Joulu

Olen ollut tänä syksynä niin kiireinen ettei kauheasti joulumieltä ole syntynyt. Olen kyllä saanut suoritettua asioita, joiden katson kuuluvan jouluun. Piparkakkutalon pystytykseen meni viikko, enkä ole siihen ihan tyytyväinen (joka vuosi yllätyn siitä etteivät taitoni ole ammattilaistasoa...) mutta sain kokeiltua taas paria uutta asiaa. Joulukoristeita olen kaivanut vähän esiin, kuusta minulla ei ole mutta koristelen oksia, joita pidän maljakossa ympäri vuoden. Jostain syystä koristeeni ovat hyvin hillityn värisiä, luonnon vaaleaa, valkoista ja hopeista, en ole varsinaisesti niiden ystävä mutta jotenkin ne tuntuvat sopivan minun jouluuni. Joululahjat olen saanut melkein hankittua, yhtä pakettia odotan postissa ja yksi pitäisi ostaa ja ehkä jotain pientä vielä. Lahjoista tuli aika taidepainotteisia, kaksi taulua (itse tehtyjä), pari keramiikkalaattaa (paikallisen käsityöläisen) ja indie-suunnittelijan kangasta (kunhan se saapuisi Jenkeistä). Lisäksi muutama ostettu juttu.

Ensimmäinen joulu minulla on jo ensi viikonloppuna isäni luona, se on muodostunut jo perinteeksi. Meille tulee joulupukkikin, vaikkei lapsia olekaan mukana (on aina yllätys missä puvussa pukki tulee, viime vuonna oli Jouluzorro). Oikean joulun vietän äitini luona. Olen yleensä ollut joulun tienoilla enemmän tai vähemmän työtön mutta tänä vuonna olen töissä ja sain yhden päivän lomaa, pyhien lisäksi. Joudun lähtemään takaisin jo tapaninpäivänä mutta on siinä sentään muutama vapaapäiväkin.

Jos riisipuuro tuntuu jo nähdyltä, suosittelen kokeilemaan uuniohrapuuroa. Ainakin meidän perheessä upposi hyvin, kun kokeilin.

Tentit painavat vielä päälle, mutta jaksoin jo kaivaa kaapista Buddha-patsaalleni tonttulakin ja kaulahuivin, ikkunalla yksi kynttelikkö jo onkin. Viikonloppuna on sitten enemmän järjestelyä tiedossa. Ei malttaisi odottaa!

Nuoremmat serkkuni tulevat nyt perjantaina leipomaan meille ja voisin ohessa aloittaa joululahjaherkkujen tekemisen. 14- ja 11-vuotiaiden serkkujeni kanssa on ihan mahtava puuhailla. Parempaa joulumielen kohottajaa en kyllä keksi! (Lumi pääsisi kyllä todella lähelle..)

"Lahjapaperini" loppui muuten kesken, mutta löysin kaikenlaisia korvaavia eikä mitään tarvinnut siis ostaa. Yksi lahja päätyi sanomalehtipaperiin, mutta koristelin sen Marimekon servetistä leikatuilla sydämillä ja siitä tulikin itseasiassa hauskan näköinen. Langanjämiä jäi vieläkin niin paljon, että ensi vuodenkaan aikana ei taida tarvita lahjanarua..

Puoliskoni on jouluksi yleensä pannut omaa ollutta, mutta tänä vuonna jouluoluet juodaan vasta joskus ensi vuoden puolella, kun saatiin ne tulemaan vasta niin myöhään. Tänä vuonna jouluolesta tuleekin vaalea (viime vuonna oli tummaa neilikalla, kanelilla ja vanilijalla maustettua, osin omalla kuusenkerkkäsiirapilla käytetty) superherkullisella luomuhunajalla ja kanelilla ja vanilijalla maustettua. Aattona juodaan sitten omaa kotikaljaa, mikä on loisto vaihtoehto sekin.

