ankkalammikostako?"
"Ei, minä tapasin heidät luvatta mailtani!, sanoi isäntä, "ja melkein usutin koirani heidän kimppuunsa; mutta he varmaan kertovat teille itse koko jutun."
Suomennoksen perusteella ei itse asiassa voisi pitää täysin varmana, että Magotilla oli ankkalammikko (ja täten myös ankkoja), koska omistuspääte puuttuu, mutta koska alkutekstissä Merri sanoo "In your duck-pond?" (kursiivi minun) voinemme olettaa, että Merri tiesi Magotilla olevan ankkalammikon (ergo myös ankkoja) eikä vain temmannut sitä tuulesta.
Tosiaan Isäntä Magotin tilan kuvaukseen voisi tämän pohjalta liittää ankat (ja myös väkertää ankoista oman artikkelinsa, ties vaikka tämä olisi uniikki ankkamaininta koko legendariumissa) sekä siat, jotka mainitaan hienosti kiertäen kuvauksessa Magotin tarjoamasta illallisesta: "Olutta oli mielin määrin ja valtava vadillinen sieniä ja pekonia, sekä paljon muuta kunnon maalaisruokaa. Koirat makasivat tulen vieressä ja jyrsivät pekoninkuoria ja purivat luita rikki." (sama luku, s. 108).
Vaikka mistä sen tietää, oliko pekoni Magotin väen itsensä valmistamaa vai muualta ostettua. Aika omavaraisia hobitit saattoivat olla, mutta kyllähän siellä käytiin kauppaa ruoalla, runsaastikin, mikä käy hyvin esiin esim. Bilbon syntymäpäiväjuhlan valmisteluista. Tosin Magotin tila oli huomattavasti enemmän omissa oloissaan kuin Hobittilan kuhiseva yhteisö.
Vielä jos tietäisi, mitä luita koirat jyrsivät ja mitä kaikkea tuo "kunnon maalaisruoka" sisälsi, paitsi tietysti sieniä. (Mitä sieniä? Ei kerrota.)
P.S. Merrin "Mutta mitä helkkarin tietä te olette tulleet?" on alkutekstissä "But I'm blest if I know which way you have come". Oiva suomennos, kyllä meidän kielellämme asiat voidaan sanoa maukkaasti, napakasti ja mehevästi.