Yritän tehdä piparkakkutalosta hobittikolon, jos vaan ehdin. Tai ainakin aion yrittää jos ehdin. En ole täysin vielä ratkaissut sitä, miten saan taikinasta muovailtua kummun.. Tänne ilmestynee jotain kuvaa, jos onnistun

Yhdessä lehdessä oli ohje piparkakkulinnunpönttöön, jonka kaarevat osat paistettiin viinipullon päällä, sillä tavalla voisi saada aikaan jonkinlaisen hobitinkolon (tekisi vain päihin seinät). En tiedä toimisiko sellainen että tekisi kummun muotoisen möykyn ja sitten kaivertaisi sen paistamisen jälkeen ontoksi kun piparkakku on vielä pehmeää.

Minun kotonani tonttulakkia käyttää virkattu Totoro

Ehdotan piparitaikinan asettelua pellille sopivan kokoiseksi ja muotoiseksi rutatun leivinpaperimöykyn päälle. Sitten vain veitsellä ovi ja muutama ikkuna kumpuun ja uuniin paistumaan. Tai jos haluaa säännöllisemmän mallisen kummun, alla voi käyttää tukena vaikka nurin käännettyä kakkuvuokaa.

Meille tuleekin vielä aika urakka lahjojen hankinnassa. Mies ei saanutkaan Koreasta haalittua mitään (siellä on kuulemma todella hankala käydä ostoksilla), joten sukulaislapsille pitää löytää lahjat kotimaan kamaralta. Todennäköisesti turvaudumme taas lahjakortteihin.

Joulupukki tuo lahjat meidän lapsillemme, joten vielä he eivät osaa etsiä niitä kaapeista ja komeroista. Pitääkin myöhempinä vuosina muistaa kärrätä lahjat naapuritaloon lasten tädille säilytykseen ja piilottaa jonkin yläkaapin perukoille kaksi hervottoman isoa pakettia täynnä risuja ja laput "KOKO VUODEN TARPEISIIN". Tarkkailla sitten, milloin lapset alkavat näyttää tavallista happamammilta.

En tiedä vieläkään, mitä antaisin appivanhemmilleni joululahjaksi. Helppo valinta, kuorellinen arpoja, ei ole heidän suosiossaan. Appiukko voisi arvostaa rautakaupan lahjakorttia, mutta entä anoppi? He ovat vast'ikään muuttaneet pienempään kämppään, joten ylimääräinen roina ei liene tervetullut. Jokin kosmetologijuttu voisi anoppia miellyttää, jalkahoito tai muu vastaava. Appiukkoa välttämättä ei. Hän saattaisi huolia lahjakortin hierojalle. Hmmm. Pitänee kysyä vaimon mielipidettä. Hänhän se parhaiten vanhempansa tuntee. "Ääneen" ajattelemisesta on näemmä hyötyä.

Meille ei tänä vuonna kutsuttu joulupukkia. Pichu tuskin osaisi suhtautua tyynesti ovesta saapastelevaan punanuttuiseen olentoon. Pikku-ukko kylläkin on näreissään ja vaatii, että ainakin joulutontun pitää sitten tulla käymään niin että hän näkee. Eipä taida tulla...

Eihän hobitinkolon mallista piparkakkumökkiä raskisi syödä tai heittää pois, jos sen saisi kunnolla onnistumaan. Itselläni saattaisi käydä niin, että piparkakkutalo poikisi hobitinkolon, joka on askarreltu toisenlaisesta materiaalista ja koristeena olisi kestävämpi ja suosiollisempi ympärivuotiselle esilläpidolle. Vähitellen tuo askarreltu "nukketalo" kaipaisi myös asukkaat ja kohta ajatuksissa alkaa kasvaa Konnun pienoismalli. Houkutteleva ajatus.

Itse en sentää vaivaudu enää lahjoja penkomaan, ei se vaan sovi jouluun. Vaikkakin kyllä sitä aika hyvin tietää mitä saa kun isällä on tapana toteuttaa toiveet, ehkä koska niitä on vain se kaksi tai kolme per vuosi, mutta pitääpähän nauttia siitäkin kunnes niitä pitää itse alkaa ostella suuremmissa määrin.

Äidin teen "lyhdyn" koulussa, vielä kun äkkiä keksisi mitä isälle antaisi, ja tietysti molemmille sisaruksille vaikka risukimppu olisi omasta mielestä paras vaihtoehto.

Meillä äiti säilytti joululahjoja töissä (kätevää kun hän oli ostanut ne muutenkin ruokatunnilla) ja toi ne kotiin vasta ihan ennen joulua. Minä olin muutenkin vähän hidas lapsi, ei edes tullut mieleen etsiä niitä ja minulla kesti aivan liian kauan tajuta miten lahjamme ilmestyivät kuusen alle sillä aikaa kun olimme hautausmaalla (meillä ei käynyt kotona pukkia), vaikka äiti jäi aina laittamaan ruokia pois tai jotain ja tuli viiveellä autoon.

Sain eilen hankittua joulumieltä. Ystäväni oli pyytänyt minut kynttiläkurssille ja vietin sitten pari tuntia kastamalla kynttilää pataan. Värjäämiseen jäi vähän liian vähän aikaa, olisin voinut kokeilla kaikenlaisia juttuja mutta sain aikaan kahdeksan aika sievää kynttilää jotka päätyvät lahjaksi ainakin poikaystävän äidille ja vanhemmilleni, en tiedä kuka saa viimeisen parin vai pidänkö sen itse, vaikken poltakaan kynttilöitä. Kynttilöistä ei kyllä tullut erityisen jouluisia, niin luulen että poikaystävän äiti saa ainoat punaiset kynttilät ja minun vanhempani vihreät ja violetit.

Minulla on joulumieli vielä aika vähäistä. En ole kämppää koristellut oikein mitenkään, yhden kynttilän ostin, ja äiti halusi välttämättä tuoda tänne yhden olkipukin ja parvekkeelle lyhdyn, jossa poltan öljykynttilöitä. En oikein jaksanut nähdä vaivaa, kun kuitenkin menen jouluksi kotiin, enkä minä nähnyt joulumielen kohottamista mitenkään välttämättömänä, ainakaan heti joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Enkä minä muuten hankkinut joulukalenteriakaan! En minä enää moniin vuosiin ole niistä jaksanut innostua, kun aina unohdan avata luukun. Koska suklaakalenterien suklaa on pahaa, eikä pikkuruinen kuva oikein riitä riemastuttamaan minua niin, että joka päivä haluaisin päästä näkemään uuden, niin jätinpä hankkimatta koko kalenterin. Olisihan sitä voinut itse askarrella jonkin vähemmän tylsän, mutta aikaa ja innostusta ei oikein olisi riittänyt.

Vähän kuitenkin innostuin ja joulustuin, kun kuuntelin Youtubesta mormonien tabernaakkelikuoron joulukonsertteja. Pidän kuitenkin joululauluista kovasti, ja se kuoro on muutenkin niin vaikuttava ja upea, haluaisin joskus kuulla sitä ihan paikan päällä. Tosin, minä en pidä sellaisista ärsyttävistä joulurallatuksista kuten Kulkuset ja Petteri Punakuono, vaan sellaisista kauniimmista, rauhallisemmista ja vähän hartaammista. Tämä on minun ikuinen suosikkini. Esimerkiksi Andrea Bocellin esittämänä menee kylmät väreet (ja tabernaakkelikuoron esittämänä myös)!

Minä olen kyllä vähän pulassa joululahjojen suhteen. En ole keksinyt vanhemmilleni mitään (enkä minä varmaan muille mitään ostakaan), ja koska lähden jo huomenna kotiin, niin mahdollisuuteni ostaa täältä Jyväskylästä mitään salaa, ovat aika vähissä. No, kotona isän lahja ehkä kuittaantuu sillä, että äiti ostaa jotain, ja minäkin saan laittaa nimeni lahjaan. Tuhmat isät eivät saa paljon lahjoja. Mutta äidille haluan ostaa jotain kivaa, monena vuonna olen ostanut uuden Helmut Lotin levyn (joita äiti kerää), mutta hänellä taitaa olla jo melkein kaikki, ja haluaisin vaihteeksi jotain muutakin. Koska äiti on ollut kiltti ja ansaitsee kivoja lahjoja eikä risuja.

Dracaena sanoi:

Tämä on minun ikuinen suosikkini. Esimerkiksi Andrea Bocellin esittämänä menee kylmät väreet (ja tabernaakkelikuoron esittämänä myös)!

Click to expand...

Entä tämä versio? Kylmiä kauhun väreitä tarjolla =)

Minä vietän joulun tänä vuonna poikaystävän vanhempien luona, ja suuntaan sitten joskus joulun jälkeen kotikonnuille.
Joulukuun alussa ihastelin päiväkodin ihania joulukoristeita, ja masennuin kun oma kämppä oli täysin koristeeton (enhän
minä maaliskuussa muuttaessa tullut edes ajatelleeksi mitään jouluun liittyvää).
Äiti kuitenkin pelasti minut lähettämällä paketillisen ihania joulukoristeita, niin saatiin tähänkin kämppään
jouluvaloja ja sellaisia ihania roikkumaan ripustettavia kynttilälyhtyjä. (tuon tyylisiä)

Tänään tuli muuten mieleeni, että syödäänkö ihan jokapuolella Suomea sellaista imelää joululimppua? Meillä
sitä ei kotona savossa ollut koskaan, vaan söimme itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Hämeessä ei karjalanpaistikaan
ilmeisesti kuulu joulupöytään.
Tampereella on kyllä kieltämättä enemmän joulutunnelmaa, kun menee kaupungille. Jouluvalot pitkin kaupunkia ovat
mielestäni kauniita, ja Tampereen Joulutori oli tosi ihana käydä kokemassa.

Loppuun vielä oma joululaulusuosikkini. Ja vieläpä suosikkiversio.

Aika ennen joulua tuntuu olevan niin täynnä kaikkea muuta, että ihan hätkähdin kun huomasin joulun olevan ensi viikolla. Tänään paketoin ensimmäiset lahjat - viime vuonna tähän mennessä oli kaikki jo paketoituna. Toivottavasti pian tulevat ja hyväksytyt tulokset kirjoitustulkkauksen rekisterikokeista ovat minun eniten odottamani lahjat. Äiti koitti ehdottaa, että ei annettaisi juurikaan lahjoja tänä vuonna, mutta minkäs teet kun kaikille on jo neulottuna jotain?

Nautin toisten ihmisten luovuudesta Postin jouluapulaisena kortteja lajitellessani - ehkä minulla joskus riittää aikaa ja rahaa ostaa super-askarteluarsenaali ja tehdä maailman hienoimmat joulukortit, jotka varmasti leimataan käsin, eikä koneella! Työ on mukavaa, mutta sen takia en pääse vanhempien luo joulua viettämään ennen kuin 22. tai 23. päivä. Avomussu ei kuulemma halua jouluksi minnekään, vaan jäänee kotiin koiran kanssa. Ehkä helpompi niin, minun ei sitten tarvitse pelätä joulukuusen kaatumista tai lahjapapereiden syömistä. Eläin saa joululahjaksi tennispalloja ja muutaman isomman puruluun. Tapanina vanhempien luo tulee äidin puolen sukua koolle.

Kävin kuuntelemassa kauneimpia joululauluja ulkomaalaisen kaverini kanssa, joka oli kovin ihastunut suomalaisten yhteislauluperinteestä, vaikka ihmettelikin laulujen surullisuutta vähän.

Pipareita, riisipuuroa ja glögiä on nautittu marraskuun alusta lähtien ajoittaisina tunnelmointiruokina. Joulukynttelikkö on meillä ympärivuotisena valona olohuoneen hyllyn päällä, niin se ei oikein tuo joulun oloa, mutta onpahan ollut loistava taustavalo vaikka elokuvia katsellessa - näkee minne kulkee ja näkee neuloa, mutta huone ei kuitenkaan ole niin kirkas, että se häiritsisi ruudun katselua.

Mies oli tänään saanut ripustettua ulkokuusenkynttilät meidän talon edustalla olevaan isoon tuijaan, ja kyllä se näytti komealta, kun tulin illalla kotiin. Nyt siinä on viisi kynttiläsatsia ja aivan latvaan asti valoja ei ollut enää edes mahdollista ripustaa, koska korkeilta-tikkailtakaan ei enää ylety laittamaan yli viisimetrisen säätövarren avulla tuijan oksille kynttilärimpsua niin, että se pysyy siellä myös tuulessa ja tuiskussa.

Joululeivonnaisia en ole vielä tehnyt, niiden vuoro on ensi viikon puolella. Jouluruuat teen itse ja nekin vasta aaton aatosta alkaen. Lahjoja olen jo ehtinyt hankkia jonkin verran, mutta ostoksilla pitää varmaan käydä vielä viikonloppuna tai ensi viikon puolella, ja pitäähän ne lahjat vielä paketoidakin.

Joulukortteja en muistanut tänäkään vuonna lähettää niin ajoissa, että ne olisi saanut postin matkaan edullisimmalla postimerkillä. Pitää nekin kirjoittaa viikonlopun aikana ja lähettää heti maanantaina.

Eipä ole erityistä joulumieltä, saa nähdä onko tullakseenkaan, mutta kuoron joulukonsertit ovat tietysti "ihan mukavia" tilaisuuksia. Säästynpähän Kauneimmilta joululauluilta, joissa kävisin muuten mieluusti mutta en kestä seurakunnan laahaavaa veisuuta. Tosin harmittaa esimerkiksi se että tuota Raseenan lemppariviisua laulettiin vääränä käännöksenä, sen pitäisi olla Kuului laulu enkelten eikä mikään Suloäänet enkelten. Mutta vastapainoksi meillä oli ihania joululauluja oikeilla sanoilla ja myös pari tunnelmaan sopivaa ja ihanaa ei-joululaulua.

Vampirelady sanoi:

Tänään tuli muuten mieleeni, että syödäänkö ihan jokapuolella Suomea sellaista imelää joululimppua? Meillä
sitä ei kotona savossa ollut koskaan, vaan söimme itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Hämeessä ei karjalanpaistikaan
ilmeisesti kuulu joulupöytään.

Click to expand...

Minä en syö joululimppua koska se on pahaa, mutta kai sitä (vaaleaa) voisi imeläksikin kutsua? Meillä siis kotona syödään sekä tummaa että vaaleaa limppua jouluisin (mikäli muistini ei nyt valehtele pahasti, kuten sanottua en ole ikinä ihastunut joululeipiin). Noita karjalanpiirakoita ihmettelin kun savolainen kämppikseni niitä mainosti, ei tosiaan meillä päin Suomea sellaiset kuulu joulupöytään (vaikka olenkin jo hyvin osakuntaelämän takia oppinut mainostamaan että olen melkein Savosta, siitä rajalta kivasti, enkä ainakaan mistään Hämeestä). Ei kyllä kuulu karjalanpaistikaan.

En ole kyllä jouluruokien ystävä muutenkaan, mikä on sinänsä surullista kun en koskaan pääse hyödyntämään joulun syömisjuhlaluonnetta kunnolla. Pidän kinkusta ja pienempinä erinä rosollista ja graavi-/kylmäsavulohesta (en erota niitä ulkonäön perusteella toisistaan joten en tiedä mitä milläkin kertaa on tarjolla, ja joskus olen vetäissyt ruodon kurkkuun, toisinaan taas todennut lohen maistuvan hammaslääkärin kumihanskoille. Olen siis semitraumatisoitunut mutta ainakin viime viikolla graavilohi maistui taas hyvältä). Laatikoista siedän pitkin hampain porkkanalaatikkoa, muita en lainkaan (maksalaatikko ei kuulu meidän joulupöytäämme) eivätkä loputkaan jouluruuat nappaa, eivät edes kaikki jälkkärit. Luumusoppaa, yäk.

Omaan kämppääni olen tänä vuonna viritellyt yhden koristeen (valosarja hillopurkissa) ja se saa ehkä kynttilöiden ohella riittää. Lahjaostokset ovat kesken, koska olen huono keksimään ihmisille lahjoja enkä nauti shoppailusta muutenkaan. En lähtenyt edes Käärmeen vaihtarikortteihin mukaan kun tiesin etten ehdi enkä jaksa tehdä ihmisille joulukortteja. En myönnä olevani joulunvihaaja, en vain jaksa innostua ajatuksesta.

Joulusiivous parin vuoden takaa... keräsin kaaoksen kasalle ja peitin sen punaisella kertakäyttöpöytäliinalla ! Nyt on sellainen kutina, että tänä vuonna saatan innostua siivoamaan. Ostin uudet verhotkin! Edelliset ovat olleet muutosta asti eli vajaat 4 vuotta. Säästä huolimatta on jouluinen olo... Laittakaa lisää joululaulusuosikkejanne, minusta on ihana klikkailla niitä !

Minä höpsö elän jo ensi vuodenkin joulusesonkia

Joululahjaideoita virtasi tänä vuonna niin runsaasti, että tiedän kaikkien joululahjat jo ensi vuodellekin. Jotain on jo kaapissakin, tosin ei paketissa kuten tämän vuoden lahjat.

Jouluruoka on jälleen minun vastuullani, enkä ole vielä kertaakaan kirjoittanut noin pitkää (ja sikäli kunnianhimoista, että ruokaa on ainakin paljon ja montaa eri sorttia) jouluruokamenua. Monessa paikassa huomaan aina, ettei monikaan välitä jouluruoasta. Minä kyllä pidän siitä

Joulusiivous tapahtunee keskiviikkona, eipä tuo "onneksi" ole mitenkään hurjan suuri tapaus tänä vuonna (pidän siivoamisesta). Aattosaunan siirtyminen aatonaatto saunaksi sen sijaan on Nyt kun meillä ei ole saunaa, ei meillä ole myöskään aattosaunaa. Aatonaattona saunomme sitten äidin luona ulkosaunassa, mutta koska he tulevat meille joulun ajaksi aatosta lähtien, ei joulusaunaa nyt ole. Saapa nähdä, miten aatto "sujuu" ilman sitä. Joulusauna on ollut minulle yksi tärkeimmistä ja symbolisimmista jouluperinteistä...

Työpaikalla oli torstaiaamuna glögi-joulutorttupalaveri, kuten viime vuonnakin. Siinä pomo jutusteli mukavia ja pohdittiin kuluneen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia ja vähän sitä mitä uutta on tiedossa ensivuonna. Tuosta glögistä minun piti mainita. Tarjolla oli mustikkaglögiä, joka oli hyvää. Parempaa, kuin se tavallisesti tarjolla oleva perusglögi. Se oli jollain lailla pehmeämmän makuista, eikä liian makeaa. Marlin tavaraa, en tiedä oliko se pullosta vai pahvipurkista ja pitikö sitä laimentaa lainkaan.

Sain olohuoneen verhokapan vaihdettua vähän talvisempaan versioon. Kovin jäi myöhäiseen tämän vuoden vaihto. Tavallisesti koristelen talvisen kapan helmaa joulukoristeilla, niin tänäkin vuonna. Helmasta roikkuu puisia "joulupiparikoristeita" punaisessa nauhassa. Joulukuusenkoristeita ne virallisesti ovat, mutta olen ripustellut niitä verhoihin. Joulupalloja löytyisi vielä ja hopenväristä punosta.
Taidan hakea tonttulakin pehmo-oravalleni, se tuntuu oikein odottavan sitä

Meillä on työpaikan pakolliset jouluhumputukset katsottuna (joulukalenterin viimeisiä luukkuja lukuunottamatta) joten siellä ei enää isoja juttuja. 22. päivä lähdetään koko perheen voimin (Minä, Nova, Eddie ja Pippin) ajelemaan vaarille Kymenlaaksoon ja laitetaan siellä edes ripaus joulutunnelmaa vanhuksille. Sitten 23. päivä kotiin ja ihan viimeiset viimeistelyt ennen aattoa

Minun perinteinen jouluni on kulkenut suunnilleen näin:
Ensimmäiset koristeet ovat adventtitähdet ikkunoihin ensimmäisenä adventtina ja sitä ennen ei saa laittaa mitään joulukoristeita.
Aatonaattona kuusi sisälle ja paikoilleen.
Aattoaamuna lastenohjelmien lomassa kuusenkoristelua ja ehkä viimeiset koristelut ja laittelut muutenkin. Parina vuonna olen jättänyt myös torttujen paiston aatoksi, koska siitä tulee niin ihana tuoksu taloon ja on mukavaa ja raughallista puuhaa iltaa odotellessa. Lisäksi pikkuhiljaa lahjojen kuljettamista kuusen juureen.
Joulusauna joskus klo 17-19 ja sen jälkeen ruuat (kyllä pidän monista jouluruuista, mutta rosollia tai silliä en syö. Karjalanpaisti jouluruokana ei ole ihan vieras ajatus, mutta meillä ei ole koskaan ollut näin. karjalanpiirakat tuntuvat vähän hassulta, mutta toisaalta miksipä ei) ja lahjojen availua.
Jouluaamuna on riisipuuroa ja yritän aina vältellä mantelia, koska en pidä kokonaisista manteleista ja jos sen saa lautaselleen niin se pitää myös syödä.

Nyt kun on tällainen sulautumisvaihe jouluperinteillä niin en ole ihan 100% varma kuinka joulupuuhat tulevat asettumaan tänä vuonna.

Ehdottomasti jouluun kuuluvia asioita: Aito kuusi, Lumiukko, puhtaat matot, kinkun paisto ja kyttäävät koirat, puhtaat lakanat, joulusauna (voi kun olisi se savusauna ja saisi liittää sen lämmityksen aattoaskareisiin), tortut ja melko uutena asiana jouluvihdat.

Kotikotona ollaan ja tänään saapuu viimeinenkin sisarus joulunviettoon. Tämä on ensimmäinen joulu isän&äidin muutettua omakotitalosta pois ja se tuo väkisinkin pieniä muutoksia jouluperinteisiin. Eivät ne minua varsinaisesti haittaa, mutta vähän tuntuu oudolta silti. Tärkeintä on kuitenkin olla perheen kanssa koolla, joululaulut ehkä toisella sijalla ja ruoka sitten kolmantena. Se, että kuusi ei mahtunut olohuoneeseen vaan on lasioven takana parvekkeella, ei minua haittaa. Joulun tuoksuja tulee ihan tarpeeksi ruuista, leivonnaisista ja joulukukista. Kuusi säilyykin pidempään nättinä ulkona ja neulaset on paljon helpompi siivota parvekkeelta.

Ruuasta; karjalanpaistia ei meillä (Kymenlaaksossa) ole koskaan ollut jouluruokana. Riisipiirakoita ehkä joskus, hiukan riippuen onko mummi (Nurmeksesta) ollut meillä joulua. Kohokohdaksi kinkun rinnalle on noussut kala/kasvisvaihtoehto, pikkuveli ei syö lihaa. Yhtenä jouluna oli seitan-möykky, tänä vuonna lohta. Sitten laatikot: peruna-, lanttu- ja porkkana-. Isä syö maksalaatikkoa ympäri vuoden mielellään ja sitä on joskus ollut pöydässä.

Jouluaamuna on syöty riisi- tai ohrapuuroa, useimmiten "sekametelisopan" eli sekahedelmäkeiton kanssa. Aiempina vuosina on syöty "pientä ja kevyttä" iltapäivällä ennen joulukirkkoa, pieni ja kevyt toki jouluisin mittapuin. Tänä vuonna joulukirkko on vaihtuneen asuinpaikan takia eri aikaan, vasta klo 17 eikä klo 15 kuten aiemmin, joten päätimme syödä aaton pääaterian jo ennen kirkkoon menoa. Illalla sitten kylmiä kaloja ja rääppeitä, buffetintyylisesti.

Illalla lauletaan yhdessä joululauluja, äiti ehkä haluaa lausua jonkun runon tai lukea jonkin tarinan. Sitten aletaan avata lahjoja, jotka kuuluu avata yksi kerrallaan, mahdollisuuksien mukaan jokainen vuorotellen. Yöllä vanhemmat nukkuu ja nuoriso lukee/pelaa lautapelejä/katsoo uusia elokuvia/kokoaa legoja.

Joulusauna on meillä aatonaattona jo, aattona siihen ei tunnu riittävän rauhassa aikaa. Vanhankaan kodin saunaan ei 6 henkeä mahtunut yhtä aikaa, eikä nykyisenkään. Vähän harmittaa kun ei ole enää puusaunaa, mutta ainalämpimässä sähkökiukaassakin on puolensa: ei vähiten se, että isän ei tarvitse kipeän selän kanssa kyykkiä kiuasta sytyttämässä.

Hyvät joulut kaikille kontulaisille, miten sitten vietättekin.